Nyt on Pöllö vihainen

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa ja kun palasin kotiin, huomasin että postinjakaja oli pistäytynyt sillä aikaa. Huomasin sen jo rappukäytävässä. Ja tulin kiukkuiseksi, suorastaan vielä vihaiseksi, kun näin mitä postia nipussa oli.
Nipussa oli kolme henkilökohtaista kirjettä, yksi minulle ja kaksi AM:lle.
Mitäkö suuttumista tuossa nyt on, ajattelette? Se, että kirjeet oli jätetty puoliksi postiluukun ulkopuolelle, kenen tahansa saataville! 😡😡
Kirjeet eivät olleet paksuja, ihan tavallisia kirjeitä, jotka aivan hyvin olisivat mahtuneet postiluukusta sisään.  Laitoin asiasta kyllä napakan palautteen Postille.

Onneksi rapussamme asuu tavallisia, luotettavia ihmisiä jotka eivät koske toisten posteihin. Vaikka mistäpä tuota tietää, kuinka monella ulkopuolisella tuo alaoven koodi tätä nykyä on, sitä kun ei ole vaihdettu aikoihin.

Positiivista asiassa oli se, että minulle tullut kirje oli Repulta:

Kiitos Repu kortista - yllätit ja ilahdutit tällä totisesti 😍














Meillä on AM:n kanssa "miniero": minä jäin kaupunkiin ja AM lähti maalle. Käytiin tänään hoitamassa vakuutusasiat kuntoon ja sen jälkeen viemässä taas vähän tavaroita hyväntekeväisyyteen. Sen jälkeen käytiin kangaskaupassa (tuloksen näette myöhemmin) ja sitten AM otti ja lähti.
Ehkä tapaamme taas torstaina.

"Ihan vain muutama sana jos vaihdetaan" - Myyntisirkkus -puhelu venyi taas vaatimattomasti kolmen tunnin puheluksi... Kiitos sinulle WhatsAppin keksijä, joka mahdollistat ainakin toistaiseksi ilmaiset puhelut.

Huomenna tapaan vanhan kirjeystävän; aloitimme kirjeenvaihdon 37 vuotta sitten - siitä asti on ystävyytemme kestänyt harvat tapaamiset ja yhteydenpidon.

Tällaiseksi jäi meidän kehäkukkapenkki - sen muisteleminen tuo hyvän mielen ja kiukku alkaa jo laantua: