Mutta kyllä se Pekka Poudan sääennuste meitäkin nauratti, ei päivä niin surkea ole ollut. Ja Ystävä ja Siskorakas ovat lohduttaneet ja tiedän, että kaikki muutkin ovat myötätuntoisia.
Aurinkokin paistoi vaikkei lämmintä ollutkaan. Ja kaupassa nähtiin vanha tuttu - hirrrrveän pitkä 😃 mies, joka kumartui, halasi ja sanoi, että oli kiva nähdä. Tuli oikeasti hyvä mieli.
Olette varmaan jo huomanneet, että minä kuulun niihin ihmisiin, jotka pitävä halaamisesta 😃 ?
Käytiin siis mökillä ottamassa kuvia vakuutusyhtiötä varten - viime syksyisestä murrosta. AM ei laskenut mua sinne syksyllä, joten osasin vain kuvitella mitä on tulossa. Näky oli..lohduton.. Mökin ikkunat oli peitetty vanerilla, sillä niitä ei enää syksyllä ruvettu korjaamaan:
Tämä on toinen olohuoneen ikkuna. Sisällä on ilman valoja ihan pimeää. Ja kaikki tavarat kaapeista, kirjahyllystä, laatikoista pitkin poikin. "Rahanarvoinen" tavara varastettu.
Tämä näky oli vastassa kun avasimme ulko-oven. Kuvassa näkyvä ovi on komeron ovi, jossa oli kaikenlaista tavaraa säilössä. Lähes kaikki tavara komerosta, naulakosta ja eteisessä olleista lipastoista oli tuossa kasassa 😢😢
Eteisestä pääsee yläkertaan. Yritin olla reipas: "tapahtunut mikä tapahtunut, eihän tälle nyt enää mitään voi". Yritän vieläkin.
Mutta kun näin - ja näen vieläkin silmissäni - ne Pojan päiväkoti- ja alakouluajoilta säästetyt piirustukset, leluja ja pelejä pitkin lattiaa, levitettynä ja tallottuna, en enää pystynytkään olemaan reipas. 😢😢 En edes vihainen.
Vain pahoilla mielin. Kun muutenkin on kadonnut muistoja, niin joku on vielä tarkoituksella hävittänyt niitä lisää.
Otimme kuvia ja tulimme pihalle. Sinnekin oli heitelty tavaroita. Siellä oli Pojalle lähetetty joulukortti. Siskorakas oli haparoivin kirjamin kirjoittanut
"Hyvää Joulua K... toivoo E... ja mummo"
(Pojalla ja Siskorakkaallahan on ikäeroa vain 1 v 3 kk)
Kotimatkalla tsemppasimme toinen toisiamme; kyllä me tästäkin selvitään. Tavara on tavaraa. Nyt pitää vain keksiä miten asiat saadaan hoidettua; ikkunoiden korjaus ja siivous yms. Mutta asioilla on tapana järjestyä 😃😃
***
Susanna kysyi avustajastani. Olen siis vihdoinkin saanut avustaja-asiani kuntoon ja avustajan itselleni. Sain avustajan ystäväni kautta; sekä ystäväni että tämä avustajani toimivat avustajina muutenkin, mutta tämä mun ystäväni kaipasi/oli valmis tekemään lisää tunteja. Mullahan tunteja on niin vähän kuukaudessa ja tarvitsen avustajaa vain ulkoiluun/lenkkeilyyn. Vähän niinkuin "henkiseksi tueksi" ja lenkkiseuraksi.
Kotitöihin, kaupassa käynteihin tms. en avustajaa tarvitse.
Avustajani on kovin nuori, nuorempi kuin Poika 😊, mutta iällähän ei ole mitään väliä. Ainakin nämä pari ensimmäistä kertaa (n. tunnin lenkit) meillä on mennyt tosi mukavasti; juttua riittää, ollaan samalla aaltopituudella.
Tarvittaessa tämä ystäväni, jonka kautta avustaja järjestyi, hoitaa sijaistuksen, joten sekin asia on järjestyksessä.
Enkä onnistunut säikäyttämään häntä, vaikka ensimmäisellä kerralla olin juuri muutamaa päivää aikaisemmin saanut kohtauksen. Olen tietenkin opastanut häntä miten toimia jos kohtaus yllättää kesken kaiken ja antanut AM:n puhelinnumeron - sieltä yleensä kaikki saavat "ensiapua" tai AM tulee hakemaan. Kuten tässä taannoin talvella tuosta kampaajalta 😊
Mitähän vielä osaisin kertoa? Saa kysyä, ei ole mielestäni mikään salaisuus tämä avustaja-asiani 😊
Tällä hetkellä meillä on n. tunnin treffit kaksi kertaa viikossa, mutta kunhan kunto tästä kohenee, niin pidennetään vähän tapaamisia ja kun metsäpolut kuivaa, niin siirrytään asfaltilta lenkkipoluille - mukavampi kävellä metsässä. AM kyllä tietää reitin mitä aion kävellä, osaa tulla hakemaan pois jos tarvis...
Huomenna on taas lenkkeilypäivä - juuri eilen takkia päälle vetäessäni sanoin AM:lle, että on hyvä kun on joku jonka kanssa on sovittu aika jolloin lähteä lenkille, muuten olisi eilen jäänyt lähtemättä: kylmä keli ja laiskotti ja kaikkea 😊 Mutta hyvä mieli, kun tulin takaisin.
Nyt pitää taas tehdä vähän melontajuttuja.
Kiitos kun olette siellä, te kaikki! HALAUKSIA teille kaikille!
Tuo on varmasti voimia syövä kokemus. En ymmärrä toisten tavaroiden anastamista, mutta vielä vähemmän ymmärrän tuota tolkutonta sotkemista ja tuhoamista.
VastaaPoistaOnneksi sinulla on mukavampiakin asioita kuten tuo avustajakuvio.
Isot hali ja kovasti voimia sinne!
Kiitos <3
PoistaEn olisi uskonut itsekään, miten paljon voimia tuo vie, kun olin koko talven valmistautunut tuohon. Mutta ei siihen sitten näköjään voinutkaan valmistautua.
Varastamisen minäkin olisin jotenkin voinut antaa olla; kuten kirjoitin, tavara on tavaraa, mutta tuo sotkeminen ja tuhoaminen, en vain voi käsittää mitä kukaan saa siitä itselleen.
Mutta kuten Radio Cityssä sanottiin jääkiekosta, euroviisuista, säästä ja mitähän kaikkea siinä olikaan "ilon kautta" :D
Elämässä on paljon hyvääkin; tuo on vain yksi osa elämää ja kun se on korjattu, sekin muuttuu hyväksi.
Halaus takaisin!
Melkein pääsi itselläkin itku, kun noita kuvia katseli =( en ymmärrä tuollaista. Jo murto itsessään tuntuu lähes raiskaukselta, mutta kun kaikki on sotkettu ja rikottu niin en osaa edes kuvitella mille se tuntuu.
VastaaPoistaKiitos ystäväni <3
PoistaOlisi vain nukkunut, kuten se ekakin kävijä. Ja jos nyt välttämättä jotain tarvitsi, niin ottanut sen. Miksi piti sotkea ja rikkoa... En ymmärrä :(
Voimia sinulle ja AMlle mökkiurakkaanne. Toivottavasti kaikki sujuu parhainpäin vakuutusyhtiön kanssa ja pääsette pian nauttimaan siististä mökistä.
VastaaPoistaIhanaa, että avustaja- asia on kunnossa nyt. Milloin menette geokätkeilemään?
Halauksin haluan toivottaa sinulle ihanaa päivää, ystäväni!
Kiitos sinullekin <3
PoistaUskon, että vakuutusyhtiön kanssa sujuu kaikki hyvin; tähän asti ainakin esim. autovahinkojen kanssa (silloin kun vielä sain ajaa autoa ja välillä pieniä vahinkoja sattui :D) olivat suotuisia. Ja silloin reilu 10 vuotta sitten sattuneen mökkimurron kanssa myös. Tämä ei siis ollut ensimmäinen kerta sielläkään :(
Täytyy tutustua noihin geokätköily-sivuihin uudestaan, olen unohtanut ihan kaiken; miten niitä "luetaan" yms.
Halauksia takaisin ystäväni - ja ihanaa päivää! Toivottavasti aurinko tulisi esiin pilvien takaa, se aina välillä tuolta kurkistelee :)
Pornaisissa on tänään vuoroin satanut rakeita, lunta, räntää ja vettä ja on aurinkokin pilkahdellut.
PoistaTäällä vähän leijaili lunta meidän lenkin aikana, mutta ei se haitannut.
PoistaKunto alkaa kohota :)
Voimia sinulle ja AMlle mökkiurakkaanne. Toivottavasti kaikki sujuu parhainpäin vakuutusyhtiön kanssa ja pääsette pian nauttimaan siististä mökistä.
VastaaPoistaIhanaa, että avustaja- asia on kunnossa nyt. Milloin menette geokätkeilemään?
Halauksin haluan toivottaa sinulle ihanaa päivää, ystäväni!
Sori sählinki! ATK- vastaava taas vauhdissa...
PoistaEi hätää - täällä toinen :)
PoistaNimim. Odotan meidän nettineroa palaavaksi kotiin, onneksi se on jo viikon päästä kotimaan kamaralla neuvomassa vanhempiaan...
On se kun pitää vielä varastamisen lisäksi sotkeakin!! Murrr....
VastaaPoistaVaan susimainen karvaturrihali Pöllöiselle!!
Kiva et on nyt nuorui, riuska miehenpuoli mitä kylillä näytellä, luulevat vielä että Pöllö on sen jostahi iskeny, vaihtanu nuorempaan;DD
Kiitos Sus' - haleja ei ole koskaan liikaa.
PoistaVaan nyt taisin antaa avustajastani väärän kuvan; kyseessä on nuori tyttö. Olisi toki nuori mieskin kelvannut, nyt kun sen sanoit, mutta eipä kyllä sellaista edes alunperin tarjottukaan ;)
Tämän avustajanhan siis sainkin ystävän kautta. Hyvin meillä meni lenkki tänäänkin; puhetta riittää ;)
Naispuolinen avustaja sopii paremmin, kuin mies. Josko vaikka menette johonkin, missä vaihdetaan vaatteet, esim. kuntosali tai uimahalli. Pystyy sitten avustaja tulla samaan pukuhuoneeseen.
PoistaTotta, ja voihan tulla jotain muitakin tilanteita.
PoistaTuosta tuli mieleen, en ole tainnut aiemmin mainita: lääkäri on kieltänyt multa uimisen :(
Tykkäisin käydä uimassa ja siihen olisi ollut avustaja omiaan (silloin olisi kyllä tarvinnut olla vähän isompi kokoinen kuin tämä nykyinen on, hän on kovin lyhyt, vaikken itsekään ole pitkän huiskea). Mutta kun asiasta aikanaan lääkärin kanssa puhuin, hän ehdottomasti kielsi juuri ne kaksi lempiharrastustani: melonnan ja uimisen, veteen liittyviä molemmat. Oli sitä mieltä, ettei kukaan pysty mua auttamaan uima-altaassakaan, jos saan kohtauksen, ja onhan se varmaan niinkin.
Ikävää, se olisi laji, josta pitäisin.
Uimakielto taitaa kyllä olla yleinen lääkärin määräys epileptikolle. Ainakin jos on vaikeahoitoinen epilepsa, jota ei saada millään lääkkeillä kuriin. Vesijumppa ja vesijuoksukin on siis poissuljettuja liikuntavaihtoehtoja.
PoistaMinun mieheni on uinut epilepsiastaan huolimatta. Mutta hän onkin ollut jo monta vuotta täysin oireeton lääkityksellään.
Joskus olen kuullut, että kun epileptikko menee uimahallissa uimaan, voi kertoa etukäteen uimavalvojalle sairastavansa epilepsiaa, siis ennen altaaseenmenoa. Ei taitaisi apu ehtiä ajoissa, kuten sanoit.
Se voi olla, tosin meidän yhdistyksestä tehdään kyllä matkoja esim. Nokialle Edenin kylpylään yms. Mutta ehkä he ovat sitten heitä, joilla sairaus on saatu lääkkeillä oireettomaksi tms.
PoistaMutta olen nyt niin tyytyväinen tuosta avustajasta ja siitä, että pääsen säännöllisesti lenkille - ja että on vähän niin kuin pakko lähteä, kun joku tulee hakemaan. Kaverille on niin helppo laittaa viesti "en mä jaksa/viitsi lähteä".
Lämmintä myötätuntoa ja reipasta siivous/raivausmieltä lähetämme halausten kera. Hyvä kun raivaatte sotkut ja puhdistatte kaiken entistä ehommaksi. Näin paha ei voita vaan rakennatte hyvän, rakkaan mökin suojaksi kaikelle hyvälle ja kauniille! Istuttakaa vaikka jokin kasvi pihaan tuomaan uutta ja hyvää ympäristöön! Pieni kukkakin riittää murtamaan pahan. Kevättä odotellaan meilläkin, räntä- ja raesateessa. Onneksi voi neuloa! Ihanaa, että sai avustajan!
VastaaPoistaKiitos myötätunnosta ja halauksista <3
PoistaNyt kun kirjoitit tuosta kasvin istuttamisesta: jonkun matkan päässä tuosta ikkunasta kasvaa terijoen salava ja silloin kun me ostimme tuon mökiin, salavan varjoon ilmestyi jostain pieni TAMMEN taimi. Emme tiedä mistä se siihen tuli. Se oli pieni, vähän "rääpäle". Suojelimme sitä parina talvena jäniksiltä, halusimme sen kasvavan isoksi. Ja se on kasvanut :D Nyt se on jo niin iso, että pärjää omillaan ja vanha salava on työnsä tehnyt - se saa nyt tehdä tilaa tammelle <3
Toinen, rakas kukka mikä mökillä kasvaa, on Äitirakkaan, Siskorakkaan ja Isäpuolen ensimmäisenä kesänä syntymäpäivälahjakseni tuoma - mikäpä muukaan juhannuslapselle:D - juhannusruusu!
Sekin kaipaa leikkausta ja hoitoa, kun sitä ei ole pariin kesään hoidettu, mutta kyllä sekin vaan siellä jaksaa kasvaa ja kukkia.
Kyllä on ihan pyllystä tuollainen sotkeminen, toisen henkilöön liittyvien muistojen käpälöiminen. Onneksi avustaja-asia on kuosissa.
VastaaPoistaJa syvältä sieltä :(
PoistaMutta onneksi te olette siellä.
On jännä ja mukava ajatella, miten monta ystävää on saanut näin blogimaailman kautta :D
Voi surku :/ Meidän mökiltä oli vuosia sitten viety käyttökelvoton ruohonleikkuri ja suunnilleen valurautainen ikivanha perämoottori, painoi siis kuin synti. Samat rosvot saatiin myöhemmin kiinni, olivat vieneet lähikylän hienommasta mökistä jopa ovenkahvat. Ei pysty ymmärtämään.
VastaaPoistaKyllä koti on rakas <3
Kiitos Puskissa <3
PoistaJos joku asiassa vähän hymyilytti niin se, että kun AM kävi yhtenä päivänä poliisin kanssa katsomassa paikat ja seuraavana laittamassa kaverin kanssa nuo vanerit ikkunoihin, niin sillä aikaa oli vielä kadonnut ruostunut, viturallaan oleva tuuletusteline pihasta! Kaikkea ne tarviikin.
Ja se, että mun alushousut oli pitkin olohuoneen lattiaa - ihan oli pakko ne sinne levitellä, voi sanonko mä mikä! Huvinsa kullakin.
Mutta ei järki käsitä, ei. Ei niin millään.
Onneksi on paljon hyviä asioita tuonkin tilalle ja kun saadaan siivottua ja ikkunat paikalleen, niin tuntuu jo paremmalta :)
Hyvää viikonloppua!
Surullisen näköistä jälkeä :(
VastaaPoistaKun meidän mökille murtauduttiin muutama vuosi sitten, olivat murtomiehet kilttejä eivätkä sotkeneet paikkoja, keräsivät vain mukaansa kaiken vähänkään rahan arvoisen.
Vakuutusyhtiön kanssa homma toimi hienosti ja korvaukset saimm e nopeasti. Vähän jo naurattaakin poliisien katse ja hieman "epäilevät" ilmeet, kun heti paikalle soiton jälkeen pystyi isäni heidän pyytäessään antamaan lähes täydellisen listan viedyistä arvoesineistä kuvineen...
Rauhoittuvat kyllä kun kerrottiin, että mie olen ollut vakuutusyhtiössä korvauskäsittelijänä ja sitä perua on omaisuus aika hyvin kuvattuna ja listattuna pidetty :)
Itselle (ja varsinkin äidilleni) se pahin ei ollut tavaroiden varkaus vaan se, että _omaan_ mökkiin oli tunkeutunut vieraita ihmisiä ja he olivat penkoneet tavaroita. Se tuntui häpäisyltä.
Mutta se meni ohi ja unohtui.
Eikun vain uusia hyviä hetkiä peittämään murron tuoma pahamieli.
Pahimmalta minustakin tuntuu se, että joku on käynyt siellä penkomassa tavaroita ja rikkonut niitä omia muistoja ja tietyllä tavalla tärkeitäkin tavaroita.
PoistaToki kaikkein tärkeimmät esineet on täällä kotona, mutta ei ne siellä mökilläkään tuhoamista ja hävittämistä varten ole. Monta iltaa on niiden kanssa vietetty ja muisteltu aikaa kun Poika oli pieni tai kun AM:n kanssa seurusteltiin.
Mutta itsellä tosiaan pahaa tekee vielä se, kun sairastuminen hävitti muistista n. 3-4 vuotta kokonaan ja sitten joku tuhoaa muistoja ihan konkreettisestikin.
Mutta asiat muuttuvat vielä hyväksi :D Kunhan tosiaan saadaan ikkunat paikalleen, päästään siivoamaan ja saadaan mökki siivottua ja tavarat takaisin paikalleen niin asiat on kunnossa :)