Mikä maaseudulla tuoksuu? Maaseudulta ja ystäviltä :D

Viikonloppuna olin taas liesussa ja AM sai viettää laatuaikaa kotona.

Sitä ennen taas kuitenkin tarinaa sarjassa "sattuu ja tapahtuu" 😊 Muistaakseni olen aikaisemmin kertonut, miten kerran nukuin parturiaikani ohi - siis kertakaikkiaan unohdin, että olin varannut ajan parturiin aikaisin aamulla. Ja siitä olen saanut kuulla..

Nyt olin varannut parturiajan perjantaiaamuksi klo 9.00 - tietämättä mikä oli aikataulu muuten, noutaja kun oli tulossa hakemaan mua "johonkin aikaan".
Valvoin aika myöhään ja päivitin facebookiin, että "Muistaiskohan aamulla herätä ajoissa, että ehtis kampaajalle? Toisinkin voi näetsen käydä..."
Kului ehkä minuutti, kun päivityykseni tuli kommentti, että "Vie Suskulle terveisiä" 😊 No tokihan minä lupasin viedä; lähettäjä oli yhteinen tuttumme. Ihmettelin tietysti, miten meillä on yhteinen tuttu, kun tämä henkilö ei ollut täältä meidän kylältä päinkään. No asia selvisi sitten seuraavana aamuna.

Heti aamusta sain puhelin soiton ja tarkemman aikataulun; olin hyvällä mielellä kun tiesin että on mukava matka, mukava päivä ja mukava ilta tiedossa: ihania ihmisiä ja paljon naurua 😊
Lähdin kävelemään reilun viiden minuutin matkan kampaajalle ja kun olin niin hyvällä mielellä, hymyilin kulkiessani - melkein nauroin ääneen (taidan olla vähän pöhelö..) Yhden talon pihasta lähti vanhempi mies autolla liikkeelle ja luuli varmaan, että ollaan tuttuja kun hymyilin hänelle niin iloisesti - hän tervehti yhtä iloisesti takaisin 😊
Edelläni käveli kaksi pientä tummaihoista poikaa, kouluun menossa. Toinen poika kääntyi katsomaan mua ja hymyili, tönäisi sitten kaveriaan joka kääntyi myös katsomaan mua ja hymyili yhtä leveästi 😊😊 Tuli vielä parempi mieli!

Hiusten leikkaus ei kauan kestänyt, mutta siinä ajassa ehdittiin jo selvittää se, mistä hänen puolisonsa on kotoisina ja mistä mun vanhempani on kotoisin. Ja todeta, että tarpeeksi kauan kun selvitetään, niin mehän ollaan varmaan sukua 😊 Todettiin myös, että ei olla tutkittu toistemme kavereita fb:ssä, ei ole ollut tarpeen eikä ihan niin paljon toistemme yksityiselämä kuitenkaan kiinnosta, vaikka keskenämme paljon asioistamme puhutaankin.
Lopulta oli valmista ja ovesta astui uusi asiakas. Katsoin hetken peilin kautta - onpa tutun näköinen! Ja olihan se! Susku katsoo meitä -miten te tunnette toisenne?? "No hän on mun sedän vaimo" 😊
"Ai O:n?"
"No niin, mistä sinä sen tunnet??"
"No mä oon leikannut sen tukan joskus vuonna kivi ja kirves!"
No niinpä tietysti 😊😊😊
"Noh, ei kahta kolmannetta, kyllä sekin vielä ilmestyy... Hyvää viikonloppua!"

Tulin kotiin syömään aamupalan ja pakkaamaan tavarat yhdeksi yöksi ja sitten kyyti jo tulikin. Seuraavat viisi tuntia höpötystä ja naurua yhteen menoon. Tai melkein yhteen menoon... Lopulta päästiin perille Konnekoskelle ja kun astuttiin autosta ulos, ensimmäisenä vastaan iski maaseudun tuoksu: ehta lehmänlanta!

Mutta paikka missä vietimme vuorokauden; kokoustimme ja muu väki jäi lauantaina lähtömme jälkeen kouluttautumaan kesän melontatapahtuman turvahenkilöiksi, oli upea. Siellä oli mm. kirkko:



Odottaessamme kokoukseen osallistua saapuviksi, kävimme tutustumassa koskeen, jossa oli tarkoitus kahden seuraavan päivän aikana opetella virtaavassa vedessä pelastamista ja pelastautumista ja kumiveneen käyttöä:


Hups, onpa kuva vähän vinossa 😉

 Tästä tuli mieleen Duracell-pupu, joka viime syksynä yritti siirtää saunaa 😉 Jos hän olisi nähnyt tämän, olisi hän varmaan yrittänyt nostaa maapalloa:

Jos kerran maassa on kahva, niin onhan se toki sitä varten, että siitä maapallo nostetaan 😉













Illalla saunan jälkeen, kun meitä naisia oli niin kovin vähän ja me oltiin jo huoneet valittu, eikä oikein miehiä niihin huolittu, niin miehet päättivät järjestää seuraa itse itselleen 😉😉


Tämä oli vähän tällainen pulleampi tyttö....


.....kun taas tämä toinen tyttö on vähän hoikempaa sorttia... 😉😉



(Kuvat ei taas tahdo asettua sinne minne haluan ja muutenkaan en osaa niille mitään tehdään. Vieläkään.)
















Kyllä niillä kanoottejakin oli 😉   Tuossa pitkässä rakennuksessa me majoituttiin. Iltapalaa ja aamupalaa syötiin erillisessä rakennuksessa ja varmaan lounas ja päivällinen oli siellä samassa paikassa.
Minä olin kotona jo lauantai-iltapäivänä.

Että semmoinen viikonloppu taas - täynnä halauksia, halauksia ja halauksia, naurua, naurua ja naurua, ystävyyttä, ystävyyttä, ystävyyttä, uusia ystäviä, hyväntahtoista kiusoittelua, vakaviakin keskusteluja. Sunnuntai menikin sitten levätessä. Ja tilatessa 30 t-paitaa 😉 

Tänään kävin lenkillä avustajan kanssa, olen potenut selkääni ja siirtänyt kuvat puhelimesta tietokoneelle. Huomenna mennään vihdoin mökille kuvaamaan hävityksen kauhistusta ja laitetaan vakuutusyhtiöön kuvat ja lista varastetuista tavaroista. Hirvittää jo etukäteen.