Postipoika piipahti taas!

Aamupalaa syödessä rupesi postiluukkuu kolisemaan. Meidän postipoika - tai -tyttö - on jännä tyyppi. Yleensä silloin, kun on tulossa vain yksi ohut kirje, hän saa aikaan hirvittävän kolinan ja me luullaan, että nyt tulee postia oikein enemmänkin. Ja varoilta sipaisen tukan vähän siivommaksi, ettei ihan pystyssä sojota: jos vaikka sattuu soittamaan ovikelloa, kun ei mahdu postit luukusta sisään.

Mutta sitten kun postia on tulossa enemmän tai on tulossa jotain paksumpia kirjeitä tms. niin ei kuulu mitään, humps vain ja luukku vähän kopsahtaa, posti on oven välissä. Todella kummallista.

Tänään postiluukku taas kolisi ja sipaisin tukkaani vähän siistimmäksi, kolina kesti sen verran kauan. Ajattelin, että josko se ovikello soisi. Nousin jo sohvaltakin. Mutta ei se soinut vaan kuului kumea "kops". Kynnyksellä oli kirje mökkikunnasta, niin kuin aina tähän aikaan.

Mistähän ne muuten tiesi, että meidän piti tänään mennä mökille? Ei vaan menty, kun tuli mutkia matkaan. Rehellisesti ja suomeksi sanottuna, Osuuspankki teki oharit, ja jätti aamulla laittamatta rahaa tilille. Kyllä ne sieltä sitten tuli, mutta kun siellä mökillä olisi ollut paljon hommia - mm. se ikkunoiden laitto ja sen sellaista niiden syksyisten rosmojen jäljiltä, niin se käynti taas siirtyi, ensi viikkoon.

Niin, ei se kirje sitä kopsausta aiheuttanut, vaan paketti. SNY-parini, SNY-Peikkonen oli laittanut postia ja luukusta tipahti tämä, kera kortin ja kysymyksen:



Ja että tykkäänkö? Kuule, ihan varmasti!  Tuskin maltan odottaa, että pääsen tästä tarttumaan siihen ja aloittamaan lukemisen 😊😊 Vielä tovin joudun odottamaan, mutta illalla sitten 😊😊

Iso kiitos SNY:ni!