Eihän tästä ole kuin vajaa kaksi kuukautta kun herättiin vastaavanlaiseen soittoon; "Teillä on joku käynyt mökillä, keittiön ikkuna on rikki ja yläkerrassa on valot."
No, oltaisiin me herätty kohta muutenkin, kun puhelimen herätys olisi herättänyt ja käskenyt ottamaan lääkkeet ;) Ei kun hyvä, että soitti, A-noppi nimittäin, eihän me muuten olisi taas tiedetty koko asiasta yhtään mitään.
Minähän en asialle voinut mitään muuta kuin kirota, töihin kun piti mennä, kaikki jäi siis AM:n hoidettavaksi. Hän soitti ensin kaverille pyytäen häntä kaveriksi mökille mukaan ja lähti sen jälkeen kysymään saisiko pakettiautoa lainaksi tarvittaessa. Auto järjestyi. Matkalla mökille soitti poliisille, että tervetuloa vaan taas tähän osoitteeseen.
Mökillä vastassa oli kuulemma hävityksen kauhistus. Edellisellä kerralla ei ollut rikottu eikä tehty mitään ilkivaltaa ikkunan rikkomisen lisäksi - ehkä vain nukuttu. Nyt oli levitetty kaikki tavarat alas hyllyistä ja kaapeista ja laatikoista, jopa Pojan vanhat lelut ja piirustuksetkin oli levitelty kuulemma pitkin lattioita.
AM sanoi, että oli hyvä, etten ollut mukana, näky ja siitä seurannut paha mieli ja muu olisi voinut aiheuttaa kohtauksen. Siis muutakin kuin mielettömän raivokohtauksen. Sen jälkeen epikohtauksen.
Mikä ihme saa ihmisen tekemään tuollaista? Kohtelemaan toisen ihmisen omaisuutta tuolla tavalla, kun siitä näkee selvästi, että siellä EI ole mitään arvokasta? Eihän kukaan säilytä kesämökillä lasten esikouluaikaisten piirustusten seassa arvokasta tavaraa? Olisi ottanut ne tavarat, mitkä näki ja katsoi olevan rahanarvoisia (no niitä nyt ei tosiaankaan ollut - edellinen kävijä oli jo vienyt sen puolikkaan pullollisen pahanmakuista sakea), ehkä nukkunut jos väsytti ja lähtenyt pois. Pakkoko on sotkea ja rikkoa ja tuhota. En vaan voi käsittää, en mitenkään.
No. Alakerran ikkunat on ummessa, uudet ikkunat laitatetaan sitten keväällä. V-käyrä on niin korkealla ja kiemuralla, että en osaa kuvaillakaan. Kunhan saadaan poliisilta kopio rikosilmoituksesta, ruvetaan selvittelemään asioita vakuutusyhtiön kanssa. ONNEKSI on kotivakuutus, johon on sisällytetty myös kesämökki irtaimistoineen. Mutta eihän se tietenkään korvaa sitä pahaa mieltä ja sitä siivoamisen vaivaa ja muuta. Ja ennen kaikkea sitä inhaa oloa, että siellä ON OLLUT JOKU TÄYSIN VIERAS ihminen, pahat mielessä. Jo kolmannen kerran.
Tässä tapauksessa oli onni, että sain olla töissä, eikä tarvinnut mennä paikan päälle katsomaan sitä hävitystä, vaan saan "rauhottua" ja totutella ajatukseen, miltä siellä näyttää.
Että tämmönen viikko. Muun muassa.
Muitakin kuulumisia on, mutta niistä toisen kerran :).
