Tänä aamuna kello soitti poikkeuksellisesti 1,5 tuntia tavallista aikaisemmin. Olin kyllä kuin tikka ylhäällä (mistähän muuten tuokin sanonta tulee), mutta väsytti kyllä melkoisesti, sillä tuli yöllä katsottua paralympialaisten avajaisia. Millään en olisi malttanut mennä nukkumaan, vaan olisin halunnut katsoa ne loppuun, mutta pakkohan se oli itsensä siirtää sohvalta sänkyyn, kun tiesi, että aamulla on tavallista aikaisempi herätys.
Lähdettiin siis kotoa liikkeelle hyvissä ajoin ennen kuin postipoika ehti kipaista ovelle - tosin kyllä näin sen, oli tänään tosi aikaisessa hänkin! Mutta ei ollut enää aikaa palata takaisin katsomaan olisiko meille mitään. Ja tarkoitus oli kuitenkin tulla kotiin ihan parin kolmen tunnin kuluttua.
Vaan suunnitelmapa muuttui. Kodin sijasta kohteeksi vaihtui tämä
Joo, kuva on vähän vino ja hämärä, mutta niin oli tunnelmakin. Kuva on otettu aika kaukaa, kännykällä ja tuumailtu ja tsuumailtu niin paljon kuin sillä pystyi. Kuvassa on meidän mökin pihakeinu. Kuva on otetettu tieltä, kun emme halunneet mennä pihalle sotkemaan mahdollisia jälkiä. Odotimme poliisia. Kyllä vain. Poliisia. AM:n äiti soitti sillä aikaa kun AM odotti mua asioiltani, että oli saanut tiedon, että mökillemme on murtauduttu! No, ei muuta kuin matkaan ja katsomaan; siltähän tuo näytti. AM hälytti poliisin, jota odoteltiin tunnin verran. Hän sitten katseli ja kuvasi paikat, kirjasi rikosilmoituksen ja lähti tekemään samaa hommaa seuraavaan paikkaan.
No, pääsimme sikäli vähällä, että meillä ei mökillä ole oikeastaan mitään arvokasta, tunne-arvoa lähinnä on tavaroilla. Sotku ja rikottu ikkuna harmittaa suuresti, ja tietysti se, että kun tietää jonkun vieraan siellä käyneen. Ei tosiaankaan ole omiaan lisäämään mun innokkuutta olemaan mökillä yksin. Juu ei. Vaikka onkin sellaisella paikalla, ettei sinne pitäisi kenenkään tulla noin vain, kenenkään täysjärkisen.
No, siinähän se päivä kuitenkin meni, kun yritettiin selvittää, mistä saadaan uusi ikkuna tai jotain ikkunan tilalle talvea vasten. Ja kun lopulta sitten päästiin kotiin, väsyneinä ja vähän kallella kypärin, oli postipoika käynyt tipauttamassa postiluukusta pakettikortin! Hirveästi se paketti tuolla postissa poltteli, koko ajan oli sellainen olo, että johonkin mulla oli tänään vielä menoa, mutta mihin?
Otin päikkärit, tein AM:n kanssa pellillisen lihapullia uuniin ja sitten en enää kestänyt. Pakko oli vaihtaa ihmismäiset vaatteet päälle ja läpsytellä tuohon Siwaan hakemaan paketti.
Ja samalla kun napsin just valmistuneita lihapullia, avasin varovasti, varoen sotkemasta, SNY:ni lähettämää pakettia. Paketti ei siis olisi voinut tulla parempana päivänä - ajoitus oli täydellinen! Kuten myös sisältö:
Kaksi isoa kerää seiska veikkaa, taisi olla Polkkaa (tää muisti..ja laiskuus, en millään viitsis nousta ylös ja ehdin viedä jo ne tuohon koriin tv:n vieren, missä on kaikki muutkin KOKONAISET seiska veikka kerät...), kaksi kerää ihanan pehmeää keltaista vauvalankaa (mitähän Siskorakas tykkää keltaisesta..?) itse virkattu pehmeä keltainen tähti ja kimalteleva, kova koristetähti - molemmat pääsivät keittiötä koristamaan. Itse tehtyjä sydänheijastimia - hyvä muistutus siitä, että illat pimenee ja on taas heijastimien aika! Kynttilöitä tuomaan tunnelmaa iltoihin ja...minttusuklaarakeita!
Nuo minttusuklaarakeet annoin AM:lle, sillä olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen Suklaattomasta Syyskuusta - ihan vain sen takia, että suklaan syöminen meinasi lähteä ihan käsistä. Mutta oikeastaanhan se meni ihan mukavasti: minä pidän itselläni kaiken muun laatikon sisällöstä ja AM saa vähän herkutella.
Ethän SNY:ni pahastu, vaikka annoin suklaat AM:lle? Lokakuu on jo toinen juttu ;) Sitten voin pitää vaikka...hmmm....Lakuttoman Lokakuun ja olla syömättä lakritsia :D
Niin ja mukana oli tietysti myös kirje - uusi pakettikin on jo kuulemma suunnitteilla. Minä en ole saanut matkaan vielä ensimmäistäkään...
Kiitos uusi Salainen Ystäväni - oli ihana saada postia ja olin kyllä lapsi jouluna; yhtä malttamaton ja innoissani ja iloinen kun sitä avasin
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Uskomaton itsekuri <3 <3 <3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMeillä on oikeastaan nyt eräänlainen diili AM:n kanssa: niin kauan kun mä pystyn olemaan ilman suklaata, se on ilman tupakkaa ja päinvastoin; niin kauan kun se on ilman tupakkaa mä olen ilman suklaata.
Toivottavasti AM ei nyt vaan vastavuoroisesti lahjoita tupakeitaan sulle ;)
PoistaTodella kurjaa, että mökille oli murtauduttu.
Mutta kiva, että sait piristykseksi paketin! :)
En mä usko, sille ei onneksi kukaan lähettele tollasiaa yllätyspaketteja, jossa oli tupakkaa :)
PoistaJa kyllä me molemmat oltiin ylpeitä itsestämme ja toisistamme: AM:n teki mieli tupakkaa kun otti päähän se murtautuminen, mutta hillitsi itsensä ja minä "hillitsin" itseni. Ei kuitenkaan tehty vaihtareita :D
Mua jo jännitti, kun luin minttusuklaarakeista. Mutta tottakai luotin suhun ja oikean ratkaisun teit. AM on ansainnut hemmottelua, myös herkkujen muodossa. Mahtava paketti kaikenkaikkiaan! Hyvä muistutus heijastimista meille ihan jokaiselle.
VastaaPoistaIhan kamala juttu tää murtautuminen. Vaasta murtauduttiin Osakaisen kellarikomeroon ja nyt tää. Oliko muihinkin lähitaloihin murtauduttu? Onko toivoakaan saada tekijää kiinni?
Mua vähän nauratti, kun näin tuon mintturaepussin; ajattelin että tässä se nyt punnitaan Pöllön itsekuri :D
PoistaEn usko, että tekijää saadaan kiinni, luulen että on jatkanut matkaansa ja on jo pitkällä. On varmaan sama heppu/heput, jonka jälkiä poliisi lähti tarkastamaan seuraavaan kohteeseen.
aivan ihana paketti.
VastaaPoistaVoihan murtovarkaat.. tuota pelätään itsekin, että koska jotkut vierailevat meidän mökillä.. Kuitenkin, kun siellä pahemmin käydä.. Me nyt aika usein loppujen lopuksi..
Mun sormet ja puikot jo syyhyäis päästä lankojen kimppuun, mutta kun on niin monta projektia kesken :D Mutta kyllä nuo langat vielä puikoille pääsee!
VastaaPoistaMeidän mökin ohitse onneksi ajaa niin usein kavereita ja tuttuja, että saadaan näin nopeasti tieto kutsumattomista vieraista, niin kuin nytkin.
Kyllä on ikäviä noi vorot:(
VastaaPoistaMutta onneksi taas Sny-magia tepsi ja paketti tuli juuri oikealla hetkellä päivää piristämään:) Mahtava tuo päättäväisyys, sain pariltani "laske viiteen" suklaan, mutta tuskin pääsin kolmeen kun se oli jo "korkattu"...
Pakko on SNY-taikaan uskoa - ei auta mikään :D Ei tuo paketti muuten olisi juuri tuona päivänä osannut perille.
PoistaPäättäväisyyttä tuon suklaan syömättömyyden kanssa lisää se, että Susanna Maalta kannustaa ja on luvannut palkita mut jos onnistun tässä projektissani ;) Ihana Susanna on kuulemma jo paketoinutkin palkinnon valmiiksi, joten en voi pettää häntä -enkä tietenkään itseänikään - tässä hommassa :)
Hauska kuva =) Katoin että pulloja kuvassa on =D Kiva kun lähdit mukaan tällekin kierrokselle =)
VastaaPoistaKiitos :) Enpä muuten tullut itse ajatelleeksikaan noita pulloina, mutta nyt kun sanoit, niin onhan niissä ihan selvästi pulloja :D :D
Poista