Tänään oli joka toinen tiistai. Piti ihan kalenterista tarkistaa, onko, mutta kyllä se oli. Ja onneksi olin oikeassa, sillä kyllä olisi harmittanut, jos olisin mennyt sekaisin ja missanut toisenkin käsityöillan kirjastolla.
Kummasti sitä on tullut riippuvaiseksi puolituntemattomista, tai puolitutuista, ihmisistä. Yksi kaima siellä on, yksi on nimeltään Leena ja yksi Ritva. Muuten on nimet hukassa.. Nyt sain taas seuraa kotimatkalle, mutta enpä tiedä hänenkään nimeään. Mutta kyllä sitä jo vähän ikävä ehti tätäkin porukkaa tulla :)
Mulla ei ollut kesken yhtään sukkaa eikä lapasta jonka olisin voinut mukaan, joten päätin ottaa sen sijaan keskeneräisen ristipistotyön. Tossa olis kyllä yks sormia syyhyttävä uusi pöllötyökin (no ette varmaan olis arvanneet, että on pöllö....), mutta yritän nyt saada edes ristipistot tehtyä tuohon ja jälkipistot vaikka sitten myöhemmin. Mutta siis niin. Ajattelin, että kyllä sinne varmaan saa ilman neulettakin mennä - ja jos ei saa, niin tulen sitten kotiin. Mutta ei ne ajaneet pois.
Yksi kirjastonhoitajista on jäämässä lomalle ja sitten eläkkeelle ja koska hänkin aina työvuoronsa päätyttyä osallistui käsityökerhoonkin, oltiin päätetty hankkia hänelle perinteisen kukkakimpun sijaan toisenlainen kukkakimppu:
Myös hän on kova neulomaan sukkia ja tässä hänelle tekemistä vähäksi aikaa. Kestää ainakin kauemmin kuin perinteinen kukkakimppu ☺☺ "Kukat" oli pakattu koriin joka pilkottaa tuolla oikeassa yläkulmassa ja hauska sattuma oli, että ilman eri sopimusta, kaikki lankakerät oli eri värisiä ☺ - jokainen toi siis oman tervehdyksensä koriin.
Tuommoisen kukan minäkin sitten joskus tahtoisin, kun jään eläkkeelle ☺☺
Tämmöinen tiistai-ilta :)
Pöllönkulma on pieni punainen tupa maalla, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen, syksyä odottaen. Unelmia on aina - ja se näkee, ken uskoo. Runoja kirjoitan nimellä athenenoctua (minervanpöllö)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Mursu kysyi eilen illalla, että koska meinaan lähteä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin soittaa ja anoa yöpaikkaa. Lopputulema oli, ett...
-
Eikös näillä pakkasilla olisi aika Villahousurockin? Muistatteko vielä Jussi Raittisen laulamassa Villahousurockia? Tästä on hyvä virkistää...

Ihana, kaunis, lämminsydäminen lahja! Aina voi ottaa mukaan puikot ja lankaa tai koukun ja aloittaa jotain uutta...
VastaaPoistaNeulojalle ja virkkaajalle mieluinen lahja - persoonallisempi kuin lahjakortti tms. kiireessä ostettu, kun ei muuta keksitä.
PoistaJa ehkä muuksi lahjaksikin, vaikka syntymäpäivänä, olisi kiva saada tuollainen
VastaaPoistaTotta, neulojalle tuollainen lahja on mieluinen miksikä lahjaksi vaan. Minulle kelpaisi ainakin, vaikka lankoja muutenkin pursuaa kori jos toinenkin :D
PoistaHieno muistaminen. Kukahan minutkin saisi menemään noihin neuleiltoihin, joita täälläkin olisi tarjolla. Koirapoika kyllä minua lenkittää, mutta pitäisi olla joku myös viemään tapaamisiin.
VastaaPoista