Piikkareiden uuskäyttö

Olen tässä nyt jo muutaman viikon peräänkuuluttanut sitä, että kunpa voisi ja osaisi säilyttää vielä aikuisenakin edes osan siitä lapsenmielisyydestä ja siitä pohjattomasta uteliaisuudesta mitä lapsilla on. Ja siitä, ettei olisi niin tiukkapipoinen asioiden suhteen, vaan osaisi suhtautua asioihin samanlaisella "kyllä minä osaan" ja "kyllä minä pärjään" ja "kyllä minä voin jos haluan" -asenteella kuin lapset.
Osan siitä olen jo saanutkin takaisin, mutta paljon on vielä opeteltavaa. Meillä on vain tämä yksi elämä - sen olen jo oppinut - miksi heittää se hukkaan tekemällä asioita joita ei tosiaankaan halua tehdä, kun on näitä asioita joita on tehtävä ja joiden kanssa on elettävä.

Prinsessa täytti tänään huikeat kaksi vuotta ja äiti, daddy ja kaksi auntieta (meniköhän taivutus oikein...) olivat järjestäneet hänelle huiman syntymäpäiväaamun. Ihan ehdoton ykkönen lahjoista oli parkkitalo. Sen voittanutta ei kertakaikkiaan ollut  ☺☺. Serkkupoika, eli mun Lapsirakas on vähän kade siitä ☺. Koko päivä oli yhtä juhlaa ja hulinaa. lltapäivällä olivat avanneet mummon ja mun paketin. Mummo oli lähettänyt muun muassa ihan selvät lapaset ja niitä oli kokeiltu käteen, mutta mun tekemät piikkarit.... niitäkin oli kokeiltu käteen ja vaikka äiti oli selittänyt, että ne ovat sukat ja ne laitetaan jalkaan, kokeillaanpa niitä, niin neiti oli itsepäisesti väittänyt, että ne kuuluvat käteen, eikä suostunut niitä jalkaansa laittamaan.

 
Ja siinä ne nyt ovat, käsissä. Ehkä niitä huomenna voidaan sovittaa, onko sopivan kokoiset jalkaan vai laitetaanko kiertoon ja täti tekee uudet ☺

Aamulla puhelin herätti taas 5.06. Tekstiviesti ilmoitti, että sähköpostiin, jota en käytä, on tullut K-Plussan asiakaskysely. No kiva. Edellinen tuli kuukausi sitten yöllä kolmen aikaan. Yritin jo kerran aikaisemmin Soneran omien sivujen kautta vaihtaa ko. sähköpostin salasanaa, mutta palvelu ilmoitti, ettei salasanaa voi vaihtaa koska palveluun ei ole ilmoitettu matkapuhelinnumeroa, johon uuden salasanan voisi lähettää. Anteeksi mitä? Miten se sähköposti sitten tiesi ilmoittaa siihen matkapuhelinnumeroon sen ilmoituksen saapuneesta sähköpostista?  Silloin kuukausi sitten asia jäi hoitamatta, kun en jaksanut asiaan paneutua, mutta nyt meni hermo siihen aamuöiseen herätykseen - en varmaan muuten ole ainoa jolla on puhelimessa äänet päällä myös öisin, en varmaan ole ainoa jolla on iäkkäät vanhemmat joille voi sattua jotain myös yöaikaan, vai olenko?
Soitin siis heti lääkkeenoton jälkeen Soneralle hiukan närkästyneenä, ilmoitin melkein ensimmäisessä lauseessa, etten muuten aio maksaa salasanan vaihdosta 10,00 euroa!!!, mutta sopii korjata tämä tilanne, kun en itse pysty sille mitään täällä Omilla sivuilla tekemään vaikka haluaisin. Pari nuorta miestä siihen tarvittiin, että sain uuden salasanan ko. sähköpostiin ja kas, nyt toimii sekä sähköposti, että K-Plussalle on ilmoitettu, että pitäkää kyselynne, mulle niitä ei tartte enää aamuöisin lähetellä, en aio niihin siihen aikaan vastailla, on parempaakin tekemistä. Etsikää vaikka joitakin unettomuudesta kärsiviä...
No ei nyt sentään - se on ikävä vaiva tiedän kyllä, itsekin siitä aika ajoin kärsin, mutta onneksi se on toistaiseksi ohi menevää.

Että semmoista tänne Pöllönpesään tänään.

Ai niin, lääkäri soitti mun yhdestä viheliäisestä rasvapatista, joka aika ajoin vihoittelee. Se tutkittiiin ultraäänellä, ei ole kuulemma iso (alle 5 cm ei ole iso), joten turha laittaa sitä mihinkään eteenpäin, tulee sairaalasta bumerangina takaisin. Ja työterveydessä ei ole tarvittavia vermeitä sen poistamiseen kun on niin syvällä. Ootellaan, josko se kasvaa tai rupeaa taas kiukuttelemaan ja kokeillaan sitten sitä, että jos ne sairaalassa leikkais sen pois. Noh. Onpahan tutkittu sekin vihulainen.

Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Rakennekynsistä yhdeksän on vielä jäljellä. Yksi otti ja lähti tänään irti kun avasin keksipakettia.