Ystävistä - uusista ja vanhoista

On ollut tarkoitus kirjoittaa ystävistä jo moneen otteesen, mutta se on aina jäänyt, ajatus on vain jotenkin kadonnut ja karannut. Jos nyt yrittäisi uudestaan, kun taas on ystävät ja kaverit erottuneet kuin jyvät ja akanat. Ja oikeastaan vähän siitäkin se ajatus lähti, kun kävin taas työterveyslääkärillä päivittämässä kuulumisia ja siellä kerroin, että olen saanut uusia ystäviä, niin lääkäri kysyi, että nettiystäviä vaiko oikeita ystäviä. Jonkun toisen kysymänä olisin ottanut siitä vähän "itseeni", mutta tt-lääkärini on ihan huippu ja tiesin hänen tarkoittavan kysymyksellään mun parasta. Onneksi saatoin vastata, että netin kautta oikeita ystäviä sekä "omalta kylältä" että vähän kauempaakin ☺

Nauruterapia -kirjoituksen yhteydessähän asiaa jo vähän liipattiinkin, mutta otetaan nyt uusiksi.

Mun tai oikeammin meidän, ystäväpiiri on mennyt aika lailla uusiksi tän sairauden johdosta ja olen siitä pahoillani. En tiedä, johtuuko se siitä, että ihmiset pelkää tätä, tai siis näitä kohtauksia, jotka lääkityksen ansiosta on nykyään aika laimeita, ymmärtääkseni. On paljon niitä, joita pidettiin ystävinä, ja jotka on nyt kadonneet kokonaan, eivät ole ottaneet yhteyttä lainkaan sen jälkeen kun sairastuin. Vai odottavatko he, että me otamme yhteyttä? Jos on epävarma siitä, minkälainen sairaus epilepsia on, siitä löytyy kyllä netistä tietoa.

Sitten on ne ystävät jotka ovat työssä, mähän olen nyt kolmatta vuotta sairaslomalla. Mä aikani yritin pitää yhteyttä ja sopia tapaamisia jne., mutta kun tuntui, että heillä oli aina kiire ja muuta menoa, niin olen lopettanut sen ja ajattelen nyt asian niin, että koska he tietävät, että mulla pääsääntöisesti on aikaa, niin he voivat ottaa yhteyttä sitten kun heille sopii tapaaminen - työn, perheen ja muiden menojen lomassa. Vähän vaan kummastuttaa, että muille ystäville ja kavereille tuntuu löytyvän aikaa, mutta... Kyllä, myönnän, se vähän katkeroittaa, mutta miksi mun pitäisi olla se joka "ruikuttaa" heidän peräänsä, että hei ehtisitkö joskus olla munkin kanssa, kun mulla on vähän tylsää täällä kotona....

Mutta hei, ON mulla vielä ystäviäkin ☺☺ joiden kanssa pidän yhteyttä, niitä vanhoja ja tosiaan niitä uusiakin ☺ Ja ehkä voisi sanoa, että on "puolituntemattomiakin" ystäviä ☺:
Meillä oli muutama viikko sitten Suomi Meloo kokous täällä kotikaupungissa ja olin jo pedannut itselleni kyydin täältä Isolle Kirkolle tädin luo, tätikin kun on ollut pitkään saikulla, niin meinasin että parannetaan vähän maailmaa yhdessä, piristetään toinen toisiamme.
Ennen kokouksen alkua mulle kerrottiin, että mulle on autossa yllätystuliainen, P on sen mulle tehnyt. Tätä P:aa en ole koskaan tavannut. Kokouksen päätyttyä siirsin autosta toiseen ja autossa mua odotti Kultsu eli Kullervo (nimen tämä sai myöhemmin):

Kultsu on KERTAKAIKKIAAN IHANA!

No, matkalla sitten tapahtui taas se, mitä en olisi halunnut tapahtuvan: kohtaus, mutta yhteistyöllä ja puhelimella selvisimme siitä ja vaikka olin jo puolen tunnin päästä ihan tolkuissani, niin mut toimitettiin sananmukaisesti perille asti - tädin odottavaan käsipuoleen asti, vaikka olisin kyllä jo selvinnyt kadun yli turvallisesti itsekseni ☺ Siinä musta punnittiin ystävyys ja huolenpito!
Tämä tapahtui torstaina ja lauantaina sitten täti lähti ja saattoi mut junalla kotiin asti ☺ Ei päästänyt tulemaan yksin junalla kotiin - olihan se toki kivempi tullakin kun oli kaveri mukana.

Viime lauantaina puolestaan soi puhelin ja entinen työkaveri kysyi, olenko kotona, jos hän poikkeaa 10 minuutin päästä matkalla äidilleen. Hämmentyneenä sanoin olevani, ja annoin ajo-ohjeet. Hän ilmestyi ovellemme ja ojensi tällaisen:

Silmäni olivat varmaan teelautasen kokoiset - emme tosiaankaan ole mitenkään läheisiä ystäviä, kunhan fb:ssä soitamme suutamme ☺ Ajatusmaailmamme on hyvin samanlainen.

En tässä näillä kuvilla ja lahjoilla tarkoita sitä, että ystävyys on kiinni lahjoista ja tavaroista, vaan sitä, että vieras tai vieraampikin ihminen voi olla ajatuksissa. Kultsun tehnyt P tietää mitä mulle tapahtui kaksi vuotta sitten ja kuinka läheisiä ystäviä olemme Kultsun perille toimittaneen ystäväni kanssa. Emme ole koskaan, ainakaan muistaakseni, P:n kanssa edes nähneet.

Pöllöt tuossa kukkarossa taas olivat muistuttaneet entistä työkaveria musta ☺

En saa ajatuksia ulos sellaisina kuin haluaisin, joten ehkä on parempi lopettaa, ja mennä täyttämään tuo lääkedosetti, että on taas viikoksi aamu- ja iltapalat valmiina ☺

Yritetään kuitenkin pitää niistä ystävistä kiinni, ne on kultaakin kalliimpia ennen kuin huomaatkaan.