Blogimaailmassa ja naamakirjassa on kiertänyt monta viikkoa arkikuvahaaste, eri muodoissa. Mäkin tulin siihen haastetuksi ja osallistuin siihen. Viimeinen kuvani oli tämä kuva, joka sai vereni kiehumaan.
Mittaa mulla on vähän, leveyttä senkin edestä ja pahaa sisua pienen kylän verran. Kuskilla niitä kaikkia taatusti tuplaten. Kunpa nämä saisi joskus kiinni itse teossa.
Jättääkö nää ihmiset kotonakin roskat roskiksen viereen, jos roskis on täynnä? Kuinka kauan ne säilyttää noita toimimattomia telkkareita ja muita kodinkoneita olohuoneen nurkassa, ennen kuin ne tuo ne luontoon?
Ei mulla enempää.
Pöllönkulma on pieni punainen tupa maalla, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen, syksyä odottaen. Unelmia on aina - ja se näkee, ken uskoo. Runoja kirjoitan nimellä athenenoctua (minervanpöllö)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Mursu kysyi eilen illalla, että koska meinaan lähteä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin soittaa ja anoa yöpaikkaa. Lopputulema oli, ett...
-
Eikös näillä pakkasilla olisi aika Villahousurockin? Muistatteko vielä Jussi Raittisen laulamassa Villahousurockia? Tästä on hyvä virkistää...

Surullisen totta! Oikein hyvää äitienpäivää!
VastaaPoistaAika paha. Ja mua suututti jo sekin, kun näin matkan varrella tielle heitetyn 4 pitsalaatikkoa ja kokispullon.
VastaaPoistaMinä otan vain kauniita kuvia, jotta verenpaine pysyy aisoissa :) Suosittelen!
VastaaPoista