Jihaa - mä sain puikot esiin :) Ja silmukatkin luotua, uskokaa tai älkää, ja sukan niin pitkälle, että nyt ois kantapään vuoro.
Mä teen kantapään perinteisesti mummun opettamalla tavalla; vahvistettu kantalappu oikealla puolen kaikki silmukat oikein ja nurjalla joka toinen silmukka neulomatta. Näin siksi, että en pidä nurjien silmukoiden neulomisesta :) Lopputuloshan on sama, kuin yleisesti opetettu: nurjalla kaikki silmukat nurin ja oikealla puolella joka toinen silmukka neulomatta. Ainakin minun ymmärryksen mukaan.
Ai mikä oli villakoiran ydin? Noh. Se oli se kantalappu, odottakaahan hetki.
Käytiin tässä taannoin AM:N kanssa jokakesäisellä Werlan vierailulla ja jokainen pikkupuoti piti tietysti koluta. Viimeisenä pistäydyttiin jossain pienessä puodissa jossa oli paljon mm. villasukkia. Siellä ei ollut muita asiakkaita kuin yksi vanhempi pariskunta joka ilmeisesti oli myyjärouvan tuttuja, ja siellä ihmeteltiin villasukkien kantapäitä - sukat lienee yhteisen tuttavan neulomia, näin ymmärsin. Ja mun oli ihan pakko osallistua keskusteluun. Siinä sitten tutkittiin kolmissa naisin niitä villasukkia ja ihmeteltiin, että miten ihmeessä ne kantalaput näytti siltä. Ja miehet pyöritteli päätään. Siis tavallinen kantalappuhan, esim. Käspaikankin mukaan vahvistettu kantalappu, näyttää oikealta puolelta näyttää "oikealta neuleelta" ja nurjalta puolelta puolelta "nurjalta neuleelta" - kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. Toivottavasti. Mutta niissä sukissa se kantalappu näyttikin sekä oikealta että nurjalta puolelta samalta, ihan oikealta neuleelta? Siis ei nurjalta.
Ymmärsiköhän kukaan sukkien neuloja yhtään mitään, mitä yritin selittää? Siis se kantapohjan nurja puoli ei näyttänyt nurjalta neuleelta, vaan oikealta. Olisihan tämän näköjään näin lyhyestikin voinut selittää. Mutta olisiko kellään ohjetta tähän tällaiseen vahvistettuun kantapäähän? Tai mistä sellaisen ohjeen löytäisi?
No, tää rönsyily on mun vika, siitä AM viimeks viime viikolla taisi huomauttaa, mutta en ole vielä päässyt siitä eroon. En kyllä erityisemmin ole yrittänytkään.
Että tämmöistä. Yritän niitä kuviakin jonain päivänä tänne saada, kun vain muistaisin, miten sen pienentäminen tehtiin, ettei tämä olisi ihan heti täynnä. Lapsi sen opetti, mutta kun en enää muista sitäkään.
Pöllönkulma on pieni punainen tupa maalla, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen, syksyä odottaen. Unelmia on aina - ja se näkee, ken uskoo. Runoja kirjoitan nimellä athenenoctua (minervanpöllö)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Mursu kysyi eilen illalla, että koska meinaan lähteä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin soittaa ja anoa yöpaikkaa. Lopputulema oli, ett...
-
Eikös näillä pakkasilla olisi aika Villahousurockin? Muistatteko vielä Jussi Raittisen laulamassa Villahousurockia? Tästä on hyvä virkistää...
Enpä älynnyt katsella neulomistapaa, kun kävin Verlassa kesällä. En tiedä, miten tuo tulee tuollaiseksi - olisiko kaksinkertainen neulos?
VastaaPoistaMinä en pysty nyt äkikseltään sanomaan, miltä minun neulomani näyttävät, mutta minä teen kaksinkertaisen kantapään ristikkäin elioiokealla puolen nuelomatta, oikein, neulomatta, oikein jne. Nurjalla puolen teen saman mutta nurin eli neulomatta, nurin, neulomatta nurin jne. Idea on siinä, että se, mikä oikealla neulottiin, nostetaan nurjalla neulomatta. Mutta taitaa siitä silti tulla nurja ja oikea puoli...
VastaaPoista