Enhän mä teitä unohtanut ole - edelleenkään

Kyllä mä teitä kaikkia muistan joka päivä, vaikka en kommentteja blogeihin jätäkään ja teidän jättämiinne kommentteihin jää välillä (lue: useinkin) vastaamatta.  Olette edelleen ja etenkin nyt tärkeitä.

Meidän hidas muutto jatkuu aina vaan. Mitä enemmän tavaraa siirrämme kaupungista tänne maalle, sitä hitaammaksi se muuttuu. Strategiahan on se, että kun käymme hakemassa tavaraa, "silmäilemme" samalla, mitä siellä vielä on (ja siellähän on - voi hyvänen aika ja itku sentään).
Kun sitten kotona järjestelemme tavaroita paikalleen ja tehdään muita hommia, mietiään mitä mihinkin taas voisi laittaa ja mitä sieltä kaupungista voisi tuoda. Ja seuraavalla kaupunkireissulla ei luultavastikaan tuoda yhtään niistä tavaroista mitä oli mietitty tuotavaksi 😂 Tuodaan muutama laatikollinen ihan jotain muuta kuin oli suunniteltu ja kotona sitten raavitaan päätämme; mihin ihmeeseen nää tavarat oikein piilotetaan. Mutta kummasti ne kuulkaa vaan tänne aina katoaa - ja vieläkin on tyhjää tilaa, ihmeellistä.

Pari viime viikkoa on Aallokko kutsunut. Hanna Sandström ja Minna Metsänen ovat yhdessä suunnitelleet ihanat Aallokko -sukat, pitkävartiset, joita tein. Tein kerrankin mallitilkun ja minusta puikkojen piti olla ok, mutta kappas vain. Kävi niin, että puikot oli liian paksut ja ensimmäinen sukka oli liian iso. Tiedän sen siitä, että se mahtuu mullekin ja sukan saajalla on kapeammat sääret kuin mulla. Pöh. Lankana sukissa on Novitan Muumitalo sävyssä Muumipeikko (007) ja Novita Majakkasaari sävyssä Meidän meri (814).
Ohuemmilla puikoilla sain sopivat sukat ja yksi sukka odottaa nyt paria - saan niistä sitten itselleni sukat 👍😍

Pihalla on taas katseltu, mitä kaikkea siellä oikein kasvaa. Keltaisia ja liiloja krookuksia, ja yhden valkoisenkin näin. Ilmeisesti pihalla on ollut ainakin yksi myyrä, koska krookuksia kasvaa sellaisessakin paikassa, johon niitä ei varmasti ole istutettu. Skilloja on ainakin. Ja kevättähtiä.
Sinivuokkoja. Kaikenlaista sinistä, eri sävyissä.
Kieloja odotan kovasti.

Raparperit on hukassa, harmi, mutta ruohosipuli sen sijaan kasvaa reippaasti.

Viikolla tuntui, että tulee kesä. Sunnuntainahan vaihdettiin jo kesärenkaatkin. Ja kun päivät tehtiin kaikenlaista, niin oli lämmintä. Illat istuin viltin alla noiden sukkien kanssa. Päätettiin siis laittaa lämmöt pois. Tämä kun on niin pieni talo, niin eihän kyllähän täällä tarkenee. Ja kun aurinko paistaa olohuoneen ikkunasta sisään koko päivän ja musta kattokin lämmittää.
Vaan voi pahus. Tänä aamuna oli melkein kylmä. Nytkin pidän Kallea tässä sylissä tämä tietoa sisältävän koneen kanssa.
Mutta ihan aamulla, kun olin herännyt ennen AM:ää, olin reipas ja tartuin työhön. Ei ole nimittäin yleensä mun juttuja nämä. Vähän hirvittää nääs. Mutta otin ja kipaisin liiteriin ja kirveksellä siellä muutaman halon siellä naputtelin.
Ai miten niin hirvittää? Noh. ISO kirves. En ole halkoja hakannut. Ja kun en ole ihan varma itsestäni, että en lyö itseäni sormille *nolo* Niin, nyt te mietitte, että miten niin sormille. No kun ne on jo valmiita halkoja, mutta kun niitä pitää vielä pieniä, että ne mahtuu tuohon hellan uuniin.
Mutta reippaana sain ne pienittyä.
Ja kun sain ne puut sitten sisälle, niin jo vain sain tulenkin sytytettyä. Juu, en ole siinäkään mitenkään erityisen hyvä - varsinkaan kun sitä en ole vuosiin tehnyt, kun ei olla käyty mökilläkään.
Mutta kyllä olen tänään ylpeä itsestäni.

Mä jatkan nyt lukemattomien blogien lukemista - tulen vähän jälkijunassa kommentoinnissa, mutta ei kai se haittaa?

Niin ja sadan sanan tarinatkin on olleet tauolla mun kohdalla, mutta palaan kyllä 😊

Lunta tulvillaan, on raikas kevätsää...

Perjantaiaamuna heräsin ensimmäisen kerran aamukuudelta auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta: ihanaa, tulossa siis kaunis kevätpäivä.

Kävin hakemassa Kalle Kuumavesipullon helpottamaan selkäkipua ja nukahdin uudestaan, herätäkseni yhdeksältä puhelimen hälytykseen: maa oli aivan valkoinen ja lunta satoi taivaan täydeltä ja olisimme voineet mennä tekemään lumiukkoja. Koko päivän välillä satoi lunta ja välillä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. 

Tänään on satanut lunta koko päivän. Mitenkähän ne töyhtöhyypät pärjää? Ja muut muuttolinnut, jotka ovat jo tulleet tänne? Kurjet ja peipot. Meidän lähipellolla oli torstaina kaksi kurkea. Ja kymmeniä joutsenia. Joutsenet lentää aamuisin ja iltaisin tästä meidän yli. Ne yöpyvät tuossa järvellä, etteivät joudu ketun suuhun. 

Viime viikonloppuna tai niillä main käytiin etsimässä töyhtöhyyppiä ja löydettiinkin. Yleensä niitä on nähty yks tai kaks kerralla, mutta nyt niillä taisi olla joku palaveri menossa: "tavataan tässä sitten syyskuun 18. päivä ja sovitaan mitä reittiä lähdetään takaisin etelään". Niitä oli siinä samalla pellolla 16  töyhtöhyyppää kerralla! Kesäntuojat. 

"Aallokko kutsuu" sukat etenee. Kävi niin, että yksi sukka valmistui ja yllätys yllätys, kerrankin pitkävartinen sukka mahtui mun jalkaan. Täytyy johtua mallin suunnittelijasta. 

Eli sukka on liian iso saajalleen. Pahus. Mutta eihän siinä mitään, otin ohuemmat puikot ja teen sukat pienemmillä puikoilla. Teen sitten toisen sukan niillä paksummilla puikoilla - ja saan itsellenikin sukat. 

Bingossa on tällä hetkellä...hmm... ainakin neljä kohtaa ruksattu. 

Ja niin kuin Susannalle lupasin, laskin keskeneräiset ristipistotyöt. Niitä on 11 kpl. Hups. Eli jos nyt lasketaan kaikki ne keskeneräiset käsityöt yhteen, niin niitä on nyt 23. Kun on taas se yks sukka vailla paria ja nuo työn alla olevat sukat. Voi pahus. Eihän tästä kuulkaa tule yhtään mitään 😂😂😂

Mutta voihan tämän laskea käsityöksi, eikö voikin? Mun puoli makuuhuoneesta on omasta toivomuksestani sisustettu niin, että kovin isolle yöpöydälle ei ole tilaa. Juuri ja juuri sellaiselle, johon mahtuu kirja tai pari, ja korvatulpat ja vesipullo. Puhelin oli kirjojen päällä ja pelkäsin, että huitaisen sen siitä lattialle ja räks, huonosti käy. 

Onneksi oli tämmöinen puinen säästölipas, jota vähän fiksattiin ja jolle tehtiin teline - oli pakko, kun ei kiinnitys muuten onnistunut - ja kiinnitettiin se kirjoituspöydän kylkeen. Siinä se nyt on, "nukkumapaikka" mun kännykälle ja toimii hyvin.
Parasta vielä se, että pohjassa on reikä, josta voipi laittaa tarvittaessa latausjohdon. 

Maaliskuun haaste - ei se nyt ihan mennyt niin kuin piti

Valittelin muutama päivitys sitten aloitekyvyn olevan täysin nollassa. Siihen apu tuli Käsistään Käteviltä: Susanna Maalta lähetti maaliskuun haasteen tehdä valmiiksi keskeneräiset käsityöt. Hän itse oli tehnyt oikein listan keskeneräisistä töistään ja minä listaihmisenä perässä. 

Tällaisen listan sain aikaiseksi: 

Susanna muuten kysyi, kuinka monta keskeneräistä ristipistotyötä mulla on. Monta. Mun piti jonain päivänä ottaa ja laskea ne, mutta "täss on ollut kaikenlaista", niin en oo saanut laskettua. Eli olen unohtanut.  

Mutta on niitä ainakin kymmenen tai ehkä jopa 15. 

Mutta näiden keskeneräisten kanssahan kävi sitten vähän niin kuin melkein huonosti. Että ei tuo lista nyt hirveästi ole tuosta lyhentynyt. 

Kohta 4: Lasten siililapaset. Piikkejä oli niin vähän, että otin ne pois ja lapaset oli valmiit. Laitoin kuvan instagramiin, josta Ballerina-rakennusmestari ne näki ja kysyi äidiltään (Siskorakkaalta) "Onko nuo lapaset mulle?" 

No vähän pienet lapaset hänelle, joten mitä tekee täti? Pyytää mitat, kaivelee lankakaappiaan ja aloittaa uudet lapaset. Ja tasapuolisuuden vuoksi on tehtävä lapaset myös Pikkuveljelle. 

Lähtihän listalta yhdet pienet lapaset, mutta kovin hitaasti lista lyhenee tällä tavalla 😂

Näistä pienistä lapasista ne alkoi. Näillekin löytyi jo osoite - yllätti minut täysin 👶

Ja nämä lähtevät Pikkuveljelle ja Ballerina-Rakennusmestarille 😊

Toisten lapasten napissa lukee "Handmade with love"  ja toisten lapasten sydämessä "Made for you"

Ja sitten matkaan! 

Keskeneräisten listalla oli jämälangoista tehdyt lapaset ilman peukaloita. Lankakin niille oli valmiina, mutta mikä lie iskenyt, kun ei neuloja ollut peukaloita viitsinyt tehdä. Niiden tekemiseen ei kauaa aikaa mennyt, lankojen päättelyyn sitäkin enemmän (mulla on niiiin huono päättelykyky, edelleenkin). Ja tällaiset, minusta aika tylsät, niistä tuli. Miehiä värit on miellyttäneet. 

Mutta miten näin vähästä jääneet vaille? Heille ketkä eivät tunne intialaista peukaloa, tiedoksi, että näistä puuttui peukalosta vain tuon vaalean harmaan, n. 2,5 - 3 cm verran 😲

Yhden keskeneräisen kohdan sain vielä yliviivattua listalta, mutta nyt lista on "levossa". Sinivalko -sukkaprojektissa oli yhdet miesten sukat ja yhdet naisten sukat. Molemmissa oli yksi valmis sukka ja yksi keskeneräinen sukka ja ne tein valmiksi. 

Tässä yksi niistä työn alla:

Mutta nyt on siis laitettu kirjan kannet kiinni ja otettu työn alle ystävän pyynnöstä sukat hänen siskolleen. "Aallokko kutsuu". Ensimmäinen kuva sukista sai sydämen pamppailemaan: no en kyllä osaa, liikaa värejä, liikaa lankoja. Mutta tarkempi tutustuminen ohjeeseen sai huokaisemaan helpotuksesta: vain kaksi lankaa! Muumipeikko ja Majakkasaari. Kyllä me tästä selvitään 👍👍

Ja niitä nyt sitten väkerrän, tovi ja toinen vielä kestää ennen kuin näette mitä niistä tuli. 

Sunnuntaina kun aurinko paistoi ja oli mitä upein kevätkeli - lumisateen jälkeen. Pakattiin sukset ja potkukelkka varastoon ja lähdettiin vähän ajelemaan ja tavattiin yksi pyöräilijä erään metsätien varressa 💗💗

Heiluu, ei heilu, heiluu...

Nyt täytyy taas kehua ja sanoa, että noista vähistä, oikeastaan mitättömistä jopa, tuloistani maksan mielelläni veroja. Senkin vähän minkä maksan, maksan ilolla.

Ja olen kiitollinen ja iloinen uudesta kodistani, vaikka se onkin paljon pienempi kuin entinen ja joudun tekemään valintoja: en ole käyttänyt tätä tavaraa puoleen vuoteen/vuoteen - vielä pidempään aikaan - luovun siitä. Olen iloinen siitä, että pieni kotini on juuri tässä pienessä kylässä ja tässä kunnassa jonne muutimme. Elämä voisi - ja voikin - olla huonomminkin.

Elämä tosiaan voi olla huonomminkin. Maailmassa kaikki on heittänyt häränpyllyä. En ole nähnyt Äitirakasta sitten laskiaisen, Tunturiruipeloa ties koska. Me kaikki neljä kuulumme riskiryhmään emmekä voi tavata toisiamme vielä moneen viikkoon.
Onneksi on puhelimet.

Poikaakaan ei olla tavattu sitten joulun. Äsken nähtiin 😄😍 Whatsappin välityksellä, kun Pöllö tarvi taas it-tukea. Kenelle sitä silloin soitetaan. No Pojalle. Ja Whatsappin videopuhelu oli loistava apuväline, ongelma ratkesi nopeasti. Miniäkin oli paikalla ja voitiin vilkutella 😍

Siskorakas on kaukana; ei voi matkustaa tänne eikä täältä voida matkustaa sinne. Olemme kaikki jonkinlaisessa eristyksessä tahoillamme, voimme liikkua vain lähiympäristössämme sen mikä on pakko.

Toki puhelimet ja muut auttavat yhteydenpidossa, mutta ei se korvaa kuitenkaan niitä oikeita tapaamisia, ei niitä tapaamisia teidän kanssannekaan.

Iloiseksi veronmaksajaksi ja uudeksi kuntalaiseksi minut tekee se, kun torstaina lopulta Ystävän tiukasta kehotuksesta ja kannustuksesta soitin aamulta terveyskeskukseen ja aika pian sieltä takaisinsoittopalvelu soitti takaisin, kysyi mikä hätänä, kuunteli, teki tarkentavia kysymyksiä ja kuulosti hänkin jo hiukan huolestuneelta. Kysyi sitten, että "ehdittekö tänne klo 13:ksi?" Hmm.... 40 min. aikaa... Juu, kyllä me ehditään, eiköhän tuo kuski täältä sinne siinä ajassa aja. Ja hyvin ehdittiin.
Ensin nuorehko mieshoitaja otti muutaman verikokeen, mittasi kuumeen ja verenpaineen - kaikki muu oli hyvin, paitsi verenpaine koholla, se vähän pyöräytti omiakin silmiä 😵
Sitten lääkärille, jolla oli opiskelija kaverinaan - niin kuin mun kohdalla lähes aina - "saako opiskelija tulla seuraamaan". No toki saa tulla, eipä sitä kirjaa lukemalla ja  nukella harjoittelemalla lääkäriksi opita. Hämmentävä ja hiukan koominen tilanne oli kun, molemmat kuuntelivat yhtä aikaa sydäntä; lääkäri edellä ja opiskelija perässä.
Muistikirjanani mukana ollut AM seisoi oven suussa ja mielessäni kävi hetkellisesti, että no tule nyt sinäkin vielä mukaan, niin tiedät miten sen pitää lyödä - hyvä etten tirskahtanut siinä.
Lääkärikin oli hiukan hämmentynyt oireistani; ei mitään selkeää syytä siihen, miksi en oikein tahdo pysyä pystyssä. Määräsi siis siihen perumaani kuulontutkimukseen, itse ei nähnyt korvissa mitään vikaa. Määräsi myös vielä sydänfilmin ja verikokeet.
Minä tein tietenkin työtä käskettyä ja menin takaisin hoitajan luo sydänfilmiin. Sehän ei kauaa kestä, mutta siihen jätti hetkeksi; meni toiseen huoneeseen katsomaan, että filmi siirtyy tietokoneelle. Tuli takaisin "No niin, nyt se on valmis - vai nukahditko sä jo tänne" No ei kyllä kaukaa hakenut.... Jos olisi ollut peitto, niin olisin kyllä varmaan nukahtanut 😂
Hän pyysi odottamaan aulassa lääkärin kutsua, mutta tulikin hetken päästä itse sanomaan "Ja Pöllö voi lähteä kotiin"  Tilanne oli jotenkin koominen; kiitin kauniisti ja lähdin kotiin varaamaan labra-aikaa. Eka kerta. Hyvin onnistui, kätevä systeemi, tykkään mä.

Kaiken kaikkiaan kaikki palvelu mitä olen täällä uudessa kotikunnassani saanut; TE-keskus, KELA, kirjasto, Terveyskeskus - kaikki ansaitsevat arvosanan 10+.

Ainoa ikävä asia tällä viikolla, liittyy vahvasti koronavirukseen. Tulevana kesänä eivät Myyntisirkkuset lähde lentoon - onhan kyllä viime kesän reissukin vielä kesken.
Suomi Meloo ry hallituksessa teimme päätöksen, että siirrämme tulevan kesän tapahtuvan ensi kesään, turvallisuuden vuoksi. Turvallisuus on aina on ollut meille tärkeää ja se oli tärkeimpiä syitä, miksi päätimme perua tapahtuman tältä vuodelta. Ensi kesänä sitten kaikki entistä vahvempana 💪

Miks toisille sattuu ja miks toisia sattuu?

Ja sitten on meitä, joille sattuu ja joita sattuu? 
Jos ei sattuis, niin naurattais.
Ja kun taas sattui, niin naurattaa.
Mutta kun nauraa, niin sattuu.

Nii-in, ota tuosta nyt selvää, saat nauraa, mutta älä naurata - se sattuu 😂

Kerroin jo Siskorakkaalle, että olen aina halunnut urheilijaksi. Ja eritoten korkeushyppääjäksi. Koska harjoittelu on jäänyt vähän tänne varttuneemmalle iälle, ajattelin nousta tyvestä puuhun.
Aloitin siis harjoittelun alastulosta. Tiesithän, että korkeushypyssä on tai on ollut eri tyylilajeja?
1800-luvun alussa hypättiin kyykkyasennossa - se oli aika tehotonta, eikä rima silloin ollut kovin korkealla. 1870-luvulla opittiin käyttämään saksaustyyliä - jossa jalat tyylin nimen mukaisesti tekivät saksien mukaisen liikkeen. 1890-luvulla keksittiin ulkojalantyyli (toinen jalka jätettiin sisälle lämpimään 😉😉) ja parikymmentä vuotta myöhemmin, 1910-luvulla otettiin se sisäjalkakin mukaan eli kehitettiin sisäjalantyyli.

Olisihan noita tyylejä, mutta minä päätin valita 1930-luvulla kehitetyn KIERÄHDYSTYYLIN. Korkeutta ei ollut paljon ja kun pehmusteita on omasta takaa, en ajatellut tarvitsevani niitä enää erikseen lisää. Enkä nyt varsinaisesti tarvinutkaan. Kypärä olisi ollut ihan hyvä, mutta siitä ei ollut ohjeissa mitään mainintaa.

Putosin aamulla sohvalta. Pelkkä sohvalta putoaminen ei ehkä olisi ollut niin paha, pahinta oli se, että löin pääni kirjahyllyyn!
TÄSSÄ PÄÄSSÄ ON MUUTENKIN VIKAA IHAN TARPEEKSI, KIITOS VAAN! 😵😵
Nyt on siis kuhmu päässä, kyynärpää kipeä, rintalastaan sattuu kun yskäisee, aivastaa (ei ole koronaa) tai vetää syvään henkeä. Ja niskat on vielä pahemmin jumissa kuin ennen.

Riesaksi luulemani olo laskiaisena - ei ehkä olekaan Riesasta johtuvaa, vaan jotain muuta. Olo on jatkunut sieltä laskiaisesta asti; välillä olo on ihan jees ja välillä tarvitsisin kävelytuen tms. Onneksi on AM.
Kuulontutkimukseen varaamani ajan peruin; en halua mennä terveyskeskukseen hakemaan minkäänlaista virusta, kuulummehan molemmat riskiryhmään. Kuulontutkimuksen ehtii tehdä sitten kun tämä poikkeustilanne joskus on ohi ja pääsen sitten korvalääkärillekin.
Sen sijaan jos tämä maapallo ei kohta pysähdy, niin on pakko tehdä jotain - sängystä sohvalle ja sohvalta sänkyyn - alkaa ennen pitkää kyllä tympimään 😝😝

Mutta ei elämä nyt pelkkää kurjuutta ole, vaikka tänään onkin ollut vuosipäivä.


Olen täysin unohtanut esitellä tämän ihanan paketin jonka sain jo monta viikkoa sittten. Pöllöjä, pöllöjä, pöllöjä 💗💗💗
Kaikki on yhtä ihania, mutta tuohon pöllöprojektipussukkaan on suorastaan RAKASTUNUT!  (Ihan niin kuin siihen aiemmin saamanikin - molemmat kulkevat mukanani joko yhdessä tai vuorotellen)




Kaikki langat ovat ihan uusia ja ennen kokemattomia - tai siis olivat. Mellanraggi -langasta on nyt neulottu sukat:

Ja jäljelle jääneestä pienestä kerästä tein vielä neulakirjan: