Pöllön vuotuinen lentomatka, osa 1

 Ja oletusarvoisesti: kuka muu muka? Lupasin, että kun palaan, on marraskuuta jäljellä enää viikko. No näinhän se oli ja tarkoitus oli kertoa reissukuulumiset kutakuinkin tuoreeltaan, mutta kas vain, ollaankin jo joulukuun puolella reippaasti - tontut kurkkii ikkunoista. 
Koetan kirjoittaa kuulumisia ja tapahtumia kronologisesti, mutta sen verran tähän "alkuun", että kotiuduin sairaalasta eilen, joulukuun 1. päivän kunniaksi, lääkekassin kera. Olo alkaa olla melko lailla Pöllömäinen; pääkin pyörii kuin pöllöllä, jotta kuulisi kaiken tarvittavan. 

Mutta matkaan, hopea! 

Jätän sen kummemmat alkujärjestelyt väliin, ne sujuivat hyvin ja siirryn suoraan Helsinki-Vantaalle. Olimme siellä tiistaina 14.11. hyvissä ajoin, kaksi maalaista jotka matkustavat ulkomaille kerran vuodessa. Ou nou. Miten tää nyt taas menikään... Lähtöselvitys oli jo tehty mutta - onneksemme ystävällinen Finnairin virkailija kysyi voiko auttaa ja tadaa; homma hoitui nopeasti ja matkalaukut pujahtivat kohti tuntematonta. 
Ja me kohti turvatarkastusta. Helsingissä turvatarkastus sujuu tosi nopeasti, mutta ei kahta kolmannetta - eikä lentoa kohti Lontoota, ettei Äidin kohdalla portilla jokin piippaisi. Viimeksi jo luulimme ratkaisseemme arvoituksen: kengän pohjallisen alle jääneen mikä-lie-tarra. No, nyt se oli ranteeseen jäänyt kello, ei sen pahempi asia. 
Kentällä oli aikaa ihmetellä ja katsella ihmisiä, pyöriä kuin turistit ikään. Istahtaa kahvillekin. 

Olisin halunnut tutkia muidenkin ihmisten kahvikuppeja, olisiko niissä ollut lisää kivoja kuvia, mutta Äiti ei antanut. ("Aina saa kärsiä ja hävetä" 😉) 

Hattivatit oli hauskoja ja tottahan kunnon turisti Muumimaailman kohdalla kuvia pysähtyy ottamaan. 

Kun aikamme aikaa kulutettuamme päätimme mennä kokeilemaan, pääseekö meidän passeilla passin tarkastuksesta läpi - pääsi! - mentiin lähtöportille odottelemaan koneeseen pääsyä. 
Kaikki uusi ja remontoitu on hienoa ja yksi mikä oli hienoa oli kuulutusten kuuluminen! 
Kun lopulta päästiin koneeseen, tajuttiin että ennalta varaamani paikat oli vaihtuneet (olisi pitänyt huomata lähtöselvitystä tehdessä ja valita toiset paikat) ja oltiin siiven kohdalla. No, sillä sinänsä väliä, koska oli jo pimeää, eipä niitä maisemia juuri muutenkaan olisi nähnyt 😊 
Odottelimme hetken yhtä matkustajaa jatkolennolle Tallinnasta, mutta se ei matkaamme viivästyttänyt. 
Sillä aikaa vieressäni istunut mies oli rapistellut eväspussinsa auki ja - tarjosi Äidille ja minulle TIKKARIT! Kyllä, tikkukaramellit 🍭🍭 Sisko kyllä kysyi, kun kerroin hänelle, että "eikö äiti ole opettanut, ettei vierailta saa ottaa mitään". Niin mutta kun äiti oli mukana...

Lento meni mukavasti, olimme perillä n. 20 minuuttia aikataulusta etuajassa. Mutta aika kului siinä, kun odotimme matkustajasiltaa, että pääsemme ulos koneesta. Mikäpä siellä oli lämpimässä ja kuivassa odotellessa, ei kellään ollut kiire. 

Lopulta pääsimme ulos ja kohti passintarkastusta. Sitten alkoikin Pöllön sulat hikoamaan. Uusi passi, kesällä hankittu. 
Ensimmäinen automaatti. Ei toimi. Toinen automaatti. Ei toimi. Kolmas automaatti. Ei toimi. Hiki.

Virkailija ohjaa lyhimpään manuaaliseen tarkastusjonoon, jossa oli perhe pienen vauvan kanssa. Vauva oli niin pieni, että jäin miettimään johtuiko heidän "ongelmansa" passin puuttumisesta 🤔 Toisessa jonossa oli myös perhe jolla oli ongelmia, mutta selvisivät nopeammin. 

Ja sitten minä. Laite ei lukenut passia. Ottakaa lasit pois. Virkailija katsoo minua ja passia ja yrittää saada laitteen lukemaan passin. Ei onnistu. Pyytää toisen virkailijan apuun ja sitten alkaa tentti. Kuka? Mihin? Miksi? Kuinka kauan? Osasin kyllä vastata kaikkiin kysymyksiin, kunnes... 
Sisko asuu Poolessa, joka ei ilmeisesti ollut virkailijoille tuttu. Poole - Bournemouth. (Vähän niin kuin Helsinki - Vantaa - tai sinne päin..) Tuli aivan täydellinen black out. Unohdin Bournemouthin kokonaan, ihan kokonaan! Mikä hiton paikka... 
"Mun äiti odottaa tuolla.." Toinen virkailija lähti Äidin luo.
Minä vedin esiin Riesa -kortin: "mulla on oikeasti ongelma muistin kanssa, koska mulla on epilepsia" 
Toinen virkailija sai selvitettyä Äidin kanssa, että olen hänen tyttärensä ja ollaan menossa hänen toiselle tyttärelleen. 
Pääsin viimein läpi, pahoittelin tilannetta ja he pahoittelivat tilannetta ja toinen virkailija melkein halasi "älä nyt, kaikki on hyvin, ei mitään hätää"

Kuka muu muka? 

Lopulta siis päästiin noutamaan matkalaukut, Siskon luo ja kohti autoa ja sitten kohti Poolea! 

Perillä meitä odotti tämä ihana, hellyttävä tervetulotoivotus: 

Tämän tervetulotoivotuksen myötä oli hyvä käydä nukkumaan ja aamulla herätä siihen, kun Ötökkätutkija kurkisti varovasti ovenraosta hymyilevin kasvoin ja juoksi halaamaan 💕 Futari-Prinsessa oli jo syömässä Mummun keittämään aamupuuroa ja pyrähti halaamaan kun kömmin sohvan nurkkaan odottamaan omaa puuroannostani 😄

Pahoittelen jälleen kirjoitusvirheitä ja puuttuvia sanoja - kirjoittaminenkin tuntuu vaikeammalta, kun kuulo ei ole normaali.  

Koti

 On ihmisen paras paikka, vaikka sitä hyvin hoidettiinkin, ihan loppuun asti. 

Viikon sisällä kököttämisen jälkeen raitis ja raikas (no, raikas ja raikas, pakokaasun katkuinen) pakkasilma teki hyvää. 

Kassillinen lääkkeitä eväinä palasin Pöllönkulmalle kotihoitoon ja vielä tämän vuoden puolella mennään kontrolliin kuulemaan mitä kuullaan, kuullaanko mitään.

Kunhan olen huomenna raivannut vähän reissuni jälkiä - matkalaukku on tuliaisia lukuunottamatta edelleen purkamatta, koetan saada ainakin aloitettua reissutarinaa.

Nyt kuitenkin nukkumaan.

Muistakaa olla kiltisti; tontut on liikkeellä 🎅🎅

Pöllö on vielä elossa

 Muttei ihan täysin lentokykyinen. Huumorin siivin yritän räpistellä, että pääsisin pian kotipesään.

Mursu sanoo aina, että Pojalla ja Pöllöllä pienet korvat. No, nämä korvat on nyt putkitettu.

Tunnen suurta myötätuntoa kaikkia pieniä lapsia kohtaan jotka ovat tämmöisen rääkin joutuneet kokemaan - itselläni ei ole ollut koskaan edes oikeata korvatulehdusta. Jos muuta olen väittänyt, niin minulle on lääkärin toimesta valehdeltu.

Mutta AINA ON PÄRJÄTTY!

Eli täältä tullaan kyllään......

Mistä tietää

 että Pöllö on kipeä? Aikuisten oikeasti kipeä?

1. Pöytä on täynnä karkkia, eikä Pöllö syö yhtään.

2. Pöllö on HILJAA.

Ei siksi, etteikö sillä olisi asiaa tai lähtisi ääntä, vaan siksi, ettei se tiedä millä volyymillä se puhuu.

Pöllö ei kuule. Ensimmäisen kerran ikinä meni korvat lukkoon, missään, ja nyt ne meni laskeutuessa HKI-Vantaalle. Sattui ihan pirusti, ihan kuin joku oli työntänyt sukkapuikon korvasta korvaan. Ja sitten katos kuulos.

Tänään on ollut kurkku kipeä ja iltapäivällä kuumettakin reilusti, onneksi meidän "paljon parjattu sote" (Laiskiainen, you know, pee mikä pee 😉😉❤️) järjesti lääkäriajan huomisaamuksi terkkariin Mursun soittaessa.

Eli voinette jo tästä päätellä, että sattumia ja tapahtumia oli.

Tämän enempää en jaksa nyt kirjoittaa, päätin kuitenkin ilmottautua - kotona ollaan ja talvikin on tullut poissa ollessa ☺️

Mä luulen, että nyt

 teillä alkaa loma 🤸‍♀️🤸‍♂️🎉🎆

Sain tänään lääkkeet lentomatkalle, ihan vain varmuuden vuoksi, ihan vaan, ettei mun takia tarvis palata takaisin eikä tehdä välilaskuja mihinkään. Ei ole ollut ongelmia aikaisemmin ja kun on varautunut hyvin, uskon ettei tarvi nytkään. On myös reseptit kaikista lääkkeistä. Kiitos jälleen kerran ystävällisestä palvelusta luottoapteekilleni. 

Tuliaiset ruisleipää lukuun ottamatta varmaankin hankittu - ne haetaan varmaan maanantaina, niin saadaan mahdollisimman tuoreena ne mukaan. 

Poika soitti Mursulle, että tulee huomenna ja Mursu käy hakemassa sen junalta. Koetan sillä aikaa saada jonkinlaisen tolkun tänne Pöllönkulman Punaiseen Tupaan, jotta Mursulla on mukava olla täällä - ei oo ainakaan mun roinat täällä levällään. Ja jos olen oikein nopea, ehdin luultavasti pakkaamaan matkalaukkunikin. 
Tärkeimpiähän on tietenkin tuliaiset ja lääkkeet; kaiken muun voi lainata Äidiltä tai Siskolta tai ostaa ennen vielä ennen lähtöä kaupungista tai sitten periltä. 

Koetetaan järjestää niin, että Poika malttaisi olla meillä sunnuntaihin asti, jolloin voisin lähteä samalla kyydillä Äidin ja Tunturiruipelon luo, josta sitten tiistaina lentokentälle. Tällä tavalla säästyisi yksi reilu 120 km:n ajelu, kun Mursun ei tarvitsisi viedä ensin Poika junalle ja sitten mua erikseen Äidille. 

Tästä voi siis päätellä, että tänään oli siis taas hyvä päivä: 
- sain tilaamani kohtauslääkkeen, joka on siis kaiken varalta lentomatkaa varten
- Poika tulee ainakin käymään = näyttäytymään ja kertomaan kuulumisia
- lähtöpäivä lähenee; lähtö on tiistai-iltana 🛫🛫

Te, joille marraskuun harmaat päivät on hankalia: kun palaan reilun viikon kuluttua (tiistaina), on marraskuusta enää n. viikko jäljellä ja sitten voidaankin aloittaa joulun odotus jo ihan tosissaan 🎄🎄

Koetan lukea blogejanne reissussakin ja kommentoidakin (jos muistan ottaa oman tabletin mukaan...), mutta Pöllönkulma hiljenee päivitysten osalta reissun ajaksi. 

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne 🧡

PS. Yritän löytää postikortteja joita lähettää, jos haluat postia ja epäilet, ettei osoitettasi löydy osoitekirjastani, laita sähköpostia kamelontti at gmail.com - Royal Mail voi yllättää 📮.