"Mä toin kääretorttuakin"

 Osa maasta on lumikaaoksen kourissa, meille ei hirveästi lunta satanut. Sen verran kuitenkin, että kun se on pakkaslunta ja perjantaiaamuna pitää lähteä aikaisin verikokeeseen, oltiin suunniteltu lumitöitä tehtäväksi torstaille. JOS sitä lunta sataa vielä lisää. 
Katsottiin vain ikkunasta, että tuuli on kaatanut lumikolan ja pöllyttänyt lumet koivujen latvoista. Kai se kola sieltä löytyy torstaina - jompikumpi kompastuu siihen varmasti, jos ei muuten löydy.

Keskiviikkona torkuttiin kumpikin sohvillamme ja havahduttiin kolahdukseen. Yllättävän ketterästi meidätkin saa ylös, uskottekos? Ja kun katsottiin ikkunasta ulos, joku kolaa meidän pihaa! AM ehti taas ovelle ensin:
- Mitä ihmettä..?
- Mä toin tän lumikolan sulle kokeiltavaksi, kun oli rouvan kanssa puhetta.
- Aha...
Ja puolet pihasta oli jo kolattu! Minä huikkasin ovenraosta, että tuutko kahville.
- Tuun, mä toin kääretorttuakin!

Ja sitten hävis AM:kin. Vajaa 10 min ja loputkin pihasta oli kolattu. Hyvä kola. Ja ihana ystävä, kun noin vaan tulee ja kolaa meidän pihaa. 
Ja kuinkas sitten kävikään: kun istuttiin kahvilla, pyyhkäisi lumiaura ohi heittäen lumet tuohon tien päähän :D  Vaan ystävällinen vieras kolasi sen puhtaaksi lähtiessään :)

Ja me lähdettiin ostamaan meille uusi lumikola. Ai mikä vika vanhassa oli? Ei muuta vikaa, kuin että se..öö.. no se on tämmöisille matalille ihmisille ;) Uusi on parempi pidemmille kolaajille, ei tarvitse olla niin kyyryssä kun tekee töitä. 

Kumpi on parempi: A) kaupungissa lumityöt tehdään kaupungin ja taloyhtiön puolesta. Usein herätys lumiauran ääneen klo 4-5.
B) maalla teet lumityöt itse silloin kun huvittaa tai sitten naapuri/ystävä tulee auttamaan kun on saanut omat lumityönsä tehtyä eikä oo mitään tekemistä. Palkaksi pullakahvit, kun tuo pullat itse :)  
Valitsen vaihtoehdon B.

Tämän kanssa meni tiistai-ilta. Halusin aloittaa uudet sukat ja otin ihan uuden Nalle-kerän. Etsin ja etsin langanpäätä, ei löytynyt. Löytyi nyrkin kokoinen mytty, josta sitten löysin sen langan pään ja sain sen verran neulottua, että sain tehtyä joustimen vaan siihen se sitten hyytyikin. Kuvassa on osa sotkusta jo selvitetty, mutta olipahan sotku. Tuon kanssa meni koko ilta, pitkälle yli puolen yön eikä enää huvittanut neuloa yhtään mitään. Mutta selvitin kuitenkin ja nyt on Merihevonen sukat työn alla. Parin purkukerran jälkeen, kun ensin ymmärsin miten ohjetta luetaan... 

Tällaista tällä kertaa - kaivaudun takaisin uuden villahuopani alle. 

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Vaikka joulu onkin jo mennyt, laitan teille siitä muistoksi kuvan, jonka olisin halunnut laittaa jo jouluterveisiin, mutta kun en ollut ehtinyt sitä ottaa (väärä suunta liikkuessa tai sitten tätä ei oltu vielä tehty..) Tämä jouluseimi kuuluu meidän kylän jouluperinteisiin ja on keskellä kylää kaikkien kyläläisten ja vieraiden ihailtavana. 

Joulu meni ihan... no mukavasti. Kahdestaan oltiin AM:n kanssa, Poika oli yksin kaukana opiskelupaikkakunnalla. Vähän tylsäähän se oli, mutta tultiin siihen tulokseen, että parempi niin, kuin lähteä matkustamaan täpötäydessä junassa parin-kolmen päivän takia. Aattona otettiin videoyhteys Pojan, Äitirakkaan ja Siskorakkaan kanssa, nähtiin edes sitä kautta toinen toisiamme, kun muut perinteet ja suunnitelmat oli peruttu. Illalla vielä viestiteltiin ristiin rastiin. Ja joulu oli valkoinen kaikkialla muualla paitsi Siskorakkaalla. 
Joulupoikakaan ei täynnä vuonna käynyt - eli periaattessahan joulu olikin peruttu. Sekin kyllä sovittiin yhdessä tuumin. Tavataan sitten kun tilanne näyttää paremmalta. 

Koska joulu oli peruttu, niin käytiin ajelemassa ja löydettiin ihana vanha mylly. Yritin etsiä Myllytonttua, mutta taisi pelätä autoa ja puhelimen kameran kanssa pyörivää Pöllöä ja piiloutui niin hyvin, etten nähnyt vilaustakaan. 

Mutta mutta.. Niin kuin kuin kuukausi sitten kerroin, elämällä on paha tapa mäiskiä korville.
Just ennen joulua tuli soitto kaupunkiasunnolta huoltomieheltä:
- Me ollaan täällä teidän oven takana ja ollaan soiteltu ovikelloa, mutta kukaan ei avaa.
- No ei, kun me ei virallisesti asuta siellä.
- Tota, saadaanko me mennä sisälle, kun tonne alakerran kylpyhuoneeseen valuu vettä.
- Hä? Totta kai, voitko jättää linjan auki ja kertoa onko meillä joku ongelma.
- Juu, ootas. Joo, ei teillä mitään ongelmaa ole, kyllä täällä näyttää olevan kaikki kunnossa. 
Palataan, tätä täytyy tutkia tarkemmin. 

Ja kun joulun jälkeen menin sinne kaupunkiasuntoon, meidän kylpyhuoneen lavuaarin alta oli revitty seinä auki ja osa lattiaa! Huppista keikkaa! 

Kesämökin korjausurakoitsijan piti soittaa vielä ennen joulua, vaan ei soittanut.

Lyhyellä matikalla - oikeasti peruskoulun laajalla matikalla - sain kaiken kaikkiaan viisi eri asiaa joita murehtia tässä vuoden viimeiset viikot...  

Eilen tuli hyväksytty vastaus yhteen kysymykseen, se helpotti hengittämistä. 
Kesämökin kaksi ikkunaa ja ovi on puolen vuoden taiston jälkeen korjattu ja olen käynyt ne tarkistamassa ja hyväksynyt - se helpotti hengittämistä lisää. Urakka on ohi ja pääsen vakuutusyhtiöstä eroon. 
Vesivahingosta olen saanut raportin ja jo aikaisemmin tiedon, että kiinteistövakuutus ja taloyhtiö hoitavat korvaukset ja korjaukset; aikataulu vain puuttuu. Helpotti osittain, korjausaikataulun puute vain harmittaa ja ahistaa. 
Vesivahingon vuoksi suunniteltu asunnon myynti viivästyy taas lisää.
Erittäin viheliäinen, hoidossa kylläkin oleva asia mietityttää päivin ja öinkin. 

Mutta niin kuin näkyy, hyviäkin asioita on - asiat järjestyy kyllä. Lunta on satanut ainakin 30 senttiä ja lumitöitä on saanut tehdä. Se on aiheuttanut uusien lihasten löytymisen. Lumitöiden tekeminen on kivaa kun pääsee vauhtiin. "Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo"  Ja Pöllö, kun lihakset on niin jumissa, ettei pysty liikkumaan..

Tässä kuva mun aarteesta, alppiruususta. Se toivottavasti näyttää kesällä kutakuinkin samalta, mutta on silloin täynnä kukkia. Ainakin se on aivan täynnä nuppuja tuolla lumikerroksen alla. 

Telkkari sanoi työsopimuksen irti uudenvuodenaattona. Kaikkein paras päivä. Kaksi ihmistä joille kaupungissa käynti on pakkopullaa, joutui lähtemään tv-ostoksille. Onneksi on interneeeetin ihmeellinen maailma, josta voi etukäteen katsoa, millaisen matolaatikon haluaa ja onko niitä siellä kaupassa mihin on menossa. Ja kas, kaupassa käynti ei kestänyt loppujen lopuksi kuin 15 minuuttia ja koko kaupungissa käynti kuin kaksi tuntia, kun ei käyty muualla. Kaupunki on parhaimmillaan kun se näkyy taustapeilistä. 

Että tällaista. Jos tästä pöllöpeiton alle lukemaan kömpisin ja sitten unten maille vaipuisin. 

Hyv' yötä ystävät! 

Hyvää joulua kaikille

Toivotan teille kaikille nyt jo oikein Hyvää Joulua ❤

Koska elämä tosiaankin läiskii vuorotellen hellästi toiselle korvalle ja kovalla kädellä toiselle korvalle, pidän hetken aikaa täydellistä some-taukoa; sisältää blogin, instan ja facen. Kaikki on terveyden osalta kunnossa, ei hätää.

Ikävän yltyessä sähköposti ja etanaposti kyllä tavoittaa 😁

En unohda teitä, palaan heti kun "korvat paranee". 

Pitäkää huoli itsestänne ❤

Jos ei koskaan mitään sattuis..

Niin ei olis mustelmia kankussa eikä istuminen tekis vähän kipeetä.

Eikä olis oikein mitään mistä kirjoittaa. 

Mutta kun.. kun nyt vanhastaan tutusti on syntynyt ihmiseksi jolle sattuu ja tapahtuu, niin onpahan taas kerrottavaa. 

"Jos ei koskaan mitään sattuis ja tapahtuis, niin mistäs sitä sitten puhuttais" - siinä Äitirakkaan ja mun motto ja useimmat lauseet meillä alkaakin "muistatko muuten kun..."

Takamuksen mustelmien tarina alkaa kaukaa - niin kuin mun tarinoilla on yleensäkin tapana 😁 Meillä on tavallinen herätys klo 9, kun puhelin kehottaa ottamaan lääkkeet. Eilen aamulla herätys oli poikkeuksellisesti jo 7.30, kun ilmalämpöpumpun asentaja oli ilmoittanut tulevansa "keskiviikkona aamupäivällä". Tarkka aika. Ei ole kiva mennä avaamaan ovea pyjamassa tukka pystyssä, joten varauduttiin aikaiseen saapumiseen. Hyvä niin: asentaja oli portailla kahdeksalta. Tarkka kaveri. 

Ja jo vain on kuulkaa meillä hieno vekotin sisällä: PUNAINEN! Ja että mitenkäkö tämä kaikki sitten liittyy mun mustelmiin? Kun huonekalut oli paikalla, AM selitti jotakin toooosi tärkeätä siitä sisäyksiköstä ja munhan piti kiivetä sohvalle, että näyttäisin "ai tämäkö". Loistoidea. Sisäyksikkö on nimittäin just tän mun sohvan yläpuolella. Kaikki mun 158 senttiä melkein ylettyy siihen ja kun vähän kallistin päätäni taaksepäin... hups, kuinkas kävikään: löysin itseni tasap...in lattialta!  No, tärkeintä on tietysti se, etten lyönyt tätä lahopäätäni sohvapöytään. 

Posti toi ensin ihanan joulukalenterin (tässä kohtaa on huono omatunto, kun mä en ole vielä lähettänyt omaani matkaan) ja sitten kirjeen Kelalta (taas vaihteeksi). 

Joulukalenterini lähtee matkaan ihan pian ja ehtii toivottavasti perille ajoissa, vaikka aika tiukille kyllä vetää...

Kela kertoi tahtovansa rahaa takaisin. Luin kirjeen tarkkaan ja olen kyllä heidän kanssaan nyt samaa mieltä. Soitin annettuun numeroon ja kerroin, että juu, laittakaa vaan tiedot mihin palautan rahat, en rupea ämpyilemään vastaan. Virkailija taisi vähän hämmentyä, ei taida kovin usein vastaavanlaisia soittoja heille tulla. Ennen puhelun loppua hän vielä neuvoi, että kun nyt se etuus on loppunut, niin voin hakea sen tilalle toista etuutta. Ystävällinen virkailija. 

Lähes kaikki viime talvena neulotut sini-valkoiset sukat on loppuneet - ovat pitkin maailmaa. Jes. Nyt pitäisi alkaa uuteen urakkaan. Sitä ennen on tehtävä muutamat luvatut työt valmiiksi. Nämä jo aikaa sitten luvatut sukat ja lapaset lähti matkaan tänä aamuna.

Koittakaa nyt taas pärjäillä hetkinen - muistakaa turvavälit ja maskit, jos on pakko poistua kotoa. Ja jos joku muu unohtaa turvavälin, niin huomauttakaa siitä rohkeasti; ystävällisesti mutta napakasti. (Eihän siellä pankkiautomaatillakaan kovin lähelle tungeta, eihän)

Mitä kirjoittaisin marraskuusta?

Kaikki ovat jo kirjoittaneet mielipiteensä marraskuusta; kuinka pitkä ja pimeä se on. Kohta ollaan puolivälissä ja ainakin puolet siitä ajasta on ollut mitä mahtavimmat kelit. Olin tietenkin kaupungissa - pöljä - ja tiistaina kun AM haki kotiin ja laskeuduttiin mäeltä alas iski vastaan hirvittävä sumu! Piti koukata kotiin mökin kautta ja vasta kun päästiin tänne lähemmäs kotia, sumu hälveni ja keli taas kirkastui. Jännä se sumuinen keli: polaroid -aurinkolaseilla näki paremmin kuin pelkillä laseilla, samoin puhelimen kameran läpi. 
Kotona oli aamulla kuitenkin niin upea ilma ja pakkasen puolella, että AM soitti tulevansa myöhemmin kuin oli sovittu: piti vaihtaa talvirenkaat, ennen kuin uskalsi lähteä mihinkään. 

Marraskuun pituus taas on mietittänyt. Marraskuussahan on 30 päivää. Yhtä monta päivää on huhti-, kesä- ja syyskuussa. Vähemmän on vain helmikuussa. Kaikissa muissa kuukausissa on enemmän. Ja marraskuussa kuitenkin mennään koko ajan kohti kevättä.
Tiedän, olen ärsyttävistä ärsyttävin, mutta kun en vain näe tässä marraskuussa mitään erityisen kurjaa.

Tässä kuitenkin iloksenne loppukesästä otettu kuva kaupunkikodin kulmilta. 

Ystävän kanssa käytiin mökillä siivoamassa. Oltiin käyty jo aikaisemmin ja eteisessä oli muutama jätesäkki - ja yhtäkkiä säkkien päällä kipittää HIIRI!! Yäk yäk yäk. Olin valmis lähtemään kotiin saman tien, mutta ystävä (hädässä tunnetaan..) vain nauroi. Hävytön, on siinä ystävä. 

Sunnuntai meni melkein laiskotellessa, radiota "divaanilla" kuunnellessa. Mun "divaani" alkaa vedellä viimeisiä - siis varavuode. Varasin jo viimeisille kaupunkikeikoille ystävän sohvalta yöpaikan itselleni. 

No joo, eihän meillä kaikki nyt ihan pelkkää auringonpaistetta ole ollut, pieniä poispuhallettavia pilviäkin on ollut. Mökin loppukeväistä murtoa olen selvitellyt tähän asti. Nyt parin-kolmen viikon sisään pitäisi olla valmista. Ihan en menis viimeisiä rahojani pantiksi pistämään, että näin käy. Asiakastyytyväiskysely kyllä tuli jo; että miten meni. Pieni ilkimys istui olkapäälle ja tekisi mieli kysyä, että "miten meni noin niinkuin omasta mielestä..." No, vastaan sitten kun, korjaus on oikeasti valmis.

Kurja juttu, joka osui silmään kun selasin puhelimen valokuvia. Mulla oli kuva isän haudalta ja hautakivestä johon oli tehty isälle laatta. Kukaan meistä ei ollut haudalla käydessään, en edes minä kuvaa ottaessani, huomannut, että laatassa on virhe :(
Uusi laatta on nyt tehty, mutta sen kiinnitys voi mennä kevääseen, kun kelit taas lämpenee tarpeeksi. Pääasia kuitenkin on, että virhe on korjattu. Ja palvelu oli taas todella ystävällistä, ja nopeaa, sattuneesta huolimatta ei jäänyt paha mieli. 

Nyt on pakko lopettaa, sanoo Riesa. Tylsä Riesa. 

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SISKORAKAS - PERJANTAI 13. PÄIVÄ ON ONNEN PÄIVÄ!