Joulu - otto 1, Kauneimmat joululaulut - otto 2

Ja näiden lisäksi Pikkuveljen ensiaskeleet ❤ - Isosiskon, Prinsessan, tuella tietenkin  😊😊

Poika tuli lauantaina, monen tunnin junamatkan takaa viettämään joulua meidän kanssamme ja kun olivat isänsä kanssa käyneet kaupassa ostamassa tarpeelliset jouluruuat ja tulleet kotiin, vaihdoimme halausten jälkeen heti joululahjat - malttamattomina kuin lapset 😊

Sitten istuimme hetken aikaa keittiön pöydän ääressä vaihtamassa kuulumisia ja Siskorakas lähetti hellyttävän videon: Pikkuveli otti ensimmäisiä askeleitaan, Isosiskon tuella ❤ Video katsottiin monta kertaa ja laskettiin kuinka monta askeleita oli: kaksi tai kolme, juuri sen verran, jotta voitiin todeta, että NYT on opittu kävelemään 😊😊  Joululahja? 😊

Aamupäivän ja perheen miesten kauppareissun aikana minä olin hoitanut sen vähäisen joulusiivouksen ja joulukoristelun joka meillä tänä vuonna tehdään ja kun Poika oli saatu kotiin, joululahjat ja tärkeimmät kuulumiset jaettua, otin torkut - miehet kattoivat sillä aikaa jouluruuat pöytään. Ruokailun jälkeen sitten vaan OLTIIN.  Siinä meidän Joulu. Juuri niin kuin pitikin. Ei mitään sen ihmeempää. Mutta Ihan Parasta ❤

Sunnuntaina leivottiin Pojan kanssa sen verran joulutorttuja kuin me syötiinkin



Tontutkin  kärkkyi joulutorttuja 😉😉

Poika lähti eilen kotiin, takaisin Tytön luo. Edessä oli taas monen tunnin junamatka, mutta oli ihanaa, että hän viitsi matkustaa monta tuntia junassa edestakaisin, ihan vain muutaman tunnin takia käydäkseen täällä ❤ Viikon päästä onkin sitten jo 8000 km:n päässä ja Tytölle tulee toiset hoitajat.

Illalla kävin ystävien kanssa lähikirkossa laulamassa Kauneimpia Joululauluja, toisen kerran tänä vuonna. Kirkko oli aivan täynnä. Mukana oli myös Gospel-kuoro. Kaiken sen kauneuden lisäksi parasta tapahtumassa oli vieressäni istunut pieni 8-vuotias poika. Mistäkö tiedän ikänsä?
Siitä, että olin niin ihastunut häneen, että oli pakko tilaisuuden päätyttyä kiittää häntä ja samalla kysyin hänen ikänsä ja toivotin hänelle hyvää joulua.
Hän lauloi niin kauniisti ja reippaasti KAIKKI laulut, että unohdin välillä kokonaan laulaa itse ja jäin kuuntelemaan häntä.

Joulup....ostia....pöllöjä

Piti olla reipas tänään ja saada rakennettua jonkinlaista joulua tänne meille, mutta jostain syystä se ei onnistunut - tänäänkään. Äitirakas, veit ilmeisesti kaiken joulusiivousenergian, kun veit ne matot teillä ulos ja siivosit 😏😏
No ei se mitään, ei meille kai kukaan tule tupatarkastusta tekemään, kun ei se Joulupukkikaan enää tule meille.  Ja on mulla vielä huomisaamupäivä aikaa, ennen kuin Poika tulee iltapäivällä. Pistän tuulemaan heti aamusta (juu juu, uskokaa pois..)

Siivosin mä ompelupöydän. Sain englannintuliaisin semmoisen ihanan pienen pöllökuosisen (olisitteko arvanneet?) repun, johon sain jemmattua kaikki tärkeät tavarat ompelupöydältä: tarkoittaa esim. käsivoiteen, huulivoiteen, kynsiviilan, silmälasipyyhkeen yms. tavaraa mikä pitää olla käden ulottuvilla, kun tekee käsitöitä. Kyllä te tiedätte. (Ja miehet ei siellä yhtään pyörittele silmiään, että mihin niitä kaikkia tavaroita tarvitaan käsitöitä tehdessä - kyllä niitä vaan tarvitaan 😏)

AM kävi heti aamusta Mäntsälässä Saaren kartanon Joulumaassa ostamassa meille ja kaverille isot purkit marinoituja valkosipunkynsiä. Maultaan soija-inkivääri. On hyviä. Niitä on meillä kaikessa muussa ruuassa paitsi puuroissa ja jotain taikaa niissä tai siis yleensäkin valkosipulissa täytyy olla, koska me ei olla oltu kipeitä, siis oikein kunnolla kipeitä pitkään aikaan. Ja onhan valkosipuli luonnon oma antibiootti, niin kuin... Sus'ko se oli joka niin sanoi, vai Laiskiainen? Joku kuitenkin semmoisia on jutellut. Onneksi meni heti aamusta. Ei olisi enää iltapäivällä kuulemma ollut. Oli samalla ostanut pari paistinlastaa, vähän erikoisen mallisia. Toisen meille ja toisen Pojalle. Ja sitten tietenkin. Nii-in 😏 Mulle uuden "käsityökassin" 😊❤

Miten niin arvasitte, että siinä on pöllö? Ette voineet arvata...
Mutta eikö ole ihana? Ja just sopivan kokoinen.
Kassi on siis huopaa ja tuo pöllö on huovutettu siihen. AM onneksi osaa arvostaa käsityötä ja tietää kyllä mistä ja kuinka paljon kannattaa maksaa.



Ai niin, unohdin laittaa kuvan kortista, jonka sain sen pöllö patalapun mukana. Kuvasin sen nyt samalla noiden saamieni joulukorttien kanssa. Kortissa oleva teksti ei taida näkyä kunnolla, mutta kortissa lukee näin:
"YSTÄVYYS alkaa hetkellä, johon kuuluu sanat: Mitä! Sinäkin? Luulin olevani ainoa!" C.S Lewis


Joulukortteja on tupsahdellut postiluukusta Marjaanalta, Possulta ja Reppanaiselta  - ISO kiitos teille ❤❤

Ja tonttuja on tietenkin meidän keittiön pöydällä 😏, muualta en ole vielä niitä nähnyt, ovat niin vikkeliä.

Mutta sitten. Näiden korttien lisäksi olemme saaneet kaksi muutakin joulukorttia. Toinen tuli eilen ja toinen tuli tänään. Vähän tuli...kumma...hassu...tunne kun luin lähettäjän nimen tänään.

Eilisen kortin lähettäjän arvasin jo heti kun näin, että oli tullut joulukortti. Siinä Hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta toivotti Irma.

Tänään tuli toinen joulukortti, ei sentään samanlainen kuvaltaan, mutta siinä Hyvää joulua ja Onnellista Uutta Vuotta toivotti - Irma.

Hetken aikaa jouduin oikein miettimään, että luinkos nyt oikein ja mitäs mitäs mitäs. Sitten välähti 😊

Reppanaisen ja Marjaanan korttien mukaan oli "eksynyt" lisäksi tällaiset:


Kiitos teille ihanaiset - näin nämä pöllöt meillä vaan lisääntyy, niitä vaan ilmestyy meille, milloin mistäkin 😊😊😊

Itse olen pahoillani, etten tänäkään vuonna saanut edes joulukortteja teille kenellekään lähetettyä 😢😢 Olette kyllä ajatuksissani ja toivon teille kaikille ihanaa ja rauhaisaa joulua.

Vielä "loppukevennys" - tämä oli jotain niin ihanaa ja hellyttävää ❤❤❤ - mutta sitä saa mitä tilaa!

Miten ihania ovatkaan lapset ❤
Katselin aamulla uusintana Lapin alueuutisia torstai-illalta. Siinä toimittaja haastatteli pientä kielipäiväkotilaista, kysyi mitä kieltä siellä opiskellaan. 
- Saamea
- No sanopa mulle Hyvää joulua saameksi.
- Hyvää joulua saameksi

Enempi semmoinen kuvallinen päivitys tällä kertaa

Tästä päivityksestä taitaa tulla enempi semmoinen kuvallinen päivitys, vaikka monta kuvaa jää puuttumaan - en ole ehtinyt kuvaamaan kaikkea. Mutta koetan kuvata ne huomenna ja tehdä uuden päivityksen. Niistä sitten huomenna 😉😏

Tänä aamuna käytiin avustajan ja ystävän kanssa teatterissa. Ulkoilmateatterissa. Vähän oli kylmä, mutta onneksi olin laittanut kunnolla päälle - paleli nimittäin erityisesti sen tytön puolesta joka siellä oli katsomossa: ilman pipoa, ilman kaulaliinaa, takki auki ja.. NILKAT PALJAANA. Mulla oli pitkät kalsarit, toppahousut, toppakengät, pitkähihainen aluspaita, huppari ja toppatakki, pipo ja lapaset. Paleli, kun ei ollut kaulaliinaa.... Onneksi oli pyllynaluset teatterinpuolesta!

Teatterikappale oli Saiturin Joulu. Kertomus siitä kuinka Jepulis Penjami sai humpuukin haltuunsa.

Jepulis Penjami ei ole mikään keksitty hahmo, vaan hän oli Asikkalassa 1884 syntynyt Daavid Ahola. Daavidin äiti Henriikka oli naimaton ja siksi Daavidia sanottiin "ryökkynän Taavetiksi". 1900-luvun alussa Taavetti eli Taavi muutti Lahteen, jossa hänen ammatikseen mainittiin hevosmies ja sai siellä nimekseen Jepulis Penjami. 

Hän oli merkittävä tekijä kaupungin hygienian ylläpitäjänä; hänestä tuli näet yksityisyrittäjä, sontakuski, joka tyhjenti ravintoloiden ja talojen käymälät sekä likakaivot. 

Jepulis oli luonteeltaan äkkipikkainen, kiivas ja arvaamaton. Hänen toimiaan ei voitu ennakoida. Periaatetta, että asiakas saattaa edes joskus olla oikeassa hän ei alkuunkaan tunnustanut. Jepuliksen määrättyä kuljetuksen hinnan, se oli viisainta maksaa mukisematta ja välittömästi. Muutoin kärryn perälauta avautui salamannopeasti ja litkuinen, tuoksuva lasti hulahti pihalle, joskus jopa portaillekin. Toimitusjohtaja körötteli hevosineen tiehensä herjoja huudellen. 
Jepulis oli originelli, josta liikkui monia tarinoita. Hän pyrki näkymään kaupunkikuvassa ajamalla kuormineen näyttävästi kaupungin halki. Joskus hänen perässään juoksi suuri lapsilauma pilkkasanoja huudellen.

Sananparressa sanotaan, että mies on työnsä näköinen. Jepulis todella oli sitä. Työssä ryvettyneitä vaatteitaan hän vaihtoi aniharvoin. Niinpä ihmiset olosuhteiden pakosta pyrkivät pitämään häneen tietyn hajuraon. 
Asikkalan kirkonkirjoissa on hänen ammatikseen mainittu "hevosmies", lisäys "löylynlyömä" seurasi hänen henkilötietojaan uskollisesti aina 10 vuoden väliajoin vaihtuneista kirkonkirjoista huolimatta. Eräs iäkäs lahtelaismies totesi ykskantaan "Vai niin, tais olla viisaampi kuin moni muu." Tämä mielipide ei ollut vallan harvinainen kansan keskuudessa. 

Niin taikka näin, Jepulis Penjami oli tavallisesta lahtelaisesta jyrkästi poikkeava yksilö, jolla oli oma elämänfilosofiansa. Eipä ihme, että äiti Henriikka oli kertoillut asikkalalaisille, että "min poikain Lahles on iso herra." Jepulis Penjami vietti elämänsä viimeiset vuodet Asikkalassa ja kuoli vuonna 1951.

Teksti/tiedot on lainattu Pekka Laaksosen kirjasta Meillä Lahdessa: Muistoja omasta elämästä
sekä
Arvo Laajarinteen kirjasta Tallinpassi
- löytyvät myös netistä osoitteesta
http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/Testisivu
- tuolta löytyy kaikkea muutakin mielenkiintoista kotikaupungistani 😊😊

Ja kuvassa on näytelmän Jepulis Penjami 😊
Luvan kuvaamiseen ja kuvan julkaisemiseen sain häneltä itseltään

En kerro vielä näytelmän tarinaa, jos joku lukijoista on menossa katsomaan näytelmää, etten pilaa häneltä käynnin iloa - jos haluatte, voin kertoa tarinan ensi viikolla?

Sen verran kerron, että minulla, jolla muutenkin menee herkästi nykyään roskia silmiin, meni niitä tuollakin - tai sitten se johtui siitä tuulesta, että silmät vähän vuoti vettä... Humpuukia, sanoisi Jepulis Penjami, ja pyyhkäisisi omia silmäkulmiaan 😊

Iltapäivällä olisi ollut novellikoukku, mutta koska illaksi oli vielä sovittuna ohjelmaa, jätin sen väliin ja jäin kotiin lepäämään. Ja vähän harmitti, kun kuulin, että siellä oli luettu Veikko Huovista.... No, joskus voi käydä näinkin. Kaikkea en olisi kuitenkaan jaksanut, jostain piti tinkiä.

Illalla käytiin katsomassa Heinolan lintutarhan joulua: paistamassa makkaraa ja katsomassa Joulupukkia. Kerroin, että kaikki blogiystäväni ovat olleet TOOSI kilttejä. Papukaijat oli vielä hereillä, varsinkin Taneli, joka jutteli kovalla äänellä. Irmelillä oli kovastikin asiaa, mutta välillämme oli kyllä melkoisen paha kielimuuri.... 😊



Tässä ovat Sinikelta-Ara Goljat  ja (Hybridi)-Ara Kati.

Ja sitten vielä viimeisenä nämä Su'elle tekemäni lapaset. Tumput. Kintaat. Rasat. Tässä kuvassa niitä ei ole höyrytetty, unohdin ottaa uuden kuvan sen jälkeen kun olin höyryttänyt ja prässännyt ne, tuli kiirus laittaa ne kuoreen ja viedä postiin.

Tonttujen kutsu

Miten viisaita ovatkaan tontut:
"Tontut eivät kiirehdi koskaan silloin kun kiire ei ole tarpeen" ja 

"He elävät niin kauan, että heillä riittää kylliksi aikaa kaikkeen. Ja he elävät niin kauan siksi että he käyttävät kaikkeen niin runsaasti aikaa!"

Posti toi tänään joulunodotuslahjaksi/lapaspalkkio- tai näin sen ymmärsin ja uteliaisuuttani avasin paketin heti kun sain paketin käsiini - kirjan Tonttujen kutsu.

Oikein kiltti jos olisin ollut, olisin tietyst odottanut, että saan lapaset kokonaan valmiiksi ja postiin ja että ne ovat löytäneet perille Su'en pesään, mutta kun olen utelias ja hätäinen, niin enpä vain malttanut 😊 Niin, palkkio on tullut, vaikka lapaset on vieläkin täällä.

Mukana oli myös Aku Ankan Jouluparaati -huippua 

😊

KIITOS SUS' - olen sanaton! Kirja on mitä parhain. Ja sehän on jatkoa mulla jo olevalle Suurelle Tonttukirjalle. 

Jos vanhetessani en ole muuta oppinut, niin sen, että ystäviä voi löytää ihan mistä vaan - vesiltä, metsästä, kampaajalta, kirjastosta, netistä - ihan mistä vaan. Kun vaan pitää silmät ja ennen kaikkea mielen auki.

Tässä muuten kuva siitä, mitä sain postissa perjantaina - 

tämä ei ollut se kohtauksen aiheuttaja, päinvastoin 😊

Mikä päivä eilen oikein olikaan :)

Eilen oli sunnuntai ja nukuin - no oikeastaan hävyttömän pitkään. Mutta toisaalta, kun kerran oli sunnuntai, niin kai sitä sai nukkua. Kävin ottamassa lääkkeet ja menin takaisin nukkumaan. Havahduin kyllä, kun AM nousi ylös, mutta laiskuuttani en noussut ylös.

Sitten kun nousin, mietin, että tässä päivässä on jotain erityistä. No joo, oli se, että oli sopinut meneväni kahden ystäväni kanssa konserttiin. Vuoden 2015 tangokuninkaan Aki Samulin joulukonserttiin. Myönnän, että vähän jännitti, sillä en ole ollut vuosiin MISSÄÄN; en konserteissa, en teatterissa (paitsi kesäteatterissa) en elokuvissa. En ole uskaltanut, sillä pelkään valoja, vaikkei niiden tutkimusten mukaan pitäisi aiheuttaa mulle mitään. Mutta jotain muutakin oli, vaan mitä. En muistanut.
No, nyt siis lähdin, konserttiin. Paikat oli eturivissä. Yksi meistä olisi saanut katsella..krhm.. flyygelin soittajan takamusta 😉

Mutta arvaattekin varmaan miten sitten kävi. Lavan takaseinällä ylhäällä oli valot jotka paistoivat suoraan meidän silmiin ja tsädäm... Mulla alkoi  taas ensin vieruskaverin ääni koventua ja sitten puuroutua. Sanoin siitä ja pistin silmät kiinni. Sanoin, ettei ole hätää, kunhan pidätte huolen, etten kaadu eteenpäin, etten lyö päätäni lavan reunaan.
Se meni nopeasti ohi, kuulin puheen koko ajan eikä tosiaan ollut mitään hätää, pidin silmiä kiinni ja arvelin, että valot varmaan sammuvat, kun konsertti alkaa.
Konsertti oli yhden paikallisen pankin järjestämä ja - voi, pankin henkilökunta oli huomannut tilanteen ja pankinjohtaja tuli kysymään onko kaikki kunnossa. Ystäväni kertoi mistä on kyse ja meille löytyi paikat muutamaa riviä kauempaa, paremmasta paikasta.
Olen tosi kiitollinen, pystyin nauttimaan upeasta konsertista täysillä, valot eivät häirinneet eikä mikään muukaan.
Kuulin lempijoululauluni Tontun, monta muuta kaunista joululaulua iho kananlihalla 😊 Laulamassa oli myös tämän vuoden tangokuningas.
Ja varsin vinkeätä oli kuulla vanha tuttu Rumpalipoika sovitettuna tangoksi! Hieno esitys, mutta olihan se vähän erilainen kuin mihin oli tottunut 😊😊

Konsertti sujui siis ihan loistavasti, ei kaduta että lähdin.

Ja sekin selvisi, että mikä ihme oli tässä päivässä, muukin kuin se konsertti 😊 Se oli näistä ystävistä toisen syntymäpäivä!
Vietimme ennen paljonkin aikaa yhdessä, sitten yhteytemme katkesi moneksi vuodeksi, mutta nyt olemme taas löytäneet toisemme, mikä on aivan mahtavaa.

Vietimme mm. aikanaan näihin aikoihin vuodesta, liki parikymmentä vuotta sitten 30-vuotispäiviä yhdellä leirintäalueella isolla porukalla, meillä oli muutamia mökkejä vuokrattuna sieltä. Istuimme iltaa nuotiolla; betoniseen kaivonrenkaaseen oli tehty tulet ja sen ympärillä tuoleja ja jakkaroita. Minä pidin jalkoja renkaan reunalla, että kengät kuivuisivat, kun oli oikein sohjoinen ja märkä keli. Yhtäkkiä rupesi jalat olemaan jo vähän liiankin lämpimät...ja voi ei! Molempiin kenkiin oli pohjaan sulanut n. 5 cm halkaisijaltaan oleva reikä!!
Ei muuta kuin etsimään/keräämään porukalta puhtaita muovikasseja pitämään sukat kuivana.

Seuraavana päivänä lähdettiin porukalla patikoimaan läheiselle laavulle, paistamaan makkaraa ja lämmittämään lihapiirakoita - minä ne muovikassit kengissä... No, kyllä me sinne laavulle päästiin ja saatiin makkarat paistettua. Ja ne lihapiirakatkin. Tosiaan paistettua - ne nimittäin paloivat... En muista jäikö niistä piirakoista mitään syötävää vai syötiinkö me sitten pelkkää makkaraa. Onneksi sitä makkaraa oli reilusti.

Siihen aikaan ei ollut kaupat sunnuntaisin auki, joten en saanut uusia kenkiä ennen kuin maanantaina töiden jälkeen. Kyllä kiukutti, harmitti - ja nauratti. Miten voi olla ihminen niin pöljä, että polttaa kenkänsä 😊😊

Siinä vähän lisää vanhoja muistelmia - kun ei uusiakaan ole, kun ne uudemmat katoaa muistista melkein saman tien jos en kirjoita muistiin heti.

Tässä on linkki kaikille käsityöntekijöille, mutta erityisesti tämä on Su'elle; ei muuta kuin lankakauppaan lankoja ja puikkoja ostamaan ja käsitöiden tekemistä opettelemaan 😊😊
Ihan ei tarvitse nypläyksestä aloittaa, voit kokeilla jotain helpompaa (vaikka tässä tuo mies sanookin, että nypläys on helppoa 😊)

https://seura.fi/ihmiset/kasitoita-tekevat-miehet-en-mennyt-baariin-vaan-lankakauppaan/