Muisti pätkii - ihan tosissaan :(

Nyt tällä "punaisella" minuutilla se taas toimii, mutta hetken päästä se voi taas olla jossain omilla teillään. Siispä yritän kirjoittaa nopeasti. Kuulostaa vähän koomiselta, itsestäkin.

Kävin tänään aamupäivällä hakemassa uuden sairaslomatodistuksen ja kauhaostosten - juu-u - jälkeen menin viemään sen esimiehelleni työpaikalle. Luulin saavani tietoa vallitsevasta tilanteesta eli yt-neuvotteluista, mutta kissan villat. On odotettava ensi viikkoon. No, ihan sama.
Tulin sieltä kotiin, ehdin juuri ja juuri kotisohvalle avaamaan saapuneen postin ja aloittamaan AM:n alkupaloiksi ostaman täytetyn patongin.

Sitten se iski: Riesa. Ei teitä ehkä kiinnosta, millainen se oli ja miten se alkoi, mutta voitte hypätä tämä kohdan yli, jos ette halua tietää. Ensin tuntui, että kuulo häviää/tv:n ääni hiljenee, mutta samalla kuulen jotain ihan muuta puhetta - en vain enää muista mitä ja ketä siinä oli keskustelemassa. Sitten kuulo muka palasi/tv:n/AM:n ääni koveni ja sain sanottua, että on vähän huono olo. Sanoin kai jotain muutakin, en vain muista mitä. Sen muistan vielä, kun AM tuli ottamaan sen patongin pois käsistäni, mutta siihen se sitten "pysähtyikin". Seuraavaksi taas kuulin AM:n puhetta ja tv:n äänen, mutta en ymmärtänyt kummastakaan mitään, oli pakko sanoa, että sanotko uudestaan, en ymmärtänyt mitään. Sitten rupesi äly palaamaan. AM kertoi, että kun oli tullut ottamaan sen patongin multa pois, hänellä oli ollut käsissään pieni pyyhe, jonka olin ottanut häneltä ja jota olin ruvennut viikkailemaan 😊
Näin jälkikäteen nuo tapahtumaan jo vähän hymyilyttää, vaikka toisaalta hirvittää ja pelottaakin.

MUTTA. Tuohon otsikkoon liittyen. Kurjinta tuossa kohtauksessa oli se, että se vei muistin! Heti kohtauksen jälkeen jouduin kysymään, missä olin ollut, mistä olin tullut, mitä olin tehnyt. En muistanyt yhtään. Kun olin saanut vastaukset kysymyksiini, nukuin tunnin verran, vaikka oli kauhea nälkä. Väsymys vei kuitenkin voiton, se on normaalia.
Myöhemmin illalla, kun olin pesemässä käsiä, yhtäkkiä rupesin miettimään, että "mitähän ihmettä olenkaan tänään tehnyt". Kesti n. 30 sekuntia, ennen kuin muistin, mitä oikein olen tehnyt, missä olen ollut!

Että semmoista.

Mutta hain siis sen sairaslomatodistuksen. En saanut sairaslomaa kuin vain ensi vuoden loppuun. Olihan siinä se diagnoosikin. Mutta siinä luki myös, että "sama sairaus jatkuu".  No katsotaan mikä on tilanne vuoden päästä.

Ja sitten ne kauhat. 😊😊 Kyllä. Me käytiin AM:n kanssa ostamassa meillä kauhoja. Löydettiin oikeanlaisia kauhoja. Sellaisia mitkä kestää. Viimeksi ostetut oli liian heppoista muovia ja ne napsahteli pikkuhiljaa poikki. Ihan turhia. Ne liki 30 vuotta sitten kauhat oli hyviä, mutta rajansa kaikella. Olivat kuluneet jo niin paljon, että joutivat vaihtoon. Onneksi laatukauppa Tokmannista löytyi samanlaisia kauhoja 😊

Laittaisin kuva, mutta kun ovat tuolla tiskialtaassa ja otin vähän aikaa sitten sen viimeisen pillerin enkä viitsi/uskalla turhanpäiten kävellä sen jälkeen - se nimittä pistää huippaamaan, niin kun olen tainnut kertoakin.

Oottelen tässä vähän aikaa, tartun taas Su'en (nyt opin oikean kirjoitustavan) lapasiin ja sitten siirryn kirjan pariin.

Mistä muuten tuli mieleen, että minä en saa oikein otetta siitä Miika Nousiaisen Juurihoidosta. Onko teistä kukaan lukenut sitä? Mitä mieltä olitte siitä? Minä oon lukenut sitä iltaisin, ei se huono ole, mutta ei se minusta niin hyvä ole kuin sitä on hehkutettu. Ei vaan ole minun mielestä.  Ei ole minun kirja. (Siinä ei ole tonttuja, johtuisko siitä 😉)

Haapaveden Hyttikallion koulun (2.-4.-luokan) Evakot-elokuva, jolla juhlistamme 100-vuotiasta Suomea.

Haapaveden Hyttikallion koulun Muumiluokan (2.-4.-luokan) Evakot-elokuva, jolla juhlistamme 100-vuotiasta Suomea:

Varaa nenäliina jo valmiiksi käden ulottuville, tätä ei voi kuivin silmin katsoa.

https://www.youtube.com/watch?v=eS4w2WwVPEU&feature=share



Kiitos, muuta en osaa enää sanoa.

Joulukalenterit, ruuanlaitto, siivous, hyvät uutiset

Mistähän sitä alkaisi? Siitäkö, että hihittää täällä itsekseen; olisiko syytä jo käydä ottamassa se illan viimeinenkin lääke? Sen jälkeen en kyllä sitten takaa, etteikö kirjoituksessani olisi enemmänkin kirjoitusvirheitä ja kaikkea muutakin höpön höpöä kuin normaalisti.

Aloitan siis siitä lääkkeestä. Kerroin jo siitä yhdestä lääkkeestä. No ei se ihan nyt mene niin kuin strömsöössä..  Pitäisi mennä suoraan nukkumaan sen ottamisen jälkeen. Mutta eihän luupää mitään usko. Muuta kuin sen, että ottaa muut lääkkeet parisen tuntia aikasemmin ja sen yhden "paholaisen" vasta sitten myöhemmin. Olo on paljon parempi vielä alkuillan, mutta sitten myöhemmin alkaa mennä pää sekaisin... Noo, kaikkeen tottuu.  Mutta eihän minkään lääkkeen kanssa mikään homma toimi heti niinkuin pitää, seurailen tilannetta vielä vähän aikaa.
Ja nukkumaankin voi mennä, ei ole pakko valvoa.

Paitsi jos odottaa Repun ja Possu Munkin joulukalentereita.

Joista aasinsiltaa käyttäen päästään siihen ruuanlaittoon, josta Sus' naljaili Repun blogissa. Niin. Pöllö ON kädetön ruuanlaitossa. Vaan meni Pöllö sanomaan, että oli nukkunut onnensa ohi, tai siis laittanut ruokaa. No, se ruuan laitto tarkoitti salaatin tekoa.
Siinäpä olikin mystinen salaatti. Teimme salaatin isoon kulhoon - siihen meidän tavalliseen salaattikulhoon. AM oli käynyt kaupassa ja ostanut valmiin salaattisekoituksen, tiedättehän, sen semmoisen missä on erilaisia salaatteja pilkkottuna, mitähän siinä nyt olikaan. Se pussi oli tosi iso, täytti melkein koko kulhon ja hämmensi meidät 😲😲. No, saatiin siihen kuitenkin mahdutettua vähän kinkkusuikaleita, juustoraastetta, kurkkua ja tomaatteja sekä salaattikastiketta ja jotenkin sain sitä sekoitettuakin. Vaikeata se oli, kun kulho oli TOSI täynnä. Sitten salaatti jääkaappiin vetäytymään ja sitten niille päikkäreille.
Ja päikkäreitten jälkeen "nyt on kyllä nälkä, nyt otetaan salaattia". Ja se salaatti todellakin oli VETÄYTYNYT! 
AM usein naurahtaa, kun sanon jättäväni jonkun asian vetäytymään. Ei ehkä hymähtele enää... Kumpikaan ei tunnusta käyneensä unissaan syömässä, mutta sitä salaattia ei enää ollut kuin PUOLI KULHOLLISTA 😃😃😃
Onneksi herättiin ajoissa, ettei tarvinnut lähteä etsimään salaattia naapureilta....

Hyvät uutiset.
Sanotaanko, että uutiset on huonoja ja hyviä. Eli minähän sitten soitin sinne eläkesäätiöön ja sain kuulla, että päätös on tehty, postia tulee. No tällä viikolla, mutta eihän se tällä viikolla ehdi, kun ei tiistaina posti kulje ja huomenna - siis tänään - on pyhä. Päätös on, että EI myönnetä eläkettä. Kiitos.
MUTTA. Edelleenkin myöntävät, että olen osatyökyvytön, kuten tähänkin asti eli tilanne jatkuu entisellään ja HYVÄÄ asiassa on nyt se, että päätös on PYSYVÄ!!!
Eli tältä osin paperisota loppuu! Periksihän en anna vieläkään, ehei. Mutta se, että kun nyt on monta vuotta aina näin vuoden lopussa ollut tämä pelko, että mistä tuloja vuoden vaihteen jälkeen, minkälaisen päätöksen ne nyt tekee, niin SE ON NYT LOPPU!

Niin ja se siivous 😃 Se ei tosiaankaan ole - varsinkaan nykyään - mun vahvoja puolia. Ja kun en ymmärrä, kuka ja mistä ja miksi tänne meille kuljettaa tota tavaraa. Varsinkin kaikkea käsitöihin liittyvää. En vaan ymmärrä. Ja vaikka kuinka yritän järjestää niitä ja laittaa niitä koreihin ja sen semmoisiin, niin aina niitä vaan on levällään joka paikassa. En vaan ymmärrä. Joka pahalainen menninkäinen niitä käy meillä levittelemässä. Ihan varmasti. En tykkää. En yhtään.

Mutta tänään oli meillä syksyn toiseksi viimeinen neulekerho. Itsenäisyyspäivän kunniaksi pidettiin oikein pidennettynä, KOLME tuntia. Ja hauskaa oli. Päivällä oli kirjastossa käynyt alueen perhepäivähoitajat lasten kanssa, tekemässä oman joulunäyttelynsä. Tästä oli pakko ottaa valokuva ja sain luvan laittaa sen tänne. Tämä on minusta niin hellyttävä. Niiden "jalkapohjista" tehtyjen lumiukkojen lisäksi. Ja piparkakkujen; perinteisten piparkakkujen lisäksi oli norsu ja krokotiili ja.. vaikka mitä 😃😃😃




HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE! 

Hyvä sunnuntai

Tämä oli taas hyvä päivä, vaikka yksi asia ei mennytkään niin olisin halunnut. Mutta ei se mitään, sehän onkin oikeasti vaan "leikkiä". Eli Tähdet, tähdet. En tykännyt, kun André Linman putosi finaalista. 😞

Mutta muuten oli hyvä päivä. Aamupäivällä rohkaistuin ja lähdin käymään kaupungissa tapaamassa melontaystävää, hänen vaimoaan ja tytärtä perheineen. Melontaystävä on savosta ja oli vain käymässä täällä, mutta minä kun oon tämmöinen "päiväkahviseuraa tarjolla" -tyyppi, niin kysyin eilen, että ehtisivätkö kahville. No, ehtivät ja niin me sitten tavattiin. Oli ihana tavata, kun muuten tavataan niin harvoin, korkeinta pari-kolme kertaa vuodessa.
Hänen vaimonsa tapasin ensi kertaa ja oltiin kuin vanhoja tuttuja!

Kun tulin kotiin, otin torkut ja AM teki sillä aikaa ruokaa - on ihanaa kun joku tekee ruokaa, kun itse on nykyään suorastaan kädetön ruuanlaitossa.

Illalla kysyin ystävältä tuosta naapurista, että voitaisko sillain ex-tempore ottaa ja lähteä tohon lähikirkkoon - ehkä 300 metrin päähän, jos sitäkään - laulamaan kauneimpia joululauluja. Ja niin me sitten kolmen vartin varoitusajalla otettiin ja lähdettiin. Ihanaa, kun on ystävä, joka lähtee noin ex-tempore kaveriksi tuommoisiin paikkoihin.

Kirkossa ei ollu paljon väkeä, aika vähän itse asiassa. Siellä oli kaksi n. 9-10 vuotiasta tyttöä, jotka huomasivat, että kirkkoon oli pyrkimässä vähän vanhempi mies. Me emme ystäväni kanssa huomanneet, vaikka istuimme ihan suoraan oven kohdalla (noloa). Toinen tytöistä kävi päästämässä miehen sisään. Hetken päästä toinen tytöistä kävi hakemassa miehelle käytössä oleva lauluvihon.

Toisaalta pieniä tekoja, mutta sellaisia kuitenkin, että niistä tuli todella hyvä mieli. Joulumieli.

Perjantai, parempi päivä, vaihtui lauantaiksi

Hups, perjantai vaihtui taas huomaamatta lauantaiksi, tarkoittaa siis sitä, että pitäisi mennä nukkumaan. Jo ihan senkin takia, ettei aamu olisi niin vaikea ja että huomenna saisi vihdoinkin jotain aikaiseksi. Jollain saralla.

Ensin kuitenkin kiitän teitä tsemppikommenteista - ihanaa tietää, että olette siellä ja pidätte peukkuja lähetätte lämpimiä ajatuksia, kun ottaa päähän ja tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ja hakata päätä seinään ja siinä välissä itkeä ja huutaa kollohuutoa. Vaan mitäpä ne auttaa, itsensä siinä vain satuttaa...
Suututtaa ja keljuttaa ja kaikkea mahdollista vieläkin, mutta minkäs teet - tilanne ei siitä korjaannu, on vain odotettava, että voi taas tehdä seuraavan liikkeen, mikä se sitten onkaan.

Hyviäkin uutisia on, ei kaikki sentään ole mennyt päin seiniä: soitin tänään kysyäkseni hlökohtaisesta avustajasta, mikä mahtaa olla sen tilanne, kun laitoin uuden hakemuksen ensi vuodelle niin myöhään. No, hakemusta ei ole vielä virallisesti käsitelty, mutta koska tilanne ei ole muuttunut miksikään, niin virkailija jonka kanssa puhuin, sanoi että asia on kunnossa ja saan avustajan myös ensi vuodeksi 👍👍
Hän kirjaa puhelimessa käymämme tiedot ylös eikä uutta työsopimustakaan tarvitse tehdä, asia on sillä puhelulla kunnossa. Jossain vaiheessa ensi vuoden puolella joudumme käymään asiaa läpi joka tapauksessa (kuntayhtymä blaa blaa blaa - asia josta tuli kirje jo kesäkuussa 😊), mutta se ei vaikuta asiaan kuin korkeintaan parempaan suuntaan. Hyvä niin. Joululahja sekä minulle että avustajalleni.

Äitirakkaalle käytiin ostamassa tänään joululahja - Siskorakkaan kanssa ostettiin se puoliksi, eli siis ostettiin se meidän molempien perheiltä. Vietiin se sitten saman tien perille, jotta hän saa sitä ruveta kasailemaan ja tekemään joulusiivoa 😊.

Kävin myös siellä Meidän Kirjaston 70-vuotispäivillä. Ne kuvat unohdin ottaa. Tai oikeastaan en ehtinyt, kun tulikin vähän hoppu, aikataulu vähän muuttui sen joululahjan kanssa - sitä kun ei voinut jättää autoon, ettei se kosteutta. Mutta sain sieltä tällaisen:

Ja sitten kun kotimatkalla käytiin kaupassa niin.... olin jo unohtanut koko pöllön olemassaolon 😊 No arvaatte varmaan kuinka siinä sitten kävi... Nii-in, yksikin mies jolta pyysin anteeksi kun tötteröin edessään, katsoi aika pitkään eikä sanonut YHTÄÄN mitään. En edes tajunnut miksei. Autossa vasta tajusin.. Samoin postissa sain vähän kummia katseita kun oli pitkä jono.  No, toisia lapsettaa ja toisia ei 😊😊

Ja sen piponkin sain vihdoin viimein valmiiksi! Vähän jouduin sitä vielä purkamaan ja muutaman kerroksen lisäämään ennen kavennuksia, sitten vielä venytin sitä prässätessä. Ja se venyy vielä käytössä, toivon niin. Edellinen venyi... Ja se vähän harmittaa, että lehdet oikeasti meni "väärään" järjestykseen, ei niin kuin AM olisi halunnut, mutta sanoi sen kelpaavan. Oli se urakka, vaikken olisi uskonut!


Tämmöinen siitä sitten lopulta tuli. Toista en tee 😊

Englannin tuliaiset saatiin tänään samalla kun vietiin Äitirakkaan joululahja. Paljon teetä 😊 Mutta sitä oli pyydettykin. Prinsessan koulukuva ❤ Ja minä sain ihanan pienen...arvaatteko? No pöllörepun 😊 Näette kuvan myöhemmin, nyt en enää jaksa nousta kuvaamaan sitä.
Ja kirjeen Prinsessalta ❤❤ Itse "kirjoitetun" Siinä luki minun nimeni ja selvästi osoite mihin se pitää toimittaa: Suomeen ❤ 


Niin. Siellä työterveyslääkärilläkin kävin. Käynti sujui ihan hyvin. Niin kuin kerroin, hän on hyvä lääkäri. Kerroinkin sen hänelle: siellä on hyvä käydä, on tunne, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, eikä ole vain yksi potilas jonossa "no paljonko sitä sairaslomaa pitäisi kirjoittaa ja mitäs lääkettä olet vailla".  Tosin sairaslomatodistukseen tuli väärä diagnoosi..onneksi huomasin sen ennen kuin lähdin sieltä, se oli ihan vain näppis- tms. virhe. Hän tottakai korjasi sen heti samantien, koska se on äärimmäisen tärkeä tässä tilanteessa.
Palaamme hänen kanssaan yhteyksiin varmaan taas ensi tai seuraavalla viikolla.

Vaan nyt on mentävä nukkumaan. Tai ainakin lukemaan tontuista 😏😏