15 maaliskuuta, 2017

Mikä paketti!

Voi sinua Salainen Ystäväni, SNY-Peikkonen, kuka sitten lienetkään! Kävin tänään hakemassa pakettisi, sen jälkeen kun olin ensin käynyt jumppaamassa fysioterapeutilla.
Onneksi voin ihailla pakettiasi koko illan, vielä ennen nukkumaanmenoakin, sillä muuten näkisin painajaisia - oli nimittäin niin pelottava fyssarilla käynti, että huh huh!

Tämmöisen paketin posti mulle antoi



Tätä sitten lähdin availemaan ja ihan ensimmäisenä sieltä purkautui nämä:

Taikapallo, josta pilkisteli vaikka mitä, kortti - Ystäväni omatekemäkö? Ja ristipistopakkaus! Näistä tulee kaksi tipuaiheista patalappua - pakkauksessa on kaikki tykötarpeet! ..tässä kohtaa meni roskia silmiin...









Sitten lähdin purkamaan taikapalloa - kun ensin AM:n kanssa vähän korjattiin kerintälaitetta, kun kerran sellainen on, että saisin nätin kerän 😊

Kerästä paljastui vaikka mitä ihanaa - osa ehdittiin jo iltapäivän aikana syödäkin 😋



Kerästä purkautui kahden punaisen ja yhden valkoisen Maija -lankakerän lisäksi kasvonaamio, kaksi pussia vaniljan makuista pikakahvia (maistetaan tänään iltakahvilla!), ohraruohon siemeniä, pieniä sulosia tipuja ja jo tasapuolisesti jaettuja pääsiäissuklaapatukoita.
Ja kruununa kaiken päällä itse virkattu kirjanmerkki - joka ei ole liian paksu kirjan väliin, ei ainakaan tuon paksun kirjan 😉 Ei vaan, oikeasti, se on juuri hyvän paksuinen.

Paketti on  todella upea, kaiken kaikkiaan. Ristipistopakkausta en malta olla hiplaamatta. Taidan jo tietää sille... Pitää ottaa se työn alle hetimiten 😊

Kiitos SNY-Peikkonen, Salainen Ystäväni siellä jossain 💕  Taikapölyä on taas ilmassa 😊

EDIT:
Niin se kortti mun piti vielä näyttää teille, se jäi tuonne muiden tavaroiden taakse. Olin niin innoissani paketin sisällöstä muuten, etten älynnyt kuvata korttia. Tämmöisen kauniin kortin on parini askarrellut - hän on todella monitaitoinen:









Kortissa on teksti:

Hope You have a Wonderful Day







11 maaliskuuta, 2017

Kokoonnuimme yhteen

Yhteiset tapaamiset isolla porukalla ovat mukavia.
Ei näissä lauantai-illoissa kahden AM:n kanssakaan ole valittamista 😉

Alkuperäinen suunnitelma tälle viikonlopulle oli, että olisin lähtenyt eilen aamulla isolle kirkolle. Tavannut aamupäivällä SMeloo työparini, käynyt Pojan kanssa lounaalla ja sen jälkeen mennyt vielä tapaamaan Ystävääni ja lopulta illaksi Tädin luo ja jäänyt sinne lopuksi viikonloppua. Mutta Riesa vesitti suunnitelmat. Ja Ystäväkin on "kadonnut" - toivottavasti hän on kunnossa.

Päällekkäin oli suunnitelmani menneet muutenkin ja jouduin toisen menon perumaan, mikä vähän harmittikin. Mutta harmitti sekin, kun jouduin sitten tuon isolle kirkolle menon perumaan.

Mutta. Koska siis jouduin sen isolle kirkolle menon perumaan, pystyin toteuttamaan toisen menon. Kyse oli vanhojen ja nykyisten työkavereiden tapaamisesta 👍 Aivan mahtavaa. Koomisimpia tilanteita oli hämmästyneet
"Moi, eihän sun pitänyt tulla tänne  - Ei niin, mutta ei sunkaan. No mutta kiva kun olet siinä - No samoin 😊"
Maljojen nostamisen jälkeen käytiin läpi vuosikymmennittäin, kuinka paljon minäkin vuosikymmenenä taloon tulleita saapuneita on paikalla. Aloitettiin vuodesta 1960. Heitä oli paikalla ehkä n. 5-6.  Sen jälkeen joku huikkasi, että "niin, on meitä täällä pari jotka on aloitettu jo 1950-luvulla..." 😊 😊
Sitten kun päästiin 1980-luvulle, joku taisi huikata, ettei ollut vielä syntynytkään silloin... kuulin entisen työparini huikkaavaan, että "lasit pois heiltä".. ja seuraavana olisikin ollut sitten mun vuosikymmen mutta sitäpä en sitten kuullutkaan 😖😖

Nii-in. Ystäväni Riesa. Jämähdin taas täysin paikalleni. Kukaan ei huomannut mitään, en ehtinyt sanoa mitään kenellekään. Istuin vaan ja tuijotin (kai) eteenpäin, en kuullut mitään, en nähnyt mitään. Muutaman minuutin päästä sitten taas "heräsin" ja rupesin ymmärtämään missä olen ja hetken päästä kuulemaankin.
Entinen työkaverini haki mulle vettä ja ruokaa; "Ei kasviksia kiitos - Juu en tuonut, suolakurkut ei oo kasviksia 😉" Pitkään en sitten enää jaksanut olla, kohtauksen jälkeen kun rupeaa aina väsyttämään. Niinpä sitten otin taksin ja tulin kotiin ottamaan nokoset.

Mutta pääasia oli se, että pääsin käymään tapaamisessa; oli tosi kiva tavata vanhoja työkavereita ja niitäkin joita aina silloin tällöin työpaikalla käydessäni tapaan.

Ehkä näemme vuoden päästä uudelleen?




08 maaliskuuta, 2017

En saanut kukkia, koruja enkä suklaata

Mutta sain jotain arvokkaampaa, jo aikaisemmin.  *onpas meillä pölyistä*

Kävin maanantaina kampaajalla ja olin jo lähdössä pois, maksua vaille valmis. Sanoin kampaajalleni, että nyt on pakko istua hetkeksi ja vielä pari lausetta ehdin sen jälkeen sanoa, viimeinen muistikuva on, kun hän etsii puhelintani takkini taskusta.
Kun "herään", näen AM:n astuvan ulko-ovesta sisään ja pääni pyörii hetken aikaa kuin..pöllöllä -missä oikein olenkaan?!

Riesa. Sehän se, pitkästä aikaa. Puhelimeni kotelossa on AM:n puhelinnumero tällaisia tilanteita varten, ei tarvitse soittaa hätänumeroon, vaan voi soittaa hänelle kysyäkseen neuvoa - yleensä kun selvitään muutamassa minuutissa vain pitäen huoli, etten satuta päätäni.

Olen onnekas, että minulla on kampaaja, joka muisti, mitä tehdä, kun jotain tapahtuu, olinhan kertonut Riesasta jo ensimmäisellä käyntikerralla.

Olen onnekas, että minulla on AM, joka lähti samalla punaisella minuutilla hakemaan mut kotiin.

Ja olen onnekas, että minulla on hyvä lääkäri Kuopiossa, joka soitti heti tänään takaisin kun jätin hänelle eilen soittopyynnön.

MUTTA.
Olen aina kehunut käyttämääni apteekkia. Nyt jouduin antamaan sinne negatiivista palautetta, sillä koin, että... noh, suoraan sanottuna, että mua pidettiin vähän tyhmänä!

Me täytetään aina sunnuntai-iltaisin meidän lääkedosetit ja huomasin siinä sitten, että yksi lääke on loppumassa, sitä on haettava lisää. Näiden vuosien aikana olen oppinut, että sitä ei koskaan ole tarpeeksi, vaan osa jää aina jälkitoimitukseen. Siispä soitin apteekkiini heti maanantaiaamuna, kysyin onko ko. lääkettä, kerroin annostuksen, laskivat paljonko sitä tarvitaan - juu ei ole tarpeeksi, tilataan. Noudettavissa tiistaina puolen päivän maissa.

No minäpä menen sinne n. 12.30 hakemaan lääkkeitäni. Vaan eipä ollutkaan koko määrää. Kerroin soittaneeni edellisenä päivänä ja pyytäneeni tilamaan. Ei näy tilausta. No mikäs siinä on; joku mieshlö se oli joka puhelimeen vastasi, enpä huomannut ottaa nimeä ylös. Farmaseutti, uusi ko. apteekissa, kävi kyselemässä, mutta kukaan ei muistanut ko. tilausta vastaanottaneensa - kaikkia miehiä hän ei saanut kiinni eli oli varmaan just se jota ei saanut kiinni... Kävimme alla olevan keskustelun:
F: Jos se tilaus tuli niin myöhään, että tilausta ei ehditty tehdä?
M: Aamupäivällä soitin. - Tässä välissä hän kävi kyselemässä ja minä tarkistin puhelimestani milloin oikein soitin.
F: Oletteko te varma, että soititte tänne apteekkiin?
M: (jokseenkin hämmästyynenä!) No kyllä olen, soitin klo 10.27
F: Niin, te siis soititte xxx-apteekkiin
M: No kyllä soitin!

Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin että ne tilattiin sitten uudelleen ja käyn hakemassa ne huomenna. Aiemmin sieltä sai paperilappusen noudettavista lääkkeistä, mutta enää ei saa, nyt tieto näkyy vain heidän koneellaan eli mulla ei nytkään ole mitään todistetta siitä, että olen pyytänyt ne tilaamaan sieltä.
Kotiin päästyäni kävin kanta.fi:stä katsomassa näkyykö sieltä jotain tietoa, mutta ei näy muuta kuin, että olen maksanut (=saanut ko. lääkkeet, ei hyvä asia, mitäs jos en saakaan niitä puuttuvia??). Soitin siis apteekkiin ja vähän kyselin tästä uudesta systeemistä ja samalla annoin palautetta, että nyt ei kyllä mennyt kuin römsöössä, ja niin tyytyväinen kuin olen ko. apteekkiin tähän asti ollut.
Katsotaan nyt, mitä huomenna tapahtuu.

MUTTA TOINEN MUTTA:

Verotoimistosta sain tänään hyvää palvelua! Rouva joka vastasi, kuulosti ensin vähän tympääntyneeltä, AM:n kanssa puhuttiinkin, että ehkä hän ajatteli mielessään, että "nii-in, taas näitä jotka olis voineet hoitaa tän asian ite netissä" ;), mutta sitten kun pääsikin selvittämään mun asiaa ja tekemään mulle KAKSI uutta verokorttia, niin hän oli oikein mukava ja avulias ja asiat hoitui tosi ripeäasti ja neuvoi sellaistakin mitä en kysynyt.

Että tämmöinen alkuviikko Pöllönpesässä - ihan plussan puolella kuitenkin ollaan.

07 maaliskuuta, 2017

Sili sili kissaa....

alkaa olla pajunkissojen aika, ainakin sen perusteella mitä olen muita blogeja lukenut. Siitä tuli mieleeni vinkata teille - ehkä tiesittekin, mutta teille jotka ette tienneet, miten saatte pajunkissat säilymään - siis kissat pysymään paikoillaan oksissaan:
laittakaa pajun oksat maljakkoon kuiviltaan, siis ei veteen. Jos pajunoksat ovat vedessä, ne pudottavat kissansa aika pian, mutta ilman vettä ne säilyvät sellaisina kuin ovat poimittaessa.

Huomasin tämän jo yli 20 vuotta sitten, kun Poika oli päiväkodissa tehnyt jonkun pääsiäisaskartelun, noidan joka lensi luudallaan. Luudassa oli pajunkissoja - ja ovat vielä tänäkin päivänä! Samoin jonain pääsiäisenä kiireessä vaan tyrkkäsin pajunoksat johonkin purkkiin/maljakkoon "laitan niille vettä kohta" - ja kuinkas kävikään... Unohdin koko veden, tietenkin. Mutta pajun oksatpa kantoivat kissansa nätisti, ei pudottaneet ensimmäistäkään.

Ja mitä sitten tulee otsikkoon.. olenkohan kertonut tuohon liittyvän tarinan? No, kerron sen nyt kuitenkin. Itsehän en sitä muista, koska olen ollut pieni tyttö, mutta tämmöinen tarina mulle on kerrottu:

Olen kuulemma pienenä tyttönä silittänyt mummolan kissaa, höpötellen sille "sili sili kissaa". Ja kun kissa sitten on ruvennut kehräämään, olenkin pienellä kädelläni sitä läpsäissyt ja tokaissut "haa, mitäs siinä murraat" 😊
Sitä en tiedä minkä ikäinen olen ollut, mutta tämmöistä tarinaa minulle on kerrottu...

HYVÄÄ HUOMISTA NAISTEN PÄIVÄÄ KAIKILLE!

04 maaliskuuta, 2017

Kyllä mä siitä tykkään

vielä näin 32 vuoden jälkeenkin ❤. Niin, meillä on tänään kihlajaispäivä, tuon "Mörön" kanssa. (Duracell-pupulle AM on "Mörkö" , ei pelottava, toivottavasti, mutta sillä nimellä puhuttaessa muistaa, kenestä on kyse 😃)

Olen joskus Vuodatuksen puolella varmaan kertonutkin, kuinka me silloin vuonna -85 mentiin kihloihin: AM oli silloin armeijassa ja me oltiin menossa salaa kihloihin. Lomia ei kovin tiuhaan tahtiin silloin saanut (merisotakoulusta, merimies on eri mies 😏 ) ja yhdellä lomalla sitten käytiin ne sormukset ostamassa ja jätettiin kaiverrettavaksi. Ja sovittiin sitten, että minä haen ne kun ovat valmiit ja lähetän sulhasen sormuksen postissa hänelle 😃 Siihen aikaan postin kulkuun saattoi luottaa ja kun oltiin laskettu, että kirjeen pitäisi olla perillä sinä ja sinä päivänä, niin minä soitan hälle silloin.
Näin tehtiin. Vaan sulhanenpa ei ollut ihan siinä puhelimen ääressä, vaan häntä lähdettiin hakemaan puhelimeen ja siinä odotellessa juttelin sitten kaverinsa kanssa - mikä ei ollut mitenkään ihmeellistä ja outoa, niin kävi melkein joka kerta kun sinne soittelin.. No löytyihän se sulhanenkin; sormuksen kera ja niin me sitten lopulta mentiin siinä puhelimessa kihloihin 😃 
Viikon verran sen jälkeen kävelin kädet taskussa, kun en uskaltanut kertoa Äitirakkaalle, mutta hän kuulemma tiesi siitä - jo ennen meitä 😃😃

Tämä puhelinkihlaus on kuulemma meillä isän puolella suvussa tapana; setäni on myös kihlannut puolisonsa puhelimitse, ovat olleet pari vuotta kauemmin kihloissa kuin me 😃


Eilen tapasin taas pitkästä aikaa ystäväni käsityön ääressä tuttuun tapaan vakiokahvilassamme. Istuimme siellä sellaiset nelisen tuntia, puhuimme ja puhuimme ja teimme samalla ristipistotöitä. Kahvila on ihana vanha puutalo, jossa useita pieniä huoneita joissa kussakin on muutamia pöytiä. Ihmiset käyvät siellä mm. tekemässä töitä yms. Ja pakko oli katsoa ystävän puhelimella Yle Areenasta miesten viestin maaliin tuloa. Yritimme käyttäytyä, olla hiljaa, ettemme häiritsisi muita. Mutta kuinkas meidän kävikään: siinä vaiheessa kuin Matti-parka heitti kuperkeikan, meiltä kummaltakin pääsi ihan spontaani "kiljaisu" 😃😃
Muut tietenkin säikähtivät, mutta pyysimme anteeksi ja kerroimme mitä tapahtui; Matti sai kyllä sympatiaa meiltä kaikilta.

Nyt juuri on paha mieli Kertun vuoksi - ikävää, ettei pystynyt hiihtämään hiihtoaan loppuun. Mutta sellaista urheilu on, joskus vaan uupuu, kroppa vaan ei kestä. Elämä kuitenkin jatkuu ja Kertullakin on vielä paljon edessä.