Käsitöitä ja töitä

Taas on vuorokausi vaihtunut ja uusi päivä jo pitkällä, ennen kuin tänne ehdin. Pitäisi taas opetella ottamaan töiden jälkeen ne vartin "ninjat", eikä sellaisia parin tunnin päikkäreitä. Parin tunnin päikkäreiden jälkeen on jo ilta pitkällä ja vaikkei mitään erityistä tekemistä oliskaan, niin silti ei saa mitään aikaiseksi.

Ja on taas niin kummallista olla töissä - ei oikein edes tiedä, voiko sitä sanoa olevansa töissä, kun on vaan (vaan?) työkokeilussa, kokeilee pystyykö töihin. No se siitä ihmettelystä :)

Työpaikka itsessään on ihan kiva: saan olla siellä lankojen ja kaikkien neulontatarvikkeiden keskellä ja oppia niistä kaikkea uutta :) Jonkun verran palvella asiakkaitakin, mutta kun en tiedä langoista ihan niin paljon, niin joudun suurimman osan siitä jättämään Laalle ja Aalle. Kassakoneen käyttö alkaa pikkuhiljaa sujumaan, kun vaan muistaisi mikä nappula on missäkin ja silleen... Eli tää muisti, tää muisti... tän kanssa on ongelmia :( Onneksi Laa ja Aa ovat kärsivällisiä <3 Kaikessa.

Käsitöitä olen saanut jopa kotona valmiiksi -jeee! Possu Munkille lupaamani sukat ovat valmiit ja lähtevät matkaan näinä päivinä. Hänellehän lupasin sukat henkisestä tuesta Suklaattoman Syyskuun aikana - hän vietti sen aikana Sukatonta Syyskuuta. Nyt on jo lokakuu puolessa välissä ja on ehdottomasti sukat tarpeelliset. Toivottavasti nämä ovat sopivat, vyötteen ohjeen mukaisesti tehty:

Näiden jälkeen, tai oikeastaan ohella, tein Niina Laitisen Taimitarhan Syyssukat. Moni varmaan ne tietääkin? Kyse oli siis Facebookin Knit Along -tapahtumasta: se kesti 12.9.-25.9. välisen ajan ja joka päivä tuli uusi pätkä lisää ohjetta. Kukin tekin oman halunsa mukaan: joko kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kuin minä, tai sitten yhtä sukkaa kerralla. Minä tein kahdella värillä, jotka ohjeessa oli ilmoitettu, mutta kukin teki tavallaan - sukista tuli tosi upeita!
Tässä minun versioni  näistä Taimitarhan Syyssukista:

Ensimmäinen kerta, kun osallistuin mihinkään tällaiseeen, missä neulottiin yhdessä samanlaista neulettta yhtä aikaa. Tosin itse olin jäljessä, kun oli kaiken laista muuta sutinaa ja säpinää, yllätys yllätys ;)

Niin ja semmoinenkin juttu vielä. Hyvin hyvin tärkeä:

Postityttö on kolisutellut meidän postiluukkua hyvinkin ahkeraan. Kiitos siitä! En ole kaikkia teitä muistanut erikseen kiittää. Tikkari on vielä syömättä, mutta Roosa-nauha kulkee olkalaukussa mukana päivittäin!

Itse ostamani Roosa-nauha onkin hupparissa, jota pidän vain silloin tällöin.

Nyt ei pysy enää silmät auki - anteeksi jos on kamalasti kirjoitusvirheitä, se johtuu ihan siitä, että viimeiset rivit on kirjoitettu silmät puoliummessa :D

Uusi viikko - ilman Duracell-pupua

Voi miten ison ikävän Siskorakkaan ja Duracell-pupun kotiinlähtö jättivätkään! Olin vielä viikonloppuna mummulassa; meillä oli lauantaina latuyhdistyksen järjestämä koko perheen tapahtuma Saidan tulet ja minut oli mummun kanssa valjastettu lapsenvahdiksi, kun Siskorakas lähti ystäviään tapaamaan.

Tässä vaiheessa voisi melkein taas lainata minun mummuani ja sanoa, että "ennen vahtii kapallista kirppuja kuin yhtä nelivuotiasta" (Duracell-pupu täyttää ensi viikolla neljä). Hetkeäkään ei se pieni ihminen pysynyt paikallaan, mutta onneksi meillä on yksi MAAILMAN PARHAISTA ENOISTA! Eno jaksoi juosta ja leikkiä Duracell-pupun kanssa. Sen jälkeen kun Eno oli väsytetty, oli aika ottaa ja siirtää "talo". Nelivuotiashan siirtää vaikka vuoren, jos niikseen tulee :D

Rannalla on siirrettäviä saunoja; miehille ja naisille omansa. Näytin Duracelille naisten saunan, hän näki jalakset sen alla ja ryhtyi saman tien työntämään sitä pois paikaltaan! Kun se ei liikahtanut mihinkään, hän kurkisti saunan alle: siellä oli kaksi pyöreää puuta, joten pitäisihän sen siis liikkua? Ei kun uusi yritys kahta kovemmin :D Harmi kun en tajunnut ottaa yhtään kuvaa kyseisestä toimituksesta..

Ilta venyi sen verran pitkään, että nukkumaan mentiin heti kun päästiin mummulaan - ja aamulla "heräsin" taas siihen, kun pienet jalat tassuttivat hiipien keittiön läpi kamariin, ja voi sitä kiherrystä kun Duracell huomasi tädin olevan jo hereillä :) Lämpöinen tyttö tädin peiton alle, tiukka ote pienillä käsivarsilla kaulasta "Meeja-täti, minä rakastan sinua" ja pusu poskelle. Ja sitten odotimme peiton alla nenät vastakkain, koska mummu huutelee aamupuurolle.

Koko päivä menikin sitten leikkiessä ja haliessa - mulla taitaa vieläkin olla hampaanjäljet alahuulessa muistona <3
Iltapäivällä katselin, kuinka matkalaukku pakattiin; vielä yksi lisänallekin mahtui sinne ;) Sitten vielä suunniteltiin, miten me mahdutaan nukkumaan, kun me mennään käymään heillä kylässä:
Mummu nukkuu äitin vieressä, Tunturiruipelo (L-pappa) nukkuu iskän vieressä, minä saan nukkua Duracell-pupun vieressä ja K-serkku saa nukkua uuden vauvan vieressä!
Ja tiedättekö mikä on uuden vauvan jälkeen parasta? Mua varten on ostettu PÖLLÖsänky :D
Tunturiruipelo kyllä sanoi, ettei taida lentokoneeseen astua, joten saisikohan Mörkö-setä (=AM) hänen paikkansa?

Ihanaa kun, kaikki on suunniteltu valmiiksi <3

Vaikea oli luopua; niin Duracell-pupusta kuin Siskorakkaastakin, mutta sinne ne oli jätettävä, jotta pääsivät ajoissa nukkumaan ja aamulla aikaisin ylös ja matkaan - heillä oli pitkä matka edessään.

Nyt me sitten odotellaan sitä uutta vauvaa......

Ensimmäinen työpäivä :)

No niin, ohi on. Ensimmäinen "työpäivä", neljään vuoteen. Tiedä häntä voiko sitä sitä nyt varsinaiseksi TYÖpäiväksi sanoa, mutta siellä olin.

Kolmen kuukauden työkokeilu lankakaupassa alkoi siis tänään. Kolme kuukautta siis jos vain jaksan ja pystyn. Toisaalta oikeastaan jo odotan mitä kaikkea ihanaa tulee jouluksi :D

Tänään en varsinaisesti tehnyt mitään erityistä: ihan ensimmäisenä sain käteeni puikot ja pienen pienen kerän lankaa. Tehtäväksi neuloa siitä mallitilkku langasta, josta oli jo aiemmin neulottu huivi. Mallitilkku kuitenkin haluttiin, jotta siitä olisi helpompi tunnustella, miltä lanka tuntuu.

Eli eipä muuta kuin sohvan nurkkaan istumaan ja neulomaan - miten tuntuikin niin kotoisalta :D
Siinä samalla neuloessa kuuntelin Laan ja Aan asiakaspalvelua ja yritin ottaa opikseni. Tunnustan: en loppujen lopuksi paljonkaan tiedä langoista; Novitan Nalle ja Seiska Veikka ja perussukat ja lapaset on ne mun juttu. Mutta ehkäpä nyt opin uutta ja opin neulomaan muutakin ja muistakin langoista.

Siellä oli työkokeilussa myös nuori, 19-vuotias tyttö, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Hän on paikalla kolmena päivänä viikossa. Laa ja Aa ovat siis liikkeen omistajia - tosi mukavia.

Koska mulla on keskiviikkoisin keskellä päivää menoa, juuri sellaiseen aikaan, että ei oikein ole mitään järkeä kulkea edestakaisin mitenkään päin, sovittiin että pidän keskiviikot vapaata ja teen vointini ja jaksamiseni mukaan muina päivinä 5h/pvä, vaikka on sovittu 4h/pvä ja 5 pvä/vko.
Tänään käytiin läpi muitakin työhön liittyviä asioita, mun mahdollisiin kohtauksiin liittyviä asioita ja kaikkea semmoista mitä nyt mieleen tuli.

Kaikkein parasta on tietysti se, että saan samalla siellä oppia paljon langoista ja kaikesta neulomiseen ja käsitöihin yleensä, liittyvästä, ja sen lisäksi neuvoja ja apua omiin "tuskaisesti" kesken jääneisiin neuleisiin ja virkkauksiinkin.

Sitä mallitilkkua tehdessäni, tai oikeastaan aloittaessani, silmukoita luodessani, mietin ja ajattelinkin kysyä teiltä:

Millä tavalla te luotte silmukat?

Niitähän on erilaisia tapoja, ainakin kolme erilaista tapaa: Punomosta löysin
- ristikkäin luominen
- neuloen luominen
- silmuillen luominen
Itse luon silmukat käyttäen tuota ristikkäin luomista, tosin teen tuon aloituksen toisella tavalla:



Kokeilin noita kahta muutakin tapaa ja hankalin minusta oli tuo neuloen luominen tai sitten en vaan oikein hoksannut kunnolla ideaa. Tai oli vääränlaiset puikot :)
Ei, katsoin vielä videon pätkänkin, kyllä se oli yhtä hankalan näköistä kuin minulla itsellänikin.

Vielä palaan tuohon työkokeiluun...istuin aamulla bussissa ja puhuin Pojan kanssa puhelimessa. Tuli vähän "ontto" olo, kun bussi pysähtyi liikennevaloihin, juuri siihen paikkaan, jossa neljä vuotta sitten alkoi tämä pitkä sairasloma...

Enää yksi kokonainen kuukausi jouluun..

Nii-in. Muistan, että mummuni rupesi näin syksyllä laskemaan, kuinka monta kuukautta on jouluun ja laski nimenomaan kokonaisia kuukausia. Yleensä hän totesi aina kuukauden ensimmäisenä päivänä, kuinka monta kokonaista kuukautta on vielä jäljellä - näin se joulu tuntui olevan lähempänä kuin olikaan. Nyt on jo viides päivä tätä kuluvaa kuuta, joten voimme tosiaan todeta, että enää on yksi kokonainen kuukausi jouluun. Ei ole pitkälti, pitää aloittaa jouluvalmistelut!

Ja mistäkö tämä joulu nyt tuli mieleen? No sehän tuli siitä, kun sain tänään ENSIMMÄISEN JOULUKORTIN!  Possumunkki oli ajoissa ja lähetti pöllömäiset joulutoivotukset -kiitos Possu! Kuvaa kortista ei nyt tähän hätään ole, sillä Pöllön silmät alkaa olla sen verran ristissä, että puoliksi silmät kiinni tätä kirjoitan ;)

Muutakin postia olen saanut: perjantaina postiluukusta putkahti vähän paksumpi kuori ja pikaisesti ennen parturiin lähtöä sen avasin: siellä oli kortti ja ihana "pöllöinen", bambuinen siivousliina. Tiedä raaskinko sitä käyttääkään. Lähettäjää jouduin pitkään pohtimaan, anteeksi kovasti *nolo*, en vain tahtonut saada selvää lähettäjästä. Mutta olisiko terveiset tulleet Marjaanan Majasta?
Vai olenko ihan hakoteillä? Olen tosi pahoillani jos näin on ja lähettäjä onkin joku muu - kuka "tunnustaa" :)

Kaikenlaisia uutisia olisi kerrottavana: ihana Duracell-pupu ja Sisko on olleet viikon täällä Suomessa. Voiko olla hellyttävämpää kuin suloiset kasvot pöydän toisella puolella iltapalalla, hymy joka ulottuu silmiin asti ja pienen tulkkauksen jälkeen "M-täti, minä rakastan sinua"
Pieni tyttö tarraamassa reiteen kiinni "Täti, minä rakastan sinua". Siinä tilanteessa olet aivan myyty.
Ja miten sama pieni tyttö kysyy mummulta aamupuuroa syödessään "missä täti on?", kun en ollutkaan enää mummolassa.  Miten tuosta Duracell-pupusta voi sunnuntaina luopua ja päästää sen takaisin kotiin Daddyn luokse? Varmasti taas pääsee tältä tätiltä itku.....

Huomenna keskiviikkona alkaa työkokeilu. En siis saanut eläkettä, mutta aloitan 3 kk:n työkokeilun lanka- ja käsityötarvikeliikkeessä! Voisiko parempaa paikkaa olla :) Saan samalla tehdä sitä mitä tekisin täällä kotonakin.

Mutta nyt on mentävä nukkumaan, että jaksaa huomenna mennä töihin - neljän vuoden jälkeen!

Noita Nokinenä Kuuvuorten Kuningatar

Aikuista lapsettaa taas :D

AM tilasi mulle CDON.COM:sta sellaisen Noita Nokinenän, jota en tiennyt olevan olemassakaan: Noita Nokinenä Kuuvuorten Kuningatar.
No, ei ihme etten tiennyt sen olemassa olosta, sillä se on saanut ensiesityksensä jo vuonna 1968 - jos olenkin sitä kuunnellut enon kanssa, niin eipä ole jäänyt muistiin. Ollut näitä muistiongelmia jo silloin :D

Olen kertonut aikaisemminkin, että sen verran mua, keski-äkäistä ja vanhenevaa naista lapsettaa, että olen kerännyt noita noita noita, siis noita Noita Nokineniä hyllyyni ja kuuntelen niitä silloin tällöin. Tarkoitus on kerätä ne kaikki. Jonkun verran niitä vielä puuttuu.

Niistä tulee mieleen muistoja lapsuudesta, niistä olen joskus aikaisemmin kirjoittanutkin,

Mutta Noita Nokinenä Kuuvuorten Kuningatar on nyt kuunneltu. Sammakkolapset pelastuivat eivätkä päätyneet Nokinenän pannulle. Huoh.