Tänään on pitäisi vielä on viileämpi päivä: kello on nyt 10 aamulla ja meidän mittari näyttää ulkolämpötilaksi 20 astetta. Riittäisi minulle.
Tiedossa olisi nimittäin nurmikon trimmeröintiä, punkkeja uhmaten - en kyllä tiedä onko meillä *kop kop* punkkeja, toivottavasti ei, tähän mennessä täällä asuessa en ole niihin törmännyt. Katsoin kyllä varuilta aamulla Ylen sivuilta päiväkotilasten juttuja punkeista.
Tuli hiki.
Mutta ei se mitään: kun on helle, voin tehdä sisäjuttuja eli varmaankin.. kyllä te tiedätte.
Pahuksen lupiinit - jotka minusta ovat kauniita ja saisivat kyllä minun puolestani kukkia - alkavat kukkia ja niille pitäisi myös mennä tekemään jotain. Huokaus. Menen keräämään niitä maljakkoon niin paljon kuin niitä löytyy (ja mahtuu). Eivätpä sitten siemennä ulos.
Alppiruusun ensimmäiset kukat ovat melkein auki ja unikonkin ensimmäiset nuput? - ne pallukat, miksikä niitä sanotaankaan - ovat tulleet näkyviin!
Pöllön Lukupiirissä luettiin toukokuussa Roope Lipastin Rajanaapuri ja kirjassa sattui ja tapahtui. Sattui muun muassa naulapyssyn kanssa. Terhin kanssa vaihdettiin ajatuksia naulapyssystä - Mursuhan on opettanut minut käyttämään erilaisia työkaluja. Ennen osasin käyttää vain vasaraa ja jakoavainta ja ruuvimeisseliä.
Terhi siis avasi muistojen arkun ja sieltä esiin pomppasi RUUVIMEISSELI.
Tämäkin on tarina, jonka olen ehkä kertonut joskus aiemmin, mutta hyppää yli jos vaikuttaa tutulta 😜
Elettiin 1990-lukua (eikös kaikki tarinat ala näin?) ja olin useammin kuin pari-kolme kertaa pyytänyt Mursua laittamaan vaatehuoneen seinään naulakon. "juu, laitan laitan.."
Lopulta sain tarpeekseni ja otin työkalut esiin ja ruuvasin sen naulakon itse sinne seinään ja iloisena ripustin sinne muutaman takin tai jotain.
Mursu tuli töistä ja ylpeänä raahasin hänet vaatehuoneen ovelle: "KATSO!" Ja mitäpä oli edessä: naulakko roikkuu vinossa ruuvien varassa, ei ollenkaan siinä asennossa mihin sen olin laittanut. Ei sentään ollut pudonnut.
Ei, Mursu ei nauranut, ainakaan ääneen. Haki vain työkalupakkinsa, pyysi tyhjentämään naulakon ja ryhtyi työhön, opastaen samalla:
Tämä seinä on kipsilevyä ja jotta ruuvit pysyvät seinässä, siihen pitää ensin porata reiät (jotka olin jo niillä ruuveilla "porannut", kertojan huom.), laittaa reikiin proput (ei ihan samanlaiset kuin ne jotka minulta oli palaneet, vaikka punaiset nekin oli...) ja SEN jälkeen naulakon voi kiinnittää ruuveilla paikalleen. 🫣🫣🫣
Tämä tarina elää muistoissamme varmaan ikuisesti ja aina kun Mursu pyytää minua hakemaan jonkun työkalun, varmistan minkä näköinen sen pitäisi olla ja mitä sillä tehdään ja missä se todennäköisesti on.
Ja lisää kysymyksiä - enemmänkin kerralla voin kysyä, mutta ajattelin, että tämä viisi on hyvä määrä?
1. Mistä Helmipuuron "helmet" on valmistettu?
2. Minkä niminen oli Sini-tuotteen valmistama mattoa pitkin työnnettävä varrellinen laite, jonka sisällä pyörivä harjallinen tela keräsi roskia?
3. Minkä tuotteen mainoslause alkoi: "On kaksi asiaa, joita en vaihda..."?
4. Minkä nimisiä kappaleiden sanoituksia sisältäviä vihkoja Musiikki-Fazer julkaisi vuosina 1949-1983?
5. Mitä kookasta ja syötäväksi soveltumatonta sekä Fazer että Hellas valmistivat?
Juu, hellettä emme mekään miehen kanssa toivota. Se +-20 on sopiva, milloin vielä jaksaa (vähän) touhutakin enemmän pihalla. Tai ihan vain oleilla varjossa, heh. Näyttää siltä, ettei meidän tontin kasvitkaan oikein tuon isommista lukemista pidä, vettä pitäisi kantaa lavakaupalla ympäri ämpäri pihaa (huh, EI jaksa).
VastaaPoistaNoita pienempiä työkaluja on tullut torppamme remonteissa käytettyä moniakin, mutten vieläKÄÄN muista niitten nimiä. Jos mies pyytää tuomaan jotain, on aina tarkennettava, että oliko se se, vai se... Hah! Ja noita voimatyökaluja mies ei haluaisi minulle antaakaan, kun pitää itse niitten käytöstä niin paljon. Välillä on pakko, kun ei hänellä kädet riitä. ;)
Kipsilevyjä meillä oli kerrostalossa asuessamme osassa seiniä, ja silloin MUN oli opastettava miestä, että minkälainen systeemi oikeasti siinä toimii. Hän ei meinannut uskoa, ja kysyi isältään varmistukseksi (etten vain ole hämäämässä häntä), ja sai sieltä ihan saman vastauksen, mitä minä olin sanonut, hah. Meillä tosin oli palapeilin laitto eteisen seinään, enkä tosiaankaan halunnut sen tippuvan säpäleiksi lattialle lasten ja lemmikkien jalkoihin... ;)
1. Perunajauhoahan "pallopuuro" on. Herkkupuuro.
2. Lokalahdenmummulla oli tuo laite, muttei aavistustakaan nimestä.
3. (Turun?) sinappi.
4. Ei aavistustakaan.
5. - " -
=)
No nyt päästiin työkalu-asiaan :-)). Minä olen opetellut Touhulassa käyttämään kaikkia vehkeitä ja vempaimia . Ensin vähän pelokkaana ja sittemmin rinta rottingilla , että eihän tämä nyt tämän kummempaa ole .
VastaaPoistaMutta minä tapaan ruuvata tai naulata kaikki vähän "huterasti" eli sen verran että kiinni pysyy tai tarpeellisen kantaa. Kari taas kiertää kaiken niin tiukkaa (kuten Isäni tapa oli myös) että hylly pysyy vaikka talo kaatuisi ympäriltä.
Juuri kysyin Karilta kun lähdin Touhulaan ja suunnitelmassa oli maalata kuistia että saankohan sen naulakon irrottua seinästä niin Kari totesi, että jos sinä sen olet siihen laittanut niin ei mitään huolta; lähtee ihan itsekseen :-).
Mutta kysymyksiin:
1. ei aavistustakaan
2.MattoMikko
3. Turun sinappi
4.Toivelauluvihko
5. ????
Kiitos taas kysymyksistä ja pitää vielä lisätä, että minä niin odottelen niitä lupiineja :-).
Punkit eli puutiaiset tykkäävät heilua heinikossa. Jos trimmaat pihapiirisi nurmikot sänkitukkaisiksi, eivät nuo hämähäkkieläimet (kyllä, heitä he ovat) eivät tykkää siitä ollenkaan. Vaan itsekseen mutisten kävelevät sieltä pienen pienine matkatavaroineen muualle. - Kysy vaikka Ötökkäpojalta!
VastaaPoista