Siis tavan pöllö 🫣🫣
Kuinka monta kertaa viikossa voi satuttaa itsensä? Kuinka monta kertaa viikossa voi aiheuttaa fyysistä kipua rakkaimmalleen, ihan vain olemalla? Tai no, ei nyt ihan vain olemalla, mutta... no melkein.
Niin, tein kolme eri "Kuka muumihahmo olet" -testiä. Ensimmäisen testin mukaan olen Muumimamma. Kysymysten perusteella osasin jo itsekin päätellä vastauksen. Kaksi muuta testiä antoi vastaukseksi Niisku.
Nyt kun mietin asiaa, niin olen ehkä Muumimamman ja Niiskun yhdistelmä.
Eilen illalla kuuntelin Muumimaratoni -lähetyksen ja tänä aamunakin aloitin, mutta sitten tuli muuta tekemistä.
Otin itseäni aamulla niskasta kiinni - tai oikeastaan Mursu otti ensin minua niskasta kiinni. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta lähes.
Mursun sänky oli tyhjä ja minulla oli vielä vakaa aikomus nukkua, siitäkin huolimatta, että selkää juili. Pötkötyyny oli meidän sänkyjen välissä (sänkyjen välissähän on n. reilun 5 cm rako) ja nostin jalan tyynyn päälle. RYMS PAM RYSKIS 💣💥⚠️
- Mitä tapahtui? huutaa Mursu säikähtäneenä olohuoneesta.
- Putosin sängystä, vastasin rauhallisesti - ja sitten räjähdin hillittömään NAURUUN 😂😂😂
Tajusin Mursun sängyn siirtyneen paikaltaan ja pudonneeni vuodevaatelaatikkoon 🤭 Allani on pala "alligaattorin nahkaa" - oikeasti lehmän nahkaa, joka on printattu alligaattorin nahan näköiseksi. Jaloissani valokuva-albumeita.
KUKA MUU MUKA?
Tila oli kuitenkin niin pieni kaiken kaikkiaan, että ylös nouseminen oli taaskin mahdotonta, joten eipä ollut paljon vaihtoehtoja: Mursu nosti minut ylös.
Ylösnousukurssi kotipihalla on TODELLA lähellä. Onneksi pakkasta on yli 20, ainakaan vielä kurssi ei ala.
Koska pakkasta on noinkin paljon, ei Eniili lähde käyntiin emmekä pääse kauppaan ja Mursu kilttinä puolisona teki minulle aamupalan viimeisestä sämpylästä 💕
Siispä minä otin sitten itseäni niskasta kiinni ja leivoin sämpylöitä. Niistä tuli hyviä. Laitoin = laitoimme taikinaan paahdettua sipulia ja a vot, että ovat hyviä. Vähän pidempää olisi voinut paistaa, mutta kelpaavat nyt kyllä.
Virkannutkin olen, pitkästä aikaa. Olen kuluttanut muutamia lankajämiä pois. Mutta saatte kuvia myöhemmin.
Nyt toivotan mukavaa lauantai-iltana ja jatkan virkkaamista.
Olipa hassua 😅 siis siinä tapauksessa, että et satuttanut itseäsi. Nauru kuitenkin pidentää ikää.
VastaaPoistaEi onneksi sattunut - tai ehkä joku kylki otti vähän osumaa, mutta senkin huomasin vasta illalla kun menin nukkumaan. Nyt se on jo parantunut.
PoistaNauru pidentää ikää ja sen perusteella taidan elää lähemmä satavuotiaaksi 😄
Jopas oli herätys ! Ja ilmeisesti ei mihinkään paikkaan sen pahemmin sattunut kun kerrat otit tuon kaiken huumorilla. Nyt näyttää olevan sellainen tapahtumarikas jakso Pöllönkulmalla !
VastaaPoistaHupaisaa helmikuun alkua :-)
Se oli todella räväkkä herätys ja ainoa ketä sattui oli Mursu. Ja se vuodevaatelaatikko. Onneksi Mursun yöpöydältä ei pudonnut mitään, varsinkaan se hänen (meidän) tekemä lamppu. Jos olisi, siinä ei olisi sämpylät auttaneet...
PoistaPaukkuvia pakkasia helmikuulle - koetan tänään saada teille uuden kirjan luettavaksi 😜
Voi sentään! =D Me ollaan myös väliin naureskeltu, kun meidän sängyt on 2 x 80cm patjat, ja ne pakkaavat liukumaan erilleen välillä. Patjat ovat jotain 20 cm korkeita, eli ei siinä korkealta putoa, mutta hankala sieltä välistä on tosiaan ylös päästä, jos sinne jotenkin joutuu. Ollaan kokeiltu tuplapetaria (hankaloitti vain asiaa) ja yritetty saada patjoja pysymään jos milläkin keinoin paikoillaan, mutta varmaan vasta kiinteät reunat auttavat (se suunnitelmissa seuraavaksi, kunhan tulee oikea aika vain toteuttaa se).
VastaaPoistaTuli vain tuosta naurusta mieleen kohellukseni nuorena, alle kaksikymppisenä, kun kävelin kauppakassit käsissäni omaa kotia kohti talviliukkailla, kaaduin, ja appelsiinit levisivät kadulle, myös sinne ajotielle. Ensin katsomaan, ettei vaan kukaan nähnyt. Ja TIETYSTI näki! Vanhempi mies kävelykepin kanssa köpötteli hyyyyyyvin pienin ja varovaisin askelin, mutisten: "voi tyttö pieni, voi miten kävi, voi tyttö pieni..." - ja minähän rämähdin sellaiseen nauruun, etten meinannut saada sitä loppumaan. Kun mies huiteli niitä mun appelsiineja kepin kanssa pois ajotieltä, nauroin niin kovin, etten meinannut päästä ylös liukkaalta jalkakäytävältä, ja mies jatkoi höpöttelyään koko ajan, mikä nauratti vielä lisää. =D Mutta lopulta pääsin ylös, ja hän sai saatettua minut kotiini, appelsiineineni kaikkineni. Ihana avulias mies! <3
VINKKI: Me laitettiin eilen sängyt "sisemmistä" jaloista toisistaan kiinni kuormaliinoilla 👍
PoistaEhdotin ensin pitkiä nippusiteitä, mutta meiltä löytyi kaks just sopivan mittaista kuormaliinaa, joilla ne sai toisiinsa kiinni. Ainakin viime yön pysyivät yhdessä (= lähellä toisiaan).
Syy siihen, miksi ne ovat erillään, on se, että meidän makuuhuone on kahdesta huoneesta yhdistetty ja kun seinä on kaadettu, lattiaan jäi rako joka peitettiin laudalla. Sängyt ei enää mene ihan yhteen - mikä on ihan hyvä, ei haittaa toisen pyöriminen. Tuplapetari jäi liian kapeaksi joten se hävitettiin.
Ennen ne oli kiinni toisissaan...hmm.. mikähän se on nimeltään.. sellaisella "u:n mallisella metalli härpäkkeellä", paitsi että siinä oli terävät kulmat. Niitä ei vaan kai ollut/ole niin isoja, että olisi ylettynyt tuohon 🤔
No, tässä selitys meidän sängystä, olisiko tästä apua teidän sänkyongelmaan?
Mursu ihmetteli mitä hihittelin, kun luin sinun appelsiinien tielle leviämistä. Oikea herrasmies oli hän, kun auttoi sinua ☺️ Ennen niitä oli - ja kai niitä on vieläkin, emme vain taida huomata, pidämme heitä liian itsestään selvinä.
Minä ainakin olen todella kiitollinen sille tuntemattomalle miehelle, joka auttoi Tätiä ja minua ja josta minulle jäi muistoksi vain takin väri. Täti onneksi häntä kiitti💕
Hyvä vinkki, kiitos! <3 JOS meillä olisi sängyssä jalkoja. ;) Meidän sänky on seinän matalimmassa päässä, ja alla on säilytystilaa (mitä ei koskaan kyllä käytetä, KOSKA siinä on painavat patjat päällä. Hah! Leveys vain on vajaa, niin patjat eivät pakkaa pysymään paikoillaan. Joskus vielä! =)
PoistaItselle on aina tullut hyvin auttajia paikalle tarvittaessa, samoin olen aina itse auttamassa kykyjeni mukaan, jos näen, että joku muu sitä voi tarvita. Joskus tuntee riittämättömyyttäkin, kun haluaisi auttaa enemmänkin, mutta talous/ voimat ei kaikkeen riitä. Paljon olisi korjattavaa Suomen maassakin. :(
☺️ Pienessä kodissa kaikki kolot on käytettävä hyväksi: siksi A-nopin sänkynä käyttämän puusohvan, joka nyt on olohuoneessa, alla ollut vuodevaatelaatikko on Mursun sängyn alla, sinne oli hyvä laittaa Mursun nahat - ei mursunnahat 🤭 - ja valokuva-albumeita. Minun sängyn alle löysin Ikeasta toimivia ja kestäviä nailonisia sängynaluslaatikoita, joissa on... säästettyjä pöytäliinoja ja sen sellaista, voi miksi ihmisten pitää säästää kaikki 😄🫣 ja petivaatteet Pojan vierailuja varten.
PoistaNäin kun tämänkin kirjoitti "auki", niin taas rupeaa miettimään, että mitä ihmettä sitä kaikkea säilyttää. Mutta kun ei raaski hävittääkään. Kun ne on mummon, mummin, mummun ja muorin ja vieläkin vanhempia, käsin tekemiä. *huokaus*
💕
PoistaKääk. Muistin juuri, että minulla on hapanleipäjuuri ruokkimatta jääkaapissa. Siihen pitää viikottain laittaa vettä ja jauhoja. Rupesi tekemään sämpylöitä nyt mieli
VastaaPoistaHyvä, että muistutin 😉
PoistaTäytyy itsekin tehdä alkavalla viikolla lisää sämpylöitä, täytyy vain paistaa vähän pidempään. Kyllä ne kypsiä oli, mutta ihan muutama minuutti lisää.
Auts... sielunsilmin näen sinut siellä lootassa kontit kohti taivasta, mutta onneksi nauramassa.... Huh - olisi siinä voinut käydä pahastikin....
VastaaPoistaMulla kävi joskus samoin... mutta petauspatjan kanssa, erilliset sängyt, mut täysleveä petari.... sen kanssa oli koloon pehmoinen laskeutua... sittemmin kiinnitettiin jollain kulmaraudoilla....
Kulmaraudat, ne ne oli, millä sängyt oli kiinni toisissaan meilläkin kaupungissa. Nyt ne pitäisi teettää, mutta aikomus on ostaa keväällä uudet sängyt.
PoistaOlisi voinut sattua, se on totta, mutta onneksi sänky liukui niin paljon pois edestä, että tosiaan putosin suoraan laatikkoon - sen pötkötyynyn kanssa 😂
"Kuinka monta kertaa viikossa voi satuttaa itsensä?" 🫣 Sinänsä harvinainen viikko takana, etten ole loukannut itseäni, MUTTA perhana...tässä hämmästellyt, kun tutut potevat flunssaa, niin arvaapa mitä? Heräsin kuuden aikaan aamulla nenä tukossa ja kurkku tulessa. Olisin rikas, jos saisin kympin joka aivastuksesta!
VastaaPoistaHyvää alkanutta helmikuuta! ♥
Olen viettänyt viime päivät rauhallisesti paikallani... Autokaan ei liiku mihinkään kun ei arktisten ilmojen vuoksi lähde käyntiin.
PoistaInhottava flunssa, en tykkää, että sairastuit ☹️😡
Kuumaa juomaa ja lepoa - toivottavasti tämä minun lämpöpeittoni lähettää lämmintä myös sinulle 💕
Kuukauden päästä on kevät!
Hyvää alkanutta helmikuuta sinullekin ♥️
Anteeksi, mutta kyllä nauratti täälläkin :D
VastaaPoistaEn epäile yhtään 😂😂
PoistaJoskus tekee niin riivatun hyvää nauraa estottomasti itselleen. Minä ainakin nautin , kun semmoinen tilanne kohalle osuu.
VastaaPoistaHyvä ettet loukannut itseäsi.
Olet oikeassa - onneksi on annettu taito ja lahja nauraa itselleen; kun oikein vatsansa pohjasta nauraa itselleen, on hyvä mieli pitkän aikaa. Ja hihityttää vielä pitkään senkin jälkeen.
PoistaPienet mustelmatkaan ei silloin haittaa.