mutta yritän parhaani. En kyllä oikein tiedä mitä ja miten.
Älkää välittäkö, tänään on sekä hyvä että huono päivä ja peilikin on hukassa. Olisi kai parasta mennä lukemaan.
En lupaa, mutta jos en tarvitse, en tänäkään vuonna osta lankaa. PAITSI JOS pääsen tänä vuonna tekemään itselleni neuleen, joka piti tehdä jo toissa talvena. Siihen menee lankaa n. 1000 g. Kauheesti!
Yritän lisätä kasvisten syöntiä.
Sen ei pitäisi olla kovin vaikeata, sillä "ei mistään" on helppo lisätä.
Kävin jouluaatonaattona labrassa. Kaikki muu oli vihreällä paitsi ns. huono kolesteroli, LDL. Soitin tänään ohjeen mukaan hoitajalle ja juteltiin tovi. HÄNELLE lupasin tarkistaa syömisiäni ja lisätä noita kasviksia. Ehkä jopa myös liikuntaa - siihen voi olla nyt mahdollisuus.
Viimeksi kun LDL oli koholla (vielä enemmän) söin "kolme porkkanaa ja kävelin sata metriä". Se oli siinä. Selviän tästä nytkin.
Yritän. Jaa-a. Mitähän vielä. Te näette = luette minusta positiivisen puolen, hyvät ja iloiset asiat. Yritän enemmän olla kiukuttelematta kotona Mursulle ja itsekseni, erityisesti turhasta.
Se on vaikeaa tässä maailman tilanteessa: uutisia on luettava, on tiedettävä mitä kotimaassa ja maailmalla tapahtuu ja kuitenkin siitä tulee vain paha mieli. Mutta ei tietoa voi ohittaakaan.
Toivoisin kuitenkin, että kaikki julkkisuutiset: kuka pussasi ketä, kenen housut oli väärinpäin ja kenellä oli väärän värinen paita, että ne olisi ihan omassa lehdessään tai ainakin ihan omalla sivullaan nykyisissä lehdissä.
Yritän olla hermostumatta, kun tunnen, että minua pidetään tyhmänä - oli se sitten kuka ja missä tahansa.
TÄRKEIMPINÄ:
Muistan kiittää ja antaa palautetta hyvästä palvelusta.
Muistan kertoa läheisilleni ja ystävilleni, teille siellä ruudun takana, että olette tärkeitä ♥️🤗
Ja muistutan Muumi -ystäviä Yle Areenan MUUMIT -lukumaratonista 31.1.-1.2.
Traileri: Muumit-lukumaraton | Traileri | Yle Areena
Kiitos jos luit tänne asti, yritän olla marisemasta jatkossa.
Seuraavassa postauksessa näette lapaset.
Menen lukemaan, etten marise enempää.
Miten siträ sanotaankaan että tie helvettiin on päällystetty rikotuilla lupauksilla? Hmm, minäkään en lupaa mitään mutta yhdyn siihen että pitää muistaa kertoa kaikille läheisille ja myös siellä ruudun takaa ja sinulle Pöllö että olet/te tärkeitä. Ja marise vaan, kyllä täällä kestetään kuunnella, jaetaan yhdessä ilot ja huolet, paitsi olen samaa mieltä myös siinä että kuunnellessa maailman uutisia tulee paha mieli ja myös kotimaan uutisia. Ja kiitos Muumi - lukumaratonivinkistä.💖
VastaaPoistaLapasten näkemistä odotellessa😍
🥰
Kiitos Päivi ♥️
PoistaTämän päivän olen käyttänyt lapasten kutomiseen - langat ei IHAN riittäneet Mursun käden kokoisiin lapasiin (meinasin kirjoittaa Mursun kokoisiin 😂), tarvittiin vielä kolmatta jämälankaa lisäksi.
♥️ Vain tämä, Pölöö, koska "pitää" siirtyä katsomaan tuo pronssimatsi... 👍 Vasta eka erä menossa. Saanko lämmittää mukillisen joululta jäänyttä Blossaa? 🫣 Kiitti.
VastaaPoista♥️
PoistaOle hyvä vain ☺️
Kaikkien tapojen muuttaminen vaatii päätöksen. Oli se sitten iso tai pieni juttu. Eikä mikään muutos tapahdu tuosta vaan toisella kädellä, silmällä, jalalla :-). Jouduin suuhygienistinä antamaan ohjeita niin syömiseen kuin hampaiden kotihoitoon liittyen ja usein ajattelin , että miten vaikeaa on saada niin paljon puheella aikaiseksi, että kyseinen ihminen menee kotiin ja oikeasti muuttaa tapojaan. Mutta jos edes jotain jäi itämään .....
VastaaPoistaSinulle idätetään nyt niitä porkkanoita :-).
Mutta ethän ole liian ankara itsellesi; minkään suhteen. Olet arvokas ja ihana juuri sellaisena kuin olet !
Kiitos Terhi ♥️
PoistaToivottavasti pakkanen lauhtuu sen verran, että porkkanat itää ja kasvaa pian 😉
Olen kova aloittamaan asioita ☺️ Monenlaisia asioita, hyviä asioita. Teen mielelläni päätöksiä, mutta jos ei ole pakko-pakko, niin kuin nyt lääkkeiden syöminen, niin päätökset horjuu helposti.
Aloitan monia asioita maanantaisin - maanantai on hyvä päivä aloittaa uusia asioita. Pitäisikö kokeilla jotain muuta päivää 🤔
Minulla on sama kolesteroliongelma, lääkkeellä uhkailtu. Olen yrittänyt liikkua ja syödä enemmän kuituja. Tuo sinun 100m kävely ja 3 porkkanaa kuulotaa paljon vetävämmältä dieetiltä! 🤩
VastaaPoistaKiitos kun kirjoitit tuon, niin sain sen lukea ❤️ Kivaa päivää toivottelen!
Toivottavasti sinulla oli mukava päivä Sartsa ♥️
PoistaMinun päivä meni Mursun lapasten kanssa.
Seuraavalla kauppareissulla ostan porkkanoita - tai Mursu saa ostaa, jos joudutaan vieläkin turvautumaan Naapuri-Ystävän apuun.
Olisiko pitänyt pyytää tapaaminen ravintoterapeutille 🤔
Huoh. Katsellaan myöhemmin...
Porkkanapussi on edelleen avaamattomana jääkaapissa... puuroa ja salaattia ja hedelmiä on kyllä kulunut.
PoistaPorkkana per päivä. Olen pysynyt vielä yrityksessäni. 👍
PoistaOi, kyllähän marinaa maailmaan mahtuu! <3 Toki mulla taitaa mennä toisinpäin kuin sinulla, Pöllö, kun olen aina pyrkinyt välttämään "turhaa" mokotusta läheisilleni, niin puran itseäni feissarissa ja/tai blogissa sitten enemmän. Saa samalla vähän jäsenneltyä niitäkin murheita omassa päässä paremmin, kun kirjoittaa niitä ylös. Hah! Jos se jotakuta lukijaa haittaa, niin hänhän voi siirtyä lukemaan jotain toista juttua, vaikka jonkun toisenkin kirjoittamaa. Mulle kun ei nuo lukijamäärät tai seuraajat, mitä niitä nyt onkaan, ole se pääasia, vaan muistiin itselleni ylös asioita, mitä on tapahtunut ja miltä on tuntunut. Usein kuvien kera. ;)
VastaaPoistaMutta uudenvuodenlupauksia ei olla mieheni kanssa tehty ikiaikoihin enää. Joskus aloitettiin vuosi hurjalla tsemppauksella, että lisättiin kasviksia, kunnes tajuttiin, että juuri kun on kallein aika, keskitalvella, meidän into on suurimmillaan - ja sitten jouduttiin miettimään, että halutaanko tosissaan tätä, vai ostetaanko me myös meidän lääkkeet? Tili oli tyhjä jo ennen tilipäivää, niin ei hyvä! Kyllä me paljon kasviksia aina ollaan käytetty, sekä salaateissa, että wokeissa, paistoksissa ja vuokaruoissa + kaikki leipien päälle laitetut. Sen jälkeen, kun ollaan nyt muutamia vuosia saatu loppukesästä kurkut, tomaatit ja paprikat omasta pihasta, niin kaupan hinnat tuntuvat vieläkin järkyttävämmiltä aina sen jälkeen, kun oma tuotanto loppuu.
Itsellä ei labrakokeista enää montaakaan asiaa jää vihreälle, tai jos, niin silleen "hilkulla". :( Mutta lääkkeillähän on asioita korjattu, kuten sitten valitettavasti korjataan myös toisinaan sivuoireitakin lisälääkkeillä, mikä taas välillä mietityttää, että kannattaisiko löytää sopivampia lääkkeitä, mutta eihän mulla itsellä ole mitään tieto-taitoa löytää moista - jollei lääkäri tiedä, niin mun "valikoima" on sitten siinä, mitä mulle annetaan. Kolesteroliarvot mulla on aina olleet hyvät, mutta nyt kun on diabetes, pitäisi päästä ihan hurjan pieniin lukemiin, ja se ei ilman lääkitystä onnistu, sekään...
Mutta ihanaa, kun OLET, Pöllö! Ja saan näin netin välityksellä osallistua elämääsi! <3
Olet Minz oikeassa - kyllähän tänne marinaa mahtuu - kiitos ♥️
PoistaIhan niin kuin lasten naurusta ja hihkumisesta sanotaan, että "kyllä maailmaan ääntä mahtuu"
Kotona tulee silloin tällöin kiukuteltua nimenomaan turhasta, kun täällä kahden ollaan aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kumpikaan ei ole kovin innokas shoppailija tai muuta sellaista, niin välillä väkisinkin tulee turhasta vänistyä. Siksi silloin tällöin varaan majoituksen joko Äidiltä tai Täti Tomeralta ☺️ Viikko poissa kotoa tekee hyvää kummallekin - ehtii tulla jo ikäväkin.
Kasvisten hinta harmittaa: pitäisi syödä, mutta ovat kalliita. Minä olen huono kasvisten syöjä ollut aina, minulla on KASVISINTOLERANSSI 😜 Pikkuhiljaa hivuttamalla olen alkanut toipua siitä... Ruusukaali, parsa ja kesäkeitto on listalla sellaisia joita olen luvannut maistaa Mursun tai Pojan valmistamana.
Lääkkeitten kanssa on oltava tosi tarkka - itse varmistan aina useampaan kertaan, että voinko varmasti syödä tätä lääkettä kun syön jo tätä ja tätä ja tätä ja kun tämä jo rasittaa maksaa ja tämä sitä ja tämä tota. Joskus on lääkäri peruuttanut ja vaihtanut lääkkeen toiseen.
Hoitajaa nauratti, kun sanoin, etten mielelläni ainakaan ihan heti ottaisi lisälääkkeitä, kun nyt jo kourallisella aamulääkkeitä korvaa aamupalan 😜
Kiitos sanoistasi Minz - ihanaa kun minä saan osallistua sinua elämääsi!
Ihana Pöllö! <3 Sait mut hymyilemään, kun kirjoitit, että olet luvannut maistaa ruusukaalia, parsaa ja kesäkeittoa. ;) Näistä kun voi tosiaan tehdä sen sata (vähintään) eri versiota. Pienillä muutoksilla voi tulla aivan erilaista. Kun kaikki ratkaisee: koostumus, ulkonäkö ja tietty se maku. Ruusukaali oikein pehmeäksi, melkein suussa sulavaksi ja hyvin vahvasti maustettuna on tosi herkkua. Parsakaalia myös käytetään aika paljon wokkiruoissa. Mietitty, josko uskallettais itse kasvattaa, mutta pitäisi saada jonkinlainen ötökkäsuoja taimille kehitettyä. Pieniä määriä kun kasvattaa, niin jo yhdenkin kasvin menetys tuntuu... Minä syön kesäkeittoa JOS se pysyy kirkkaana, en pidä valkoisena (äitini käyttää maitoa, mummuni käytti kermaa - yäks molemmille, en pidä niistä lämpiminä litkumaisina - kerma käy kyllä mm. ruskeakastikkeessa silti hyvin), koska se maku jää suuhuni jotenkin "tunkkaisena". Mutta onneksi ohjeitakin on erilaisia. Tietty voi sitten miettiä, että onko se keitto just kesäkeitto, mutta minusta jo se, että tekee kesäisistä aineksista tekee kesäkeiton. Sama kun tehdään loppukesästä kesärosollia oman maan aineksista. Erilaista kuin jouluinen rosolli, mutta silti rosolli. =)
PoistaMe tykättäis syödä kaaleja ja palkokasveja enemmänkin, mutta kumpikaan meistä ei saisi niitä syödä, myös paljon muita puriinipitoisia vihreitä, esim. rucola, olisi poissa listoilta. Emme silti ravintoloissa tai kyläillessä poista annoksista mitään, osaamme sitten varautua vain tulevaan (koska oireita tulee kyllä, ei ole mitään ennakoivaa lääkitystä tms. millä saisi asiaa edes pehmennettyä). Paitsi heti tuli poikkeus mieleen: JOS miehellä on tiedossa matkustamista seuraavalle päivälle, silloin hän jättää koko salaatin syömättä, varmuuden vuoksi. ;)
Maku on kyllä kummallinen. Inhoan minttua ja inhoan tummaa suklaata, mutta after eight on ihan vastustamattoman hyvää. Autistinen lapsenlapsenikin on oppinut, ettei ainakaan voi sanoa, ETTEI tykkää jostain, jollei ole sitä maistanut. Jos on maistanut yhtä makkaraa, ei voi väittää, ettei tykkää mistään makkarasta, koska niitä on monen makuisia, ja niitä voi kypsentää monella eri tavalla, ja aina makueroja tulee lisää. <3 Sama kasviksissakin.
Osa 1/2 (kommentti oli liian pitkä!) SOOOORYYYY!
Osa 2/2
PoistaJa tuo on muuten niin rasittavaa, kun tosiaan pitää ITSE oikeasti olla tarkkana, ettei saa vääriä lääkkeitä. Yksi hoitaa yhtä sairautta, toinen toista, ja kolmas ehkä yrittää soveltaa molempia tai kaikkia, tai sitten tarvitaan vielä lisää lääkäreitä, koska YKSI lääkäri nyt vain ei nykyään kykene hoitamaan monisairaan koko palettia kuntoon (tai siltä se vaikuttaa). Itse myös luen tarkkaan ne pakkausten ohjeet ja jos siellä seisoo, että ei saa käyttää jonkun mulla olevan sairauden kanssa, niin taatusti soitan ja kysyn asiasta lääkäriltä. Joskus on niitäkin tapauksia, että useammasta pahasta on valittava se toivottavasti vähiten paha, kun juuri mitään tarkkaan kohdennettua ei ole olemassakaan. Mutta sitten on ainakin selitetty asia. Osa lääkäreistä kyllä selittää nämä asiat jo siinä samalla, kun määrää lääkkeen, JOS vain huomaa ne kannassa merkityt diagnoosit. Mitä nuorempi lääkäri, sitä näppärämpiä tuntuvat noitten käyttöjärjestelmien kanssa olevan. Täällä alueella mennään yhä kahdella järjestelmällä, koska viimeisin uusi järjestelmä ei vaan ota pelatakseen. :( Vie sekin ihan turhaa aikaa lääkäreiltä, kun pitää tuplana laittaa tiedot, ettei mitään jää mistään pois. Eikä järjestelmässä ole mitään selkeää koostetta, että milloin ja miksi on tullut diagnoosi, ja mikä on lääkitys, ja jos annostukset muuttuvat, niin miksi. Pitää mennä ko. lääkärin kirjoitukseen (sinne satojen muiden joukkoon), että löytyy nämä tiedot. Siksi mulla on oma lista, missä näkyy koko historia yhdellä paperilla. Sitä on moni lääkäri kiitellyt. Joskus vanha tapa vain on uutta näppärämpi...
Aamupalasta vielä tuli mieleen (ja TAAS tulee romaani sulle luettavaksi, sori!), että se se vasta haastavaa välillä on. Kun on lääkkeitä, mitkä pitää syödä tyhjään vatsaan, mutta niitä ei saa ottaa yhtaikaa, mutta yön paastoa ei saisi pidentää yli 8h kestäväksi (maksan takia, alkaa pukata sokeria vereen), pitäisi JOTAIN saada vatsaan mahdollisimman pian heräämisen jälkeen (kun helposti nukun yli sen 8h yössä). Päädyin lääkärin kanssa siihen, että syön joko pienen hedelmän (tai puolikkaan banaanin) tai juon puolikkaan lasillisen hedelmälihaisan hedelmämehun hetimiten heräämisen jälkeen - saa maksa viestin, etten ole kuolemassa sokerinpuutokseen ja sitten siitä puolen tunnin päästä kilpparilääke, jonka jälkeen taas parin tunnin odottelu, että voin ottaa toiset tyhjään vatsaan otettavat lääkkeet, ja taas pari tuntia (pitäisi olla NELJÄ, mutta se nyt ei aamupäivän aikana ees onnistuisi enää) odottelua, että voin syödä aamupalan. Eli mun aamupala-aika on aika joskus 9-10 aamulla. Sinänsä ok, koska mun vatsa ei ole koskaan herännyt heti muutoinkaan. Mutta kun syö aamupalan tuohon aikaan, siirtyy lounas ja sitärataa kaikki muutkin ateriat - koska pidetään kiinni siitä että vähintään se 5 ateriaa syödään päivässä, jos oikein pitkä päivä on, niin jopa se kuudeskin. Mutta joo, kouralliset lääkkeitä on valitettavasti tuttu juttu. Vaikka täytyy heti sanoa, että on nämä lääkkeet sentään ajan myötä vähentyneet - vaikka aikanaan ekan diagnoosini saatuani db-hoitaja varoitti, että kaikki sairauteni ovat hitaasti eteneviä, vaikka olisivatkin hoitotasapainossa, niin odotusarvo on siinä, että lääkkeet ja annostukset tulevat lisääntymään... Noh, kait sekin vielä joskus on edessä, mutta vielä on ollut suunta toinen.
Tsempit sinne maisteluihin! <3
Kesäkeitto, nimenomaan maitoon, on ollut minulle lapsesta asti kauhistus. Se oli Isäni lempiruokaa ja Äiti osasi tehdä siitä juuri hänen makuistaan. Isä ei uskonut, etten pysty sitä syömään, ennen kuin kerran oksensin sen hänen syliinsä. Kaksi kertaa sen jälkeen olen sitä syönyt: mummun tekemänä joskus 15-16 -vuotiaana. Olin sen ikäinen, etten kehdannut mummulle sanoa, etten syö, kun hän oli sitä remonttimiehiä varten tehnyt. Lusikallinen keittoa ja puoli lasia maitoa, kyllä se sillä meni. Toisen kerran oli juusto-kasviskeittoa ja vasta kun sain sen eteeni, tajusin, että sehän on kesäkeittoa, siinä vain oli se juusto lisänä. Olisin saanut jotain muuta tilalle, iso yliopistosairaala kun oli, niin ruokiakin oli. Sanoin, että no kyllä minä tämän syön, kun se tässä on, mutta haluan papukaijamerkin tästä. Sain Angry Birds -tarran 😂
PoistaMeillä on omassa kunnassa sellainen puoliksi omalääkäri -systeemi: meillä on niin monta kylää, että meidät on jaettu eri lääkäreille. Meidän lääkäri perehtyy hyvin etukäteen kuka sen vastaanotolle on menossa ja mikä asiakasta noin yleisesti vaivaa (jos on muutakin, kuten mulla) ja osaa jo kysyä sisään mennessä, että no mikäs meitä tänään vaivaa 😄 Epilepsia taas hoidetaan kaupungissa keskussairaalassa ja sinne saan hoitajan kautta yhteyden aina kun tarvitsen - sama lääkäri ollut jo monta vuotta. Aluksi oltiin vähän eri mieltä asioista, mutta nyt olen sitä mieltä, että on sairaalan paras neurologi.
Kun joku ruoka ei vain toimi suussa, se EI sitten toimi! Itse olen näin aikuisena sitä mieltä, ettei kaikesta ONNEKSI tarvitsekaan pitää. Syön kyllä välillä asioita, jotka eivät maistu hyvältä, MUTTA eivät pahaltakaan. Hyvää maksapihviä tai maksakastiketta en ole saanut kuin maksalaatikossa ja maksamakkarana, enkä pakota itseäni noihin, eli meillä ei maksaruokia pahemmin tehdä. Otan osani koiralle ostamistamme maksalaatikoista (ihan hyvää voin ja puolukan kanssa), mies ei koske niihinkään. ;)
PoistaTäällä OLI omalääkärijärjestelmä, kun tänne muutettiin, muttei silloin pahemmin lääkäreitä tarvittu. Nyt ei enää edes tiedä, minne terveyskeskukseen menisi, kun liikkuvat paikasta toiseen. Monen kunnan alueella muutama lääkäri, ja vaihtuvuus on suurta. :( Mutta tästä tulisi taas kamala romaani jos lähtisin tätä puimaan. Jätetään nyt tähän. <3
Minä inhosin lapsena maksaa kaikessa muussa muodossa paitsi laatikkona, mutta sittemmin opin sitä syömään. Harmittaa kun jauhemaksaa ei juurikaan saa, muuten kuin jos kaupassa on palvelutiski ja on ylipäätään maksaa, että voi pyytää jauhamaan.
PoistaPojan asuessa kotona (ja kun vielä tein ruokaa, nykyään minua ei keittiöön juuri päästetä...) tein usein jauhemaksapihvejä ja jauhemaksakastiketta.
Joulun alla löysin jauhettua maksaa ja saman tien kattila- ja pannuosastolle: ostin teflonpintaisen lettupannun, että voidaan tehdä maksapihvejä 😄
Pöllöseni, ei mitään hätää, sinä olet just hyvä, sellaisena, kuin olet ja kun tietää, että tekee parhaansa, niin kyllä se riittää.
VastaaPoistaOlisi kurjaa, jos koko ajan täytyisi pinnistellä paremmin, enemmän, stressihän siitä tulisi. Siis ainakin minulle. Olenpa muuten sitä mieltäkin, että erilaiset päivät ovat juuri ne värirannut elämän räsymatossa, jotka kuitenkin virkistävät. Aika aikaansa kutakin.
Minun on ollut oetteva lusikka kauniiseen käteen tuon kolesteroliasian suhteen. Minulla pitäisi LDL saada lukemiin 1.4 tai lähelle sitä.. Ei se ihan siellä ole, mutta en rupea sitä miettimään liikoja. Pikemminkin mietin, minkä väristä lankaa tilaan villapuseroani varten, kun suosikkineuleeni pesin vahingossa nukkekokoon.
Minä en enää katso uutisia, enkä juuri luekaan niitä, mutta toisaalta en pysty enää keskustelemaan päivän polttavista asioista, mutta koetan olla sitten hiljaa.
Kiitos Muumijutun vinkistä ja tein muistilapun itselleni, etten unohtaisi. katsoin trailerin ja se viehätti.
Kiitos aimarii ♥️ - ja kiitos kun otit mukaasi aamun kuutamokävelylle!
PoistaHienosti sanoitit tuon, että erilaiset päivät ovat ne värirannut elämän räsymatossa - meillä on räsymattoja, onpa sellainen lyhyt räsymatto tuossa niin, että voin sitä välillä vilkaista ja muistaa nuo sinun sanasi, kun on huono päivä tai surettaa. Siinä on tummia, ihan mustiakin raitoja, mutta enemmän siinä on vaaleita ja punaisia raitoja 😄
Harmi, että suosikkineuleesi kutistui pesussa, mutta joku nukke - tai nuken omistaja - on varmaan iloinen, että nukke saa uuden neuleen 🥰
Toivottavasti muistan itse Muumimaratonin!
Voi kuule elämä olis varsin väritöntä, jos ei siihen marinaa kuuluisi! Kolesterolin suhteen pitäisi minunkin ottaa itseäni niskasta, mutta miten se onkin niin vaikeaa?
VastaaPoistaKun tavallisesti on -ton kuukausia; tipaton tammikuu, suklaaton, herkuton jne. niin pidettäisiinkö vaikka Marina-Maaliskuu ja maristaisi oikein urakalla ja kilpaa 😜😄
PoistaPorkkanaa, kaurapuuroa ja 100 m:n lenkki kolme kertaa viikossa?
Mihin se katosi???
VastaaPoistaUusiksi siis:
Olet varmaan huomannut, että minäkin olen hyvä aloittamaan maanantaisin.
Tälle vuodelle en tehnyt lupauksia, koska jo viime vuoden puolella PÄÄTIN olla onnellinen. Joudun kyllä välillä muistuttamaan itseäni päätöksestä. Onneksi onnellinenkin saa valittaa epäkohdista, etenkin muiden aiheuttamista. Joskus kyllä onnellinenkin voi aiheuttaa epäkohtia.
Kyllä se alkuperäinenkin tänne tuli, mutta poistin sen - vaikka eipä tuo ruokaa pyytänyt, ei sillä.
PoistaMaanantai on kyllä hyvä päivä aloittaa.
Toinen hyvä päivä on kuukauden ensimmäinen päivä, jos ollaan jo loppukuussa, eikö vain?
Tuo on kyllä hyvä, tuo sinun päätös olla ONNELLINEN. Kun jokainen oikein miettii, on paljon asioita mistä olla onnellinen - ja kyllä onnellinenkin saa valittaa epäkohdista, siinäkin olet oikeassa.
Olifantti, sinä olet viisas ja kätevä käsistäsi ja minä olen saanut osani molemmista; olen onnellinen minäkin! Kiitos kun herätit minutkin!