Syksy alkoi hyvin - tai ainakin melkein hyvin.
Eilen aamulla Mursulla oli aika työkykykoordinaattorille. Hän oli nuori naishenkilö, äärettömän mukava.
Minä olin Mursun mukana, sillä viikonloppu oli ollut Riesan kanssa taas sellaista juupas-eipäs -leikkiä eikä hän uskaltanut jättää minua yksin kotiin, vaikka sanoin pärjääväni.
Ystävämme ei ollut tällä kertaa käytettävissä hätäapuna, sillä hän oli enterorokossa. (Avovaimonsa työskentelee päiväkodissa, joten sieltä varmaan sen kotiin vienyt)
Käynti työkykykoordinaattorin luona kesti 1,5 tuntia - huomasimme sen vasta kun palasimme autolle. Mursu sai paljon hyviä neuvoja ja ohjeita tulevaa syksyä varten, koordinaattori ottaa vielä yhteyttä parin viikon päästä.
Jo matkalla sinne päivä ja syksy alkoi hyvin, vaikka moni, joka ei ollut ilmoituksia ja kylttejä huomannut, tilannetta harmittelikin: kuten oli hyvissä ajoin jo alkukesästä ilmoitettu, tai ainakin se luki Väyläviraston sivuilla, josta minä sen näin, meidän kylätien asvaltointityöt oli aloitettu heti aamusta.
Tarkoittaen sitä, että liikennevalot oli tuotu paikalle ja osaan tiestä oli ajettu soraa ja hiekkaa ja vielä lisää hiekkaa ja ehkä vähän vielä hiekkaa. Sitä siinä sitten tasattiin ja mitä kaikkea. Kolme viikkoa kestää koko homma eli parin viikon päästä varmaan ovat tässä meidän kohdalla. Siihen asti ajelemme kylille toista kautta - onneksi on vaihtoehtoja, ei ole pakko ajaa juuri tuota reittiä.
Ja nyt kun mietin, ehkä liikenne tässä meidän kohdalla on jonkun verran lisääntynyt.
Sunnuntaina sukkapuikot palasivat kesälomalta ja sain yhden sukan valmiiksi. Eilen aloitin toisen sukan ja miten pahuksen vaikeaa se olikaan. Ei, malli ei ollut vaikea, mutta... Kun lopulta tajusin, että jos silmukoita piti olla 48 ja niitä olikin 52, luovutin.
Ainoa vaihtoehto on, että olin tehnyt virheen jossain kohtaa ja koska mallissa oli langankiertoja ja ylivetokavennuksia, niin kavennukset oli jääneet tekemättä. Parempi purkaa koko systeemi ja aloittaa alusta.
Tänään se sitten sujui jo huomattavasti paremmin.
Siihen asti, kunnes sain jonkun käsittämättömän vatsakipukohtauksen! Se kesti ehkä 20-30 min. Ei mitään käsitystä mikä sen aiheutti. Mursu jo kysyi, pitääkö hänen lähteä viemään minua johonkin - mutta mihin? Kipu kuitenkin helpotti, kun kävelin jonkun aikaa edestakaisin eteisessä ja verannalla. Ehkä olen vain istunut liikaa ja vatsani oli mennyt solmuun 🤔
Kristiina K:lla oli elokuun haasteena Tunnettuja ihmisiä.
Minun on ihan vähän, ihan pikkuisen vain näin jälkijunassa ja valitettavasti ilman kuvaa (olen siskolle luvannut, että lapsista en laita kuvia tänne), kertoa, että olen sukua julkkikselle ❤️
Ihana rakas Futari-Prinsessani oli oman jalkapallojoukkueensa kanssa päässyt paikalliseen lehteen!
Kun pieni tyttö lokakuussa 13 vuotta sitten syntyi, minulta oli lentäminen vielä kielletty ja pääsin katsomaan häntä ensimmäisen kerran vasta keväällä. Monta asiaa olen unohtanut, mutta sen miten lentokoneeseen noustua ilmaan kyyneleet valuivat poskilleni, sitä en unohda. Muistan miten ajattelin "Tätä ei enää voi kukaan ottaa minulta pois" - siihen asti olin pelännyt, että mitä jos en pääsekään lähtemään.
Mukavaa tiistai-iltaa - meillä alkaa elokuvailta, popparit vain puuttuu!
Sinä selätit kunniakkaasti tuon haasteen. Minulla se on edelleen suunnitelman asteella, myöhässä, mutta suunnitteilla.
VastaaPoistaMelkoisesti vimpasee, jos neuleohje ja toteutus ei vastaa toisiaan. Kumpaa siinä pitäisi muuttaa 🤔
Tässä tapauksessa vika oli tekijässä: pitäisi opetella laskemaan 🫣
PoistaEli opin tästä sen, että kun teen kuvioneuletta, varmistan ainakin muutaman kerroksen välein, että minulla on työssä saman verran silmukoita kuin ohjeen mukaan pitäisi olla.
Nyt ollaan jo loppusuoralla.
Hienosti keksitty tuo haaste ja jotenkin niin ihana🥰Futari-Prinsessa!Onnittelut🧡meillä on Futari-Prinssi joka vei tämän mummon sydämen 11 vuotta sitten🧡
VastaaPoistaSiitä se sukkaa pukkaa kun hissukseen tekee, sanoo hän jolla on peukalo keskellä kämmentä mitä käsitöihin tulee.
Vatsankouristukset ovat ilkeitä, Crohn seuralaisena tunnen tuskan. Onneksi sinulla se laukesi eikä tarvinnut mennä mihinkään. Itsellä jos tulee kramppi saapi pelätä suolitukosta. Mutta se siitä.
Suloista syksyä sinne Pöllölaaksoon ja pysyköön riesa poissa!🍁🍂
Kiitos Päivi 🥰 Futari-Prinssi ja pikkuveljensä Ötökkätutkija ovat vieneet tädin sydämen ihan kokonaan - välimatka vain on niin pitkä, että ikävästä huolimatta ujous nostaa päätään, kun Siskorakkaan kanssa soitellaan. Onneksi pian nähdään. Pian: vajaan kahden kuukauden kuluttua.
PoistaOnneksi vatsakramppi meni ohi, eikä ainakaan vielä (koputan puuta) ole uusinut. Ehkä vatsa vain ihmettelee suklaan puutetta ja kaurapuuroa, jota olen sille syöttänyt jo yli viikon 😉🤭
Ihanaa ja lämmintä syksyä sinullekin Päivi - Luostarissa varmaan tavataan 😆
Minen ymmärrä niitä ihmisiä jotka valittavat tietöistä, koska loppupelissähän ne parantavat liikennöintiä ja tekevät siitä sekä autoystävlliisempää kun montut ja muut häviävät. Talvellakin on turvallisempaa.
VastaaPoistaKutominen, sitä mä jaksan aina ihmetellä koska a) ei mun taidoillani ja b) ei varsinkaan muun hermoilla koska jos mule ois käynyt tuo mitä sulle, niin puoli kylää olisi tulessa ja ihmisiä roikkuisi seivästettyinä joten on parempi että mut on suunniteltu taidoiltani vajavaiseksi niin maassa pysyy rauha.
Mielenkiintoni heräsi siskonlikasta, sano ees sen verran että pelaako kansallisella tasolla vai peräti kansainvälisellä?
En minäkään ymmärrä, mutta aina niitä valittajia löytyy; täällä meidän kulmilla ainakin. Olin tuossa vähän aikaa Facebookissa, kun siellä tuntuu olevan nykyään kaikki tietokin, niin kylän kuin kunnankin. Meidän kylän ryhmässä on ihan vakkari-veetuilija, jos ei muuta keksi niin, kivi oli tänään väärässä paikassa 😆
PoistaSain tarpeekseni siitä aikuisten ihmisten tyhjänpäiväisestä riitelystä ja lähdin pois, ainoa sosiaalinen media missä elämöin, on nämä blogit.
Kutomaan oppii kaikki, minäkin opin, vaikka ekaluokan opettajani oli varmaan sitä mieltä, että en ikinä opi. Pannulapussa oli reikä keskellä eikä kukaan koskaan saanut selville miksi. Harmi, että se on kadonnut vuosien varrella.
Tosin oppiminen kyllä tarvitsee hieman kärsivällisyyttä ja jos kerran tunnet itsesi (ehkä me muutkin jo jonkin verran 😉), niin parempi pidellä naulaa ja vasaraa... Jokaisella on omat taitonsa ja kaikkia niitä tarvitaan. En minäkään osaa suunnitella mitään mitä rakentaa enkä kyllä juuri rakentaakaan...
Naulapyssyä olen opetellut käyttämään, mutta siitä tulee aina vähän sanomista... Vähän.
Futari-Prinsessa pelaa Briteissä oman kaupungin... no niin.. menit sitten kysymään.. en minä tiedä, ei sentään kansainvälisellä tasolla vielä, kun vasta ensi kuussa täyttää 13 ... Kansallinen? Oman kaupungin U-13 -joukkueessa pelaa.
On luvannut tulla Suomeen pelaamaan ja johtamaan Suomen naiset maailmanmestareiksi, sitten kun ikää riittää 🏆🥰
Sen verran voin sanoa, että Liverpool on ihan ehdoton ykkönen ja isänsä kannattaa muistaakseni Arsenalia - no jotain muuta kuitenkin. Arvaat varmaan, mikä tahtojen taisto siellä on, kun jalkapallosta puhutaan 😄😄
Ja jalkapallo oli se, joka aikanaan Siskorakkaan ja Lankomiehen yhdisti ⚽💍
Työkykykoordinaattori ? minulle vieras termi. Mutta hienoa jos käynti oli antoisa ja mukava henkilö neuvoja antamassa.
VastaaPoistaKesän jälkeen voi sukkien kutominen olla vähän takkuisempaa mutta annas olla kun siinäkin asiassa vauhtiin pääsee.....minä en ole vielä aloittanutkaan.
Ihana muisto Futarista !
Mukavaa syyskuun alkua ja sen myötä lisää kivoja leffailtoja; poppareilla tai ilman. Mieluummin poppareilla :-).
Mursu täyttää vuoden lopussa 60 ja on jo niin huonossa kunnossa: olkapäät, selkä, diabetes ja VAIMO 😆 Ei taida töitä enää sille löytyä...
PoistaToinenkin sukka on kohta valmis, sain viimein silmukat laskettua oikein. Laskutaito vähän ruosteessa kesän jäljiltä..
Minun on katseltava elokuvat ilman poppareita; ne saa ruokatorven polttelemaan niin, ettei toivoakaan nukkumisesta. Olen siis vaihtanut popparit pähkinöihin, vaikka popparit olisikin hyviä.
Tunnen kutomistuskan! Ensimmäinen varsi saattaa olla puolivälissä eikä etene lainkaan. TämäKINkö meitä yhdistää: vatsakramppi!? Omani sain jonkin aikaa sitten yöllä ja oli hyvin lähellä, etten soittanut häkeen. Onneksi meni ohi! Ihana muisto Futari-Prinsessaan liittyen! ♥ Minun kannattaisi kutoa nyt, kun en paljoa muutakaan varpaani kanssa voi... Mukavaa päivää!
VastaaPoistaToinen sukka on kohta valmis! Kohta pistän Mursun tekemää pöperöä napaan ja sitten kudon sen valmiiksi.
PoistaOlen ostanut nyt KAHDEKSAN kerää Nalle -lankaa, enkä edes tarjouksesta 🫣 - ja otan työn alle ne horoskooppi -sukat.
Vatsakramppi yöllä, ja vielä yksin! Kamalaa ja pelottavaa!
Itsellä onneksi meni myös ohi, en tiedä auttoiko se kävely, mutta ainakin se tuntui helpottavan sitä mukaa mitä enemmän kävelin.
Kävin vilkaisemassa blogistasi, että mitä ihmettä varpaallesi on sattunut: AUUUUHH!!!!
En tiedä sinusta, mutta minulta olisi päässyt koko litania rumia sanoja, kaikki mitä vain tiedän ja osaan.
Mukavaa loppuiltapäivää ja iltaa - tulen vielä lukemaan päivityksesi ihan ajatuksen kanssa, kunhan nälkä on karkoitettu ja sukka valmis 😊
Kuten blogiin kommentoin, niin harmitti, että olin yksin lyödessäni varpaan - jäi kiroilematta kunnolla!! Se vatsakipu yksin yöllä oli todellakin pelottava!!
PoistaTotta, yksin kiroileminen menee vähän hukkaan, kun kukaan ei kuule 😉 - mutta toisaalta se helpottaisi kyllä kipua.
Poista