Espresso macchiatto - mi amore!

 Ei, en ole seonnut lisää, olen yhtä sekopää kuin eilen illallakin 💃🕺😊😅

Olen vain ääääärimmäisen iloinen! Monen tunnin aherrus - aherrus? - vääntö, ja erityisesti lähes itkun vääntö, on loppusuoralla. 
a) ihana Mursuni pyörsi eilen päätöksensä ja lähti sittenkin käymään tänään kaupungissa, vaikka joutuu lähtemään sinne perjantaiaamuna uudestaan. Pääsin puhelinkauppaan! 

b) ihana Poikani, jota häiritsin kesken työpäivän, vastasi äitinsä tyhmiin kysymyksiin ja neuvoi, kumpi puhelin kannattaa ostaa; 128 Gt vai 256 Gt. Pienempi kuulemma riittää, ellen aio ruveta suoltamaan videoita sosiaaliseen mediaan. Juu en aio, älkää pelätkö. 

Olen siis ehkä noin viisi tuntia keskustellut uuden puhelimeni kanssa. Osan siitä ajasta taistelin nettiyhteyden kanssa. Sen toimimaan saaminen kahden kädettömän kanssa on aika hankalaa, mutta ta-daa: sekin on hoidettu. Kuin myös Pöllön korvat on saatu toimimaan, vaikka nekin kiukuttelivat aluksi. 

Pari pikku juttua, kuten whatsapp, on vielä työn alla, mutta mitä noista, kyllä ne hoituu. Pyh isommat asiat hoitui 😂

Olen vain niiiin iloinen, että oli pakko tulla jakamaan ilo kanssanne. Ai niin, kertoa myös se, että ei ole mikään ihme, että vanha puhelin oli vähän kökkö, se oli 64 Gt. Vaikka minä niistä mitään ymmärrä, mutta kökkö se silti oli.

Hyvää palveluakin sain, taas kerran.

Repolainen kysyi bingo-päivityksen kommenttikentässä, miksi Tauno Palo -aitan nimi on Tauno Palo -aitta. Kysyin sitä Mursulta kotimatkalla. Vaihtoehtoja on monia.

- kylillä kulkee legenda, että siellä olisi joskus yöpynyt Tauno Ansansa kanssa 😉😉

- kun Mursun äiti muutti tänne v. 2002, aitasta kömpi esiin kukapa muukaan kuin Tauno itse

- kerran eräänä kesäiltana tietä pitkin käveli komea - vähän jo vanhempi - mies ja pyysi yöpaikkaa, ja kun Punainen tupa, nyttemmin siis Pöllönkulma, on pieni, A-noppi tarjosi yöpaikaksi aittaa. Istuivat vielä yhdessä iltaa pihapihlajan alla ja kävi ilmi, että mieshän, on kukapa muu kuin Tauno Palo! Oli tullut tapaamaan vanhoja ystäviään, Rinteen veljeksiä Jalmaria ja Joelia, mutta pojatpa eivät olleetkaan vielä tulleet kirkolta kotiin, eikä Tauno siis päässyt sisään. Eikä tohtinut siinä poikain kunniaksi pystytetyn kiven juurellakaan yötään viettää.

Rinteen näyttelijäveljesten muistomerkki, jonka suunnittelivat kuvanveistäjät Aimo Tukiainen ja Aimo Reitala.

Totuus on, että aitan ovi on matala ja muistuttaa kovin vanhoissa kotimaisissa elokuvissa olleiden aittojen ovia. Juuri niitä, joiden oviin komea, tummakulmainen Tauno Palo kävi iltaisin koputtelemassa ja niistä sisään pyrkimässä, milloin vaaleatukkaisten milloin tummatukkaisten tyttöjen viereen nukkumaan - ja aamulla kiireellä takaisin uitolle tai metsätöihin juoksemaan, ennen kuin isäntä ehti näkemäään.
Ovi siis muistutti Mursun äitiä Tauno Palosta ja siitä aitta on nimensä saanut. 

Piti käydä ottamassa siitä kuva teille, mutta aurinko on pilvessä ja on sen verran hämärää, sielläkin on pihlaja, että ei onnistu kuva. 

Hyvää yötä ja kauniita unia, oman kullan kuvia!