Painiottelu ja pari sairaskertomusta

Mursu sanoi, että minulla oli taas, siis taas, viime yönä painiottelu. Okei, meillä on Pötkön kanssa vielä vähän erimielisyyksiä siitä, miten sen kuuluu matkata mukanani, kun vaihdan asentoa. 
Puolet yöstä meillä menee siis oikein hyvin - se alkuyö, kun nukahdan kirjan kanssa Pötkö sylissä (polvien välissä). Jossain välissä ihminen vaan haluaa vaihtaa asentoa ja minun kohdalla se ei ole selälleen kääntyminen vaan toinen kylki ja siinä kohtaa, tunnustan, alkaa pienoinen painiottelu. 
Ehkä kuitenkin vastustaja on ennemminkin peitto 🤔. Vaatii siis vielä harjoitusta. Selätän, ei kun "kyljetän" sen vielä. 

Mutta muutenhan viikko alkoi niin kuin se loppui. Tai sen verran eri lailla, pankkihomma on ok.

Nousin eilen reippaana silmät sikkarallaan ylös ja etsin puhelimesta terveyskeskuksen numeron. "Soititte xxx, tiesitkö, että xxx (juu juu, mutta se ei NYT just auta, kiitos neuvosta). Jos haluat sitä paina yksi, jos haluat tätä paina kaksi ja jos haluat jutella hoitajan kanssa paina kolme" Halusin jutella hoitajan kanssa. "Tämä on xxx takaisinsoittopalvelu (kaikkihan ne on, tiedän), soitamme sinulle mahdollisimman pian". Odotellaan, odotellaan. 
Meidän terveyskeskuksen mahdollisimman pian on TOSI pian, kauan ei siis tarvinnut odottaa. Kerroin tämän kertaisen ongelman: silm.. siis korvahuuhtelun, jota varten tarvitsisin lääkäriajan, koska ohjeessa lukee niin. "Meillä ei lääkärit tee korvahuuhteluja.." Ei sitten, pääasia, että joku tekee, korvat pitää olla puhtaat kuin vauvan pylly 😉

Sain ajan, josta ehdin kirjoittaa ylös kellonajan, kun hoitaja kysyi, että mitenkäs ne tikit, saitteko te ne poistettua.
- Eei vielä, kun huomenna tiistaina oli vasta se aikakin, joka peruttiin.
- Niin olikin. Jos ette saa niitä itse poistettua, niin tule sitten tänne, niin poistetaan ne.
- Selvä, kiitos paljon.
Mursu, minä päivänä se oli, perjantaina vai maanantaina? En minä kuunnellut. No mikset, voi vitsi, kumpana päivänä se nyt oli. Etkö kirjoittanut ylös? Kellonaika on, mutta päivässä menin sekaisin, kun hoitaja rupesi puhumaan näistä tikeistä.
VOI PYHÄ YKSINKERTAISUUS - PITÄÄKÖ MUN NOLONA SOITTAA UUDESTAAN? En varmana soita samana päivänä....

Mursun kanssa lähdettiin kauppaan ja onneksi..voisinkohan käydä katsomassa jos löytäisin terveyskeskuksesta jonkun joka ehtisi nopeasti katsoa sen varatun ajan? En jää odottelemaan.
Mursu oli kiltti ja ajoi terveyskeskuksen pihaan ja minä kipaisin sisälle etsimään hoitajaa tai ketä tahansa. Ja löysinkin!
- Hei, anteeksi, kun minä aamulla seli-seli-seli, ehtisiköhän joku - ehtisitkö sinä? - nopeasti katsoa mille päivälle se aika varattiin, perjantaille vai maanantaille?
- Maanantaille, mutta odota hetki tarkistan sen kellon ajan.
- Se on kello 14, sen muistan.
- Joo, maanantaina klo 14. Se olin minä kun soitin sinulle, puhuttiin niistä tikeistä. Näyttää olevan käsi ihan kunnossa. 
- On kyllä. Kiitos sinä ihana - tulen maanantaina! 

KUKA MUU MUKA?

Haluatteko nauraa lisää? Nilakin voi vielä jatkaa lukemista - laitan sinulle varoituksen sitten, kun voit lopettaa lukemisen, jos haluat. 

Eilen illalla tuli TV:stä toinen jakso uudesta Koskinen -sarjasta, eli Seppo Jokisen romaaneihin perustuvasta rikossarjasta. En kerro tarinasta enkä juonesta sen enempää, jos joku on katsomassa sitä vasta myöhemmin, mutta siinä puhuttiin mm. naskalista ja puusepästä. 
Mursu totesi jotain, että ei puusepät kyllä naskalia käytä, niillä on purasin. Ensinnäkin kuulin sen sanan ehkä kolme kertaa ja unohdin sen silti.. 
Selitin asiaa sillä, että en ole koulussa ollut käsitöissä teknisen käsityön tunneilla, vaan aina "rättikässässä". Ja ettei isäni ollut mikään puuseppä (oli autonasentaja), hyvä kun osasi 
NAULATA VASARAN PUUHUN 🫣🫣
Nyt kun muistelen, niin kyllä isällä oli jonkinlaisia puusepän taitojakin, jotain aiheeseen liittyvää kouluakin joskus kävi. 

Tänä aamuna oli maisema taas tämän näköinen ja aurinko yrittää kovasti pilvien raoista pilkistää

Tätä samaa maisemaa saatte katsella tulevana talvena vielä monia monia kertoja - luultavasti kyllästymiseen asti. Minä en tuohon maisemaan kyllästy.

Joulukalenterista sain tänään Viisasten teetä (niin kuin huomaatte, se tullee tarpeeseen..), pienen suloisen purkin mustaherukan tuoksuista voidetta sekä oheisen arvoituksen:

Ken tietää vastauksen?
Minä en tiennyt, tunnustan. 

Nyt Nila voit halutessasi lopettaa tähän - en kirjoita enää muuta kun siitä-jonka-nimeä-ei-enää mainita. 

Odotellessamme pizzan paistumista (ensimmäinen oma tekemä pizza täällä!) sytytettiin valonheitin eli kattovalot ja etsittiin myös yksi parhaimpia Amazon -ostoksia: suurennuslasilla ja valolla varustetut pinsetit. Desinfiointiainetta ja teräväkärkiset sakset. 
Teipit pois ranteesta ja ensimmäinen yritys. Mursu luovutti heti sen jälkeen: kyllä sun on paras mennä näiden kanssa sinne terveyskeskukseen. Jep. Kuten hoitaja oli sanonut, lääkäri oli todellakin vetänyt tikit tiukalle! Eikä Mursu tietenkään uskaltanut kovin kovaa vetää, kun ei tiennyt miten paljon se tuntuu. 
Minä otin ihan vain sormilla kiinni yhden langan päästä ja nostin - naps - koko tikki lähti irti ihan tosta vaan! Kyllähän se toinenkin sitten otetaan. Otin itse kiinni pinseteillä langan päästä kiinni ja nostin sen verran, että Mursu sai sakset sinne solmun alle ja naps poikki, sain vedettyä sen toisenkin tikin pois. 
Hyvin siis onnistui, ei sattunut. Desinfioin ja laitoin päälle kirurgista teippiä. 
Tämmöisiä sairaskertomuksia Pöllönkulmalta. 

Tunturiruipelolla ja Äidillä on korona 😢Toinen sairaalassa ja toinen kotona.