Kuusi, kinkku ja imelletty perunalaatikko

 Tämä on taas kerran Stanstan ansiota, että kirjoitan tällaisen päivityksen. Hänen päivityksessään oli niin ihan tonttu, että siitä se sitten lähti. Semmoinen hiekkapyllytonttu, niin hän taisi kirjoittaa.

Kommentissa kerroin, että jos minä saisin päättää, olisi meidän pieni punainen tupamme täynnä semmoisia hiekkapyllytonttuja. Tai tonttuja ylipäätään. Mutta pitää Pöllönkin joskus tehdä kompromisseja Mursun kanssa ja vähän hillitä itseään. 

Mursu sentään parikymmentä vuotta uskollisesti teki joulun alla melkein kaiken mitä pyysin.

Kävi torilta etsimässä JUST ne oikeat perunat, mistä yritin tehdä imellettyä perunalaatikkoa. Tai siis teinhän minä, mutta en ollut koskaan tyytyväinen, Mursu kyllä oli. Mutta kun ei se minun suuhun maistunut sellaiselta kuin Mummon tekemä. Lopulta kaupan raakapakaste pelasti imelletyn perunalaatikon.
Vaihtoi olohuoneeseen jouluverhot, keittiön verhot sain itse vaihdettua. Laittoi vihreän "muka-havu"köynnöksen olo-makuuhuoneen oviaukkoon.
Kävi ulkona tamppaamassa matot (mattoparat, ne mitään olleet tehneet ja silti niitä piestiin aina joulun alla. Anteeksi.)

Kun Eno toi maalta kuusen, laittoi Enon kanssa kuusen kuusenjalkaan, jotta illalla sitten Pojan kanssa saimme sen koristeltua. Ja laittoi viimeiseksi tähden latvaan.

Ja paistoi tietenkin kinkun. Ihan parasta oli nousta aattoaamuna aamuyöstä ottamaan kinkku pois uunista, ottaa palat ruisleipää ja kastaa leipää paistoliemeen. Miksei kukaan kertonut lapsena, että se on jouluna parasta lahjojen ja perunalaatikon jälkeen?

Päätin aikanaan, että kolmesta en luovu: kuusi, kinkku ja imelletty perunalaatikko. 

Ensin jäi pois kuusi. 
Jostain syystä yhtenä vuonna kuuset ei enää tuoksuneet kuusilta. Missään. Niissä oli kummallinen haju. Ja olihan se vähän kohtuutonta, että Eno ajoi toista sataa kilometriä yhden kuusen takia. Toki kylässä samalla, mutta jouluruuhkassa. 

Sitten jäi pois se perunalaatikko.
Kun ei sitä oikeastaan kukaan muu syönyt kuin minä. Mursu söi lanttulaatikkoa, pääasiassa. Poika maksalaatikkoa. Kunnes eräänä jouluna (vuosien taistelun jälkeen, aikuisena!) maistoi kaikkia laatikoita ja sanoi "Miksei kukaan ole sanonut, että nää on näin hyviä?" Ai en ole sanonut - 20 vuotta yritin saada maistamaan... Joulu on rauhan ja rakkauden aikaa, niinhän se oli 😉😊

Sitten jäi pois kinkku.
Se jäi pois varmaan silloin kun koko joulu oli peruttu. Teoriassa sen perui korona, mutta ennen kaikkea sen perui tietenkin se, että Joulupoika ei tuonut joulua. 
Pidempään matkassa kulkeneet tietää, lähes 20 vuoden ajan Joulupoika oli käynyt jouluaattona tuomassa joulun ja nyt olimme Mursun kanssa kahden. 
Ei Mursu huonoa seuraa ole, mutta pöydältä puuttui - joulutähti. 

Perinne alkoi 12-vuotiaan pojan tuomasta minijoulutähdestä ja siitä lähtien - koronavuosia lukuun ottamattaa - hän on tuonut meille "joulun" joka vuosi. Pojan paras ystävä kouluajoilta.

Meidän jouluperinteistä saisi varmaan kilometrin mittaisen päivityksen, mutta ei nyt enempää. Kuusi, kinkku ja perunalaatikko riittäköön 😉 Joulupojan saitte bonuksena.