Aamu oli tänään jotenkin "halju" - minkään ei oikein tuntunut miltään, vaikka Pojalta oli yöllä nukahtamiseni jälkeen tullutkin vastausviesti, että heillä on kaikki okei, onko meillä ja harmi, että mummo ja Tunturuipelo ovat koronassa. Välittävä viesti siis 💕
Mursun aamupäivätorkkujen jälkeen lähdettiin käymään kaupungissa. Sain viimeinkin ostettu itselleni UUDET FARKUT! Kuulun siihen ihmisryhmään joka inhoaa vaateostoksia ja vältän niitä viimeiseen asti. Nyt oli jo pakko, kun Mursukin sanoi, että oliskohan sun jo aika ostaa uudet farkut... Auts.
Kotiin tultiin ruokakaupan kautta. Siellä sain hymyn huulille, huolimatta selän juilimisesta. Itse asiassa kaksikin kertaa.
Olimme leipähyllyllä etsimässä tiettyä leipää. Ei ollut. Samassa hyllyvälissä oli iäkäs täti kärryjen kanssa.
- Ei oo leipää..
- Kelpaisko nää koululaissämpylät?
- Eiköhän ne kelpaa, vaikkei me koululaisia ollakaan
- Kyllä ne varmaan maistuu, sanoi Mursu, nakkasi pussin kärryyn ja jatkoi matkaa
- Niin, onhan meillä tätä elämän koulua vielä jäljellä, huikkasin Mursun perään.
Täti kääntyi katsomaan ja hymyili niin, että silmät meni sikkaralle 🥰
Ostokset saatiin nopeasti tehtyä, mentiin kassalle jossa vähän kesti.. Toisella tädillä oli paljon tavaraa ja käteismaksu ja kyynärsauvat - vähän niin kuin kaikki mahdollinen. Mikäs kiire valmiissa maailmassa, väsy vain meillä nuoremmilla. Pyh.
Mutta sitten ulko-ovella täti oli kärryjen kanssa, työntää ja vetää, näytti hankalalta. Tottakai ojensin auttavan käteni siinä kohtaa, olisin vienyt kärryt pidemmällekin, mutta auto olikin ihan siinä nurkalla. Kun olin jo menossa omalle autolle, täti huutelee perään "HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ".
Nii-in. Taas oli yhdet silmäkulmat kosteana. Tein vain sen mitä kuka tahansa: raivasin tien ovensuusta ja autoin avun tarpeessa olevaa - samaa apua olisin toivonut itsekin saavani. Kynnys kun oli ihan lumenpöpperössä, työnnä siinä sitten kärryjä.
Päivä on oikeastaan hujahtanut ihan hetkessä. Kello on taas kymmenen illalla.
Sain luettua yhden kirjan loppuun; kirjan jossa oli 24 lyhyttä rikostarinaa eri kirjoittajilta. Yhden tarinan kohdalla oli tuttuja paikkoja, mutta oli myös kylä, jota en Google Mapsista löytänyt.
Ping. Soitanpa ystävälle, kysyn kuulumiset, käskin kirjoittaa tulevan syntymäpäivän kohdalle onnittelut minulta, ja kysyin onko sellaista kylää olemassakaan. Ei tunnustanut koskaan kuulleensakaan. Tarinat on tarinoita, kyllä vain.
Kun olin lopettanut puhelun ja jatkoin lukemista, huomasin, että tarinan kirjoittajalla on sama sukunimi kuin ystävällä kenelle soitin asiaa selvittääkseni 😁 Erikoinen sattuma.
Olipas sattuma! Siis se sukunimi. Halju päivä, joka ei tunnu miltään. Sitä täälläkin on vietetty, mutta ehkä ihan hyvä niin. Välillä.
VastaaPoistaHyvää pian alkavaa itsenäisyyspäivää! 🇫🇮
Päivä meni neuloessa ja lukiessa. Ja sitten katseltiin tietenkin Linnan juhlat.
PoistaKynttilää polttelin olkkarin pöydällä, kun sain sen siivottua ja löysin muitakin kynttilöitä kuin lämpökynttilöitä.
Mukavaa lauantaipäivää, jos ei huomenna ehditä kirjoitella suuntaa eikä toiseen 😊
Sattumia sattuu :)
VastaaPoistaMitenkäs tuo vaateostosilla pyöriminen olikin nuorena niin kivaa?? En voi käsittää. Nykyään sen on ihan pakollinen paha. Onneksi jotkut vaatteet kestävät melkeinpä ajasta ikuisuuteen ;D
En ole oikeastaan koskaan tykännyt vaateostoksilla käymisestä, olen aina tehnyt sitä vain pakon edestä.
PoistaMonta vuotta pärjäsin sillä, kun melontatapahtumaan saatiin vaatteet sponsorilta, joka kesä uudet. Ja työnantajalta myös jonkun hupparin tai fleecetakin tms. Riitti kun osti jotain t-paitoja tai jotain. Juhlia ja sellasia oli onneksi harvoin ja sen kerran kun jonkun retongin osti, se tosiaan kesti ajasta ikuisuuteen ja sepä jopa mahtuikin pitkään. Nyt kaikki kesävaatteet kutistuu aina talven aikana... 😉😉
Farkkujen osto.Paha. Melkein yhtä paha kuin uimapuvun osto. Hyvä jos löysit hyvät.
VastaaPoistaToisten ihmisten huomioiminen on niin pienestä kiinni ja kun siitä tulee molemminpuolinen hyvä olo. Pitäisi levitä laajemmaltikin :-).
Ollaan kai vähän jörö kansa ja pelätään kanssakäymistä vieraiden ihmisten kanssa. Mutta minulle ei ainakaan koskaan ole käynyt niin että kukaan olisi pahastunut jos olen auttanut tai huomioinut jollakin tapaa.
Jatketaan siis samaan malliin !
Uimapuvun ostamisesta olen päässyt, kun en voi enää käydä uimassa - vaikka haluaisin kyllä. A-nopin vaatteita kun käytiin läpi, otin sieltä pari uimapukua varoilta jemmaan, kuin myös puseroita ja parin verkkarit - menee tässä kotona oikein hyvin. Mutta kyllä ne viidessä vuodessa kuluu 😁
PoistaSuomalaisille on kolme vaikeeta sanaa (tai no neljä, jos tarkkoja ollaan): kiitos, anteeksi, ole hyvä. Ja vielä lisäksi: voinko auttaa.
Avun pyytäminenkin on kyllä aika vaikeeta, mutta kyllä nuo kaikki oppii, kun vaan harjoittelee.
Vaateostoksista ei täälläkään nautita. Hyvää Itsepäisyyspäivää!!
VastaaPoistaMitä?! Mies joka ei tykkää vaateostoksista 🤔😮😉
PoistaEn sen tähden kuin luulet vaan rahan, ovat ihan liian kalliita ostaa kaupasta. Kirpparilla saatan kokeilla montaakin eri vaatetta että löytyy sopiva.
PoistaMinulle tulee sovituskopista astmakohtaus ja ahtaan paikan kammo. Hihhii, siksi koppeja vältän viimeiseen asti.
VastaaPoistaMe ukkelin kanssa muutettiin 93-vuotiaan Hilmatädin tavarat senioritaloon ja muutto kesti monta päivää. Meni ihan voimat. Huomasin, että alan tuilla vanhaksi minäkin.