Närästys rupeaa jo närästämään

 Pojasta polvi paranee ja niin edelleen. No ei parantunut, päin vastoin. Vuoron perään toinen polvi menee jumiin ja toinen pettää alta ja jottei elämä olisi turhan tasaista, koskaan ei tiedä kumpi tekee kumpaa. Yllätyksetön elämähän on tylsää! 
Äsken meni polvi lukkoon ihan kunnolla enkä meinannut saada oikaistua sitä millään. 

Mursu liukastui eilen ja satutti olkapäänsä, kylkensä ja niskansa. Onneksi mikään ei sattunut niin, että olisi mennyt rikki, onpahan vain vähän arka ja kipeä, mutta tokenee kyllä. 

Mutta eniten närästää närästys. Voi sanonko mikä. Pelkkä ajatuskin suolaisesta. Makeasta. Maustetusta. Suklaasta. Kahvista. Ihan mistä vain. Ainoa mitä voin syödä on maustamaton jugurtti ja ainoa mitä voin juoda on maito. Noin karkeasti jaoteltuna. 
Ja viimeisen pillerin närästykseen/refluksioireiden hoitoon nielaisin eilen. 😭😭

Siis kaikkihan on ihan omaa vikaa: liikaa mausteista ruokaa ja liikaa suklaata ja muuta herkkua. 
MUTTA 🧡Avun tuo(nee) jälleen meidän terveyskeskus: soitin sinne eilen aamupäivällä ja vajaan puolen tunnin odotuksen jälkeen takaisin soitti nuorehko mies (kaikki asiakaspalvelijat kaikkialla ovat nykyään nuoria tai nuorehkoja, miksiköhän?) ja kysyi asiaa. Kun kerroin haluavani kahden reseptin uusintaa, ensimmäinen kommentti oli "kun ei täällä ole sellaisia reseptejä". Nii-in, kun ne on niin vanhoja, etten voi itse laittaa uusimispyyntöä, että tarvisko mun tulla vastaanotolle. Mutta kuten näet, niin enhän mä syö niitä kuin karkkeja. 
Hoitaja naurahti ja totesi, että no et tosiaan, eiköhän tämä järjesty, kyllä ne reseptit perjantaina ovat valmiina. 

Että semmoista palvelua meidän surkeassa sotessa jälleen. Joka kerta yhtä surkeata, ei voi mitään. Tosin olin kyllä varautunut siihen, että joudun menemään lääkäriin.
Mutta nyt sitten syön jonkun aikaa kaikkea mahdollisimman mautonta 😝

Ai niin. Sain Niina Laitisen JOULURAUHA joulukalenterisukat valmiiksi: 

Kestihän niiden tekemisessä vähän kauemmin kuin se 24 (tai 23) päivää, mutta on ne nyt valmiit kuitenkin.

Mukavia asioita

Mukavia asioita tulossa ja mukavia asioita tapahtunutkin. 

Parasta on se, että yli kolmen kuukauden paussin jälkeen saadaan huomenna Poika käymään. Vierailu ei ole pitkä, mutta pääasia, että tulee. Kevät on hällä kiireinen; ruotsinkielen kurssi ja tutkielman teko, ei taida juuri ehtiä vanhusten luona vierailemaan..

Toiseksi parasta on se, että pääsen PARTURIIN! Myös edellisestä parturista käynnistä taitaa olla kolme kuukautta ja... siihen on syynä, arvaattekin varmaan, nää pahuksen korvat. Onneksi on talvi ja kotoa lähtiessä voi päähän pistää pipon 😄 
Kotona voi pitää huivia tms. että sietää edes kävellä peilin ohi. 

Kirjastossa odottaa kaksi kirjaa, jotka noudetaan samalla kun huomenna lähdetään liikkeelle. Molemmista kirjoista piti tehdä varaus, toisesta sain ilmoituksen jo aikaisemmin ja toisesta ilmoituksen vissiin perjantaina. Muuten hyvä, mutta kirja oli toimitettu väärään kirjastoon. Ei hätä tämän näköinen, puhelin kouraan ja soittamaan - kirjastotäti oli ystävällinen ja pyysi anteeksi, otti kirjan ja sanoi lähettävänsä kirjan meidän kirjastoon. Epäselväksi jäi, oliko moka heidän vai minun 🤔 Olin nimittäin juuri tehnyt muutoksen omiin tietoihin ja vaihtanut "omaksi kirjastoksi" tuon oman kunnan kirjaston, naapurikunnan kirjaston sijasta. En kyllä muista, että olisin valinnut ensin väärän, mutta voihan se niinkin olla. Pyysimme siis virhettä anteeksi toinen toisiltamme ja olimme tyytyväisiä - pääasiahan oli, että asia hoituu. Minä kun pelkäsin, että päädyn taas jonon hännille, vaikkei sekään nyt mikään iso juttu olisi ollut. 

Hah, huomaatteko miten pitkän jutun saa aikaiseksi kirjoista, varatuista sellaisista? 

Toissa päivänä satoi lunta, märkää lunta oikein kunnolla. Pistäydyttiin Hallalla ja Molliksella ja poislähtiessä jäätiin (S)Eniilillä kiinni heidän pihaan (tai no tontilleen, ei se varsinaista pihaa ole). Isoa pakua on hankala työntää ja lunta oli tuhottomasti. Mollis pyöri auton ympärillä asiantuntevasti ja lopulta istahti vähän kauemmas sen näköisenä, että hoitakaa te, mä lepään. Lähti se siitä sitten, mutta kyllä miehet töitäkin sen kanssa teki. 
Eilisen ja tämän päivän on ollut nollassa ja räystäät on jo tippuneet. v

Lueskelin yhtenä päivänä kannasta kertomuksia sairaalareissustani ja uudenvuoden alla käymästäni kontrollikäynnistä. Siellä luki muun muassa, että potilas on "valsannut korvia". Mitäääh?
Voi miksi ne ei voi Kantaan kirjoittaa asioita suomen kielellä, niin että ne ymmärtäisi ilman googlea/sanakirjaa. 
Piti siis tuo valsalvauskin käydä googlaamassa. Kyseessä on Valsalvan manööveri, joka on nimetty Antonio Valsalvan mukaan. Eikä ole loppujen lopuksi sen kummempi kuin, että suljetaan esimerkiksi suu ja sieraimet ja tehdään samalla voimakas uloshengitys. 
Sitä tein korvapolilla sairaalassa ollessa ja koska tein sitä siellä lääkärin kommentilla "hyvä", niin uskalsin tehdä sitä kotonakin, jotta sain edes toisen korvan vähän paremmin auki. 
Kaikkea sitä oppii.

Mä olen unohtanut kertoa ja kiittää saamistanit lahjoista. 

Sartsa lähetti mulle marraskuussa arpajaisvoiton, se oli täällä odottamassa kun tulin reissusta. Kuvan värit ei tee näille säärystimille oikeutta, parempi kuva löytyy Sartsan blogista - on pitänyt käydä kuvaamassa ulkona, mutta... joko pakkasta tai vettä tai laiskuus... 

Arkeilija puolestaan lähetti mulle ihanan pöllöhuivin! Sitä en ole saanut kuvattua, kun on ollut tarkoitus mennä kuvaamaan sekin ulos, mutta itse asiassa löysin netistä samanlaisella kuosilla olevan huivin, erivärisen vain. Arkeilijan lähettämä huivi on sellainen hyvin vaalean sininen.  Kiitos Arkeilija!                

Kansalaisvelvollisuuskin on suoritettu. Ennakkoäänestys oli sunnuntaina tuossa meidän kyläkoululla ja siellä käytiin äänestämässä. Varsinainen äänestys on tuolla kunnan keskustassa; oli helpompi hoitaa asia nyt tuossa kilometrin päässä kuin lähteä ensi sunnuntaina 30 km:n päähän ilman mitään muuta asiaa. Toki tärkeä asiahan tuo äänestys on. 

Tässä kai nämä tärkeimmät viime päiviltä, olen yrittänyt olla siivosti. Eikä kukaan ole nyt muistuttanut mistään lapsuuden tai nuoruudenkaan kohelluksista 😉😂

Sattui ja tapahtui Pöllön nuoruudessa

Terhi kirjoitti tarinoissaan uimahallireissustaan, hänellä oli ollut ikävä kokemus pukukoppien kanssa, eikä lippukassakaan vaikuttanut kovin "myötätuntoiselta" tapahtuneesta. 

Uimahallista juuri kaupunkireissulta kotiutuessa puhuttiin Mursun kanssa, muisteltiin kun hän oli Pojan kanssa käynyt uimahallissa, kun Poika oli n. 3-4 vuotias. Semmoinen, että osasi itse peseytyä, kun isä oli opettanut. "Meidän" uimahallissa oli siihen aikaan suihkut kahta puolta pesutilan sisääntuloa ja olivat joutuneet toinen toiselle ja toinen toiselle puolen. Pojan vieressä oli ollut vanhempi mies, joka oli vähän huljauttanut kalleimpiaan, sen kummemmin pesemättä. Poika oli pienen miehen topakkuudella pysäyttänyt suihkuttelun "Ei, ei ei - katsos näin ne pitää pestä:" Ja opastanut vanhemmalle miehelle ihan esimerkin voimalla, miten pippeli pestään. "Katsos näin, nyt se on puhdas". Mies oli hämmästynyt Pojan topakkuutta niin, ettei voinut muuta kuin siinä esimerkistä vieressä tehdä niin kuin näytettiin ja kun pesu oli suoritettu Poika totesi vain, että "Hyvä". 
Oli sitten mennyt isänsä luo ja todennut "Hmh, noin vanha mies eikä osannut pippeliä pestä!" 🧡

Oli Pöllö tuolloinkin vielä aika nuori, mutta vielä nuorempana sattui ihan itselle - kun sen tänään muistin tuosta Terhin uimahallissa käynnistä, hihittelin taas itsekseni.
Olin ehkä 16-17 -vuotias ja käytiin Äidin ja Siskon isän kanssa viikottain uimahallissa.

Oltiin taas valmistautumassa lähtöön ja olin pakannut uimapuvun, pyyhkeen ja puhtaat vaatteet muovikassiin ja laittanut sen eteiseen oven pieleen odottamaan lähtöä. Siitä sen sitten nappasin kun lähdettiin. 
Uimahallin pukuhuoneessa taisin heittää kengät pukukaapin pohjalle ja kassin siihen päälle, rupesin riisumaan ja sitten kaivamaan sieltä kassista pyyhettä ja uimapukua - pesuaineet oli Äidillä. 
Vilkaistuani muovikassiin silmäni suurenivat ja purskahdin hillittömään nauruun. Istuin kaapin edessä olevalle penkille ja nauroin vedet silmissä, Äiti yrittää saada tolkkua, mikä naurattaa. Lopulta sain näytettyä, että katso itse sinne kaappiin ja kassiin - Äiti katsoi ja purskahti nauruun. 

Olin ottanut eteisestä väärän kassin ja mulla oli mukana
KASSILLINEN VANHOJA KENKIÄ! 

Lopputuloksen varmaan arvaatte: en mennyt sillä kertaa uimaan, vaikka tokihan hallilta olisi saanut vuokrattua uimapuvun. 

Taisinpa sen jälkeen uimahalliin lähtiessä kuulla kysymyksen "muistitko kengät" 🤦‍♀️😂

KUKA MUU MUKA?

Huomenna on Heikin päivä

Eno muistutti eilen, että vanha kansa sanoo:

"Heikin päivänä karhu kääntää kylkeä ja sanoo: "Yö puolessa, nälkä suolessa".

Talven selkä siis taittuu huomenna, kevättä kohden. Samaa sanotaan Paavalista, 25.1.

Monta muutakin mielenkiintoista asiaa löytyy Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta; muun muassa se, että nyt on hyvä aika hävittää syöpäläisiä, luteet ovat nyt tiineitä. Enpä kyllä ole koskaan nähnyt tiineenä olevaa ludetta - enkä näin talviaikaan luteita onneksi muutenkaan.
Niitä pahuksen pahalta haisevia metsäluteita ja mitä niitä nyt kesällä onkaan, välillä löytyy esim. marjapensaista ja pihalta muutenkin, mutta ei ne minusta kovin raskaana olevilta ole näyttäneet 😉

Lunta näyttäis hiutaloivan - tarkoittanee sääennustusten mukaan sitä, että lumipyry on tulossa ja sitä lunta sitten tulee, huomiseen asti. Tietää mitä tehdään huomenna. 

Ääni lähti taas viime yön/aamun aikana. Mursu sanoi, että se on viime aikoina saanut öisin töniä mua kahdesta syystä: joko kuorsaan, eikä se saa nukuttua tai sitten olen hiljaa eikä se saa nukuttua. Jälkimmäinen on osoittautunut hengityskatkoksiksi 😲😟
Pohdin, odotanko sinne korva-, nenä-, kurkkupolille asti ja otan asian esille siellä vai soitanko terveyskeskukseen - sinne pääsen viikon-parin sisään, luulisin. 
Pirskules kun aina on jotain. Johtuuko se ikää... ikänäöstä? Ikävästä? Ikäerosta? Leikki-ikä? Naimaikä? Ikähyvitys?  Joku noista se varmaan on. 

Kirjat ja langat ovat taas imaisseet maailmaansa

Joulukalenterisukat jäi joulun alla kesken, mutta nyt ne on taas imaisseet mukaansa; neljää sukkaa vuorotellen, että saisin ne valmiiksi. Nyt ei puutu kuin kahdeksan päivää. 
Neuloessa ei voi kuunnella mitään, mihin pitää kunnolla keskittyä - ei toista Alastaloa näiden kanssa, kiitos. 

Mutta. Kirjat ovat kuitenkin imaisseet myös mukaansa. Kirjoja siellä, kirjoja täällä. Meidän alueen kirjasto julkaisi tänään tämän vuoden Lukudiplomin ja striimasi lähetyksen Youtubessa. 
Koska tänään en vielä naapurikunnan kirjaston Lukupiiriin päässyt, niin katselin ja kuuntelin tuon Lukudiplomin julkaisun. Olivat kyllä vaivaa nähneet esityksen eteen, ei ollut ihan pelkkää kirjojen nimien luettelua paperista. 
Mielenkiintoisia aihepiirejä ja mielenkiintoisia kirjoja: 

Kielletyt/sensuroidut kirjat, mm:
- Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut (luulin tätä ihan "vain" nuorten kirjaksi, mutta jotain tässä sitten kai on. Luettavahan tää oon, kun en ole lukenut)
- Hannu Salama: Juhannustanssit nyt tietenkin, sen nyt osasi arvata, kuten myöskin
- Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet
- Lady Chatterleyn rakastaja  - ja voi monta muuta mahtui vielä tähän osastoon

Miten paljon maailmassa onkaan kirjoja 📖 ja lankaa 🧶 - lopetan kaiken turhanpäiväisen ja keskityn jatkossa vain niihin 😉😂

Käyn ehkä välillä Isotädin luona syömässä hernerokkaa; Äiti sanoi, että olen EHKÄ kasvanut jo niin isoksi (siis iältäni), että minut voi ottaa mukaan sisarustapaamiseen... Hän luottaa siihen, etten enää kiukuttele koko aikaa, en heittäydy lattialle pituelleen ja vedä itkupotkuraivareita, jos en saa toista keksiä.... 

Merkonomin hihitystä - eikun metronomin tikitystä

Ihan totta puhuakseni, molempia 😄

Kiitos aiheesta kuuluu Terhille Terhin tarinoihin, jossa Terhi kirjoitti metronomista. Viisaat varmaan ymmärtävät metronomin käytön huilun soitossa, mutta tunnustan suoraan, että niin paljon epämusikaalinen olen, etten hyvästä selityksestä huolimatta pysynyt mukana. Kuuntelen kyllä musiikkia oikein sujuvasti - ja huilu on toinen niistä soittimista joita haluaisin oppia soittamaan. 

Metronomista tuli mieleen jälleen kerran lapsuus ja mummolat, kun kuunneltiin radiota ja puolen päivän aikaan syötiin, kuunneltiin uutiset ja sää ja merisää - mitähän ihmettä niilläkin tiedoilla sisämaassa tehtiin, kun ei suvussa ollut edes merimiehiä? - ja otettiin sitten ruokaperäset.  Ja piti tietenkin kaivaa lisää tietoa aiheesta metronomi Yle Areenasta 😉

Muistatteko kun Yleisradio lähetti ennen myös Rinnakkaisohjelmaa? Rinnakkaiselta tuli vähän kevyempää ja viihteellisempää ohjelmaa kuin mitä Yleisohjelma lähetti. 
YLEn radiokanavat ovat muuttuneet vuosien mittaan moneen kertaan, en enää edes oikein tiedä mitkä kanavat ovat Ylen ja mitkä ovat kaupallisia; radiota tulee oikeastaan kuunneltua enää autossa. 

Rinnakkaisohjelma lähetti vuodesta 1972 vuoteen 1990 päivittäin kello 12.50 kuuluttaja Pentti Fagerholm (kukapa ei Michael Monroen isää muistaisi 💪) luki STEREOTESTIN. Siinä kuulimme metronomin tikitystä ensin vasemmasta kaiuttimesta, sitten oikeasta kaiuttimesta ja lopulta vielä keskeltä - mikäli siis omistit stereovastaanottimen ja olit kytkenyt johdot oikein. 
Ja testin tarkoitus oli siis varmistaa, että johdot OVAT oikein kytketyt. 

Stereotestin rinnalle kehitettiin myös MONOTESTI, jonka luki kuuluttaja Carl-Erik Creutz ja jonka tarkoitus oli selvittää, kuuluu radiossa kähinää monot jalassa vai ilman. Lopuksi kuuluttaja tikittää. Monotesti tehtiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa joululahjavalvojaisissa 1972. Idea oli toimittaja Aune Haarlan. 

Näiden testien kuunteleminen - stereotestin nostalgia - ja monotesti minun ja Mursun omalaatuisessa huumorissa aiheutti metronomin tikityksen lisäksi hillitöntä merkonomin hihitystä.  

Tänäänkään en tehnyt "mitään"

Viime yö oli jostain syystä taas "liskojen yö". Mursulla särki olkapäitä niin, että valvoi melkein koko yön ja kun huomasin, että oli noussut ylös, en sitten osannut minäkään enää kunnolla nukkua. Ihan kuin tuo tuosta johonkin karkaisi, keskellä yötä. 

Mursu korjasi univelkaansa päivällä, minä oon sinnitellyt koko päivän hereillä ja jos vielä tovin saisin silmät pysymään auki, niin ehkä ensi yön saisi nukuttua. 

Mitään hyödyllistä en ole tänäänkään tehnyt; en ole tiskannut, en järjestellyt tavaroita, en pyyhkinyt pölyjä enkä imuroinut. Ainoaksi hyödylliseksi tehtäväksi voinee laskea puhelun Äidille ja tarkistuksen, että ovat kunnossa.  

Ja soitin myös fysioterapeutille, jonka kanssa vuosi sitten yritettiin ratkaista sitä mun huimausongelmaa. Sitten kevään/kesän tullen "jäin lomalle" ja sovittiin, että palataan asiaan syksyllä, mutta hän olikin silloin opinto- tms. vapaalla. Soitin siis tänään ja kerroin, että ongelma on selvitetty ja ratkaistu. Hän ilahtui aidosti uutisesta: "Voi miten ihanaa kun soitit, pelastit kyllä mun perjantaipäivän tuolla uutisella" 🧡 Se iloinen ääni ja toisen aito ilo mun puolesta toi hyvän mielen. 

Muuten olen istunut hyvinkin pitkälti tässä tuolissani kirja kädessä ja lukenut. Lukenut, lukenut ja lukenut. Sain kirjan luettua ja nyt kun lopetan tämän höpötyksen, menen jatkamaan ennen joulua aloittamaani kirjaa - joka on oikeastaan luokiteltu lastenkirjaksi, mutta mitäpä sitten. Se on hyvä! 

Tänään lukemastani kirjasta kirjoitan erikseen tuonne Pöllö kirjojen maailmassa -blogiin.

Mitähän muuten Luostariin kuuluu -alkaa olla jo ikävä. 

Onko joka päivä oltava hyödyksi

Tai esitän kysymyksen niin päin, että pitääkö joka päivä tehdä jotain hyödyllistä ja mikä on hyödyllistä?

Onko se ollut tänään hyödyllistä, kun tarjosin naapuri-ystävälle kahvia (hän toi kääretortun tullessaan) ja vaihdettiin kuulumiset?
Hänellä oli mukanaan karvainen Hymypoika 🧡, joka ei ole aikaisemmin päässyt meille sisälle, mutta nyt päätimme testata miten iso ja karvainen Hymypoika käyttäytyy: tarkasti paikat, tarjoutui rapsutettavaksi ja etsi sopivan paikan = kävelyreitin, johon heittäytyi pituelleen ja aloitti kuorsaamisen. 
Lasketaanko Hymypojan hellittely hyödylliseksi? Minusta lasketaan, koska Hymypojan vierailu oli ainakin meille hyödyllistä: siitä tuli hyvä mieli. 

Mutta. Nyt tulee eräänlainen tunnustus: aamupäivän istua tönötin tämän läppärin ääressä ja pelasin. Se ei varsinaisesti kai ollut hyödyllistä 🤭 Vaikka toisaalta (seli-seli), pelaaminen kai jollain tavalla stimuloi aivoja ja niiden eri osia, joten ehkä siitä on jotain hyötyä mulle. 

Joka tapauksessa viikonloppuna olin reipas ja tein jotain hyödyllistä. Kerroinkin jo, että suutarin lapsella ei ole kenkiä eli Mursulta puuttui sukat. Siispä puikot käteen ja lanka puikoille. Sukista tuli just hyvät:

Pihalla on paljon paljon pupujussien jälkiä, pitäisiköhän niillekin tehdä villasukkia, kun pakkanen taas kiristyy? Toisaalta, niillähän on kyllä karvatöppöset, eiköhän ne tarkene. 

Tämmöiset tylsähkön näköiset peruslapaset lähti kirjekuoressa matkaan synttärilahjaksi, katsotaan löytääkö ne perille, onko ne sopivat ja kelpuuttaako vastaanottaja ne 😋
Vihreä lanka muuten on varmaankin 35 vuotta vanhaa Seitsemää veljestä ja siitä piti neulomani Mursulle aikanaan norjalaisvillapaita ja oli jo hyvässä vauhdissakin, mutta jäi sitten kesken. 

Väri ei taas näytä siltä kuin luonnossa, mutta ihan perusvihreä se on. Ja peukalo on suosikkipeukaloni eli intialainen peukalo. 

Korvalääkäri soitti tiistaina. Sairaalassa oli käynyt pikkuinen kämmi ja siksi odottamani soitto tuli vasta nyt. Kontrollikäynnin yhteydessä otettu bakteerinäyte oli kadonnut, huis vaan, eikä viljelyä oltu voitu tehdä. Ei voi mitään. Pikatesti näytti silloin käydessäni, että kokkia ei ole ja koska korvat ei ole enää kipeät eikä varsinaisesti vuodakaan, ei antibioottia enää tarvita. Sain kuitenkin vielä viikon kortisonitippakuurin ja seuraavan kuulontutkimus- ja kontrolliajan karkauspäivälle. Kyll mä pärjään 💪👍

Nyt mä lähden nukkumaan ja ehkä hyvin hyödyllisille päikkäreille 😜

Se on loppu nyt!

 Urakka on suoritettu! Kauan siinä meni, mutta mä tein sen - enkä kadu! 

Kirjoitan tarkemmin tuolla kirjablogin puolella, mutta olihan mun tultava tännekin teille ilmoittamaan, että nyt se on tehty. 

Volter Kilven Alastalon salissa on nyt kuunneltu. Kuuntelin kirjan Celiassa, se on siellä kahdessa n. 18 tunnin osassa ja kaikki 36 tuntia on nyt kuunneltu. 

Aloitin kuuntelemisen 26.9.2023 ja se loppui 6.1.2024 klo 23.24.
Muuten päivä menikin aika pitkälti puhelimessa.... neljä puhelua, joista yksi myöhästynyt onnittelusoitto tädille, yksi etukäteisonnittelusoitto ystävälle ja kaksi muuta; toinen toiselle tädilleni ja toinen enolle.
Vielä olis ollut sarjassa yks täti ja yks eno, ja tietenkin äiti, mutta kun aika loppu kesken 😂

Jatkan katselemalla Areenasta Elämäni biisin, Radion sinfoniaorkesteri ja klassisen musiikin erikoisjakso.  

Hyvä etten tehnyt lupauksia

 Enkä tainnut luvata mitään pitää mitään erityistä teema kuukauttakaan - vai lupasinko? Täytyy käydä tarkistamassa, kunhan olen tehnyt "tunnustukset". 

Lankaa ostin tänään kerän eli ainakaan minkäänlainen lankapaasto ei pitänyt. Mutta hyvä tekosyy: Mursu pyysi neulomaan itselleen sukat. Olin väittänyt, että sillä on tuossa työkalupakissa toisetkin villasukat, mutta ei ollut niitä löytänyt etsimisestä huolimatta. Ei kai, kun ei niitä ollut. Lankaa kyllä on, mutta jostain syystä seiskaveikan harmaa lankaa on, ainakin minun näppeihini, kovin karheaa, ja kun siitä olisin tehnyt varret, niin ei ei ei. Ostin tänään olemassa olevan vihreän kaveriksi yhden kerän lankaa samalla kun kävin ostamassa uuden tyynyn. 

Ja minun huomaamattani ostoskärryyni oli livahtanut kaksi karkkipussia - ihan tuosta noin vain, joittenkin pihtien seuraksi. Että se siitä herkuttomuudestakin. Kestihän sitäkin neljä päivää. 

Mutta meniskö ne herkut vaikka tädin synttäreiden juhlimiseen? Unohdin kyllä soittaa, soitan huomenna. 

Ruokakaupasta bongasin taas tällaisen tuohipariskunnan, jonka naapurikylän tuohimestari on tehnyt:

Mursu puhui eilen, että lähdetään käymään kaupungissa. Aamulla sanoi, että mennään vasta maanantaina, käydään vain kaupassa. Kumpikin oli kovin kovin innostuneita lähtemään, mutta pakkohan (pakko ja pakko..) sitä välillä on liikkuakin jossain ja sitten kun oltiin saatu itsemme lähtökuntoon, todettiin, että no sama se vaikka ajaa saman tien sinne kaupunkiin, kun nyt on tälläydytty, eipähän tarvi taas maanantaina sitä varten tälläytyä 😜

Kotimatkalla poikkesin kirjastossa hakemassa varauksessa olleen kirjan ja sanoin Mursulle, että se on sellainen kirja jonka luen tämän illan aikana, voin palauttaa sen ensi viikon alussa kun mennään taas kauppaan. Kirja on jo luettu, se oli nopeaa "aivot narikkaan luettavaa" - mukavaa ja leppoisaa Jylhäsalmi -sarjaa. 
Lukuvuosi on siis korkattu kunnolla. 

Ai niin, sekin piti kertoa, että olen ollut reipas: Siivosin meidän molempien lapas-, pipo- ja kaulaliinakorit. Tuota... Muutamat loppuun käytetyt tai hyvin pestyt  lapaset/sormikkaat heitin roskikseen ja muutaman pipon ja huivin ja kynsikkäät pesun jälkeen vien kierrätykseen. Vähempikin meille nimittäin riittää. Ilmankos ne ei oikein mahtuneet koreihinsa vaikka korit ei mitään pieniä olekaan.
Samoin pistiin kierrätykseen muutamia vaatteita joita en ole pitänyt ainakaan 3-4 vuoteen. Jälleen kerran luovuin "jos sitten joskus" -ajatuksesta. Kun en tähän päivään mennessä, niin tuskin sitä päivää tuleekaan. Ja ehkä mulla on sitten lupa ostaa tilalle uusi vaate, jos tarvitsen. Onko? 

Mini-minihame

 Juuri sopivasti pakkaskeleille valmistui mun mini-minihameeni. Kurkkukipu ja yskä antoivat siihen kimmokkeen ja kun kaapissa oli viimekeväisiin vauvaneuleisiin ostamaani lankaa vielä jäljellä, mukavan pehmeää Dropsin Baby Merinoa, niin jätin joulukalenterisukat odottelemaan (oli ne jo muutenkin lepäilemässä) ja loin silmukat mini-minihameelle. 
Lankaa olisi riittänyt pidemmällekin helmalle, mutta rehellisesti sanottuna laiskuus iski ja tulin siihen tulokseen, että vähemmän on enemmän. Kyllä tämä kurkkua lämmittää. 

Ja taas 🤦‍♀️🤦‍♀️ Mä en opi ikinä tätä kuvien tänne laittamista - yritän muka olla näppärä ja joskus laittaa jotain muutakin kun vain lätkäistä kuvia peräkanaa (missä ei tietystikään ole mitään vikaa, älkööt kukaan ottako nokkiinsa), mutta en minä osaa. Suutari pysyköön lestissään eli Pöllö pysyköön ihan vaan normikuvissaan.  

Mutta siinä se kauluri nyt kuitenkin on. 
Yritän laittaa tänne toisenkin kuvan. Lipaston päällä on ollut pitkään sukkablokeissa sukat "kuivumassa" ja nyt kun muuten vain siivosin (mm. joulun pois) niin otin niistäkin kuvan:

Nämä ovat Niina Laitisen "Dance with me" -sukat, vuoden 2016 kalenterista. Olen saanut kalenterin jostain SNY-paketista, varmaan joku neljä vuotta sitten. 

Lanka sukissa on 7 veljestä, väri Taikuri, nro 323. Kuva taas vähän vääristää. Tai siis valo. Ois pitänyt käydä ulkona kuvaamassa. 

Ja lukemisesta vielä jatkan vähän. Kävin eilen meidän kirjaston (kirjastojen) nettisivuilla ja katselin, että löytyyhän niitä lukupiirejä - mutta ei tosta meidän oman kunnan kirjastosta, mikä on kyllä kummallista. 
Se olisi ollut kätevintä, koska siellä olisi ollut Mursullekin ajanvietettä Lukupiirin ajaksi, jos ei halua kirjastoon tulla. Mutta mun ihana Mursuni lupasi viedä mut saman matkan päähän naapurikunnan kirjastoon ja keksiä jotain itselleen jotain tekemistä siksi aikaa mitä se nyt kestääkin. Ei voi valittaa.

Ensimmäinen Lukupiiri olis jo 16.1., onneksi löysin kirjan Celiasta ja otin sen sitten saman tien kuunteluun. Harmi kyllä lukija ei oo oikein mun mieleen, mutta kyllä sitä nyt kuuntelee. Kirja on David Foenkinos: Yhden elämän muistot. 

Hirrrrvittävän ahkeria lukijoita

On ollut mukava lukea listoja viime vuonna luetuista kirjoista ja siinä samalla tietenkin poimia lisää luettavaa Lukemattomien listalle. Se on kyllä jo niin pitkä, että en pääse koskaan sitä loppuun - varsinkin kun siihen tulee koko ajan lisää.

Kovin ahkeria lukijoita ja kuuntelijoita teissä on, tunnen itseni suorastaan laiskaksi teidän rinnallanne. Täytyy siis reipastua ja ruveta enemmän lukemaan tässä tuolissa istuen; sänky ei ole hyvä paikka lukemiseen 😉

Siinä on nyt 240 kirjaa. Tai no, oikeastaan enemmänkin, kun siellä on esimerkiksi Eija Piekkarin ja Timo Sandbergin tuotannot, samoin kuin Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta. Eli ajatukseni mitä meinasin kirjoittaa, menikin jo tuossa. Ajattelin, että kun 250 tulee täyteen, aloitan uuden listan ja sitten luen tuon ensin pois ja... Ei se taida oikein toimia.

Pöllö kirjojen maailmassa on jonkinlainen lukublogini; en ole mikään kirja-arvostelija millään tavalla enkä tasolla, kerronpa siellä vain mitä olen lukenut ja tykkäsinkö vaiko en. Sieltä löytyy vuoden mittaan lukemiani/kuuntelemiani kirjoja sitä mukaa kun niitä tulee luettua/kuunneltua. 

Tässä kuitenkin listana kirjasaldo.

Leppoisaa hyvän mielen luettavaa/kuunneltavaa, mukavaa neuleseuraa:
Colgan Jenny: Suolaisten tuulten saari 
Kajanto Maija: Korvapuustikesä
Pehkonen Kirsi: Unelmia ja unikoita Jylhäsalmella
Vaara Amanda: Pientä fiksausta vailla
Vaara Amanda: Routavaurioita
Pulkkinen Riikka: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Nämä kirjat pistivät miettimään läheisten ja omaa tulevaisuutta:
Jensen Hanna: 940 päivää isäni muistina
Jensen Hanna: Äitini muistina Toinen kierros
Huttunen Katriina: Mustaa valoa: muistiinpanoja hautausmaalta

Näitäkin lukiessa ajatukset karkasivat välillä läheisiin ja elämään yleensä:
Nutti Ella-Maria: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana
Lundberg Sofia: Kuin höyhen tuulessa

Olen oppinut lukemaan myös vähän "jänskempiäkin"  (kuin Viisikot)kirjoja:
Frantz Eva: Tästä pelistä pois 
Lehtinen Tuija: Väärä vainaja
Lehtinen Tuija: Viesti menneisyydestä
Lehtinen Tuija: Kuollut jättää jäljen
Lehtinen Tuija: Tornin naakat
Lehtinen Tuija: Klovnin kahdet kasvot
Jónasson Ragnar: Pimeys:

Nämä pari kirjaa saivat hymyn huulille ja joskus jopa tirskahtamaan:
Heikkinen Antti: Pihkatappi
Holmqvist Brunk Karin: Pieni Potenssipuoti

Loppuja en oikein osaa kategorisoida, kaikista pidin kyllä:
Smirnoff Karin: Lähdin veljen luo  
Riley Lucinda: Perhosten huone
Norman Hilary: Unelmien hinta 
Myron Vicky & Witter Brett: Kirjastokissa

Kilpi Volter: Alastalon salissa, osa 1 - kakkososasta on vielä neljä tuntia jäljellä... 

Luettuja kirjoja 11 kpl ja kuunneltuja 14 kpl, näistä pitäisi tulla yhteensä 25 kirjaa...

Onko minun listassa yhtään kirjaa joka eksyisi sinulle luettavaksi tai oletko lukenut näistä jonkun?
Katsotaan mitä alkanut vuosi tuo tullessaan 😊

Hyvää lukuvuotta kaikille! 📖🦉

Mikä sinulla on teemana tammikuulle 2024?

 Uusi vuosi on lupausten aikaa, kaikenlaisten uusien harrastusten aloittamisen aikaa, uuden opettelun aikaa.

Ja tuttuun tapaan tänään alkoi TIPATON TAMMIKUU. 
Niin luin äsken lehdestä. Olen kertonut teille aiemminkin, että ei, en ole absolutisti ja otan toki lasillisen tai toisenkin viiniä silloin tällöin, tai tölkin olutta tai siideriä. Riesa-lääkitys ei alkoholin juomista estä, sille vain "ei ole tarvetta" 😂 Lauantai-iltana otin kyllä Mursun seuraksi lasillisen rommikaakaota - ihan vain lääkkeeksi, jotta kurkku paranisi ja ääni kirkastuisi. Kyllä se ehkä auttoi. 

Mutta tästä tammikuusta. Ei siis ole tarvetta tipattomalle tammikuulle. Kahvinjuontiakin ollaan vähennetty; aamu- ja päiväkahvi ja ehkä joskus iltakahvi jos muistan ajoissa kysyä. Ja jos on maitoa. 

Langaton tammikuu? Siis lankapaasto. Melkein koko viime vuosi oli lankapaastoa ja luulen, että tämä vuosi menee samaan putkeen - suljen silmäni tarjouksilta (korvathan onkin jo suljettu..) Saatan jopa käydä lankavarastot vielä kertaalleen läpi ja katsoa olisiko niissä lahjoitettavaa 🤔🤔

Tavara päivässä (viikossa?) kierrätykseen tammikuu? Se voisi olla ihan hyvä ja hyödyllinen. Joku ehkä muistaa Minimalismi -pelin vuodelta 2018? Eli poistetaan kotoa tavaroita kuukauden ajan: 1. päivänä 1 kpl, 2. päivänä 2 kpl, 3. päivänä 3 kpl jne. Mun laskutaidon mukaan tammikuussa poistettuja tavaroita olisi yhteensä.. tuota... 496! Aikamoinen määrä tavaraa! 
Pääsin näköjään silloin päivään 17 eli sain silloin poistettua yhteensä 153 tavaraa sillä keinolla; roskiin, kierrätykseen, myyntiin... 

Puurokuu? Aamu- tai iltapuuro - minä nimittäin en syö aamupuuroa enkä kyllä iltapuuroakaan. Meillä syödään silloin tällöin puuroa ihan päivän ruuaksi. 

Nenä ulos edes kerran päivässä -kuukausi? Jep, se olisi erittäin hyödyllinen kuukausi tämmöiselle laiskamadolle. Jos vaikka edes tuohon rappusille haukkaamaan happea tai jos näin talvella tekisin tuon takapihan täyteen lumienkeleitä (luulen kyllä, että ne muistuttaisi enemmän norsuja...) 

Ja sitten tietysti se toinen perinteinen tammikuu tipattoman kaverina:

HERKUTON TAMMIKUU.
Karkit, suklaat, pullat ja muut sellaiset pois. Paitsi... ja paitsi... ja... seli seli seli. 
Tämänhän voi aloittaa aina joka kuun alussa uudestaan ja katsoa sitten vuoden päästä, että missä kuussa onnistui olemaan herkuitta KOKO kuukauden. Aikamoista unen näköä minun kohdalla, mutta aina voi kokeilla ja toivoa, että se onnistuu 👍👍