"Otanko oman yöpuvun mukaan?"

Ystävät ilmestyvät paikalle silloin, kun niitä tarvitaan. Ovat valmiita ottamaan vaikka yöpuvun mukaan, jos sitä tarvitaan. Ainakaan tällä vielä sille ei ole tarvetta, mutta katsotaan nyt, enhän sentään ole ollut yksin kotona kuin vasta vajaan kaksi tuntia. 
Ehdin kyllä jo soittaa Pojalle ja Äitirakkaalle, että on tämä yksinolo vähän omituista ;)

Ihan todella en kyllä ole ollut varsinaisesti yksin kotona kymmeneen vuoteen, muuta kuin pieniä pätkiä. Kaupunkireissuja lukuun ottamatta, mutta ne oli vaan muutaman päivän reissuja. 
Nyt pitäisi olla viikko yksin kotona, kuunnella hirsien narinaa, Pietarin kopistelua ja tiistaille luvattua ukkosta. 

Mökkitalkkarin hommiin meidän kylällä kuuluu myös lapsenvahdin homma. Mursun pyynnöstä lupasi käydä välillä tarkistamassa, että vaimonsa on kunnossa. 
Oikeasti on mukava, kun on ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan tarvittaessa - toiset ovat naapurissa ja toiset kaupungissa asti. Ja Äitirakaskin auttaa jos tarvitaan. 

Mursu lähti Pojan kanssa kohti pohjoista, viikon isä-poika -reissu. Olen iloinen, että lähtivät. 
Toivon, että Poika tulisi pistäytymään kotimatkallaan täällä, mutta ymmärrän jos ei ehdi. Hänellä alkaa olla kiireitä, kun vain saisi paperiasiat järjestymään. Jos ei tule, näemme hänen kanssaan seuraavan kerran vasta ensi vuonna - miten pitkä aika! 
Vaikka pitihän koronakin meitä pitkään erossa toisistamme.

Elämänlanka

Kommentit

  1. Nuttu niskaan ja pöllölle yöksi!! Ihanaa kun on ihania ystiksiä!! Mukavaa huuruilua issekseen.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystikset on 🥰 - vaikka kauempanakin.
      Eka yö meni pitkäksi Mooseksen perinnön kanssa 🙈

      Poista
    2. Oi olet hurahtanut suomalaiseen maalaiskomiikkaan. On tullut sitä draama/komiikkaperhettä katsottua, niitä sarjoja Kuusmäeltähän on monta. Se huoltamonpitäjä on kyllä hieno hahmo, siis mikä sen perinnön saa.

      Poista
    3. Suomalainen maalaiskomiikka on hulvatonta :)

      Poista
  2. Hyvin kukkii elämänlanka Pöllölässsä. Meinasin jo kirjoittaa, että minä nautin yksinolosta, kun olen siihen jo kasvanut sisään. On kymmeniä (ainakin yksi ja risat) vuosia, kun viimeksi olen jonkun kanssa saman katon alla säännöllisesti elämäni jakanut. Alku oli ehkä ankeaakin, mutta nykyisin en vakiasukasta kyllä haluaisi. Se, että "meinasin" kirjoittaa johtuu Koirapojasta. Enhän minä yksin ole. Koirapoika asuu täällä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tää yksinolo, no ei varsinaisesti töki, mutta on vähän sellaista peukaloiden pyörittelyä, kun ei kykene suursiivouksiin yms. Olo on tosiaan oloa. Kun lenkkeilykään ei onnistu, ei edes kaupalle jätskin ostoon 🤔🤔

      Poista
    2. Onhan se eri asia, kun joutuu pakosta pyörittelemään peukaloitaan.

      Poista
    3. Olishan tota lankaa ollut vaikka kuinka :D Mun puikot on vähän niin kuin opettajat ja kansanedustajat, niillä on pitkä kesäloma..

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ei tullut ukkosta - sen verran sadetta, ettei tarvinut vieläkään kastella vähäisiä kukkia :)
      Huijasivat taas.

      Poista
  4. Extempore päätin tullaa kurkkaamaan mitä kuuluu. Osaan kuvitella miltä sinun yksinolosi tuntuu. Välillä kun mieheni on jossain pidempään menee totutteluun oma aikansa. Ensin ei oikein osaa tehdä mitään. Sama fiilis on kun vieraat lähtee pois. Ensin huokaisu ja sitten on vähän aikaa pöllämystynyt, että mitäs pitikään tehdä seuraavaksi :)
    Yksin korvessa en suostuisi olemaan. Mulla on niin vilkas mielikuvitus, että meidän terassillakin näen ja kuulen ylimääräisiä joita ei ole olemassa. Tai ainakaan ei pitäisi olla! :) Relaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ylläri kun tulit :)
      Viikko on mennyt ihan mukavasti, ainoa riesa on ollut Riesan sivuvaikutukset: huimaus ja kun en nää kunnolla (nytkin tekstin koko taitaa olla 125% tai jotain).
      Tuo on kuitenkin niin totta, ensin et osaa tehdä mitään - sitten olis tekemistä vaikka kuinka ja oikeastaan vois vaikka olla yksin vielä pari päivää ;). Mutta mulla höpöttäjällä on sikäli ollut päivät tylsiä, kun ei ole ollut juttukaveria, että illat on menneet puhelimessa puhuessa.
      Ihan korvessa minäkään en suostuisi olemaan - nyt asutaan melkein keskellä kylää ja lähin naapuri on niin lähellä, että jopa minä saattaisin saada herätettyä kivellä heittämällä. Ehkä. Ja nuo mun epilääkkeet pitää huolen siitä, etten hevillä herää, melkoista rytyymistä saa seinän takana pitää, ennen kuin havahdun.

      Poista
  5. Ystävät ”hädässä” tunnetaan. Ihanaa, että löytyy huolenpitäjiä monesta suunnasta. Itselläkin alkaa kausi jolloin lisääntyvään yksinoloon pitänee totutella. Itseasiassa nautin yksinolosta ja huomaan, että saan paljon enempi aikaiseksi, mutta nyt täällä mökillä ollessa täytyy totutella ”mörköihin” mökin kolinoihin ja syksyn pimeyteen. Vaikka mökkinaapureita ihan lähellä onkin, niin syksyllä viikolla ei naapurimökeillä hirveästi väkeä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoisien kesäöiden jälkeen minusta pimenevät syysillat on ihan tervetulleita - on ihanaa kun voi poltella kynttilöitä pihalla (toki pitää muistaa olla varovainen) ja sisällä ja kuunnella sateen ropinaa.
      Meilläkin kylä taas hiljenee kun koulut alkaa, lomat loppuu ja kesäasukkaat palaavat kaupunkiin. Alkuun palaavat vielä viikonlopuiksi, mutta mitä pidemmälle syksy etenee, sitä vähemmän mökkiläisiä täällä näkyy - ja lopulta olemme jäljelle vain me "tupajäärät", joita ei saa kylästä pois enää millään ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)