Kop kop avaa hakas..

                                         

Viikko on vaihtunut, menneellä viikolla oveen koputettiin vain kahdesti. Meille ei ihan noin vain tullakaan, ei ole ovet auki eikä salaa pääse sisälle. Ja kun haluaa tulla, voi valita, soittaako ovikelloa, koputtaako vai käyttääkö kolkutinta. 

Ensimmäiselle vieraalle, Mursun tilaamalle lapsenvahdille ja mun tilaamalle puutarhurille, jätin oven lukitsematta ja koputtaessaan ihan vain huikkasin, että saa tulla. Tehokas naapuri kun hoitaa monta asiaa samalla tittelillä. 
Oikeasti loistava ystävä: kysyi joka päivä olenko kunnossa ja onko kaikki hyvin. Ensimmäisenä päivänä jouduin kusiaisten hyökkäyksen kohteeksi, kun kävin talon takana riipimässä irti jättipalsameita. Hyökkäyksestä kerrottuani ystävä oli huolissaan, etten vaan ole joutunut näiden jättimäisten petojen hyökkäyksen kohteeksi uudelleen ;) 

Uudelleen oveen kolkutettiin kun Mursu oli saapunut kotiin turvakseni. Ovelta kuului hiljainen kolkutus, Mursu meni ovelle ja siellä oli meille vieras nainen. "Kun hän tuolta tuli ja tästä teidän pihan poikki oli kulkemassa, kun ei tuota tietä pitkin enää päässytkään, se olikin ihan umpeen kasvanut, kauheata ryteikköä siellä, ajattelin että tuosta teidän metsikön läpi pääsee helpommin. Ja että kyllä hän oveen koputtaa, ettette ihmettele kuka tässä teidän pihalla pyörii."
No eihän siinä mitään, ei piha siitä kulunut, mukava toki kun pysähtyi kertomaan. Rusakot ja ketut ja ilvekset kun harvemmin ovelle kolkuttelee, vaikka tuossa pyörähtelevät...
"Tässä on teille kimppu saniaisia" - tuumasi vielä lähtiessään ja ojensi Mursulle tuon kuvassa olevan saniaiskimpun. Nätti kimppu minusta, siksi sen maljakkoon laitoinkin. 

Mursun ja Pojan viikon Lapin reissu oli onnistunut. Olen onnellinen heidän onnistuneen matkansa puolesta - meillä kaikilla oli hyvä viikko. Paljon näkivät ja kokivat, kotimatka meni rallikansasta huolimatta nopeasti.

Minä kärvistelin ties minkä kanssa. En enää tiedä onko vika korvien välissä, korvissa, silmissä vai "päässä" ylipäätään. Mutta koska mitään ei ollut pakko tehdä, niin mikäs tässä. 
Dahliaani kävin katsomassa päivittäin - se on upea, pakko sanoa! Koetan käydä huomenna ottamassa siitä kuvan, se nimittäin paranee päivä päivältä. Elämänlanka sen juurella kukkii uusin kukin muutaman päivän välein. 
Alppiruusulle juttelin myös. Kiskoin sen juurelta ja sieltä täältä, mihin nyt yletyinkin jättipalsameita. Lupasin alppiruusulle, että pidän siitä, aarteestani, huolta ja jättipalsameille sanoin, että ihan turha yrittää siihen majoittua; joka ikinen niistä saa häädön heti kun minun silmiin osuu. Ne mihin minä yletyn, kiskon irti omin käsin ja ne mihin en ylety, palkkaan kahvipalkalla poistajaksi jonkun pidemmän. 

Tämmöisiä Pöllönkulmalla tänään. Jos vielä matkustusilmoituksen tekisin, niin sitten ei muuta kun lähtöselvityksen aukeamista odottelemaan ensi maanantai aamuyölle :) Viimeiset päivät on NIIIIIIIN pitkiä. 


Kommentit

  1. Kummallinen tunne, kun pitäisi tehdä jotain, mutta ei tiedä mitä tekisi ja se mitä pitäisi tehdä, ei huvita. Sitten tekee jotain ihan muuta, tai ei yhtään mitään. Se on ehdottomasti paras vaihtoehto, jos se on mahdollinen :)
    Hyvää matkaa, minne sitten menetkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa :) Matkalaukku pitäisi ottaa esiin ja ruveta pakkaamaan, mutta ongelma on tilanpuute: sitä ei voi jättää avoimeksi odottamaan, että heittelee sinne tavaran tai vaatteen silloin, toisen tällöin. Pitää pakata sitä vain mielessään. Vanhassa kodissa oli tilaa jättää matkalaukku avoimeksi vaikka heti kun matkaliput oli varattu - yleensä puoli vuotta aikaisemmin :D
      Iso kiitos - Siskorakkaan ja perheensä luo Englantiin lähden Äidin kanssa. Pienet on kolmessa vuodessa kasvaneet isoiksi, mutta odottavat silti mummoa ja tätiä <3

      Poista
  2. Jänniä aikoja. Kiva kuulla, että kaikki meni hyvin matkalaisilla ja kotonakin. Ja oikein mukavaa matkaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänniä aikoja elelette tekin Koirapojan kanssa - riippuisiko tuo vähän katsantokannasta, tämä elämän jännitys ;) Tavallisestakin elämästä saa jännittävää, kun vähän siristää silmiä vai mitä luulet?
      Ja kiitos, Siskorakkaan kanssa on jo suunniteltu kaikenlaista ohjelmaa, toivottavasti päivät riittää :D

      Poista
    2. Juu, meillä on koko ajan jännää. Löytyykö lätäkkö? Pysyykö mummo pystyssä seisoessaan huojuvalla tuolilla? Valmistuuko lahjat ajoissa? Valmistuuko mikään koskaan? Miten käy joulukalenterin lohikäärmeiden? Paraneeko sauvakävelyaika? Riittääkö rahat? Tuleeko uni? Jännitystä on vaikka naapurillekin.

      Poista
  3. Kyllä jättipalsamit saa kyytiä kun vielä uhkaillaan perään :) mutta hauska kulkija, toi saniaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeästi ne yrittää tuonne alppiruusun juurelle ilmiintyä, mutta ehei, kyytiä saavat, uhkausten kera :)
      Saniaiset ovat muuten aikas janoisia, ensimmäinen maljakollinen vettä meni hujauksessa. Mutta vihreitä ja kauniita ovat vieläkin.

      Poista
  4. Kerrankin saan kommenttikentän toimimaan täällä! Daaliasi on kyllä aivan ihana, syystä käyt sitä joka päivä katsomassa. Hyvää matkaa minäkin toivottelen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - niin hyvän matkan toivotuksista kuin dahlian kehuista. Se on melkein kuin pallo - uskomaton. Ja olen niin ylpeä itsestäni, kun sain sen talvehditettua (ei tainnut nyt mennä oikein :D), kun se toinen kuivui. Toivottavasti ensi talvi sujuu yhtä hyvin.

      Poista
  5. Hienot saniaiset sait yllätyskolkuttajalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin? Itse asiassa saniainen on Mursun lempparikasveja luonnossa ja minua vähän hymyilytti, kun kolkuttaja tuuppasi saniaiskimpun Mursulle.
      Olen niitä tuossa vaalinut ja koettanut hyvänä pitää, etteivät kellastuisi ja kuivuisi.

      Poista
  6. Upeat saniaiset! Eipä ole itselle tullut mieleen, että niitä maljakkoon keräisi, näin sitä huomaa olevansa rajoittunut. Mukavaa, että sait Mursun kotiin ja ennen kaikkea mukava matkaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös? En ole minäkään koskaan tullut ajatelleeksi, että saniaisia - ja mitähän kaikkea muuta?? - voi ulkoa maljakkoon kerätä, aina vain niitä samoja kukkia. No mustikanvarpuja olen kerännyt ja tietysti keväällä aina ne koivunoksat, että voi laskea milloin koivuun tulee lehdet :)
      Ja Äiti neuvoi, että lupiineista pääsee eroon silläkin keinoin, kun kerää niitä maljakkoon, nehän on nimittäin kauniita, kun ne kukkii ja roskiin kun kuihtuvat, eikä ne sitten pääse silloin ulkona siementämään.
      Kiitos matkantoivotuksista - jos vain huomaat tämän lukea, niin laitatkos sähköpostiin osoitteesi :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos 🤗
      Oli taas blogger tämän kommentin laittanut roskapostiksi 😠, piti bloggeria herätellä ja muistutella, näistä kommenteista.

      Poista
  8. Onpas teillä ruuhkaista, ihan kuin asuistee jossain muualla kuin jumalan selän takana ie missään... . Oletkos muuten kauan siellä Britannian maila huhuilemassa ;D 24. kuluvaa, on sulle osoitettu postaus ja...enpäs kerrokaan...hihii.. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhkaa piisaa, näkisit kuule millainen jono isoja ja pieniä mopoja ja raktoreita ja muita avoautoja näin viikonloppuisin meidän kylätietä ajeleekaan. Unohtamatta juoksijoita ja polkijoita.
      Puolitoista viikkoa olen poissa kotoa - ellei korona tartu mukaan ja Mursu häädä karanteeniin.

      Poista
  9. Postissa jotain hassua, ja siihen liittyvä postaus tulee ulos sunnuntaina;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊 - jännityksellä odottaen.
      Pö-Lö nousee siiville jälleen tänään ja palaa kotipesään

      Poista
  10. Saat huomisen aiheen etukäteen: SYYS eli syksy. Jihuu!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)