Omalla kylällä parhaat mansikat

Pöllönkulmalla pakastettiin keskiviikkona mansikoita. Kauppareissulta kotiin tullessa käytiin ihan tuosta omalta kylältä hakemassa viiden kilon laatikko, kun tiedettiin ne makeiksi ja makoisiksi, oltiinhan ne jo reilu viikko sitten käyty testaamassa. Ja melkein parinkymmenen vuoden ajan jo aikaisemminkin. 

Tehtiin myös Luomuviljapihvejä. Me lisättiin taikinan joukkoon jauhelihaa ja paistettiin pihvit uunissa. Tuli hyviä. Luulen, että jauheliha teki sen, että meidän makuun kaipasivat vähän lisää makua; esim. sipuli olisi ollut hyvä. Nyt ensiavun antoi ihan vain aromisuola. 

Suosittelemme.

Ja olisiko Pöllö Pöllö, jos ei olisi pieniä kommelluksia :)

Tiistaiaamuna oli varattuna aika fysioterapeutille. Aikaa varatessa muistan selvästi, että sanottiin - kun kysyttiin - että onko mahdollista mennä paikkaan Y vai mieluummin paikkaan X ja sanoin, että paikkaan X, kun se on lähempänä, siis sanottiin, että soittavat kyllä sitten, jos se onkin jostain syystä siellä paikassa Y, niin sen voi perua. 

Sunnuntaina tuli tekstiviestimuistutus siitä ajasta, mutta ei tietoa paikasta. Menin tietenkin paikkaan X. Laitoin puhelimen äänettömälle, istuin odottelemaan ja selailemaan lehteä... Löysin mielenkiintoisen sivuja, jonka alusta otin kuvan ja jatkoin lukemista. Harmitti, kun joku oli repinyt jutusta sivuja pois, joten kaivoin puhelimen uudelleen esille, että otan kuvan lehden kannesta.

Kas, joku on soittanut. Vieras, mutta kuitenkin tutunoloinen numero... Soitin - fysioterapeutti.

- Sulla oli aika kello 9. Taidat olla paikassa X.

- Kyllä, täällä olen oven takana.

- Voi itkujen itku. Minä olen tänään täällä Y:ssä. Olisiko mitenkään mahdollista, että voisit tulla tänne vielä tänään?

- No tota... Mun täytyy kysyä Mursulta. Jos mä kuule soitan sille ja kysyn ja soitan sitten sulle takaisin, niin katsotaan, eihän täältä nyt niin pitkä matka ole. 

- Se olisi hienoa, tehdään niin.

Soitin Mursulle, kysyin onnistuuko ja kauanko meillä menee. Kyllähän se hänelle sopi; hieno keli eikä meillä ollut mitään tekemistä. Soitto siis takaisin fysioterapeutille.

- Hei, kuule, kyllä me voidaan sinne ajella, ei tässä mitään. Mihinkäs aikaan?

- Voi kun te ootte ihania, tosi hienoa! Käviskö parin tunnin päästä?

- Missä siellä onkaan terveysasema?

- No kun ajatte siitä suoraan ja tulee t-risteys niin käännytte sitten vasempaan, kyllä te löydätte.

- Hmm.... Se on kyllä tuttu paikka, tiedän missä on kirkko ja Kirkkolampi ja uimahalli ja linja-autoasema, mutta nyt en kyllä osaa terveysasemaa sijoittaa... No eiköhän se löydy, ja asuuhan niitä sukulaisia siellä, kysytään niiltä sitten.

- Sähän tunnet tän paremmin kuin minä :)

Niin me sitten ajeltiin sinne ja kun aikaa oli reilusti, harrastettiin taas maakuntamatkailua, tällä kertaa ihan uusissa maisemissa. Kyllä Suomen luonto on kaunis - sitä ei voi lakata ihailemasta! 

Tällainen seikkailu meillä taas tällä kertaa. Kotiinpäin lähtiessä taivas oli musta kuin mikä ja ukkonenkin jyrähteli pari kertaa. Matkalla satoi vettä mutta meillä kävi niin hyvä tuuri, että sade, mikä oli tulossa tänne meille päin, ei pysynyt matkassa vaan pääsimme kuivina kotipihalta sisälle :)

Fysioterapeutilla meni aikaa 1,5 tuntia. Suurimpia haasteita Pöllön elämässä on huono ryhti ja jumissa olevat hartiat ja niska - lähes 30 vuoden toimistotyö on jättänyt jälkensä ja taaksejäänyt melontaharrastus :( - sekä huono tasapaino. Tasapainoa erityisesti fyssari haluaisi nyt ruveta parantamaan, jotain tarttis tehdä. 

Tiesittekö muuten sellaisesta TV-kanavasta kuin KotiTV? Se näkyy arkipäivisin kaksi tuntia päivässä ja siellä on liikunta- ja muistikuntoutusta ja kulttuuria ja oppimista. Se on katsottavissa myös netissä www.kotitv.fi.  EI ollut maksettu mainos, sain vain vinkin tällaisesta :) 

Ai niin, se lehti. Se on Kodin Pellervo, numero 3 Maaliskuu 2020. Jos joku sattuisi ko. lehteen törmäämään.. Lehdessä on juttu paperin tekemisestä ja se kiinnostaa. 

Jos vaikka kirjaston poistoista - se terveyskeskuksen lehti oli meidän kirjastosta sinne viety...