Mikä päivä tänään on?

Ehkä tätä voisi sanoa melko tavalliseksi keskusteluksi Pöllönkulmalla. Keskustelun aloitti Pöllö:

- Mikä päivä tänään on? Tiistai - siis sunnuntai mun piti sanoa.

- Ei, kyllä tänään on lauantai.

(Pöllö varmistaa viikonpäivän puhelimestaan, ei, Mursu ei huijannut)
- No, lauantai tai sunnuntai, sama asia. Tai tiistai, mitä väliä.

- Nii-in, se vaan tarkoittaa sitä, että täällä on hyvä olla. Eikä sunnuntain ja tiistain välillä nyt niin pitkä väli ole, kuus päivää.

- Tota.. yks päivä, eihän siinä ole kuin maanantai? Tai niin no, riippuu kummasta suunnasta laskee. Tiistaista sunnuntaihin vai sunnuntaista tiistaihin. 

Jos ei ole mitään muistettavaa, mihinkään mentävää, niin eihän sillä varsinaisesti olekaan väliä, mikä viikonpäivä on. Terveydenhuolto muistuttaa aina hyvissä ajoin, että hei, sulla on aika, muista tulla tai peruuttaa. Apteekki laittaa viestin, että tilatut lääkkeet on noudettavissa. Kirjastokin laittaa viestin, että varattu kirja on noudettavissa. 

Ja kyllä sitä aina illalla katsoo, mikä päivä on huomenna ja aamulla vielä varmistaa, ettei se ole yön aikana vaihtunut. Kun koskaan ei tiedä.  

Meillä on satanut mukavasti lunta viime päivinä ja lumitöitä on saanut tehdä ihan kuntoilumielessä joka päivä. Ulkona uskaltaa taas kävellä ilman nastoja ja niinpä läksin perjantaina liikkeelle ihan talvikengissä. Niissä on teorissa hyvä pohja. Kulutuspintaa lähes sentti. Kerää hyvin lunta. Oli aika hammashoitolaan ja oltiin liikkeellä hyvissä ajoin, joten päätin poiketa kirjastossa. Kopistelin kenkiä ja pyyhin niitä mattoon, mutta - viuuuuuuh! vauhdilla ja luistellen pyyhälsin ovimatolta suoraan tiskille iloisesti hymyillen :D 

Kirjastontäti katsoi pelästyneenä ja kysyi totta kai, ettei vain sattunu. Ei onneksi, pöytä otti hyvin vastaan. Siinä sitten hetken seisoin ja sulattelin lunta kengistäni, kun se oli sulanut pitokin palautui ja pääsin liikkeelle. 

Vauhdikas aloitus kirjastovuodelle :D

Kirjastokäynnistä oppineena seisoskelinkin sitten hammashoitolan ovella - sisäpuolella - niin kauan, kunnes lumet kengistä oli sulaneet ja uskalsin lähteä kävelemään käytävää pitkin eteenpäin. 

Käynti oli ihan ok, yksi alkava reikä, hammaskiveä pitää poistaa ja semmoista tavallista. Mukana oli opiskelija - sekin on mulle ihan tavallista, olen ollut kovin monen eri lääkärin vastaanotolla "opetuskappaleena", mutta ei se minua häiritse. Ala jota ei opi kuin käytännössä, toisin kuin minun ammattini aikoinaan. 

Melkoista salakieltä ne kyllä puhuivat, kun hampaita ja ikeniä tarkastivat, ei siitä ymmärtänyt yhtään mitään. Tai sen ymmärsin, kun sanoi että "xx puuttuu" 

Käsityöihmisten iloksi, ja tietenkin omaksikin. Olen saanut jotain valmista ja viimeisteltyä ja koetan saada nämäKIN matkaan alkuviikosta. Ystävälle sukat ja hänen pienelle pojanpojalleen lapaset päiväkotiin. Kunhan nyt toipuvat kaikki koronasta. 

                                                                        

                                                                                                   

Kuvat on taas mitä on - pitää laittaa jatkossa Mursu kuvaamaan, sillä on vakaampi käsi kuin mulla.

Tänään kaivelin keskeneräisiä ja parittomia sukkia ja lapasia ja päätin tehdä niille parit, ennen kuin aloitan mitään uutta. Yksi ohjelehtinen on kateissa, mutta onneksi ohje löytyi netistä. Tai niin no.... ne yhdet pitkävartiset sukat pitäisi tehdä varmaan ennen juhannusta ;), että niistä olisi jotain iloakin. 

Ja hei kuulkaa, pieni pyyntö olisi - jos jonkun neulojan jemmassa sattuisi olemaan tarpeettomana Novitan Niitty -lankaa värissä 834, niin olisin iloinen, jos voisin sen sinulta lunastaa <3