Aika juoksee - minä en

Laiskuuteni mitta lienee muutamassa asiassa, joita ei varmaan pitäisi edes tunnustaa.

Yksi: 

- tiskivuori kasvaa ja melkein kaikki käytössä olleet kahvimukit on saman kahvivieraan. NIIIN noloa. Mutta tiskaan, ennen kuin mukit loppuu, ei tarvi tuoda omaa mukia eikä juoda pahvimukista

Kaksi:

- ystävän kaupungissa pesemät pyykit on edelleenkin pakattuna samassa kassissa. Juu, ystävällä ei ole kaupunkia, mutta kieli taipunut fiksummin. Pyykit on pesty monta viikkoa sitten, pääasiassa liinavaatteita ja pääsy liinavaatearkulle on jälleen kerran umpiummessa - tarkoittaen, että veranta on taas täynnä tavaraa

Kolme:

- oli joku kolmaskin asia, mutta unohdin sen jo. Mutta olkoon se vaikka tämän blogin päivittäminen. Ja ylipäätään tietokoneen esiin ottaminen ja avaaminen. 

Ei oo taas (miten niin taas??) kaikki mennyt kuin strömsöössä. Johtunee siitä, että Poika muutti sieltä suunnalta pois. 

Käytiin rokotettavana, siitä näyttää  nyt olevan todistuskin saatavilla. Modernan tyrkkäsivät meille molemmille. Meillä oli peräkkäiset ajat, hoitaja pyysi meidät sisään samalla kertaa. Niin me sitten käveltiin hänen perässään kuin hanhenpojat. 

AM:lle ei tullut mitään. Minä olin seuraavina parina-kolmena päivänä kuin tappelussa ollut: pistoskohta oli kipeä. Yhden puoli päivää särki päätä, se ei ole mulla normaalia. Viikko meni ok, mutta nyt pistoskohtaa kuumottaa ja samalta puolelta niska-olka on jumissa. Jumitus voi kyllä johtua viikonlopun nurmikon trimmaamisestakin - siinä samalla sai lihaksetkin vähän trimmausta.

Viime viikolla oli myrrrsky. Tiedätte varmaan: tuulee ja sataa ja sataa ja tuulee. Ja sitten kuuluu TUMPS.  Ja siellä se nyt pötköttelee työkaluvajan katonkulmalla, odottaen että urheat miehet tarttuvat toimeen. Kaatui juurineen. Urheat miehet ei saa satuttaa itseään eikä saa satuttaa meidän kaivoa. 

Ja se vajakin kaipaa vähän korjausta, mutta senhän nyt voin vaikka minä jonain iltapuhteena korjata.. ;) Uskokoon ken tahtoo. Hyviä neuvoja voin kyllä antaa. 

Mitäs vielä. Kylppäriremontti. Kävin viikko sitten katsomassa mikä on tilanne. Sekään ei nyt mene ihan niin kuin oli ajateltu. Mutta aikataulun pitäisi silti pitää, koska muutos suunnitelmiin ei käsittääkseni aiheuta meidän yläpuolella oleviin asuntoihin samanlaisia remontteja kuin meidän kolmen vesivahingosta kärsineen asuntoihin. Aika karu näky oli kun kävin katsomassa - meidän ihanat oranssit vinyylitapetit vessasta oli otettu pois, nyyh. Saisikohan ne jotenkin takaisin..

Mutta mitä noista. Jalat toimii. Kädet toimii. Pääkin toimii jotenkin. Ikkunasta ulos katsoessa on näkymä mitä parhain. 

Tuomi, jonka kukintaa katselin aamuisin kahvia valmistaessani on kukkansa kukkinut, mutta sen sijaan punalehtiruusu alkaa tuomaan iloa - odotan jo sen ihania vaaleanpunaisia kukkia tummia lehtiä vasten.

Etupihalla kukkii valekirsikkapuu ja pieni omenapuukin yrittää tehdä kukkia. Ressukka varmaan kuullut jostain, että tämä on sen viimeinen kesä. 

Syreeni aloittaa kukintansa varmaan muutamien päivien sisällä. 

Ja alppiruusu! Sen nuppujen aukeamista odotan kuin lapset (ja minä) joulua. 

Saunapolun varrella tuoksuu pian kielot, on ihan pientä vailla että ne aukeavat. Mustikkakin kukkii, samoin ahomansikka. Muutoin piha on täynnä pieniä sinisiä kukkia. 

Voisin vain istua portailla ja katsella pihaa ja puita, kuunnella lintuja ja nauttia alkukesän vihreydestä. Eikä mikään oikeastaan estä sitä tekemästäkään. 

Tänään Urheat Miehet laittoivat räystäskourun paikoilleen ja se on jo testattukin. Toimii loistavasti. Nyt Urheat Miehet täydellä kokoonpanolla voivat nostaa talven kuivumassa olleen pöydän ja penkit paikalleen.

Ihania alkukesän päiviä kaikille!

Sujelle: täällä oon, tallessa - hu-huu :D