Kyllä Pöllö lentää - vaikkei niin yrittäiskään

Sitä on taas sattunut ja tapahtunut. Ei onneksi sattunut. Ei tullut edes kankku kipeäksi, kun on pehmusteet omasta takaa. Mutta näin jälkikäteen naurattaa hyvinkin se, että mitä ihminen ajattelee ensimmäiseksi, kun kaatuu.

Riesa kävi kylässä, samalla kun Pöllö oli kylässä. Oikeastaan viikko sitten oli semmoinen kyläilyjen ketju. Koronasta huolimatta meillä on tietyt ystävät joiden kanssa ollaan oltu koko tämän vuoden ajan tekemisissä - jos muita on pihaan pölähtänyt, niin turvavälistä on kyllä pidetty huoli.

Viikko sitten kävi siis ystävät kylässä. Koiransa kanssa, joka on ihan itse tehnyt itselleen olohuoneen matosta reviirin, jonka ulkopuolelle ei astu ilman lupaa. Höpsö koira.  Ystävien kyydillä lähdin kaupunkiin (pummi...) ja kaupunkikotiin päästyäni soitin Luottoystävälle tien toiselle puolelle.
- Tarjoatko kahvia ja pari voileipää, kun mulla ei ole mitään ruokaa täällä. Paitsi hernekeittopurkki.
- Tietenkin, tuutko heti?
- Tuun
Siellä sitten juotiin kahvia, kuin kaksi vanhaa piikaa, vaikkei sellaisia ollakaan ja se palasokeri suupielestäkin taisi unohtua..
Yksin on tylsä olla, joten jäin vähäksi aikaa istumaan ja mitäpä muuta naiset tekee kuin ihailee käsitöitä.. Tarkoitus oli vähän neuvoa, vaan siitä ei Riesa tykännyt. Siinä istuin silmät auki enkä puhunut mitään. Onneksi ystävä tietää miten toimia. 
Tolkkuihin tultuani ystävä saattoi mut kaupunkikotiin ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle.

Sunnuntai valkeni, käytiin ystävän kanssa kaupassa "näillä pärjään pari päivää". Palatessa ystävä tarjosi lounasta, pyysi luokseen syömään. No kukapa ruuasta kieltäytyisi. 
Vein ostokset kotiin, otin neuletarpeet ja läppärin mukaan. Ai miksi läppärin? No kun se ohje oli siellä.

Vatsat pullollaan istuttiin sohvalla kahden hengen neulekerhossa ja puhuttiin tärkeistä asioista, suunniteltiin ystävän kesämökkiä ja juoruttiin - tärkeintä. Ja sitten oli Pöllön aika lähteä nukkumaan. 
Keräsin kaikki kamppeet puhelinta myöten samaan kassiin ja lompsin rappuset alas. Liukasta on. Tuosta ei kannata mennä, menen tuosta tuonne, siellä ei ole niin liukasta. 

Ja viuh, Pöllö lensi komeassa kaaressa... tömps..kraäaks... Voi vih.. läppäri hajosi. Se vasta ostettu. Vai puhelin? Millä mä soitan AM:lle jos Riesa? Kenenkään muun numeroa en muista. 
Keräilin itseni pehva pystyssä (juu, kuvitelkaa vaan), se ei oo helppoa liukkaalla jäällä kömpelönä tollona ja kävelin kotiin. Ystävä muuten olis ollut siinä lähellä...
Sisälle päästyä ensimmäisenä tietenkin tarkistetaan läppärin näyttö: Ehjä. Sitten kone päälle ja sillä aikaa etsitään puhelin, näyttö ehjä, soitto ystävälle, toimii. Läppäri toimii. 
Ystävä kysyy 
- Sattuks sua?
- En mä tiedä. Ei kai.  *Ja sitten taivutellaan polvet, nilkat, ranteet...*  Ei sattunu. 
Paitsi Riesa. Puhe alkoi sammaltaa, en saanut vastattua kysymyksiin. Istuin sängylle.*
- Odota mä tulen sinne. *Viiden minuutin päästä ystävä on vieressä*

Onni on ystävä, joka ruokkii sut, huolehtii susta kun tarvit apua, tulee vaikka pyjama päällä apuun, kun huomaa, että tarvitset apua tai tukea. Tai herää aamulla aikaisemmin kuin olisi tarvinnut, viedäkseen sut lääkäriin 💕💕

Kun kaupunkiasiat oli hoidettu, AM tuli kipin kapin hakemaan Pöllönsä kotiin, ettei se tölvi itseään enempää. Kaksi asiaa hoidettavana ja hyvä, etten ollut sairaalassa! 

Tänään lauantaina tein urotyön. Siis mun näkökulmasta. Minähän oon asunut lähes 40 vuotta kaupungissa eli ei ole tarvinut lumikolaan tarttua. Vähän lumilapiolla autokatoksen oven edestä lumia pois heitellä. Nyt on lunta satanut oikein satamalla. Ja satoi lisää koko aamupäivän. 
AM:lle kävi pieni onnettomuus reilu viikko sitten; kova yskäisi aiheutti jonkun alemman kylkiluun murtumisen ja se on vieläkin kipeä, tietenkin. Pöllö kunnon vaimona, Riesaa ja lunta uhmaten meni tekemään lumitöitä "teen sen minkä jaksan, loput jää tekemättä". Lumitöiden tekeminen olikin kivaa, vaan tottumattomalle, huonokuntoiselle raskasta (lumi kyllä kevyttä) ja nyt en tämän raskaampaan pysty. Kola jäillä vois maistua 😉😉
Ehkä kohta jaksan ottaa sukkapuikot käteen. 
Ja lunta tuli koko ajan lisää ja tulee ainakin torstaihin asti - huraa. 

Tällainen pitkä avautuminen teille tällä kertaa. Enemmän on vähemmän - ei kuin pidemmästi harvemmin. 
Kaikki asiat ei oo vielä selviä, mutta kyllä ne tästä 👍

Tällaista lumitunnelia ajelimme tässä jokin aika sitten - näitä lumen taivuttamia puita oli muutama kilometri ja on varmaan nytkin.