Kaikesta huolimatta

Tai ehkä juuri siksi. On huonoja ja on hyviä päiviä. Huonot päivät tekevät hyvistä sitäkin parempia. Hyvät päivät ja hyvät hetket saavat huonot unohtumaan. Vaikka asiat ei aina menekään niin kuin olit suunnitellut, tehdään uusia suunnitelmia.
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" on nyt muuttunut muotoon "Kolmas kerta toden sanoo".  Mikähän olisi hyvä jatko tuolle sananlaskulle?
Ensimmäinen suunnitelmahan palautti meidät takaisin sohvalle bensan puutteen vuoksi, ja viimeksi kun piti tuoda kaupungista enemmänkin tavaraa suunnitelman tyrmäsi lumisade - etelän matka.
Nii-in.  Olisi otettu peräkärry mukaan, mutta kun se oli auraamattoman tien takana etelän matkan takia, niin milläs otit. Niin meidän tuuria.
Nyt olisi sitten aika kolmannen yrityksen. Pitäkää peukkuja 👍

Mutta ei se mitään. Elämä on kuitenkin jännä juttu, kun sille antaa mahdollisuuden 😃 Torstaina 13.2. oli Maailman suurin Marttailta. Se järjestettiin naapurikylässä Nuorisoseurantalolla ja halusin lähteä mukaan siksikin, kun olen käynyt ala-asteen viimeisen luokan siellä. Meidät siirrettiin sinne "evakkoon" kun vanhaa koulua ruvettiin purkamaan uuden tieltä.
Mutta mulle piti järjestää kyyti. Olisihan AM varmaan kuskannut - ainakin puoliväliin tai jotain, mutta kyyti järjestyi. Ennestään tuntematon Minna koukkasi mut tuosta pihatien päästä kyytiin. Pikainen tutustuminen ja päivitys mm. Riesasta, ennen kuin otettiin matkan varrelta lisää väkeä kyytiin.
Olihan paikka vähän muuttunut, eikä muita tuttujakaan ollut paikalla kuin oma porukka. Tervetulotoivotusten ja muiden alkujuttujen aikana kukapa se muukaan halusi tulla mukaan kuin Riesa 😡😡 Onneksi olin jo aiemmin kertonut siitä, niin eipä ollut tälläkään kertaa hätää, mutta.. no niinpä niin. Grrrr..

Tähän jatkoa: maanantaina katsoin ikkunasta ja sanoin AM:lle, että meille on tulossa joku, auto kääntyy meidän pihaan, ihan outo auto. Äkkiä vähän tavaraa pois olohuoneen pöydältä ja semmoinen "pientä pintasiivousta" 😋 - sieltä tuli meidän Epilepsiayhdistyksen entinen sihteeri! Tovi tässä juteltiin ja kerroin liittyneeni Marttoihin.
"No sitten varmaan tunnet Minnan?"
"No juu, kyllä, just tutustuttiin, tosin ollaan  eri yhdistyksissä"
Siis kyllä on tämä maailma kuulkaa pieni, ihan valtavan pieni!  Täällä "eihän siellä ole mitään, mitä te sinne" -kylässä sen on huomannut 😂😂 Jostain syystä sen lisäksi, että täällä on kaikki muut palvelut paitsi kirjasto alle puolen kilometrin päässä, täällä on hirveästi ennestään tuttuja ihmisiä!

Ystävänpäivää vietettiin ihan parhaassa seurassa; kolme naista ja kaksi nuorta miestä. Lopputuloksen näette joskus syksyllä. Mutta voiko parempaa olla, kun nuori mies laittaa meille viestin " En haluaisi viettää ystävänpäivää kenen muitten kanssa kuin teidän kanssanne"

Mutta siis niin, kirjastoja on kolme kappaletta n. 30 km:n päässä, voi valita mielialan mukaan mihin suuntaan lähtee. Perjantaina kävin yhdessä kirjastossa.
Sieltä löytyi Pökötti:





Tai näitä isoja oli itse asiassa kaksikin ja samoin pienempiäkin oli kaksi kurkkimassa ikkunan takaa kirjastosalin puolelle.

Tämä on minusta vähän hämmentyneen näköinen.


Kirjastossa käynnin jälkeen mentiin Kelaan. Tämä on niin pieni paikka, että täällä pitää varata aika, ja niin tein kaupungissakin, pääsi helpommalla.
Voi miten ystävällistä palvelua saimmekaan - AM oli taas muistina ja tukena. Saimme paljon sellaista tietoa ja ohjeita joita emme olisi osanneet kysyäkään ja joista emme tienneet.
Oli pakko taas kysyä, että mihin ihmeeseen ne piilottavat ne ikävät ja "huonosti käyttäyvät" virkailijat siksi aikaa kun me käymme siellä. Siihen emme saaneet vastausta 😋

Tänään, lauantaina, on ollut kauhea tuuli ja nyt illalla (puolen yön aikaan) on ollut sähkötkin poikki muutaman kerran. Onneksi tietokone toimii kynttilällä 😉😉😎😎

Huomenna - tai siis tänään, on laskiaissunnuntai, ja meidän suvun perinteinen laskiaisrieha. Pulkkamäkeen ei taideta päästä, mutta jotain muuta kivaa me kyllä keksitään - aina on keksitty. Paistetaan makkaraa, syödään hernekeittoa, laskiaispullia ja varmaan myös täytekakkua - NAM, mitähän kaikkea muuta.
Harmi, ettei Poika ja Tyttöystävä pääse mukaan, mutta asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen. 
Enolasta sitten lähden Äitirakkaan ja Tunturiruipelon kyydillä kaupunkiin, lupasivat ajaa sitä kautta kotiin. AM tulee joskus viikolla hakemaan mut kotiin.

Hauskaa laskiaista kaikille - nyt menen nukkumaan, että jaksan aamulla lähteä reissuun!