Aloitekyky nolla

Joku on tainnut katkaista Pöllön siivet ja sitoa nokan, tai siltä ainakin tuntuu. Aloitekyky on nolla tai aika lähellä sitä ainakin. Sohva ja tv, josta ei tule juurikaan mitään, houkuttelee liikaa, vaikka tekemistä olisi vaikka kuinka.
Sohvan selkänojalla on kaksikin sukkaa odottamassa valmistumista, mutta ei, ei edes Susanna Maalta onnistunut haasteellaan saamaan niitä valmistumaan. Ei vaikka innokkaana kaivoin sen toisenkin sukan esille. Pahoittelut Susanna.

Laskiaissunnuntai ei mennyt ihan niin kuin piti.
Ensinnäkin: ABC:n Salessa ei ollut kuin jauhomakkaraa. Kelpasi kyllä mulle, erittäin hyvin, mutta AM tarvii lihaisampaa. Minusta makkara makkarana (=jauhomakkarana) ja liha lihana. Ajettiin siis oikeaan kauppaan.
Siellä se jo alkoi. Ristiaskel-hyppy, ristiaskel-hyppy... tai vähän sinne päin.
Päästiin perille Enolaan ja oli vähän kumma olo, ajattelin että on vain kahvin ja sokerin puutetta joten suoraan kahvipöytään tervetuliaishalausten jälkeen.
Ei auttanut.
Minua varten oli varattu yllätys, joten jäin hissukseen odottelemaan sitä, tapojeni vastaisesti olin aika hiljaa, istuin sohvan nurkassa ja enimmäkseen kuuntelin muita. Huomasin kyllä, että useampikin silmäpari seurasi minua enemmän kuin 2-vuotiasta pikkumiestä.
Aloin epäillä minkälaisesta yllätyksestä on kysymys ja olin oikeassa: yllätys oli tullut Kuopiosta asti 💖 Ihanaa; äidin serkku, jonka kanssa pikkutyttöinä siellä entisessä mummolassa vietimme paljon aikaa.  Hänkin huomasi heti, etten ole kunnossa: "Oletkos ihan kunnossa, näytät vähän siltä ettet ole"
No enpä ollut 😢 Ajatus ja puhe oli hitaanlaista enkä tahtonut pysyä pystyssä. Jonkun piti taluttaa koko ajan, kun oltiin ulkona. Yritin kuitenkin sitkeästi olla pihalla, raitis ilma ja rakas seura teki hyvää. Ja hyvin grillattu makkara - serkkupojan kanssa oltiin molemmat sitä mieltä, että makkarassa pitää olla kunnolla karsinogeeneja 😂
Kaikesta huolimatta päivä oli mukava; on aina ihana nähdä sukulaisia, varsinkin niitä joita ei näe kuin kerran vuodessa.
Mutta alkuperäinen suunnitelma; Äitirakkaan kyydissä kaupunkiin pakkailemaan tavaroita peruuntui. En uskaltanut lähteä eikä AM uskaltanut päästää yksin. Ajoimme kotiin ja täällä taas muutaman tunnin unet niin olo parani. Palatakseen seuraavana päivänä.
MÄ NIIN VIHAAN TÄTÄ RIESAA VÄLILLÄ ja toivon, että löytäisin jostain sen taikalampun, josta saisin ne kolme toivomusta.

Tulin kuitenkin kertomaan, että olen täällä kolossani vielä ja olen jotain sentään saanut aikaiseksi Käytiin kaupungissa ja kerrankin osuttiin liikennevaloihin niin, että vieressä ei ollut ketään ja ehdin ottaa kuvan, näistä herrasmiehistä, jotka on maalattu tuohon sähkökaappiin. Komeita miehiä.

Kaiken muun ohjelman lisäksi saatiin vähän tavaraa mukaan kotiin, muun muassa langat. Nyt ovat siis langat kotona ja omalla paikallaan. Näin oli ajateltukin, pienet tilat kun on. 

 Kaappi on isovanhempieni vanha kaappi - ehkä jopa mummoni vanhempien tai vielä vanhempi kaappi, ja sinne sain mahtumaan kaikki langat. Tuossa "eturivissä" näkyvien lankojen takana on vielä vähän lisää lankoja ja selkäni takana olevassa kaapissa myös. Sinne mahtuu myös puikot ja virkkuukoukut ja muut tarvikkeet.

Ja kaapin päällä olevat pöllöt - ne ovat vain pienen pieni osa pöllöistäni 😋
Siellä on myös vanhempieni matkamuisto Norjasta, näin luulen, pieni kalastajapatsas, jossa lukee (olen päätellyt) "Olisitpa nähnyt sen mikä pääsi karkuun" 😂

Tuohon seinällä olevaan kaappiin, vasemmalla, on tarkoitus laittaa ristipistotyöt, kunhan saan nekin kuljetettua kotiin kaiken muun tavaran joukossa.

Onneksi on ystäviä: päästiin tänään vihdoin eroon vuodesohvasta. Ystävä asuu kaupungissa melkein naapurissa ja hänellä on ollut meille avaimet siitä asti kun muutti siihen naapuriin. Hän kävi antamassa sohvan ostajalle. Vielä kun pääsisi eroon muistakin huonekaluista.

Varasin muuten ajan kuulontutkimukseen. Täh? Mitä? Sanoit sä jotain? Odota, korvissa vinkuu niin, etten kuule kunnolla.  Korvat suhisee ja kohisee ihan koko ajan. Joskus, hyvin harvoin se lakkaa muutamaksi sekunniksi ja silloin tulee ajatus "ai niin, tällaistako oli hiljaisuus?" Ja sitten se taas jatkuu.

Oliskohan nyt valitettu tarpeeksi? Voisin ottaa kirjan mukaani ja mennä joko lukemaan tai ihailemaan lankakaappiani 😉😊