Ettei sukantekotaito unohtuisi

Olen tänä vuonna neulonut vasta.. oottakaas kun tarkistan... seitsemän paria sukkia. Tai siis nyt tarkalleen kahdeksan kokonaista paria, yhdestä parista on toinen sukka valmiina ja toinen jumittui kantapäähän.
Ja yksi sukka on nyt tarkoituksella kesken ja siitä syystä tein ihan itselleni nämä tämän vuoden kahdeksannet sukat. Näistä tuli minusta vähän niin kuin karamellit. Ihan on seiskaveikkaa - luulen, että tuo tummanpunainenkin on, en kyllä ole ihan varma, kun se oli siitä joulukalenterista, jonka Susanna Maalta oli mulle koonnut. 
Melkein kaikki pöllösukat on vieläkin kaupungissa, vain yhdet on lennähtäneet tänne, sen tiedän, mutta kun ovat piiloutuneet pahalaiset. Niin kuin moni muukin asia....

Nyt mietin tässä, että riittäisikö Annen lähettämät langat säärystimien tekoon, mulla kun on niin paksut pohkeet - ja miten ihmeessä saan laskettua oikean määrän silmukoita niihin säärystimiin. Tai siis lisäykset ja kavennukset. Voi huokaus. No, ei muuta kuin härkää sarvista, eihän sitä muuten tiedä.

Tänään meni päivä taas yhdessä hujauksessa. Ystäväpariskunta tuli puolen päivän aikaan mukanaan valtavan kokoiset tuoreet kristallipullat - matkalla on leipomo jossa olivat poikenneet. Ja rupesivat vielä ensitöikseen kehumaan rukiista siemenleipää; "oletteko syöneet". Ei oltu, vaikka leipomo on melkein yhdellä noista meidän isoista kylistä. Saimme siis tuliaisiksi vielä leipääkin - joka on nyt jo syöty 😋
Ystävien kanssa oli ihanaa taas höpötellä ja vaihtaa ajatuksia - VIISI tuntia hujahti yhdessä silmänräpäyksessä ja vieläkin olisi saatu aikaa kulumaan vaikka kuinka, mutta kun eivät vieläkään ottaneet koiraansa mukaan, niin joutuivat lähtemään kotiin. Ihanaa kun on ystäviä, joiden kanssa ajatukset osuvat niin yksiin, että ymmärtää puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa.

Mutta hei, tämänhän olen unohtanut ihan kokonaan. Luin tuossa jokunen aika sitten Mika Waltarin kirjan "Kuka murhasi rouva Skrofin" - josta sittemmin tehtiin elokuva nimeltä "Kaasua, komisario Palmu".  Syy, miksi elokuvan nimi poikkeaa kirjan nimestä, on se, että ohjaaja Kassila halusi elokuvan nimeen "komisario Palmun", kuten muissakin Palmu -elokuvissa on.
No se siitä sivujuonteesta.
Kirjan takakannessa oli pitkä luettelo kirjoja ja silmäilin listan läpi, löytyisikö sieltä jotain mielenkiintoista. Silmiini osui Unto Seppäsen "Iloisten ukkojen kylä". Jotenkin kirjan nimi kuulosti hauskalta ja samoin tein tarkistin, löytyykö kirjaa mistään kirjastosta. Löytyihän se, varastosta. Ei kun varaten. Muutaman päivän päästä tuli ilmoitus, että kirja on noudettavissa ja käytiin se AM:n kanssa hakemassa.

Jo kirjan kansi teki muhun tietynlaisen vaikutuksen - tämän täytyy olla hauska, omalla tavallaan. Karjalaisukkoja, hmm..
No, vielä en ole kirjaa alkua pidemmälle lukenut, kun oli toinen kirja kesken, mutta uskon, että ei se suurta pettymystä tuota.
Ainakin opin uusia sanoja - joitakin olen kysynyt AM:ltä, joka on Pohjois-Karjalasta syntyisin, mutta osa on hänellekin vieraita.

Mutta. Kun etsin kirjasta viivakoodia, että saan lainattua kirjan automaatilla, niin mitä löysinkään. Nostalgiaa. Vielä minun aikanani, niin koulun kirjastossa kuin kirjastoautossakin oli kirjoissa käytössä nämä:





Kirjan numero löytyy tuolta yläkulmasta, lainaajien numerot alekkain kirjoitettuna noista sarakkeista. Ja tarkka on ollut virkailija, kun on saanut palautuspäiväleiman osumaan oikeaan sarakkeeseen 😄
Voi, muistan kuinka koulussa ekalla luokalla lukemaan opittuani sain "kirjastokortin" - jota opettaja kirjastokaapissa muiden tarvikkeiden kanssa säilytti. Kirjaston ovet avattiin aina perjantaisin - kirjasto oli sellainen koko seinän peittävä kaappi, josta nostettiin ovet pois paikoiltaan, ja sitten takaisin kun kirjasto suljettiin.
Ja sitten kun mummon kanssa mentiin kirjastoautolle ja sain oman kirjastokortin, ihan mukaan, sitä ei siellä autossa säilytetty.

Ja nyt, nyt mulla onkin Oodin lasten kirjastokortti, se kun on paljon hienompi kuin aikuisten 😍😂

Tämmöisiä tänään lauantai-iltana.
Krapulassa pitäisi pistäytyä ja Myyntisirkkusten tarinakin on vielä kesken - sirkkuset on jo muuttomatkalla. Enää 117 päivää kun pitäis taas oikoa siipiään.