Alastalon salissa

Tienviitta VOLTTERINTIE.  Siitä mielleyhtymä Volter Kilpi ja Alastalon salissa.
Kun tänään kävin kirjastossa palauttamassa erääntyneet kirjat lainasin kirjan

"Volter Kilven mestariteos tapahtuu yhden iltapäivän aikana yhdessä huoneessa, mutta sen sisäkertomuksissa ja monologeissa kuljetaan ajassa ja paikassa pitkälle"

Luvassa on kuulemma kaunista kieltä ja pitkiä lauseita. Tässä ensimmäisessä osassa on 459 sivua. Laina-aika 4 viikkoa. Lainan voi uusia viisi kertaa. Luulen, että tälle ei tule varauksia, joten voin uusia sen kyllä. Tosin ystäväni sanoi fb:ssä, että no onhan hänenkin tämä luettava, joten hän varmaan odottaa jo innokkaasti, koska kirjan saa..

Alastalon salia enemmän ihmettelen kuitenkin mitä tapahtui Possumunkin blogille? Possu; ethän antanut periksi? 

Tämä päivä on ollut kaiken kaikkiaan kummallinen...
Suoraan sanottunahan tämä oli jopa ihan paska päivä. Kävi nimittäin niin, että tilasin maalle lokakaivon tyhjennyksen. Lokakaivossa on kaksi pyöreää betonikantta. Kaksi urbaania cityeläjää on kurkistanut aina toisesta kannesta sisään ja katsonut mikä on tilanne. Sitten näytti siltä, että on paras tilata tyhjennys.
AM palasi eilen maalle ja laittoi iltapäivällä viestin, että käyty on, mutta on tyhjennetty vain 2/3. Mitäh? No kas, netistä löytyi päivystysnro ja reippaana naisena otin ja soitin sinne "Eihän tämä nyt tietysti ihan sunnuntai-illan asia ole, mutta kun asia nyt on esissä niin...." Ystävällinen mies otti tiedot ylös ja lupasi, että tänään joku soittaa AM:lle. Ja kyllä sieltä soittikin, ensin naisihminen jolle AM selitti saman kuin mulle. Ihmetteli kovin. Sanoi soittavansa tyhjennyksen tehneelle kuljettajalle ja kohta oli mies soittanut AM:lle.
- Onkos teidän pihassa sellainen hopean värinen auto?
- Oo-on. (Mitä ihmettä se tähän kuuluu...)
- Joo, kyllä mä siinä kävin, mutta ei siellä ollut sen enempää.
Ja sitten tuli opetusta. Kaikki koulutushan maksaa, mutta kyllähän tuo vähän harmittaa... Meillä on yksi lokakaivo, joka on kahdessa osassa mutta yhdistyy yhdeksi jossain siellä yläosassa. Meidän pitää siis katsoa MOLEMMISTA kansista mikä on tilanne, jos sitä halutaan katsella. Voi kakka, en paremmin sano. Mutta hyvää asiassa oli se, että soitti ja selitti minkälainen kaivo meillä on, eikä tullut sitä paikan päälle selittämään - olisi nimittäin taas maksanut lisää, kun käyt kaupunkilaisia opettamassa 😂😂

Halusin irtisanoa meidän saunavuoron kaupungissa. Yritin soittaa huoltoyhtiöön. Ensin ei linja edes soi. Toisella yrittämällä "valitsemanne numero ei ole käytössä".  Katse peiliin, avaimet taskuun ja etsimään alakerran ilmoitustaululta puhelinnumeroa. Ihan oikea numero. AM soitti just samalla ja naapurin rouva tuli ovesta sisään samalla.
- Odota hetki...  Ja AM katosi linjalta, puhuin kai liian kauan...vain ehkä puoli tuntia, miten niin ei jaksanut odottaa, pyh..

- Niin mä yritin sanoa sulle, että sunkaan numeroon ei äsken saanut yhteyttä.
- Ai jaa... No se sauna on nyt irtisanottu, että sinne on sitten enää turha yrittää mennä.
- Niin paitsi Naapurin vuorolla 😜

Että tämmöinen päivä tänään.
Nyt menen lukemaan - katsotaan mitä siitä tulee.

Mutta Possu, tule takaisin! 

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse äsken...

tosin tarvitsin siihen sormia, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Torstaina tähän aikaan olemme Lontoossa Gatwickissa, matkalaukuta täynnä ruisleipää ja suklaata. Kerron teille salaisuuden: Siskorakkaan ystävä on pyytänyt hirrrrrvittävän määrän suklaalevyjä täältä Suomesta, ei nyt ihan yhtä matkalaukullista, mutta kyllä niistä aika paljon tulee. Onneksi viikon reissulla ei paljon vaatteita ja muuta tarvita, niin laukkuihin mahtuu kyllä. 

Ja kun miehet, tässä tapauksessa Poika, matkustaa tosi vähillä matkatavaroilla - useinhan lähikaupan muovikassi riittää ihan hyvin viikon tarpeisiin - niin saamme ison osan tavaroista hänen laukkuunsa. Kotimatka onkin sitten toinen juttu... Paljonko painaa miesten hattu? Isot hatut on varmaan aika painavia 😏

AM lähti eilen maalle ja jätti minut kaupunkiin. Nyt "ei oo mitään tekemistä"  Vaikka siis onhan tekemistä vaikka kuinka ja paljon. Se matkalaukkukin on vielä tuolla nurkassa, en ole ottanut sitä edes esiin, saati sitten pakannut.  

Ja kirjastossa pitäisi käydä. Sinne pitäisi viedä kierrätettävien hyllyyn pino kirjoja, joita emme vie maalle  - ja tietenkin palauttaa lainatut kirjat. 

Ja ehkä pitäisi vähän siivota - se on kyllä tylsää. 

Olen muuten käynyt taas vieraissa. Kävin tutustumassa uuteen kirjastoon, siitä ehkä tulee mun uusi kirjasto. Ihan kunnolla en siihen vielä tutustunut, pyörin vain silmät suurina ympyrää ja ihmettelin lainaus-/palautusautomaattia. Täällä meillä kun ne ovat erilliset automaatit, siellä ne oli yksi ja sama automaatti, piti vain valita kumpaa teet: lainaat vai palautat. 

Mutta tämmöiset ihanuudet sieltä löytyi:

Henkilökunnalta sain luvan kuvaukseen ja julkaisuun - tekijöistä ei valitettavasti ole tietoa. 

Omatkin silmukat tuntuu löytyneen. Tai... Olisin halunnut neuloa säärystimet, sain inspiraation neuleystävän säärystimistä. Rupesin etsimään sopivia puikkoja. Missä ihmeessä mun kaikki puikot on? Pitääkö lähteä puikko-ostoksille? No ei varmasti pidä, tämä purkkihan on tavallisesti TÄYNNÄ puikkoja, missä ne nyt on?
Siispä seuraavaksi järjestelmällisen epäjärjestelmällisesti (kauhean vaikeita sanoja) projektipussukoiden kimppuun. Puikot. Puikot. Puikot.... Ja joka pahuksen puikoissa on kiinni keskeneräiset sukat!  Ei ole totta - kuka ihme on aloittanut mun kaikilla puikoilla sukat, mutta ei ole tehnyt niitä loppuun?   

Siispä tuosta pussi viereen ja puikot käteen ja sukat valmiiksi, puikot nippuun ja purkkiin, langat jämälankalaatikkoon  ja seuraava pussi..
Tässä yhdet sukat:

Lankana Sandnes Garn Smart - 100 % villaa. 

Minkähänlaiset sukat seuraavasta pussista tulee? 

Onnellinen mies - ja onnellinen vaimo

Onni tulee oikeastaan aika pienistä asioista, ihan niin kuin moni teistä on kirjoittanut.

Onni voi tulla päivystävästä hammaslääkäristä.
Se tulee molemmille siitä sen jälkeen, kun toinen on monta viikkoa kärsinyt hirvittävästä hammassärystä, lopulta tehnyt päätöksen ja ajanut elämänsä pisimmät 60 km, istunut n.1,5 tuntia odottamassa kädet ja pää kivusta täristen vuoroaan odottaen.
Päässyt viimeinkin hammaslääkärille ja päässyt eroon kolmesta hampaan juuresta, jotka aiheuttivat säryn koko pään toiselle puolelle.
Tänä aamuna vierestäni heräsi mies, joka hymyili: ei särje enää, kipu on poissa.
(Jäljellä vain ne vuosikausia piinanneet muut kivut, mutta niillä ei ole väliä)
Kun mies on onnellinen, on vaimokin. Kun vaimo on onnellinen, on mieskin.

Kuusi päivää lähtöön. Mukava lähteä matkalle Pojan ja Äitirakkaan kanssa, kohteena Siskorakas perheineen.

Mietin taas kuinka paljon tekemistä olisi näiden kahden kodin kanssa - ja samalla mietin, että voinko tuon tulevan reissuviikon lisäksi nipistää "työleiristä" vielä yhden pidennetyn viikonlopun ja lähteä seitsemän vuoden tauon jälkeen vesille? Ystävät ovat luvanneet pitää huolen ja kyse on joesta, joka olisi turvallista matkantekoa.

Ja ei, meillä ei oikeasti ole edelleenkään mitään työleiriä. Jos ei huvita, niin ei huvita.
Mutta tehtävä on, jotta asiat etenevät, haave ei toteudu, jos sen eteen ei tee mitään.
Haave on kuitenkin toteutumassa ja kun se toteutuu, tulee uusi haave. Se on jo oven takana.
Se ei ole pelkästään minun ja AM:n haave; omien haaveiden lisäksi voi haaveet jakaa yhdessä muiden kanssa.

Hui, kello on 00.42 ja just ja just näiden seitsenkerroksisten talojen kattojen ylitse meni joku pienkone tms. Aikamoinen ääni jyrinä siitä joka tapauksessa lähti. Onneksi en ollut yksin kotona.

Jottei päivitys ihan ilman kuvia jäisi, niin laitan tähän kuvan kätköistäni löytämästäni paperipussista, nappikaupasta, johon neljä vuotta sitten ajoi auto ikkunasta sisään! Kauppa on hyvin suosittu kaupungissamme - ja vanha ja ollut samalla paikalla 1940-luvulta saakka!



Mitä lie ostettu, toisesta kuvasta näkee, että pussiin on laskettu ostosten hinnat ja yhteissummaksi saatu 1100 - markkoja varmaankin. Aikamoinen summa.

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2019 - osa 6

Melojilta voi joskus hukkua vesi melopelien alta, mutta yhteispelillä kajakit ja kanootit saadaan maata pitkin taas seuraavaan vesistöön. Myyntisirkkusilta ei nimittäin vettä löydy, vaikka meiltä melkein mitä muuta tahansa löytyykin ja parhaamme teemme, että puuttuvia tuotteita yritämme vielä matkan varrella hankkia. Meillä on loistavat yhteistyökumppanit ja Matkahuoltokin toimii (ei maksettu mainos 😏 - toteamus vain) hyvin.

Pikaisen Metsämuseolla pistäytymisen jälkeen me Myyntisirkkuset suuntasimme auton keulan kohti Käenkosken lavaa. Sinne oli - tai ainakin piti olla - ihan lyhyt matka; tuosta tuonne ja siitä sitten sinne. Selvä.
Laitetaan kuitenkaan Google Mapsiin osoite ja suunnistetaan sen mukaan.
- Tästä oikealle.
- Niin mutta P sanoi vasemmalle.
- No niin kyllä sanoi.... Mutta tää sanoo oikealle 😯
- Mennään sitten sinne.  Ei mutta hei, eikö me täältä tultu?
- No tää näyttää kyllä tutulta... Tuolla on kyllä vettä, kai ne tuolla sitten meloo ja lava on tuolla edessä? Hei, nyt pitää kääntyä vasemmalle, seuraavasta risteyksestä. Ja sitten heti oikealle.
- Tästäkö? Selvä. Mihis sitten? Oikealle? Eihän tuo ole mikään tie..? Mennään tonne vasemmalle, se on kunnon tie. Ai vitsi! Tää tie loppui - mitäs nyt tehdään??
- Nyt peruutetaan 😊 Peruutat sinne edelliseen risteykseen, ei täällä ketään kulje.
- En minä...
- Kyllä, ihan hyvin selviät, hyvin sä peruutat. Hitaasti ja rauhallisesti. Mä autan, katon tästä peilistä... No niin, nyt käännät perän sinne mistä käännyit tänne tielle ja käännyt tonne oikealle, niin kuin tää neuvoo.
- Mutta kun eihän se ole tie 😟
- On se kun, Google Maps niin sanoo... Jos ei voi ajaa, sitten peruutat taas, hyvin peruutit äskenkin.

Myyntiauto kulki ruohottunuttta tietä muutaman sata metriä loistavasti, Kuljettaja-Sirkkunen on hyvä kuski 👍

- Hei, nyt pitää kääntyä oikealle. Ja sitten oikealle. Siis mitäh ?!?!? Tää kartta opasti meidät ajamaan tällaisen pienen metsälenkin ja nyt meidän pitää ajaa tätä maantietä takaisin sinne mistä me lähdettiin ja sen risteyksen ohi, mistä olisi pitänyt kääntyä vasemmalle...
KETKÄ MUUT KUIN MYYNTISIRKKUSET 😂😂

Lopulta pääsimme kuitenkin perille, Käenkosken lavalle. Tansseja ei lavalla ollut, mutta aurinko paistoi, hiekka pöllysi parkkipaikalla ja vesi kimmelsi järvellä. Täydellinen kesäpäivä.

Tätä varsinaista lavaa vastapäätä oli toinen rakennus, johon mekin lopulta terassille tavaramme purimme. Sulassa sovussa olimme makkaran- ja letunpaistajien kanssa. Sisältä sai keittoa - olisiko ollut lohikeittoa.
Viikon aikana tuli syötyä niin monta kertaa lohi- ja jauhelihakeittoa, ettei enää muista missä oli mitäkin. 

Rannassa keinahteli tällainen ravintolalaiva, joka yllättäen täyttyi ilmeisesti syntymäpäiväjuhlijoista ja lähti risteilylle. 

Eipä yhtään huonompi keli juhlia syntympäpäiviä vesillä.

Ennen ruuhkaa testailtiin uutuuksia; ohuen ohuita kuivapusseja. Käsilaukkuja kaikkiin tarpeisiin, melontaretkillä myös miehet tarvitsevat käsi- tai olkalaukun: 

Tämmöisessäkin paikassa piipahdettiin, mutta tässä kohtaa Apu-Kuskin muistissa on aukko... kello on kuitenkin ollut jo niin paljon, että Myyntisirkkusten päivä on ollut jo täysi ja seuraavana aamuna on oltu jo ihan muissa maisemissa. 

Todistus kuitenkin kertoo missä oltiin: Alaskylän Lapionlahdessa. 

Aurinkoa, sadetta ja ukkosta

Vihdoin viimein se tuli ja tulikin sitten oikein kunnon ryminällä ja rytinällä. AM nukkui pois univelkojaan, joita oli kertynyt useamman päivän hammassäryn takia ja minä puhuin puhelimessa, kerrankin ihan asiaa. Yhtäkkiä rämähti, oikein kunnolla.
En ole, hetkinen, ainakaan kuuteen vuoteen osunut kunnon ukonilman alle. Eipäs - viime kesänä Myyntisirkkusten reissulla oli kunnon ukonilma, kallioiden välillä.
Näin tummalta näytti keittiön toisesta ikkunasta.

Tuota tietä pitkin käveli nainen sateenvarjon kanssa - sateenvarjon, jossa oli metallinen piikki 😲
Vähän hirvitti puolestaan, salama jos olisi iskenyt varjoon, olisi voinut käydä huonosti.

Jossain vaiheessa ukonilmaa satoi vettä aivan kaatamalla (meillä ei ole ullakkoa, vain huopakatto), paistoi aurinko ja jyrisi. Tämän kuvan otin otin REPUa varten - toki tämä miellytti omaakin silmää ja teki mieli vetää saappaat jalkaan ja sadetakki päälle 😋

Tämä kuva ei jostain syystä suostu siirtymään keskelle, vaan haluaa olla joko vasemmalla tai oikealla. Olkoon sitten. 

Tänään käytiin taas kaatopaikalla. Kuinkahan monta kertaa me ollaankaan siellä jo käyty, huh huh. Viimeksi kun tultiin sieltä takaisin, auto oli yhtä täynnä tavaraa kuin lähtiessäkin. Ei toki kaatopaikalta otettua tavaraa, vaan ihan kaupasta, mm. vanhan tavaran liikkeestä. 

Tänään tarttui kaatopaikan kierrätyskaupasta mukaan poppana tms. seinälle. Siinä on kaksi pientä taskua ja se sopii juuri tiskikaapin ja ikkunan väliin, joka kaipasi jotain, peittämään elämisen jälkien. Taskuihin sopii vaikkapa sakset. Nyt ei ole siitä kuvaa, mutta esittelen sen teille jonain päivänä. 

Kaatopaikkakeikka köyhdytti meitä kaiken kaikkiaan 21 euroa; jätteet 19 euroa ja seinävaate 3 euroa. 

Meillä on myös iso kassillinen kankaita, joista ajattelimme käydä kysymässä, huolisiko tuo koulu tuossa vähän matkan päässä niitä. Eikös varsinkin pienten kyläkoulujen määrärahoja kaikissa käsityö- yms. asioissa leikata jatkuvasti? Ajattelimme, että kaatopaikan sijasta menisivät hyvään tarkoitukseen. 

Verannan tavarat alkaa olla kohta käyty läpi. Nyt pitää tehdä suunnitelma, miten sinne jätettävät tavarat sijoitetaan ja pihalla olevaan vajaankin pitäisi saada järjestettyä järkevää tilaa sinne vietäville tavaroille - niin että ne löytäisikin. Miten sijoittaa kolmen hamsterin tavaroita niin, että ne löytääkin sitten, kun niitä tarvitsee *ankaraa pohtimista* Verannalla on jo isohko kaappipakastin josta EI luovuta.

Isän asioita pohtiessani olen värittänyt Katsan lähettämästä ihanasta kirjasesta ensimmäisen kuvan:

Tekstinä tälle kuvalle oli:

"Ota kohteliaisuudet aina vastaan -

                     ansaitset ne!"


En nyt ihan tiedä ansaitsinko, mutta otan kohteliaisuutena teidän toivomuskaivoon kirjoittamanne toivomukset; kiitos 💗💗

Eilisen ukkosmyräkän jälkeen taivas kirkastui illalla ja oli tähtiä täynnä. Seisoimme AM:n kanssa portailla ja varsinainen asiamme oli ihmetellä pihavaloja, jotka toimii liiketunnistimella. Kun valo sammui, olin hetken aivan hiljaa ja katselin taivaalle. Siinä mieleen tuli niin monen ystävän lausahdus "mitä te sinne, eihän siellä ole mitään". Vastaus oli siinä: Täällä on kaikki!
Jo tässä on niin paljon: hiljaisuus, pimeys ja tähtitaivas.

Yli kolmeenkymmeneen vuoteen en ole kuin satunnaisesti Lapin matkalla kokenut samaa, muuten on aina ollut kaupungin melua, katu- tai pihavaloja eikä tähtiä näy kun on niin paljon valoja. 

Vielä lopuksi: pitkästä aikaa olen saanut jotain valmista käsillänikin. Keväällä tein Rakennusmestari-Ballerinalle ne sateenkaarisukat ja lankaa jäi aika reilusti. Aloitin siitä loppulangasta tekemään ihan aikuisten sukkia, mutta jotenkin niiden tekeminen oli kovin takkuista. Vaan nyt ne on valmiit:

Jokaisen sateenkaaren päässä on aarre, onhan? 

Toivomuskaivo

Tämä ei ole ihan oikea kaivo, mutta käyttäkääpä mielikuvitustanne ja kuvitelkaa, että tämä on kaivo, TOIVOMUSKAIVO:

Se on aika iso ja sinne mahtuu melko paljon toivomuksia. Se on Pöllön oma toivomuskaivo ja toistaiseksi tyhjä, koska Pöllön omat toiveet on säilötty muualle.

Teillä on nyt mahdollisuus aloittaa Pöllön toivomuskaivon täyttäminen.

Eli mistä te haluatte Pöllön kirjoittavan? Mitään kovin tiedepohjaisia kirjoituksia en osaa kirjoittaa, mutta nyt saa toivoa minkälainen tämä blogi voisi olla - onko tämä jo aikansa elänyt, olisiko Pöllön aika nousta siivilleen ja lentää muille maille?

Kerro mistä haluaisit lukea?

Herra Helismaan lempilaulu

Vuonna 1935 vietettiin Kalevalan 100-vuotisjuhlaa ja ihmiset suomensivat joukoittain ruotsalaisia sukunimiään. Nimen suomentamista mietti myös August Kanervan kirjapainossa Lahdessa konelatojana työskennellyt Reino Helenius.
Reinolla oli ehdolla kaksi runollista suomennosta: Harvikari ja Helismaa.

Nimenvalinnassa tuli apuun eräs lahtelainen tyttö, Lempi Turunen, jonka Reino tapasi eräänä iltana tansseissa. Lempiltä hän sitten kysyi nimivalintaansa:

-Minulla ja Niilolla (Reinon veli) on tarkoitus suomenta Helenius -nimi. Kummasta te pitäisitte enemmän, Harvikarista vai Helismaasta?

Lempi ei lämmennyt.

- Se on herttaisen yhdentekevää.

Johon Reino:

- Minä kun ajattelin, että se on teidänkin nimenne.

Lempi ymmärsi mitä Reino tarkoitti, mutta hänellä ei ollut kiirettä naimisiin.

- Jos meidän lapsistamme tulee r-vikaisia niin silloin ne eivät osaa lausua edes nimeään. Helismaa on varmempi ja itse asiassa kauniimpikin.

Reino ja Lempi Helismaa vihittiin sunnuntaina syyskuun 13. päivänä 1936 Lahden vanhassa puukirkossa. Reino oli taikauskoinen: hän oli sitä mieltä, että 13. päivä on hänen onnenpäivänsä ja häät on pidettävä silloin.

*****
Kävin siis tänään katsomassa toisen osan kolmiosaisesta Ainopuiston teatterin näytelmäsarjasta  Herra Helismaan lempilaulu, jota esitetään kolmessa eri paikassa kaupungissamme. Viimeiset neljä näytöstä esitetään ensi viikonloppuna, paikalla josta Reinon äiti aikanaan Helsingistä Lahteen muuttaessaan osti itselleen ja lapsilleen kodin.

Näytelmän loputtua Repe lauloi pätkän laulusta Kulkuri ja joutsen:
"Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen,
ja paljain jaloin kierrän maailmaa.
Näin kerran unta: joutsen taivahainen,
mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.

Siks paljain jaloin onneani etsin,
ja huolet laulullani haihdutan.
Elämä on ihanaa, 
kun sen oikein oivaltaa
ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen."

Encorena lauloimme vielä kaikki yhdessä  Helismaan laulun "Päivänsäde ja Menninkäinen" - vähän taisi tuulla, kun meni jostain roskia silmiin...

Pyynnöstä sain luvan ottaa ja julkaista  kuvan Reino "Repe" ja Lempi Helismaasta eli 

Konsta Hietasesta ja Jane Uusikylästä.

Parisuhdeterapiaa parhaimmillaan

Me oltiin AM:n kanssa viikko sitten maanantaina parisuhdeterapiassa. Ja se oli kyllä parisuhdeterapiaa parhaimmillaan. Eikä maksanutkaan ihan kamalan paljoa.

Istunto, jos sitä nyt istunnoksi voi sanoa, kesti noin pari tuntia, ja siinä ajassa tuli kauhea nälkäkin.
Puhuttiin asioista laidasta laitaan ja välillä oltiin hiiren hiljaa, kumpikin omia asioita ajatellen. Ja joskus sitten niitä asioita ilmi tuoden.
Istunto jatkui vielä keskiviikkona ja vähän kotitöitäkin tuli, mutta sen kaksituntisen jälkeen, kaiken muun jälkeen tuloksena on vitamiineja ensi talveksi. Poikakin toivoi saavansa osansa 💗

Tästä 10 litran ämpärillisestä keitettiin mehua pakkaseen ja mehun valmistuessa kerätään loput marjat, ehkä puoli ämpärillistä vielä jäi. Jos karviaiset olisi kypsiä, niin olisin laittanut ne tänne mukaan.
Mukava oli AM:n kanssa yhdessä kerätä marjoja; välillä kumpikin mietti omia asioitaan ja välillä pohdittiin tulevaa elämää. Lähipäiviä ja kauemmaskin.

Mustaherukat kerättiin jo aikaisemmin, ne laitettiin pakkaseen. Aika pieniä oli ne meidän mustaherukat:

Niitä kerätessä mietittiin, että josko siitä pensaasta juurrutettaisiin uusi pensas tai ehkä kaksikin, eikä ostettaisikaan valmiita pensaita.

Yhtenä aurinkoisena aamuna tuli riitaa mustarastaan kanssa.
Ja niin paha oli riita, että ennen aamupalaa piti ottaa pari pakastusrasiaa ja käydä poimimassa kypsät pensasmustikat pakkaseen, ennen kuin ne pahuksen rastaat ehtivät napsia ne kaikki nokkiinsa.

Maalaiseksi muuttuminen tuntuu loputtomalta urakalta 😂😂 Juuri kun luulet selvinneesi kohdasta A niin, että nyt voidaan siirtyä seuraavaan tehtävään, ilmestyy asia, joka liittyykin vielä kohtaan A ja pitää hoitaa, että päästään jatkamaan. Mutta Riesasta huolimatta jatkan, jotta unelmasta tulee totta mahdollisimman pian.

Tänään tultiin taas käymään kaupungissa. Huomenna on edessä teatteria, toivottavasti se odotettu sade ei tule huomenillalla. Menemme Äitirakkaan kanssa katsomaan Ainopuiston teatterin - saman joka joulun alla esittää Jepulis Penjamin tarinoita - kertomusta Reino Helismaan Lempilaulu. Pääosassa Reino Helismaana on Konsta Hietanen, muistattekos hänet?
Näytelmää esitetään kolmessa eri paikassa kaupungissamme - Reino Helismaalle tärkeissä paikoissa.

Ainopuiston teatteri on tänä kesänä esittänyt näytelmän Siiri "Äitee" Rantasesta sekä kaupunkimme vanhasta puukirkosta joka purettiin ja tilalle rakennettiin uusi kirkko.
Reippaita ja upeita näyttelijöitä nämä Ainopuiston teatterin nuoret näyttelijät: kolme näytelmää kesässä!  Ja varmaan on työn alla jo uusi näytelmä joulukuuksi, eiköhän Jepulis Penjamin taas jotain keksi - toivon ainakin niin 😍

Postista ei muuten ole tullut vastausta palautteeseeni, mutta postit on sentään tiputettu sisälle asti 👍

Siniseltä Sohvalta tuli postia tässä taannoin - kiitokset kortista. Ensin mietin tovin, että mitä ihmettä, mutta olen ihastunut korttiin aivan valtavasti:









Pakettikin oli tullut postiin - se piti tänään käydä ihan ensimmäisenä hakemassa pois. Ja RH, nyt sain vihdoin viimein laitettua sen kirjan lähtemään sinulle. Eihän siinä kauaa mennytkään... Pahoittelut tämmöisestä viivästyksestä - "Postin vika, kun ei enää ole tuossa nurkalla"....

Tällaisen ihanan paketin kortin kera sain - tuo kirja on värityskirja, jonka jokaisella sivulla on joku ajatelma tai elämänohje. Vaikkapa:
"Elämää ei pidä säästellä, se tulee käyttää" D.H. Lawrence.
Niin totta!
Kiitos Katsa 💕- toivottavasti me joskus vielä tapaamme!

Vielä 17 päivää ja sitten Siskorakkaan luo Pojan ja Äitirakkaan kanssa!