Ollaan taas oltu pari päivää maalla. Otsikko "ei mitään tekemistä" ei pidä täällä yhtään paikkaansa - niin kuin taisin jo viimeksi mainitakin. Silti tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi. Siirtelee vain tavaroita paikasta toiseen.
Oikeasti veimme tänäänkin kaatopaikalle kaksi jätesäkillistä sekajätettä sekä muuta jätettä. Veranta, joka meidän on tarkoitus tyhjentää ainakin sen verran, että siellä voi edes joskus istuskella, eikä olisi ihan pelkkänä varastona, on ihan täynnä kaikenlaista tavaraa: tuo menee sinne, tuo menee tuonne...
Osa niistäkin on kaatopaikalle menevää, mutta niitä ei otettu mukaan, kun ensi viikolla tulee tuohon muutaman sadan metrin päähän auto joka kerää kaiken pienraudan, myrkylliset jätteet, pienet kodinkoneet/sähkölaitteet ja ne kaikki saa viedä sinne ilmaiseksi. Toki hyödynnämme palvelut, kun ne melkein ovelle tuodaan.
Vastaava olisi ollut kaupungissakin melkein kotiovella, mutta sinä päivänä oli jotain muuta tekemistä ja se meni meiltä ohi.
Eilen tiskasin kahvikuppeja. Tiskasin. Tiskasin. Tiskasin. Toisaalta tuntui, että kahvikupit ja tiskiharja tulee jo korvistakin ja varmasti nään niistä painajaisia, mutta toisaalta niiden tiskaaminen olikin ihan kivaa. Nyt vain pitäisi keksiä, mitä niille kahvikupeille tekisi... Niin paljoa kahvikuppeja me ei tarvita ja kun kaupunkikodistakin löytyy vielä lisää kahvikuppeja. Huh huh.
Tässä on osa kupeista joita olen pessyt. Nuo, jotka on toisena oikealta, ajattelimme pitää, ihan vain siksi, kun ovat niin erikoisen mallisen. Kauniita ovat kaikki ja ansaitsisivat toki paikkansa, mutta kun tilaa on kovin vähän.
Tässä siis mallikappaleet; kuvattu Poikaa varten, josko hän olisi halunnut jotain näistä.
Kehäkukkakärryjämme olen katsellut huolestuneena. Ovat kyllä kasvaneet - näyttivät minusta jo enemmänkin pinaateilta 😉, mutta eilen kun lähdimme kylään AM:n yli 90-vuotiaan tädin luo, huomasin, että hei, onhan siellä nuppu!
Ja tänään kun tulimme sieltä kaatopaikkakeikalta, niin katselin istutuksia tarkemmin: nuppuja on enemmänkin! Jes, ehkä se sittenkin onnistuu 👍
Ai niin, piti selvittää, mihin kuuluu kirjojen kannet...
Pöllö lukee, kirjoittaa, laskee, piirtää, laulaa... Ei vaan luen, neulon, virkkaan, teen ristipistoja ja opettelen muita kirjontatöitä. Käsitöitä tehdessä annan muiden lukea eli kuuntelen äänikirjoja käsien käydessä. Kirjoitankin joskus - blogia, pieniä tarinoita ja runojakin joskus. Maalla asuvana olen saanut myös opetella käyttämään kaikenlaisia työkaluja - osaan kohta rakentaa vaikka.. talon? Viestiä tai kommentitkin voi laittaa osoitteeseen kamelontti@gmail.com.
29 kesäkuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Kirjojen kannet menee sekajätteeseen.
VastaaPoistaKiitos - en vielä ehtinyt tietoa etsiäkään, kun jäin etsimään muuta tietoa kuuklen ihmeellisestä maailmasta. Enkä löytänyt.
PoistaSuloisia kahvikuppeja! Ne jotka eivät löydä kotia, voit viedä kirpparille myytäväksi. Monet ostavat tuollaisia ja valavat niihin kynttilöitä. Ainakin SPR myy tuollaisia, suloisia kuppeja. Kaikkea ei voi säilyttää ja tavaran voi antaa uuteen kotiin. Valokuvat blogissa ovat myös kiva tapa säilyttää muistoja! Suloista suvea ja onnellista kukkien seurantaa.
VastaaPoistaKiitos - minustakin nuo kahvikupit ovat suloisia ja siksikin tuntuu vähän haikealta luopua niistä. Mutta se on totta, kaikkea ei voi säilyttää ja siksi olemme antaneet paljon juuri astioita hyväntekeväisyyteen, jossa ovatkin olleet todella kiitollisia niistä. Astiat menevät heiltä suoraan ihmisille jotka muuttavat ns. tukiasuntoihin ja joilla ei ole mitään. Lahjoittamisesta tulee itsellekin hyvä mieli, kun tietää, että tavarat menevät oikeasti tarpeeseen.
PoistaNiin ja kiitos vinkistä; en tee kynttilöitä, mutta kahvikupeissa on muutama, joita ei ole kuin kaksi - teen niistä... Noh, jätän sen vielä yllätykseksi, mutta näet vielä, viimeistään syksyn mittaan :)
Tulihan muuten sähköpostini perille?
Vanhemmiltani jäi todella monta astiastoa äidin kuollessa ja sittemmin isän siirryttyä palvetaloon. Astiastoja ostettiin joka pyhäpäivälle ja muutama "kun oli niin kauniita" ...jep, jep. Meillä kotona juodaan kahvi lähinnä muumimukeista ja olen säilyttänyt yhden kahviserviisin sota-ajalta, siinä kupit ovat sen verran suuria että teetäkin voi juoda niistä.Säilytystila kun on rajallinen, toisaalta se on onni. Terveisin "hamsteri".
VastaaPoistaMummulta jäi myös aikanaan kahviastiastoja niin, että kaikki seitsemän lasta saivat avaamattoman astiaston perinnöksi ja varmaan olisi riittänyt meille lapsenlapsillekin.
PoistaLähestulkoon kaikkialla juodaan ja tarjotaan kahvi nykyään mukeista ja hyvin moni juo teetä kahvin sijaan myös kylässä, eikä sitä oikein kahvikupista voi tarjota.
On hyvä, kun nyt on yritettävä saada n. 120 neliön tavarat mahtumaan n. 50 neliöön - on oikeasti mietittävä mikä on tarpeellista ja mikä säilytetään muistona. Seinät loppuu :)
Hamsteri ties monennessako polvessa, toisen hamsterin puolisona...
Täältä löytyy yksi vinkki kahvikupin käyttöön:
VastaaPoistahttps://www.menolippumaalle.fi/diy-rasvasiemenkakut-linnuille-vanhoihin-kahvikuppeihin/
Kiitos vinkistä Cara :)
PoistaKauniita on kupit. Varmaan löytävät jonkun hyvän uuden omistajan. Kun ei vain kaikkea voi pitää.
VastaaPoistaKuvailin niitä tänään ja koetan laittaa ne tori.fi:hin myyntiin - josko joku mökkiläinen vaikka olisi kahvikuppeja vailla :)
Poista