maanantai 27. toukokuuta 2019

Sain korvapuustin

Kerroin teille viime päivityksessä, että nuori mies, 13-vuotias, kysyi tykkäisikö Pöllö vielä korvapuusteista. Olin saanut niitä jo talvella ja voi miten hyviä ne olivatkaan!
Perjantai-iltana käteeni tuotiin puhelin ja kyseinen nuori mies kysyi, monta korvapuustia haluaisin - hän oli niitä juuri leipomassa! Arkana kysyin, että olenko kauhean ahne, jos pyydän niitä kahdeksan, että voisin tuoda niitä kotiinkin, AM:llekin. Sain vastaukseksi, etten suinkaan.

Aikataulu oli lauantaiaamuna vähän tiukka, kun minun piti olla klo 12 Järvenpäässä ja korvapuustit tulivat n. tunnin matkan päästä. Mutta niin vain aamulla kello 10 soi ovikello ja ovesta tuli tämä ihana nuori mies tuoksuvien korvapuustien kera halattavaksi 💖💖 Sydämeni on vieläkin ihan sykkyrällään.  En edes ehtinyt ottaa niistä kuvia, kun ne olivat jo kadonneet parempiin suihin - eikä muuten olleet mitään ihan pieniä puusteja!

Ystävä ja nuori mies lähtivät saattamaan mut Ison kirkon rautatieasemalle josta hyppäsin junaan ja sillä kohti Järvenpään Lentävää Lapasta. Tarkoitus oli tavata Susanna Maalta - ja heiltä sainkin kyydin asemalta Lentävään Lapaseen. Siellä vierähti muutama  tunti. Jos et ole koskaan siellä pistäytynyt, niin kannattaa poiketa. Paksun lompakon kanssa, jos langoista tykkäät....

Järvenpäästä ei meille pääse julkisilla muuta kuin mutkan kautta, mutta sainkin kyydin melkein kotiin, AM tuli lähes naapuriin vastaan.

Äitienpäivää vietettiin meillä melkein perinteisesti: Poika soitti ja käytiin Äitirakkaan luona. Sinne vietiin joku kukka, mutta sen nimi on jo unohdettu.....

Äidin pihalla oli taas kaikenlaista "elämää" :

Aiemmin uuteen kotiin viety tonttuvaari oli saanut käteensä vaellussauvan - metsästä oli löytynyt sopiva sauva siihen tarkoitukseen.












Pienellä terassilla on jo aiemmin on ollut risuista tehty pöllö, samanlainen kuin meillä oli, sekä siili.



 Nyt pöllö ja siili olivat saaneet kaverikseen koiran.




Äidillä ja Tunturiruipelolla käy silloin tällöin yökylässä naapurin ihana Nalle-koira, mutta nyt olivat hankkineet ihan omankin koiran.

Kovin hiljainen oli tämä koira - hyvin kasvatettu, ihan tuossa paikallaan vain nappisilmillään meitä katseli.



Tämä alla oleva kuvakin piti teille näyttää jo aikaisemmin. Kerroin tapaamisesta "Ristipisto-ystäväni" kanssa, istuimme taas muutaman tunnin kahvilassa käsitöitä tehden. Kun olimme lähdössä kahvilasta huomasin tämän taulun seinällä ja pakkohan siitä oli kuva ottaa, kun se oli just kuin meille Myyntisirkkusille maalattu:



Taulun on maalannut Kati Mikola ja jos oikein osasin lukea, niin hänen maalauksiaan on tänä kesänä näytteillä myös Iittalassa, Naivistit Iittalassa -näyttelyssä. 


18 kommenttia:

  1. Voihan pulla :) ihania ovat iloiset leipurit! Kuinka pienellä saa ison ilon muille <3 Suomessa on monta hyvää naivisti taiteilijaa ja tykkään, niissä näkyy värit sekä elämisen ilo! Ei Pöllömpää tämä elämä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläkin pelkkä muisto saa sydämen ihan sykkyrälle - nuori poika herää lauantai-aamuna aikaisin vain tuodakseen mulle korvapuusteja! Ja käytti perjantai-illan niiden leipomiseen. <3
      Katselin illalla noita Kati Mikolan teoksia netissä, ne ovat niin ihania, että rupesin jo miettimään, kenestä saisin kuskin ja kaverin, joka lähtisi mun kanssani kesällä Iittalaan :)

      Ei todellakaan Pöllömpää tämä elämä :D

      Poista
  2. Ooh korvapuusteja ♥
    Koira on hieno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ei ole enää oikein leipojaksi, siksi arvostan suuresti jos joku mulle leipoo.
      Koira on ihana, se kun ei hauku eikä ei pure :) (Vaikka eihän haukkuva koira muuutenkaan pure, kuulemma..)

      Poista
    2. Ei ne samaan aikaan yleensä hauku ja pure :)
      Laitoitko sen kirjan tulemaan? Aattelin vaan sillä, kun posti hukkailee kamoja...

      Poista
    3. Anteeksi, kirja odottaa vieläkin tuossa lähettämistä *nolo*
      Se on kyllä pakattu ja osoitekin on jo kirjoitettu päälle, mutta jokainen asioille lähtö on ollut kiireinen tai maalle lähtö miljoonan tavaran kera, että se on aina jäänyt ottamatta mukaan.
      Nyt siirsin sen eteisen kaapin päälle, että se lähtee huomenna mukaan, kun lähdetään ovesta ulos.
      Ei ole siis tällä kertaa syy postissa vaan minussa :(

      Poista
    4. Juu ei mitään kiirettä, aattelin vaan että jos lähetät ja se häviää ja sit suutut, kun mie vaan oon niinku ei olis tullukaan pakettia :)

      Poista
    5. En nyt sentään suutu, älä huoli <3
      Olisin varmaan kyllä kysäissyt, onko kirja tullut perille - juurikin kun postin kulku on nykyään niin ja näin...

      Poista
  3. Pihan piristyksiä! Mäkin oon koittanut vähän terassia laittaa mutta sateista on ollute ikä ole päässyt sinne nauttimaan.

    Mutta tulee niitä kesäkelejäkin, eikös vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä unohdin ottaa kuvia maalta: meidän kehäkukat on kasvaneet valtavasti, piha on täynnä lemmikkejä (kai ne niitä on), yksi jos toinen puska puskee lehteä ja kukkaa, syreenit kukkii...
      Lipstikka-puska on tuuhea kuin mikä, ruohosipulia piti ottaa kaupunkiin kuivattavaksi mutta sekin unohtui kun eilen satoi.

      Mutta kohta taas on kesäkelit - pakko olla :)

      Poista
  4. Kyllä sulla on tuttavapiirissä ihania nuoria miehiä!
    Possu tykkää korvapuusteista, mutta kanelin tuoksu tekee pahaa, joten ei pysty niitä leipomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin?
      Voin kuvitella, että kanelin tuoksu tekee pahaa, sillä itselläkin liika kaneli tekee pahaa - siedän kyllä mutta ei se kivalta tunnu. Ja jos on vähänkin millekään allerginen, niin varmaan tekee vielä enemmän pahaa.

      Poista
  5. Oi, mitä herkkuja, nam!

    Lentävästä lapasesta olen kuullut, mutta kierrän kaukaa tuollaiset paikat. Kukkaro ei vaan kestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lentävään lapaseen todellakin tarvitsee joko lujan luonteen tai paksun lompakon :) Ne langat ja ne herkut... aah...
      Tuo lauantai oli siis täydellinen - olisi mennyt jo överiksi, jos olisi ollut se paksu lompakko ;)

      Poista
  6. Onpa hieno nuorimies. Varmaan maistui. Koirapoika kyseli onko tuo narttu. Meidän rapun nartuilla on juoksuaika joten Koirapoika käy kuumana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muuten huomannut kysyä, onko tuo narttu - naapurin Nalle on tietääkseni poikakoira ja oli kai vieraillessaan ollut hyvinkin rauhallinen tuon lähettyvillä.. Täytyypä kysyä, kun mennään käymään :)

      Poista
  7. Itseleivotut korvapuustit ovat suurta herkkua. Ihanasti tehty tuoda ne perille. Lentävän lapasen henkilökunnan olen tavannut käsityömarkkinoilla ja täytyy kehua palvelua. Onneksi minulla on aina budjetti, minkä puitteissa lankoja meille kotiutuu. Kivoja somisteita, eläimiä on hankittu. Hyviä sirkkusten retkihetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen yrittänyt hillitä lankaostoksiani viime aikoina - ei vaan kerta kaikkiaan enää mahdu lankoja mihinkään ja niin paljon on neulomatonta lankaa, että en kohta tiedä mihin kaikkeen sitä käyttäisin :)
      Lahjoitin jo jämäkeriä hyväntekeväisyyteen; tekevät niistä lankapompuloita ja niistä sitten mattoja mm. Ensi- ja turvakotiin.

      Poista

Remontti-Reiska

Piti oikein tarkistaa, mistä olen viimeksi kirjoittanut, etten höpöttele samoja juttuja uudestaan. Tietokone oli taas tuossa hyllyssä ainaki...