Sain korvapuustin

Kerroin teille viime päivityksessä, että nuori mies, 13-vuotias, kysyi tykkäisikö Pöllö vielä korvapuusteista. Olin saanut niitä jo talvella ja voi miten hyviä ne olivatkaan!
Perjantai-iltana käteeni tuotiin puhelin ja kyseinen nuori mies kysyi, monta korvapuustia haluaisin - hän oli niitä juuri leipomassa! Arkana kysyin, että olenko kauhean ahne, jos pyydän niitä kahdeksan, että voisin tuoda niitä kotiinkin, AM:llekin. Sain vastaukseksi, etten suinkaan.

Aikataulu oli lauantaiaamuna vähän tiukka, kun minun piti olla klo 12 Järvenpäässä ja korvapuustit tulivat n. tunnin matkan päästä. Mutta niin vain aamulla kello 10 soi ovikello ja ovesta tuli tämä ihana nuori mies tuoksuvien korvapuustien kera halattavaksi 💖💖 Sydämeni on vieläkin ihan sykkyrällään.  En edes ehtinyt ottaa niistä kuvia, kun ne olivat jo kadonneet parempiin suihin - eikä muuten olleet mitään ihan pieniä puusteja!

Ystävä ja nuori mies lähtivät saattamaan mut Ison kirkon rautatieasemalle josta hyppäsin junaan ja sillä kohti Järvenpään Lentävää Lapasta. Tarkoitus oli tavata Susanna Maalta - ja heiltä sainkin kyydin asemalta Lentävään Lapaseen. Siellä vierähti muutama  tunti. Jos et ole koskaan siellä pistäytynyt, niin kannattaa poiketa. Paksun lompakon kanssa, jos langoista tykkäät....

Järvenpäästä ei meille pääse julkisilla muuta kuin mutkan kautta, mutta sainkin kyydin melkein kotiin, AM tuli lähes naapuriin vastaan.

Äitienpäivää vietettiin meillä melkein perinteisesti: Poika soitti ja käytiin Äitirakkaan luona. Sinne vietiin joku kukka, mutta sen nimi on jo unohdettu.....

Äidin pihalla oli taas kaikenlaista "elämää" :

Aiemmin uuteen kotiin viety tonttuvaari oli saanut käteensä vaellussauvan - metsästä oli löytynyt sopiva sauva siihen tarkoitukseen.












Pienellä terassilla on jo aiemmin on ollut risuista tehty pöllö, samanlainen kuin meillä oli, sekä siili.



 Nyt pöllö ja siili olivat saaneet kaverikseen koiran.




Äidillä ja Tunturiruipelolla käy silloin tällöin yökylässä naapurin ihana Nalle-koira, mutta nyt olivat hankkineet ihan omankin koiran.

Kovin hiljainen oli tämä koira - hyvin kasvatettu, ihan tuossa paikallaan vain nappisilmillään meitä katseli.



Tämä alla oleva kuvakin piti teille näyttää jo aikaisemmin. Kerroin tapaamisesta "Ristipisto-ystäväni" kanssa, istuimme taas muutaman tunnin kahvilassa käsitöitä tehden. Kun olimme lähdössä kahvilasta huomasin tämän taulun seinällä ja pakkohan siitä oli kuva ottaa, kun se oli just kuin meille Myyntisirkkusille maalattu:



Taulun on maalannut Kati Mikola ja jos oikein osasin lukea, niin hänen maalauksiaan on tänä kesänä näytteillä myös Iittalassa, Naivistit Iittalassa -näyttelyssä.