torstai 21. kesäkuuta 2018

Odotus on päättynyt - ja toinen päättymässä...

Ihanat pieni Ballerina-Prinsessa ja Pikku-Prinssi saapuivat Mummolaan viime yönä väsyneinä - mutta ilmeisen onnellisina. Pikku-Prinssi kovin hämmentyneenä kävi nukkumaan ihan saman tien, Ballerina-Prinsessa rutisti ensin mummua ja sitten minua, kuiskutteli korvaan kuinka rakastaa tätiä. Arvatkaa vaan, pysyikö siinä silmät kuivana ❤



Ja miten leveä hymy, joka levisi silmiin asti, kun hän löysi pöydältä "Tärkeää postia sinulle": kutsukortin syntymäpäiville lauantaina.

Hän kun oli kovin huolissaan, voiko hän tulla tädin syntymäpäiville, kun ei ole saanut kutsua... Asia piti siis korjata, joten mummun kanssa askartelimme odotellessamme kutsut heille kaikille.

Juhlat pidetään Mummolassa - meidän on AM:n kanssa helpompi liikkua kahden, kuin heidän isolla porukalla, pienellä autolla.



Tänään saimme L-papan kanssa jäädä lapsenvahdiksi Prinssille, kun muut lähtivät ruokakauppaan. Höh, luulivat ettemme selviä. Sen jälkeen kun korvavaikut oli puhdistettu... herra nimittäin ilmaisee mielipiteensä suht kovaa ja korkealta, pärjäsimme oikein hyvin.



Nyt olen kotona, täytyy tehdä vähän vielä viime viikon paperihommia ja sen sellaista - ja jos vaikka teillekin jotain kirjoittelisi. Yritän kovasti.



SNY-paketti tuli perille, kiitos SNY:ni. Teen siitä päivityksen huomenna.

Laiskiaisenkin palkintopaketti tuli perille - kiitos siitä. Jänniä juttuja olit sinne laittanut. Voi kun se miljoonan dollarin seteli olisi ollut oikea....



Niin, odotus on päättymässä.... Viime viikolla sain puhelun, jota toki olen osannut jo odottaa pitkään, mutta joka tietenkin ensin tavallaan yllätti. Ensimmäinen ajatus oli "oliko pakko soittaa juuri nyt, olisitko voinut soittaa vaikka maanantaina", mutta kun pääsin pahimmasta yli, ajoitus olikin oikeastaan paras mahdollinen: ympärillä oli paljon ihmisiä, välittäviä ihmisiä joista sain paljon voimaa eikä AM joutunut yksin kuuntelemaan ja kantamaan koko taakkaa mun kanssani.



Soittaja oli esimieheni, joka ilmoitti, että työnantaja haluaa mut kuulemistilaisuuteen: työntantaja on nyt tullut siihen tulokseen, että työsuhteeni päätetään. Olenhan mä tätä päivää jo odottanut - KUUSI vuotta sairaslomalla ON pitkä aika. Kuten työsuojeluvaltuutettu, joka tulee AM:n kanssa tilaisuuteen mun kanssani sanoi, yleensä näin käy jo vuoden jälkeen. Hän ei ole koskaan törmännyt tällaiseen tapaukseen.

Kuulemistilaisuus on ensi viikolla - mitään epäselväähän asiassa ei ole: heillä ei ole antaa mulle työkykyäni (= työkyvytön) vastaavaa työtä ja sillä selvä.



Että tämmöisiä kuulumisia. Mutta, kuten Positiivareiden ajatusten aamiaisessa kirjoitettiin -

MINÄ SELVIÄN!





Älä kuvittele, että ikäviä
asioita ei osuisi sinun kohdallesi,
mutta päätä, että mitä tahansa
tapahtuukin, sinä selviät niistä

26 kommenttia:

  1. Sinulla on nyt kovin kiireistä! Kurja homma tuo työsuhteen päättäminen, pahoittelut siitä, vaikka olitkin sitä jo odottanut!

    Onneksi on myös hyviä ja ihania asioita elämässä ♡

    T. SNY-Enni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enni ♡
      Kyllä asiat taas järjestyy ja hyväksi muuttuu - ja lauantaina päästään juhlimaan.
      Ja elämässä on niin paljon hyviä ja ihania asioita - niin kuin te siellä ruudun toisella puolella!

      Poista
  2. Sen me tiedämme, että sinä selviät. Saisi kyllä myös kaikki asiasi selvitä. Kivoja juhlia toivotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repu ♡ Kävin tänään ostamassa kakkua (olen surkea leipoja, täytekakkuja en ole osannut leipoa ikinä...) ja muumikeksejä...
      Eiköhän asiat vielä tämän syksyn aikana selviä, mä luotan siihen ja lujasti!

      Poista
    2. Täytekakku on kaikkein helpoin leivottava. Sen kans ei oo niin nokon nuukaa, sillä virheet voi kätkeä kuorrutuksen alle. Ja kehut tulee aina, vaikka tekele ois miten surkee.

      Poista
    3. Mä en vaan osaa :)
      Onneksi meillä on tuo leipomo tuossa melkein ikkunan alla - kirjastoa vastapäätä eli n. 400 m päässä. Ja kakkuja, niitä pitkulaisia vielä torstaina löytyi; yksi pitkulainen ja lankomiestä ajatellen Marianne-leivos.

      Poista
  3. Arvelen, että et pahastu vaikka laitan oman kokemukseni mukaan asiaa tuosta irtisanomisesta.
    Mikäli olet hakeutumassa (näin oletan) työkyvyttömyyseläkkeelle, niin se, että työnantaja irtisanoo sinut, on vain hyvä asia eläkkeen saannin suhteen. Työnantajallahan on tosiaan jo vuoden sairasloman jälkeen oikeus irtisanoa jos eivät löydä työkykyyn sopivaa työtä, kuten kirjoititkin. Ainakin minulla asia eteni heti kun työnantaja irtisanoi minut. Minulla se tapahtui heti reilun vuoden s-loman jälkeen, mutta jouduin pyytämään, että irtisanokaa minut nyt. Se, että itse sanoisi itsensä irti, ei ole ollenkaan sama asia eläkkeen saannin kannalta.

    Tällaisia, toivotaan, että asiasi järjstyy ja hyvää jussia ja kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara, en tosiaankaan pahastu, päinvastoin, kaikki kommentit ovat tervetulleita!
      Sinun kertomuksesi antoi lisää toivoa siitä, että munkin asiat tosiaan tästä selviää; olen hakenut työkyvyttömyyseläkettä jo useamman kerran, viimeksi laittanut hakemuksen n. reilu kk sitten ja ajattelin itsekin, että olisikohan tästä työsuhteen purkamisesta/irtisanomisesta apua asiassa.
      Vuoden vaihteessa pääsin osatyökyvyttömyyseläkkeelle eli sen verran ovat jo myöntyneet asiassa, mutta silloin vielä olivat ilmeisesti sitä mieltä, että epilepsiaa voi kuntouttaa.. No, mun tapauksessa näin ei ole: ainoa hoito ja kuntoutus on valtava määrä lääkkeitä -> sivuvaikutukset... *huokaus*
      Itse en ole missään vaiheessa aikonut itseäni irtisanoa; olen ollut nyt viisi vuotta (eli sen jälkeen kun Kelan s-päivärahat loppui) työttömänä työnhakijana, jolla on työpaikka ja joka on ollut keskeytyksettä sairauslomalla kohta kuusi vuotta (heinäkuussa tulee kuusi vuotta täyteen). Minusta oikeastaan jo aika koomista.

      Mutta jospa tosiaan tuo irtisanominen/työsuhteen päättäminen nyt auttaisi eläkkeelle pääsemistä. Jos ei vieläkään, niin ei kun taas uudestaan. minä en periksi anna.

      Hyvää jussia ja kesän jatkoa sullekin - kiva kun kävit! Tulehan uudelleen!

      Poista
    2. Tuntuu omituiselta, että työnantaja on pitänyt sinua ikäänkuin löysässä hirressä noin kauan. Toisaalta, joku saattaa aina riitauttaa irtisanomisen, joten kaikki työnantajat eivät helpolla sitä tee. Eikä sinusta ole menoja heille, kun ei palkkaa makseta.

      Ehdottomasti kuluisit jo kokonaan eläkkeelle. Tuntuu kiusanteolta tuo osa-aikainenkin. Onneksi et anna periksi. Laita joka hakemukseen jotain uutta vaivaa ja perheen tilanteen vaikeuttakin lisää, vähän liioitellenkin, niin kyllä se siitä, pidän peukkuja.

      Poista
    3. Kiitos.
      Tämän viimeisimmän hakemuksen tein meidän sairaalan neuron puolen sos.työntekijän kanssa ja siihen kirjattiin kaikki mahdollinen mitä vaan mieleen tuli.
      Ehkä sillä on jotain tekemistä tuon löysässä hirressä roikottamisen kanssa, että eläkkeen tulee (=joutuu) maksamaan firman oma eläkesäätiö. Eli siis omianihan sieltä vain takaisin saisin.

      Poista
  4. Hyvä, että olet positiivisella mielellä. Tuo sanonta on niin totta. Sen kun aina pitäisimme mielessämme. Minulla on paha tapa aina panikoida, kun jotain tapahtuu. Viimeisin muutos on tämä taksi- asia, joka ahdisti minua. 1. 7 alkaen taksiuudistus ja vakitaksini jää samassa rytäkässä eläkkeelle. Nyt minulla on jo uusi vakitaksi. Eikä uusi taksilakikaan haittaa liikkumistani mitenkään. Joten kaikki meni parhainpäin.
    Ihanaa keskikesän juhlaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna - ja kiitos kirjeestä ♡ Ihanaa postia olit laittanut!
      Tuota taksiasiaa minäkin mietin ja manasin, että ei tosiaankaan ole hyvä juttu. Puolensa ja puolensa toki, niin kuin aina kaikissa asioissa, mutta täytyy sanoa, että tuosta en ole vielä oikein löytänyt sitä "kultajyvää" vaikka AM on sitä mulle yrittänyt selittää.
      Onneksi kaikki järjestyi sinun kohdalla parhain päin!

      Ihanaa juhannusta myös teille ♡

      Poista
    2. Hyvä juttu, että posti tuli perille ja että onnistuin ilahduttamaan sinua. Voitte maistella poksukarkkia prinsessan kanssa (prinssi ei ehkä syö vielä karkkia).

      Poista
  5. Hyviä juhlia kera Ballerina-Prinsessan ja Pikku-Prinssin kera!

    Tsemppiä kovasti tuon toisen asian selkiytymiseen. Positiivisella asenteella pääsee pitkälle ja turha mutehtia asioille joille ei itse mitään. Sitä taitoa opettelen itsekkin. Asioilla on tapana järjestyä.

    Mukavaa, että paketti tuli perille. Kun Su’en kanssa kaipailitte tonnia päätin pistää miljoonan likoon. Sen miljoonan hankin siitä ”polkupyörän” kaupasta.

    Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AM nauroi mulle tänään, kun kutsuin juhliin lisää väkeä - kysymättä äidiltä lupaa :) Kaksi enoa pyysin myös kahville, AM sanoi, että ootte te kummaa sakkia, tolleen vaan lupaatte toisten puolesta :D

      Ja kiitos - mä olen aina ollut sitä mieltä, että asioilla on tapan järjestyä, tavalla tai toisella. Ei aina ehkä niin kuin olin ajatellut, mutta jollain tavalla kuitenkin. Sitten tehdään uusia suunnitelmia.

      Miljoona on jo "pantu haisemaan" - kiitos vain kovasti. Siinä ei kauan kestänyt, kun AM:n kanssa se jaettiin (olin reilu ja annoin hälle siitä osan...) Se yksi osa paketista - esittelen kyllä sen vielä muillekin, aiheutti kyllä hiukan hämmennystä :D :D

      Poista
    2. Niin ja ihanaa juhannusta myös teille!

      Poista
  6. Asia kerrallaan ja yhdessä toinen toistansa tukien, sitä se elämä on. Onnea syntymäpäivästä, rakkaista vieraista, tukijoukoista! Toivomme todella, että asiasi selkiytyy! Suloista suven juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon - te kaikki olette olleet ja olette yksi suuri tukijoukko ♡

      Ihanaa keskikesän juhlaa myös teille!

      Poista
  7. Ei MITENKÄÄN vertailtavissa oleva asia omaasi, mutta sanonpa vaan että kovasta migreenistä kärsivänä työnteko on yksi vitsi. Työnantajan mielestä se menee niin, että otat pillerin ja teet työsi. Vitsi piileekin niissä lääkkeissä, kuten mainitsit. Jotka tehoavat, vievät työkyvyn. Muussa tapauksessa sen tekee migreeni. Tälleen kypsällä iällä, yllättäen ja pyytämättä puhjenneena voin vain kuvitella, että jos pahenee ja tihenee, niin mitäs sitten?

    Jos epilepsiaasi ei ole saatu kuudessa vuodessa työkykyyn talttumaan, mitä eläkelaitosten asiantuntijalääkärit odottavat? Ihmettä?

    Herramajee kun taas pieni ihminen ihmettelee.

    Mutta peukutus uudelle hakemukselle. Jos vaikka nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelina ♡
      Eipä sairauksia voi verratakaan; jokainen kokee omansa omalla tavallaan. Yksi ystäväni on kärsinyt pahasta migreenistä vuosia - nyt siihen on löytynyt jonkinlainen syy ja lääkitykseen on tehty muutoksia ja tuntuu, että hänellä alkaa tilanne helpottaa. Mutta oli kamalaa (ehkä väärä sana) katsella vierestä, kun toinen aamulla yrittää saada itseään siihen kuntoon, että pääsee sängystä ylös, aamupalalle, aamupesulle ja sitten vielä auton rattiin - ja kun olisi ollut aikataulu... Ja itse en voinut tehdä mitään auttamisekseen :(
      Epilepsiaakin on yhtä monta kuin on sitä sairastavaa: jokaisen epi on erilainen ja jokainen kokee sen eri tavalla. Toiset kykenee työhön, toisillä lääkkeet toimii, toisilla se on pystytty "parantamaan" leikkauksella - mulla ei. Löytyi kyllä se paikka mistä kohtaukset saa alkunsa, mutta ei ole mitään mitä sieltä voisi leikata, mitään minkä voisi "korjata". Ja sellaisia lääkkeitä ei vielä ole, mitkä pitäisi kohtaukset poissa. Nytkin kuvittelin pienessä päässäni, että nyt, nyt on löytynyt yhdistelmä, jolla pärjään, kun pari kuukautta meni pahoinvointia ja jonkinlaisia paniikkioireita lukuunottamatta hyvin. Ja sitten taas, tsädäm, sieltä se tuli. Ja taas lisää lääkkeitä.... Ja nuo paniikkioireet: ne on lääkkeiden sivuvaikutuksia ja niitä vastaan taistelen ainakin toistaiseksi ilman lääkkeitä, kun en halua lisää lääkkeitä, epilääkkeissä on riittävästi :)
      Onneksi mulla on hyvät lääkärit, jotka ymmärtää sen.

      Mutta tosiaan: ne eläkesäätiön lääkärit ei ymmärrä, ne kai todella odottaa ihmeparantumista :D
      Jos ei vieläkään tärppää, seuraavaan hakemukseen laitan uusien lääkärintodistuksen lisäksi kaikki kuuden vuoden aikana heille jo kertaalleen lähettämäni 16 lääkärintodistusta. Josko se riittäisi?
      Mutta periksi ei anneta. Ikinä. :D

      Poista
  8. Hyvää syntymäpäivää ja iloisia juhlia ja ihania vieraita! Toivottavasti asiat selkenevät, olisihan se jo aika...
    Tiedätkö, mihin yhteinen ystävämme Sus` on kadonnut? Ei ole käynyt pitkään aikaan kommentoimassa ja nyt en sitten löytänyt blogiaankaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arkeilija :)
      Minua pidettiin kovin hyvänä - pöllökokoelma kasvoi ja sain ihania kortteja ja paljon halauksia.

      Su'en katoamista olen minäkin kovin ihmetellyt, Repun blogissa näyttää piipahtaneen, mutta oma bloginsa on edelleen poissa.

      Poista
  9. Synttäröijälle onnea, ikääntyminen on aina iloinen asia!
    "Kuuleminen" kuulostaa totiselle toiminnalle, mutta tunnut tietävän mitä tulossa joten tsemppiä vain sinne matkaan :)
    Asiat menevät niinkuin ovat mennäkseen ja me kuljetaan sitä tietä minne nenä näyttää. Ja selvitään, aina me selvitään.
    Iso halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suttastiina :) Olen samaa mieltä; tässä iässä (missäkö..) ikääntyminen on iloinen asia. Vaikka yritinkin vielä vuosi sitten kehitellä jonkinmoista kriisiä, päätin antaa periksi ja käyttää tästä hyväkseni vain ne hyvät puolet ja niitähän löytyy :D

      "Kuuleminen" tosiaan kuulostaa totiselle, mutta ymmärtääkseni ta-puoli vain kertoo tyyliin, että tää oli nyt tässä, kiitos ja näkemiin ja mulla on mahdollisuus pistää hanttiin, jos mulla on hyvät perustelut, miksi työsuhdetta pitäisi vielä jatkaa. No eihän sellaisia ole, joten mitäpä sitä turhaan riitelemään selvästä asiasta.

      Olen sitä mieltä, että joku tarkoitus sillä on, että asiat menevät niin kuin menevät, en vain tiedä mikä ja siksi usein potkin ensin vastaan :) Lopulta annan periksi ja - niin kuin sanoit, menen minne nenä näyttää. Ja selviän, ihan niin niin kuin sinäkin!
      Iso halaus takaisin!

      Poista
  10. Myöhästyneet synttärionnittelut! Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta on arvokasta lukea näitä kertomuksia itsellekin tärkeistä ihmisistä. Sitä ihan elävästi kuvittelee mielessään tilanteet. Työasiaan keksin kanssa typerää sanottavaa: kun yhdestä asiasta pääsee irti, voi ottaa toisesta asiasta kiinni. Ehkäpä ne asiat siitä, ja jos eivät, niin tosiaan ei tarvitse ihan yksin niitä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lintulai :)
      Ja kiitos, nytpä sait sanattomaksi.. Jotenkin en ole osannut edes ajatella, kun näistä rakkaista ihmisistä kirjoitan, että tosiaan, kertomukset saattavat olla jollekulle tärkeitä nimenomaan ihmisten takia - he ovat lukijallekin tuttuja ja tärkeitä ihmisiä :)

      Tuo työasia: nyt kun se on silloin tällöin mielessä käynyt, ihan käytännön asiatkin mitä pitää hoitaa (esim. pysäköintilupa löytyi autosta yhtenä päivänä!), niin päivä päivältä tuntuu jotenkin helpommalta lähteä hoitamaan sitä asiaa pois: kun kaikki sitten on lopulta hoidettu ja ohi, voin unohtaa sen ja siirtyä elämässä eteenpäin, edes jollain tasolla. Asioilla ON tapana järjestyä. Aina.

      Poista

Jepulis Penjamin Pieni tulitikkutytär

Meille on tullut talvi! Ihanaa, joka puolella vihdoinkin näyttää siltä miltä talvella pitääkin ja on pikkuisen pakkasta. Juuri sen verran, ...