Mikä saa sinut kuivaamaan silmäkulmasi? Nieleskelemään tyhjää? Mikä saa puheen katkeamaan kesken lauseen? Minkälaisilla asioilla keräät hiirille pesuvettä?
Mitkä asiat "majavoittavat"?
Meillä nykyään usein kuuluva kysymys on "no mikäs nyt majavoituttaa" ja se liittyy Kamala luonto -sarjakuvan Majavaan, joka on hyvin hyvin herkkä ❤ Hän herkistyy kovin monesta asiasta: halaamisesta, aamuista, kaloista, suopursuista, korvista, ystävyydestä, harakanvarpaista...
(http://helvetinpollo.blogspot.com/2018/04/oikaisu-melontamuistoon.html)
Marjaana puolestaan pohti tänään blogissaan kuinka monta kertaa voi kahden päivän aikana liikuttua. Minun vastaukseni on, että monta kertaa. Vaikka kuinka monta kertaa.
Minua on tänään "majavoituttanut" mm. juuri Marjaanan päivitys, se miten ylpeä hän on pojistaan ja miten fiksuja nuoria miehiä hän poikansa ovat.
Serkkuni poika siirtyy syksyllä yläasteelle ja sai tänään eläkkeelle jäävältä opettajaltaan, joka oli opettanut luokkaa koko kuuden vuoden ajan, runon. Olisi pitänyt olla pyyhkijät, sillä puolessä välissä hävisi näkyvyys..
Useimmiten silmiä pitää kuivata, kun Siskorakas lähettää Prinsessa-Ballerinan kirjoittaman kortin tai tekemän videon ja niissä on viestinä "M-täti, minä rakastan sinua" ❤
Tai kun hän halaa Pikkuveljeä ja silmistä loistaa se valtava rakkaus mikä heidän välillään on.
Eilen näin keittiön ikkunasta pitkän jonon pieniä ihmisiä, oletettavasti kulkevan kohti meidän lähellä olevaa kirkkoa kevätjuhlaan. Isommat pyyhkäisivät ohi polkupyörillään. Heitäkin katsellessa piti nielaista pari kertaa ja taisinpa pyyhkäistä silmäkulmaakin..
Huonosti kohdellut eläimet tekevät surulliseksi ja jos niitä on kohdeltu tosi tosi huonosti (tv:stä tule joku amerikkalainen tms. eläinpelastus ohjelma, jossa näkee joskus ihan järkyttäviä eläinkohtaloita), ne saavat vedet silmiin.
Perheen; AM:n, Pojan, Äitirakkaan ja Tunturiruipelon ja muiden läheisten ihmisten kanssa yhdessäolo - se yhteenkuuluvuuden tunne, kun tietää ja tuntee, että kelpaa sellaisena kuin on, eikä tarvitse olla yhtään mitään muuta. Niitä rakkaita ihmisiä katsellessa ja ajatellessa joutuu joskus nieleskelemään tyhjää.
Teidän ystävälliset ja kannustavat kommentit, joskus aivan hulvattomiksi menevät keskustelut: ne kertovat siitä, että meistä on tullut ystäviä ja sekin "majavoituttaa" joskus.
Paljon pieniä ja isoja asioita - nyt tunnette Pöllöä taas vähän enemmän, koettakaa kestää ❤
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Viimeksi majavoitti eläinten jano, heti piti viedä lautasellinen vettä puutarhaan, ja kerran päivässä olen veden vaihtanut vastuullinen homma tekee hulttiohukalle hyvää=)
VastaaPoistaKaikki eläimiin liittybä saa kyllä herkistelemään ja sit kun joku postaa vaikka blogiinsa jotain innostavan onnellista fiilistään niin heti olen nyyhnyyhniin iloinen toisen psta, majavoituminenhan voi olla ylen positiivistakin.
Pöllölle mukavaa melareissua, jätä mekko kotiin..(hihihihih....), taidat niittäin olla on the road kun tallinnasta "selviän " mut koita nyt matkan varreltakin jotain postata ettei tule mahoton ikävä. Niin, ja jos törmäät susikortteihin ni postia pliis!!
Olen jo huomannutkin, että eläimet on lähellä sun sydäntä - ja että olet kovin empaattinen ystävä; varmasti myös luotettava ja uskollinen heille, ketkä sen ansaitsevat.
PoistaJa totta - majavoituminen voi olla, ja onkin mun kohdalla usein hyvin positiivista.
Joskus se on kyllä itsestäkin vähän kiusallista, niin kuin viime kesänä meidän Joulupojan häissä: oltiin ensimmäisenä kirkon pihalla ja kierreltiin katselemassa kirkkoa ja kirkon ympäristöä ja minä poraan jo siinä vaiheessa niin, että melkein lakanaa olis tarvittu ;)
Kiitos - mekon jätän kotiin, huulipuna saa tänä vuonna riittää, uuden ostin tälle vuodelle! Perjantaina lähdetään kohti Kuopiota.
Katsotaan saanko päivitettyä matkan varrelta mitään, löytyykö mistään sopivaa härveliä sitä varten, mulla kun ei oo kun noi syötävät tabletit... Susikortteja ja muitakin yritän silmäillä aina kun ehdin - meidän aikataulu vaan tahtoo olla vähän kiireistä ja veen äärellä ei pahemmin korttikauppiaita kuleksi ;)
Rattoisaa Tallinnan matkaa - jätä kylä paikalleen, sitä ei tiiä, josko sinne vaikka syksyllä Pöllökin lehahtais!
Nyt kun olen rajoittanut alkomahoolia niin alkaa oikea Sus' puskea esiin, olen kiltti ja empaattinen kun ei tunge kemiaa sisäänsä joka aina sotkee.
PoistaHuulet tötterölle ja punaa peliin;D
Enpä ole koskaan epäillytkään, ettetkö olisi kiltti ja empaattinen :)
PoistaMajavoidun joskus ihan järkyttävän mitättömistä asioista. Sääli on mun kohdalla ihan sairauden asteella.
VastaaPoistaNooh.... Me katsellaan sellaista sarjaa kuin Alaska Viimeinen rintama, kertoo Alaskassa asuvasta Kilcherin perheestä/suvusta. Siinä on perheeseen avioliiton kautta tullut, vähän "hienosteleva" tms. nainen, josta en erityisemmin pidä, mutta miehensä rakastaa vaimoaan yli kaiken - ja sitä ei voi olla näkemättä. Perjantaista jaksoa katsella itkeä tihrustin niin, että silmät oli jakson loputtua ihan turvoksissa....
PoistaEttä siinä vielä yksi esimerkki minun majavoitumisesta :)
Tai jos joku voittaa tietokilpailussa - tuli vaan mieleen, kun on juuri menossa Stadi vs. Lande telkkarissa...
Mua majavoiva sarja on "Hakekaa kätilö!" (vai oliko se "kutsukaa"?), aina pillitän kun lapsi syntyy. Ne on vielä niin realistisesti kuvanneet ne syntymät, vauva ei synny puhtaana, jokeltelevana puolivuotiaana, vaan ne on ihan "oikeita" pieniä ja napanuoratkin on. Hyvin tehty. Mulla kun on paha tapa takertua epäloogisuuksiin ja elokuvanautinto menee sen takia...
PoistaHyvin tuttua!
PoistaSe puutarhuri/talonmieskin saa mut välillä pyyhkimään silmäkulmia.
Tuossa Pirates of the Caribbeansia ei ole vielä ollut sellaista kohtaa, mutta en ole katsonutkaan sitä kunnolla, kun kirjoitin sähköpostia. Tosin onhan siinä kuitenkin Johnny Depp... Sehän saa vanhan rouvan silmät kostumaan jo olemassa olollaan...
Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä useammat asiat majavoittavat. Viimeksi majavoiduin esikoulun kevätjuhlassa. Loppulaulua laulamassa kun oli kaksi "mun" pientä- metrijengiläistä, joiden kanssa on takana monta yhteistä vuotta. Myös isommat metrijengiläiset meinaavat majavoittaa, kun he juoksevat halaamaan jos satutaan näkemään koulun pihalla. Kirjat, musiikki, elokuvat ym.majavoittavat myös. Ja niin moni muu asia. Viime aikoina vielä useammin; johtuneeko hermokipuun saamastani lääkkeestä (Gababend) jonka sivuvaikutuksissa taisi olla mielialamuutokset.
VastaaPoistaIkä on varmasti yksi syy, joka vaikuttaa majavoittamiseen - tosin olen jo vähän odottanut, että se helpottaisi, ettei ihan jokaisen asfaltilla olevan kastemadon takia tarvitsisi niiskuttaa..
PoistaEnnen pystyin lukemaan kirjoja ilman sen kummempia mielenliikutuksia, mutta nyt alkaa sekin olemaan jo välillä työn ja tuskan takana.
Tosin mullakin voi olla nuo lääkkeet yksi osa syy: neljä eri lääkettä ja kaikissa taitaa olla sivuvaikutuksena mielialavaihtelut.
Lauantaina kyynelehdin lasteni todistusten äärellä. Yläkouluun siirtyvä poikani sai vieläpä stipendin. Ja häntä koko alakoulun opettanut opettaja piti todistustenjaon yhteydessä pienen puheen, jonka jokainen oppilas sai mukaansa korttiin painettuna. Opettaja oli kirjoittanut jokaisen oppilaan korttiin positiivisia asioita oppilaasta, jotka hänelle jäi mieleen.
VastaaPoistaIllalla kyynelehdin mieheni kanssa, kun kerroin hänelle katsomastani dokumentista. Liikutuimme kumpikin, kun äiti kuvasi ja kertoi poikansa sairastumisesta leukemiaan 6- vuotiaana. Poika kuoli 8- vuotiaana, kun leukemia uusi 3. kerran.
Tänään itkin, kun luin Hesarin kuukausiliitteestä ALSia sairastaneesta naisesta, joka teki itsemurhan miehensä ja aikuisten lastensa läsnäollessa.
Voi Susanna <3
PoistaKaikki asiat mistä kirjoitit olivat kyynelten arvoisia, mutta erityisesti tuon viimeisen kohdalla "hanat aukesivat" - tuo ALS -juttu sinänsä kuulostaa... en edes löydä sanoja.
Mutta ALS sinällään ja perjantaina alkava Suomi Meloo - ne yhdessä toivat mieleen syksyllä poisnukkuneen melojaystävämme, joka sairasti ALSia. Viimeiseen asti hän jaksoi olla iloinen ja positiivinen oma itsensä, vaikkei pystynyt enää syömään eikä puhumaan.
Puhelimessani on vieläkin viesti häneltä, kahden vuoden takaa, silloin hän oli vielä hyvässä kunnossa. Kolme vuotta sitten tanssin hänen kanssaan Pyhtäällä asfaltilla humppaa - enkä edes osaa tanssia humppaa :) Sillä reissulla sain tietää hänen sairastuneen tuohon julmaan sairauteen...
Voi Pöllö, olen sanaton ja kaivelen roskia silmistäni. Lämmin osanottoni ystäväsi menetyksen johdosta sinulle!
PoistaHalauksin Susanna
Aika monet asiat. Riippuu vähän tilanteestakin. Ja yleisestä mielialasta.
VastaaPoistaTotta.
PoistaItse taisin unohtaa HÄÄT. Nehän on ihan mahottomia. Viime kesänäkin ne Joulupojan häät. Ja se kun onnittelujonossa Joulupoika sanoi "mitä ne varavanhemmat täällä vasta tulee" ja halasi! Ikinä ennen ei ole halannut.
Mut Pöllö ei oo vielä osallistunu arvaamaan kaupunkia Possun kuvista. Pöllöhän tykkää arvuutteluista. Possun kolmanneks viimeisin postaus.
VastaaPoistaMä olen kovasti sitä yrittänyt pohtia, mutten ole vielä keksinyt :)
PoistaIhan. Mikä. Tahansa. Majavoittaa siis. Yllättäen ja pyytämättä. :D
VastaaPoistaLiikutun usein, ja pidän sitä osoituksena ettei ainakaan vielä lopullinen kyynistyminen ole päässyt tapahtumaan. Ja se on yksistään hyvä juttu.
Kiitos tästä termistä. :D