Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 5

Ollaan päästy jo sunnuntaiaamuun. Lauantain helteinen keli on muisto vain. Ei, ei ollut tarkoitus kuljettaa etelän kylmää keliä sinne pohjoiseen, meidän autohan oli jo täynnä. Enkä varmasti ollut pakannut sitä mun meikkilaukkuun.

Aamulla varhain puhelimeen tuli tekstiviesti ja ensimmäinen miesvieras pyrki kylään: "Saisko tulla suihkuun?" No tokihan sitä saa, me ei olla niin tarkkoja ja oltiin jo sitä paitsi itse lähdössä aamupalalle. Notkuvan aamupalapöydän ääreen ja mitäpä sieltä löysinkään: tönkkösuolattuja neulamuikkuja (pahoittelut, olen antanut väärää informaatiota, ne muikut oli siis jo Kuusamossa, ei melajuhlan jälkeisenä aamuna 😃 )
Vaikutti siltä, että kukaan ei oikein osannut arvostaa niitä muikkuja aamupalalla, mutta minun lautaselle ne kyllä löysivät tiensä! Jos joku syö prinssinakkeja aamiaiseksi, niin minä kyllä vaihdan ne suolattuihin neulamuikkuihin milloin vain. Kiitos!

Sen jälkeen tulikin jo "määräys" - siis nätimmin kysely, että koska te avaatte kaupan, täällä olisi rahaa tarjolla 😃 Meillä oli onneksi aivan loistavia sijaisia, jotka tekivät parhaansa ja keräsivät rahaa minkä kerkesivät, sillä aikaa kun me yritimme saada jotain tolkkua ja järjestystä päivän agendaan. Mutta eihän siinä auttanut kuin ottaa jalat alle ja lähteä tekemään sitä, mitä Myyntisirkkusten on tehtävä.

Vaan sitten tuli mutka ja murhe matkaan 😞 Pankkipääte lakkasi toimimasta. Ei auttanut itku, ei hammasten kiristys. Itse asiassa sitä oltiin yritetty saada toimimaan jo ennen kaupantekoa, mutta ei, ei auttanut mikään. Ei muu kuin pahoittelu ja asiakkaille vähän lisäliikuntaa: pankkiautomaatille mars ja käteismaksu. Onneksi automaatti ei ollut kaukana ja viileästä kelistä huolimatta aurinko paistoi.  Ja kaikki olivat hyvällä mielellä, kun oltiin juuri tavattu vanhoja tuttuja - ketään ei harmittanut ylimääräinen kävelylenkki.
Soitto laitteen toimittajallekaan ei auttanut: "Voitko soittaa uudelleen puolen päivän jälkeen, kun asiantuntijamme on paikalla?" No tokihan minä soitan, kun ei muukaan auta..Siispä odotamme ajan kulumista - onneksi ei ole tekemisen puutetta 😃

Vaan aika kuluu ja lopulta tulee kehotus pistää tavaroita taas vähän nippuun ja töppöstä toiseen eteen: hopi hopi kohti rantaa, lähtö lähenee! Kaino pyyntö taas hotellin resepsuunista: saammeeko vielä jättää tavarat näin vähän levälleen, palaamme tunnin sisään ja sitten keräämme kimpsumme ja kampsumme ja poistumme. Juu, kyllä se vain sopii - hienoa joustavuutta!

Niinpä mekin sitten "liihottelimme" uimarannalle, viestin lähtöpaikalle, jossa melojat olivat jo odottamassa lähtöseremonian alkamista. Vesille lähtijät olivat pukeutuneet jo valmiiksi ja odottivat kajakkeihin ja kanootteihin pääsyä,
Rannalla oli kylmä, järveltä tuuli, aurinko oli kadonnut jonnekkin ja kaikki se lämpö, mikä lauantaina oli ottanut meidät vastaan - mihin ihmeeseen se oli kadonnut? Onneksi olen toisesta päästä lyhyt, ja housut, jotka olivat vajaamittaiset, olivatkin melkein nilkkoihin asti, lämmittivät edes vähän. Ja "virkapukuun" kuului kunnon takki. Lapaset olisi tarvittu.
Tervetuloseremonia saatiin kuitenkin kunnialla läpi; tapahtuman organisaatio turvaryhmineen tuli esiteltyä, oli ihana nähdä rannalla nekin kasvot, joita ei vielä ollut ehtinyt kaupassa nähdä 😃

Kun ensimmäisen osuuden melojat oli saatu matkaan, palattiin reipasta vauhtia takaisin hotellille purkamaan kauppa ja pakkaamaan auto. Siinä ohessa yritin saada pankkipäätteeseen eloa kysymällä neuvoa ravintolahenkilökunnalta, mutta ei se herännyt henkiin.
Mutta yllätys yllätys: meillähän matkassa turvaryhmä! Jonka tehtävä on siis turvata melojien matkaa vesillä, he toimivat vuoroissa. Välillä auttoivat meitä tavaroiden purkamisessa ja pakkaamisessa, kun ei ollut muuta tekemistä ja nukkumattikin oli tehtävänsä tehnyt.

Turvaryhmästä löytyi apu meidän maksupääte ongelmaan: hän soitti puolestani laitteen toimittajalle ja selvitteli ongelmaa. Ongelma selvisi, siihen löytyi väliaikainen ratkaisu siihen asti kunnes saisimme tilalle uuden "telakan", joka hoitaa laitteen lataamisen. Jes, ongelma ratkaistu 👍👍
Ja sillä aikaa auto pakattu; muut reippaat turvaryhmän tytöt ja pojat oli hoitaneet homman tuosta noin vaan, vasemmalla kädellä! Enää oli jäljellä meidän meikkilaukkujen pakkaus ja nouto...

Olinko oppinut kahden ja puolen päivän aikana mitään? Olin. Paljonkin. Mutta ainakin sen, että enää en tarvitse reissuun yhtä isoa meikkilaukkua. Ripsivärikin saa jäädä seuraavalla kerralla kotiin. Sekin asia on ratkaistavissa muulla keinolla 😉😉

Kun auto oli pakattu, lähdettiin käymään Kuusamon Prismassa, hakemassa vähän evästä, ja laastaria. Crocsit ei ole kaikkein parhaimmat kävelykengät, ihan vaan vinkiksi, jos joku joku ei tiedä.

Suuntana oli Ollilan Lomamökit (vai Lomamajat). Hieno paikka joka tapauksessa. Ihan ensimmäisenä päästiin syömään, aivan taivaallista lohikeittoa lisukkeineen - ja sillä aikaa olikin auto purettu. Näköjään sitä erityistä taikapölyä riitti paikka paikoin meillekin 😉



Koska ilmassa oli vähän vettä, saimme "myymäläksemme" kodan ja pääsimme sateen suojaan:


Ehei, tässä ei suinkaan ole kuin ihan pienen pieni osa meidän myytävistä tavaroista 😉 - suurin osa tavaroista jäi kuitenkin ulkopuolelle, sillä kodassa oli savua, emmekä halunneet/voineet altistaa vaatteitaa savulle. Ulkona ei kuitenkaan loppujen lopuksi satanu, joten siitäkään ei tullut ongelmaa.

Kun väki alkoi pikkuhiljaa vähentyä, päätettiin mekin yhteistuumin muun porukan kanssa pistää putiikki kiinni: keltaisten laatikoiden kannet kiinni ja kodan "ovi" kiinni. Väki on luotettavaa ja uskalsimme jättää osan tavaroista kotaan. Osa tavaroista pakattiin takaisin autoon ja sitten etsimään mökkiä, jossa yöpyisimme.

Pienen harhaanajon jälkeen mökki löytyikin lähempää kuin olisimme uskoneetkaan.. mehän emme siis koskaan eksy, mutta kun uskollisesti seurasimme miehiä, niin jouduimme joron jäljille ja ihan väärään suuntaan. Tai no olihan meillä yksi mies, joka sitten opasti meidät oikeaan paikkaan ja jonka kanssa yövyimme samassa mökissä.

Hän oli ystävällisesti lämmittänyt saunan, josta tosin kieltäydyimme, ja poltti mökin takassa puita, niin, että mökki oli ihanan lämmin.
Ruuasta vastaava Kuljettaja-Sirkkunen keitti meille nuudeli-tonnikala illallisen ja herrasmies seuralaisemme tarjosi lasillisen = retkikupillisen viiniä palan painikkeeksi.
Sitten oltiinkin jo aika lailla valmiita petiin.... eli ei muuta kuin sänkyjen jako ja unipussi esiin.
Vaan sittenpä tulikin ongelma: TYYNY!! Mökissä ei ole tarpeeksi tyynyjä! Vaan hätä keinot keksii. Unipussissahan on valmis tyynyliina, eli pussi johon voi "rakentaa" tyynyn:



Ihmettelin muuten itsekin tovin, mikä ihmeen kuva tämä on... Mutta siinä on siis tyyny: Alimmaisena on oranssi pyyhe, sen päällä toinen pyyhe. Niiden päällä (puhtaat) pitkätt kalsarit ja päällimmäisenä untuvatakki. Ja niiden päälle vedetään tuo unipussin "tyynyliina" osa ja ta-daa: tyyny on valmis. Sitten vain kömmitään unipussiin, ihan kuin makuupussiin.

Hyvää yötä ja kauniita unia, oman kullan kuvia!

Miljoona miljoona miljoona ruusua... ja pöllöä :)

Pöllöistä ei ole kuvaa mutta ihanista juhannusruusuista, lempikukistani, on



Niiden kaverina on syreenin oksia levittämässä ihanaa tuoksuaan, sekä joitakin niittykukkia. Ihana kimppu Äitirakkaalta ja Tunturiruipelolta ❤
Suomen lippukin liehui eilen salossa 😏 - vaikka ei nyt sentään ihan minun takiani, vaikka olisikin kiva niin ajatella.
Keskikesän juhlaahan se juhlisti, meille kaikille.




Myös kimppu keltaisia ruusuja on maljakossa

Pöllöjä on niin paljon, että niistä ei nyt ole kuvia 😊😊

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 4

Leppävirran "adhd" -seikkailun jälkeen päästiin jatkamaan matkaa hyvillä mielin ja hyvässä säässä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mitä ylemmäs päästiin, sitä ylemmä kipusi myös lämpömittarin lukema. Ajoimme siis kohti kesää!
Soittelin muutaman puhelun: Äitirakkaalle ja meidän muulle seurueelle, jotka olivat lähteneet kohti Kuusamoa jo perjantaina. Kaikki olivatkin jo ihan liki määränpäätä.

Me pysähdyimme kahvitauolle Kajjjaanin ABC:lle ja pitkä ajomatka ja kyydissä istuminen teki tehtävänsä. Jutut muutenkin seilasivat autossa laidasta laitaan ihan koko matkan; välillä puhuttiin hyvinkin vakavista asioista, mutta välillä taas oli ihan hervottomat jutut. Automme sai parkkipaikoilla hyvin huomioita, sillä se oli kovin pitkä. Leveyttä oli normaalisti, mutta pituutta reilummasti - ei siis mahtunut ruutuun .

Kahvijonoon päästyämme lupasin tarjota Kuljettaja-Sirkkuselle kahvit ja jotain mitä nyt haluakaan. Otimme saman satsin. Kassalle päästyämme heläytin nuorelle kassatyttöselle reippaasti:
-Kaksi teetä ja kaksi RINKKIMUNKILAA!

Tyttö otti askeleen taaksepäin ja katsoi meitä molempia hetken aikaa sen näköisenä, että onkohan tuo ihan tosissaan, vai pitääköhän tässä soittaa jonnekin vai mitä.... Sitten tajusin itsekin mitä olin sanonut, ja korjasin anteeksi pyytäen, "siis munkkirinkilää".
Ja pöytään päästyämme saimme tietysti hillittömän naurukohtauksen, niin että teen juomisesta ei tullut aluksi mitään.

Hetki siinä rauhoituttiin, sen verran, että pystyttiin soittamaan tapahtuman "johtajalle" ja kysymään missä päin kaunista kotimaatamme hän mahtaa matkata. Hän oli tarkistamassa tulevan viikon reittiä, sanoi pysähtyvänsä myös kahville ja syövänsä ne meidän rinkkimunkiloiden reiät... Että näin.

Vielä kävin ostamassa ison pullon juotavaa matkaevääksi ja eikun jatkamaan matkaa.

Autossa oli kyllä radio, mutta ei cd-soitinta. Eikä siitä oikeastaan mitään iloa olisi ollutkaan, sillä meillä riitti puhetta - koko viikoksi. Näin jälkikäteen ajatellen, miten sitä voikin riittää? Ja vielä sen jälkeenkin 😃

Lopulta päästiin Kuusamoon, ensimmäiset "maamerkit" taisi olla Prisma ja Citymarket ja sen jälkeen eläintarvikeliike Musti ja Mirri, joka sai meidät laulamaan - vanhoja tuttuja sanoja vähän mukaellen:

"Musti ja mirri, pupu sekä nalle, mummot on vaarassa jäädä alle..."

Oikeasti Kuljettaja-Sirkkunen on hyvin tarkka ja varovainen kuski ja minä apukuskina yritän parhaani mukaan olla tukena ja turvana - ja olen saanutkin siitä kiitosta, kun olen kuulemma niin rauhallinen ja kannustava.
Tuossa kohdassa taisimme vain olla jo hiukan väsyneitä molemmat, olihan takana n. kuuden tunnin ajomatka.

Päämäärämme näkyi jo ihan parin sadan metrin päässä - sinne oli helppo löytää muutaman tutun auton perusteella 😃 Ne olivat muutenkin oivia "maamerkkejä" matkallamme viikon aikana.
Auton parkkiin ja etsimään tuttuja kasvoja = ensimmäiset tervetuliaishalaukset. Ihanaa, tästä se yhteinen viikon seikkailu taas alkaa!

Sitten sisäänkirjautuminen, hetken pohdiskelu mikä on marssijärjestys ja sitten toimiin: meikkilaukut majoitustiloihin ja sitten auton purkaminen! Siinä sitä riittikin hommaa *huokaus*
Onneksi meillä oli apuna useita käsiä ja me Myyntisirkkuset oikeastaan saatiin vain järjestellä laatikot  haluamallamme tavalla esille asiakkaita varten sillä aikaa kun muut kuljettivat tavaroita sisälle.
Saimme myyntipaikaksemme hotellin narikan, jonne sitten saimme jättää tavarat myös yöksi, hotellin aulassa oli vartiointi yöllä. Siitä olimme tosi kiitollisia, sillä tavaroiden siirtäminen illalla autoon tai johonkin lukittuun tilaan ja sieltä taas aamulla takaisin olisi ollut hirvittävä urakka!

Sitä mukaa kun saimme tavaroita esille alkoi tulla myös asiakkaita, siis vanhoja tuttuja vuosien varrelta. Eli ensimmäiset tunnit menivät oikeastaan iloisten jälleennäkemisten ja halaamisten merkeissä ❤
Siinä ohessä toki tehtiin myös kauppaa, mutta lähes jokainen asiakas tervehdittiin ensin halaamalla 😃 Tai sitten halauksen sai kaupan päälle 😏😏

Muutama tunti tehtiin kauppaa, sitten siirrettiin tavarat "tiskiltä" narikan puolelle ja mentiin syömään - arvaatteko mitä? No tietenkin Kitkan muikkuja 😃😃

Kun lopulta päätettiin siirtyä omalle kämpälle, saatiin sinne vielä pari vierasta, tällä kertaa kyllä ihan naisvieraita 😃 Miesvieraiden aika oli sitten myöhemmin viikolla 😏😏

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 3

Perjantai-iltana olimme siis päätyneet Leppävirralle yöpymispaikkaamme ja saaneet auton pysäköityä. Auto rupesi "juttelemaan" meille, kertoi haluavansa AdBlueta. Mitä ihmettä se on? Ikinä oltu kuultukaan semmoisesta. Kuljettaja-Sirkkunen muisteli, että vuokraamosta oli käsketty soittaa heille kun tämmöinen ilmoitus tulee. No kello oli jo niin paljon, ettei maksanut vaivaa, eikähän se sitä yöllä tarvinut. Ja ainahan on olemassa miehiä. Soitimme edellämme matkaavan seurueemme "MacGyverille" - miehelle joka korjaa IHAN mitä vain - ja kysyimme mistä voisi olla kyse. Valitettavasti tällä kertaa emme saaneet vastausta. No, ainahan on olemassa interneetin ihmeellinen maailma. Vaan eipä sieltäkään oikeastaan mitään selvinnyt, muuta kuin että Neste liittyy asiaan jotenkin. Siispä jätimme asian hautumaan yöksi ja päätimme suunnata aamulla ensimmäiselle Nesteen huoltoasemalle. Ongelma ratkennee siellä 👍

Pääsimme sisälle, saimme pienet ja "kevyet meikkilaukkumme" raahattua sisälle - oikeasti mun laukku ja Kuljettaja-Sirkkusen rinkka painoivat TONNIN! Ja kumpikin oli sentään jättänyt huulipunan kotiin... Ripsiväri oli sentään pakko ottaa mukaan keskiviikon melajuhlaa silmällä pitäen 😏
Ensimmäinen tehtävä oli saada tyhjänä olevaan taloon vedet päälle. Ohjeet oli, mutta kaksi urbaania cityblondia....hoitaa homman, tietenkin! Ei mennyt kuin hetki, kun keittiön raanasta tuli vettä! Jes!

Viikon ruokahuollosta vastaava Kuljettaja-Sirkkunen - tarkoittaa sitä, että elin lähes koko viikon hänen eväillään.. - aloitti pizzan teon ja minä jatkoin edelleen paperitöitä *huokaus*. Hinnastojen teko oli vieläkin vaiheessa... Onneksi osaan edelleen käyttää kynää 😏
Ensin pizzaa ja jälkkäriksi ne Punaisen Piipun Kievarista ostetut juhlaleivokset. Ja sitten unta kuuppaan!

Kokeilin ensimmäistä kertaa mun unipussia - ai että oli hyvä nukkua. Eikä tullut ylimääräistä lakanapyykkiä kenellekään.

Aamulla sitten reippaasti ylös, meikkilaukkujen pakkaus, aamupuuro, meikkilaukut autoon ja matkaan. Ja kyllä, muistettiin sulkea se vesikin. Kun ensin hetki pohdittiin, että kumpaan suuntaan sitä venttiiliä (vai-mikä-se-nyt-on) pitikään kääntää.

Ja sitten sinne Nesteelle. Auto kertoi edelleen haluavansa AdBlueta, kavereitten kesken "adhd:tä". Huoltoasema löytyi ja kassan takaa ystävällinen nuorehko nainen, joka osasi kertoa meille mitä auto haluaa:
- Se on tuota tuollaista nestettä, mikä on tuossa pussissa, sitä pitää yleensä laittaa aina tankkauksen yhteydessä tai kun on ajanut tietyn kilometrimäärän.
- Okei.... Ostamme sellaisen. Mutta tuota... Olisikohan täälle ketään miestä, joka osaisi auttaa, kun me ei oikein tunneta tota autoa?
- No onhan toki, hetki vain

Ja me luultiin, että hän lähtee hakemaan jostakin jotain henkilökuntaan kuuluvaa tms. Vaan ei. Huoltoaseman kahvilassa oli monessa pöydässä miesseurueita ja hän kävi kysymässä puolestamme apua heiltä 😊  Minä yritin pysyä hänen ja Kuljettaja-Sirkkusen perässä kun he jo suunnistivat terassille, mutta jumituin ensimmäisen pöydän kohdalle... 😊

- Niin Kuusamoonko te olette menossa?
- Juu, Kuusamoon olis tarkoitus tänään ehtiä.
- Ootteko te menossa sinne Suomi Melooseen?
- No joo, sinnehän me ollaan menossa, meillä on toi pakettiauto täynnä tavaraa, me ollaan siinä myyntiryhmässä.
- Just joo. Minun kaveri Mikko lähti sinne kanssa eilen. Vie terveisiä sille, kun näät sen 😊
- No minäpä vien 😊😊

Sitten jo hoputettiin katsomaan, että mihin sitä "adhd:tä" pitää laittaa, kun niistä kaikista ystävällisistä miehistä löytyi yksi, joka uskoi osaavansa homman. Ja kyllähän se oikea paikka sille nesteelle sitten löytyi ja homma hoitui. Kiitimme niin nätisti kuin osasimme, kuin nyt kaksi pulassa olevaa naista vain osaa, kyllä te tiedätte.
Sillä aikaa kun Kuljettaja-Sirkkunen siirsi autoa syrjään, minä ryhdyin ihastelemaan viereen tankkaamaan pysähtynyttä vanhaa...noh...mikähän se oli. Olisiko ollut Skoda? No joku vanha, tosi vanha auto se kuitenkin oli. Jostain 50-60 -luvulta. (Tai no se nyt vielä mikään vanha oikeastaan ole...) Kun siellä Sorsakoskella oli ne vanhojen autojen päivät.

Käytiin vielä itse pissalla (se AdBlue on muuten jotain ureaa, joka liittyy jotenkin dieselautojen päästöihin, eli olisihan sitä voinut.. noh vessa on mukavampi 😊),  Mikon kaveri vielä muistutti terveisten viemisestä 😊

Oikein ystävällistä ja hyvää palvelua saatiin siis Leppävirran Nesteeltä; kaikki olivat valmiit meitä auttamaan. Hyvillä mielin lähdimme jatkamaan matkaa kohti Kuusamoa ja lämpimämpiä kelejä...

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 2

Torstaipäivän paperitöiden ja omien tavaroiden keräämisen ja pyykin pesun ja siivoamisen eli lepäämisen - ööö, siis minkä? - jälkeen koitti perjantai ja lähtöpäivä.
Oli sovittu, että Kuljettaja-Sirkkunen laittaa viestin, kun lähtee Helsingistä, siitä noin tunnin päästä on täällä meillä. Joskus puolen päivän aikaan oli tarkoitus tavata.
Mulla oli siis hyvää aikaa aamulla pakata omat tavarat. Olin taas viime kesästä viisastunut ja kaivanut esille vanhan listan siitä, mitä pitäisi olla mukana. Olin muokannut sitä ja kerännyt tavarat työhuoneeseen sen mukaisesti. Pakkaaminen oli siis suht helppoa ja nopeaa.

Kaikkien vaatteiden yms. lisäksi kaiken varalta mukaan teltta, makuupussi ja makuualusta. Meille hienohelmoille on kyllä aina ollut varattuna katto pään päälle, mutta kun nyt oltiin seuduilla joissa ei aina tiennyt onko sitä kattoa, niin otettiin se teltta. Ihan vaan varoilta. Oikein kunnon teltta.
Makuupussia kyllä tarvitaan, kun nukutaan mökeissä, joissa ei aina ole liinavaatteita. On helpompi sujahtaa makuupussiin, kuin kuskata omia liinavaatteita ja tuhrata niiden kanssa.
Tosin olin keväällä ostanut Finlaysonin Unipussin; jossa on lakana, tyynyliina ja peitto/pussilakana samassa ja menee pienelle rullalle. Se oli mukana. Tosi kätevä paikoissa, joissa oli niin lämmin, ettei makuupussia tarvinnut.

Vielä viimeisenä työnä kotona piti tyhjentää autotalli, kun olivat päättäneet talkoilla maalata sen ulkopuolelta. No sen teimme yhdessä AM:n kanssa, vaikkei siellä nyt juuri mitään ollutkaan. Siinä samalla nostettiin mun tavarat autoon ja vietettiin tunnin verran kaupungilla ajellen, kun odotettiin, koska Kuljettaja-Sirkkunen on täällä.

Ja lopulta hetki koitti - nyt lähdetään! AM oli aika kauhistunut, kun näki miten täysi meidän pakettiauto on, eikä se edes ollut mikään ihan pieni pakettiauto...  Vaan vielä piti hakea yksi tilaus! Pyyhkeitä. Kylpypyyhkeitä 10 kpl ja käsipyyhkeitä 10 kpl. Pahvilaatikollinen. Ei toivoakaan, että se olisi mahtunut enää autoon. Mielikuvitus käyttöön. HAA! Meillä on muovikasseja! Ja ei kun pyyhkeet muovikasseihin. En enää muista, montako kassia niistä tuli, muutama kuitenkin. Ja kassit tungettiin kaikkiin mahdollisiin koloihin mitä autossa oli jäljellä 😊

Ja sitten matkaan. Oikotietä, pienempää tietä kohti moottoritietä. Ei eksytty, ihme kyllä 😊 No ei vaan, tuttu tie mulle. Seuraava pysähdyspaikka oli Punaisen Piipun Kievari eli Kotileipomo Siiskonen. Siihen asti matka olikin mennyt hyvin, mutta... Siellä parkkipaikalla avattiin pakettiauton sivuovi ja hups.... Yksi muovikasseista, niistä pyyhekasseista, tipahti ulos ja kaikki kassissa olleet pyyhkeet levisi siihen auton viereen parkkipaikalle!

Monen tunnin ajomatkan jälkeen ja hirvittävä pissahätä - mitä muuta siitä seuraa kuin armoton naurukohtaus, josta ei tahtonut tulla loppua ei sitten millään 😊😊 Saatiin kuitenkin jotenkin koottua itsemme ja lähdetiin kävelemään sisälle, kun perässämme käveli pariskunta: "Ollaan ajeltu pitkään teidän perässä, hyvin on mennyt matka yhdessä"  - No kiitos, kiitos, ollaanko me ajettu liian hiljaa?
"Ei kun just sopivaa vauhtia, oikein tasasta"
Eivät kyllä jääneet enää odottamaan meitä, kun juotiin teetä ja syötiin sämpylöitämme. Ja vähän etuiltiin ja semmoista pientä.

Facebookista huomattiin, että meillä on juhlapäivä: oltiin oltu vuosi facebook -kavereita ja sitähän päätettiin tietenkin juhlia. Oltiin jäämässä yöksi Leppävirralle Kuljettaja-Sirkkusen sukulaisen omakotitaloon, joten ostettiin leivokset, jotka syödään sitten iltateen kanssa kun on vielä vähän tehty paperitöitä.

Pienen tauon jälkeen jatkettiin matkaa. Mikkelissä saatiin vesisadetta ja katsella vanhoja autoja - myöhemmin kuultiin, että Sorsakoskella (olikohan se siellä?) oli viikonloppuja, joku vanhojen autojen kokontuminen. Sade kuitenkin loppui, mitä pidemmälle päästiin ja Leppävirralla paistoi jo aurinko ja lämpötila nousi koko ajan.
Kun päästiin perille oli jo täysi kesä - lähtiessä oli lämpötila 12 astetta!

Auton pysäköiminen tuotti taas oman haasteensa, mutta siitäkin selvittiin, kun otettiin ihan rauhallisesti eikä hötkyilty. Kuljettaja-Sirkkunen kehui Apu-Sirkkusta niin, että ihan punastutti - mutta Apu-Sirkkusen rauhallisuudesta kuuluu kiitos AM:lle, sillä AM on opettanut aikanaan Apu-Sirkkusen ajamaan autoa (siis autokoulun olen toki käynyt, mutta rauhallinen ajotapa on AM:n ansiota).

Mutta kun auto oli paikallaan syttyi kojelautaan teksti, joka kertoi auton haluavan jotain AdBlueta!

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 1

Päätimme, ettemme ole mitään myyntitykkejä, vaan Myyntisirkkusia - nimi ei välttämä kuvaa kokoa eikä oikeastaan ehkä mitään muutakaan, paitsi sitä, että olemme lähes koko ajan äänessä. Joskus jopa nukkuessamme 😃

Mun osalta seikkailu alkoi jo tiistaina, 6. kesäkuuta, kun lähdin Äitirakkaan kanssa heille. Tarkoitus oli lähteä seuraavana päivänä lähteä pakkaamaan meidän kauppa-autoa ja matkaan piti lähteä varhain aamusta. Oli siis kätevintä, että olin jo valmiina lähtökuopissa, eikä tarvinnut enää aamulla kiertää lähtöruudun kautta.
Niinpä siis olimme hyvissä ajoin keskiviikkoaamuna matkalla kohti varastoa, jossa osa tavaroista jo odotti meitä. Olimme perillä n. klo 9, yhden ylimääräisen mutkan kautta, kun puhelimen navigaattori oli eri mieltä meidän kanssa. Naisethan on aina oikeassa, eikö?

Perinteiseen tapaan aloitimme "haahuilulla": mistä ihmeestä aloitetaan, mitä ihmettä me tehdään, mitä ihmettä pitää ottaa mukaan. Mutta hetken pohdinnan jälkeen saatiin homma alkuun: laatikot joihin tavaroita pakataan saatiin nosteltua alakertaan, kaikenlaista muuta rekvisiittaa samoin. HIRVITTÄVÄ määrä tavaraa jo siinä vaiheessa.
Ja Kuljettaja-Sirkkunen oli vasta matkalla, hakemassa autoa ja keräilemässä lisää tavaraa! Apua!

No. Ei muuta kuin hommiin. Sillä aikaa kun odotettiin Kuljettaja-Sirkkusta, lisää tavaraa ja autoa, aloitettiin jo olemassa olevasta tavarasta: niiden laskennasta, että lähetteet täsmää saapuneisiin tavaroihin ja niin edelleen. Pikku hiljaa homma alkoi sujua. Ja juuri kun se alkoi sujua, Kuljettaja-Sirkkunen tulee SUUREN PAKETTIAUTON kanssa pihaan ja tuo toisen samanlaisen määrän tavaraa mukanaan. A-P-U-A. Mihin me se kaikki tavara pakataan?

Tyhjällä vatsalla ei kukaan voi ajatella, joten ovet lukkoon ja syömään. Kiinalainen ruoka täytti vatsan mukavasti - ja pieni ruokalepo oli tehnyt poikaa 😃 Vaan aikaa ettonelle ei ollut, työt kutsuivat. Tavaraa oli valtava määrä ja se kaikki oli saatava mahtumaan autoon, ennen iltaa, että ehtisi vielä kotiin nukkumaan.

Homma vaikutti oikeasti epätoivoiselta, ei, ei tämä voi onnistua, mutta kun kolme reipasta naista on sitä tekemässä, niin kummasti niihin laatikoihin vaan alkoi tulla tolkkua. Pitkään se homma kyllä kesti ja pakko oli vielä tilata pizzat välipalaksi, jotta jaksettiin tehdä se loppuun.
Lopulta kaikki oli pakattu: auto oli aivan turvoksissa. Sen verran oli saatu jätettyä tilaa, että Kuljettaja-Sirkkusen matka- ja melontatavarat vielä mahtuivat sinne ja perjantaiaamuna saatiin vielä viskattua mun matkatavarat jonnekin laatikoiden päälle. Mutta...

Illalla olin kotona joskus, olisiko ollut yhdeksän-kymmenen aikaan - koko päivä siinä siis meni. Kuljettaja-Sirkkusella oli onneksi vähän, siis vähän, lyhyempi matka. Äitirakas onneksi vei mut kotiin asti, joten pääsin omaan sänkyyn nukkumaan.

Torstai oli sitten aikaa tehdä vielä paperihommia ja keräillä omia tavaroita pakattavaksi, pestä pyykkiä ja siivota, sillä nuoriso oli tulossa yökylään sinä viikonloppuna kun olin itsekin tulossa takaisin kotiin.




Näillä mennään ja tässä näkyy vain pieni osa, kun ei oven suusta näkynyt enempää pimeään autoon 😃

EDIT: Niin, oli meillä yksi mieskin apuna nostelemassa painavimpia laatikoita ja tekemässä "hanttihommia" 😃, mutta enimmäkseen hän teki kyllä omia töitään alkavaa tapahtumaa varten, niitä kun riitti ja riitti ja riitti ja....

Tällä viikolla olen kuivannut ilon ja rakkauden kyyneleitä

Olen tällä viikolla saanut paljon postia. Olen itkenyt onnesta, siitä miten onnekas olen, kun minulla on perhe ja ystäviä, osa sellaisia joita en ole koska vielä ehtinyt tavata.

Olen tullut yllätetyksi moneen kertaan.

Ensi viikolla lähden Siskorakkaan ja perheensä luo Englantiin.
Kiitos Äitirakas, kun annat minulle tämän matkan. ❤
Ja kiitos Siskorakas kun otat meidät vastaan.

Maanantaina posti toi ihanan kortin Englannista: Isosisko oli piirtänyt korttiin koiran, hymiön ja mun kuvan: varmaan minä joskus tulevaisuudessa 😊 Korvallisilla oli vähän tukkaa, mutta päälaki oli kalju.. Kiitos ihanaiset ❤

Tiistaina posti toi Ystävän tekemän ristipistotaulun jossa on - yllätys yllätys! - pöllö, ja ripustunauhana Iso-Britannian lippunauhaa 😊 Mukana oli myös lahjakortti käsihoitoon! Aivan mahtavaa!

Keskiviikkona postiluukku kolahti taas. Tällä kertaa kuoresta tipahti Kalevala -korun kaulakoru; Minervanpöllö. Vanha viisauden ja filosofian symboli 😊 Sen lähetti Ystävä, jonka kanssa vietin 10 päivää 24/7 - kirjaimellisesti. Siinä ajassa ehdittiin jutella vakavia ja nauraa pissat housussa 😊
Jos en jo olisi istunut, olisin pudonnut peffalleni.

Tänään soi ovikello "tämä ei mahtunut postiluukusta".  Kevään Salainen Ystäväni Reppanainen oli lähettänyt vielä yhden paketin! Ja mitä se sisälsikään! Pöllöjä, pöllöjä, pöllöjä 😊
Ihanan kaulakorun ja korvakorut sekä aina tarpeellisen, käsilaukkuun mahtuvan pieneen tilaan menevän pöllömäisen ostoskassin. Kiitos sinä ihana uusi Ystäväni ❤

Samoin sanoin, kuin facebookissa, sanon teille:

"Kahdesta en luovu
sinusta ja minusta."

Etenkään sinusta.

Ihanaa Juhannusta kaikille - ehkäpä tässä pyhien aikana saan kirjoitettua jotakin "Myyntisirkkusten seikkailuista Suomen suvessa" 

Suuri Paljastus - kuka on salaperäinen SNY-Peikkonen?

Osahan on sen varmaan jo arvannutkin, jos on käynyt parin edellisen pikaisen päivityksen kommentteja käynyt lukemassa.

Viime viikolla sähköpostiin tuli SNY-Peikkoselta "surkea" viesti; paketin päätepaikan osoite oli jotain muuta kuin oli tarkoitus. Pahoittelut, etten ehtinyt siihen reagoida: osoite taisi olla meidän postitoimipaikan vanha osoite. Tässä naapurissa kuitenkin. 

Taisi olla seuraava päivä, kun puhelimeen kilahti viesti, että paketti on noudettavissa. Ja minä jossain Taivalkoski-Pudasjärvi akselilla, voi kurjuuksien kurjuus! Ehdinkö ajoissa, vai onko pistettävä AM asialle. Onneksi aikaa oli ja kun sunnuntai-iltana oli kotona klo 20.00 aikaan, niin maanantaina iltapäivällä oli pakko lähteä liikkeelle hakemaan pakettia, vaikka muuten olin vielä lähes kuolemanväsynyt ja paperipino tässä sohvalla odotti käsittelyä. 

Kirjoitusvirhekin pujahti kuvaan, mutta onneksi oli "varakynä" käden ulottuvilla  😋

Niin ja nuo alarivin häkkyrät ovat olevinaan sydämiä 😋

Paketin sisältä paljastui taas vaikka mitä:  

- neljä kerää kirkkaanpunaista Tilda Bamboo -lankaa

- kirja "Virkkaa uusvanhaa" - 30 viehkeää vintage ohjetta (ensiselailulla oikein mielenkiintoinen!)

- romaani "Oman elämänsä puikoissa" - tämä on jo aloitettu ja tuntuu juuri sopivalta kesälukemiselta

- kaksi settiä lampaan mallisia "puikkostoppareita", siis niitä jotka voi laittaa vaikka sukan tekeleeseen, ettei silmukat putoa 

- neulontatarvikesetti: puikkomitta, palmikkopuikko, silmukanlepuuttaja, iso kanavaneula ja parsinneula, mittanauha, kaksi kerroslaskuria, silmukkamerkkejä ja sitten niitä - joiden nimeä en tiedä - jotka voi laittaa puikkojen päihin, mutta ovat siis vain yhdelle puikkoparille

- Marianne -suklaalevy. Ettekä usko mitä sille kävi! Se unohtui VUOROKAUDEKSI laatikkoon syömättömäksi! 

Muistin sen vasta eilen illalla kun olin jo menossa nukkumaan, kun silmät ei pysyneet auki. Mutta niin väsynyt ei nainen ole, etteikö se jaksaisi sen aikaa pysyä hereillä ja lukea kirjaa, etteikö saisi puolikasta suklaalevyä syödä. 😋  Annoin nimittäin toisen puolikkaan AM:lle. Ihan jo siksikin, kun on jaksanut kuunnella mun juputusta kaksi (nyt jo kolme) päivää...

Niin ja tietenkin se paljatus. Mukana oli kortti, suloinen kissakortti, jonka kannessa luki "Voi juku..." ja sisällä "..että tekisi mieli tavata ja halata!"  Voi sinä ihana SNY-Peikkonen! 

Ja kukako on tämä salaperäinen SNY-Peikkonen, tämän kevään Salainen Neuleystävä -parini, joka on kuukausi toisensa jälkeen ilahduttanut paketeillaan ja siinä välillä lähetellyt viestejä ja jonka kanssa on vaihdeltu viestejä täällä blogissani - on tunne kuin jo tuntisimme toisemme paremminkin 😃 

Hän on Reppanainen Pesän reunalla -blogista.

Niin ja vielä. Se edellinen paketti; se tuli perille juuri kun olin aloittelemassa reissua pari viikkoa sitten - kiitos siitä ihan hurjan paljon. Siitä en laita kuvaa tänne, kun en vielä tiedä, kenelle se loppujen lopuksi päätyy 😃😃 Aika näyttää. Käyttöä sille löytyy kyllä, joko ihan piankin tai sitten se jää odottamaan jotain erityistä 😋

Oli mukavaa saada sinut pariksesi, suuri kiitos SNY-Emollemme, jolla on selvästi taikasormet ja se pussillinen sitä taikapölyä, jota ripottelee ympäriinsä SNY-kierroksen aikana 😋

Lainaus Siskorakkaan FB-päivityksestä: Isosiskon pohdintoja eiliseltä

"Isosisko" kysyi tänään miten monta päivää on siihen kun Mummu ja "Pöllö"-täti tulee kylään, kerroin että 10 ja sen ilme kirkastui! Sitten se huusi: 
"That means tomorrow it's going to be only 9 days! And then it's only going to be 8 days! And then it's going to be 7 days! And then 6 days! And then 5 days! And then 4 days! And then 2 days! I mean, only 3 days and THEN 2 days! And then it's going to be only 1 day and then Mummu ja "Pöllö"-täti are coming to our house!" 😂
Sitten se sanoi kuinka olisi kiva jos mummu ja "Pöllö"-täti olis meillä aina, mutta että heidän pitää kyllä mennä takas kotiin sitten kun ne on ollut meillä vähän aikaa. Kertoi kuinka mummun täytyy mennä takas L-papan luo, ettei se joudu olee yksin. Ja että mummun täytyy keittää L-papalle taas aamupuuroa! 


Tiedättekö tunteen, kun sydän pakahtuu? Nyt juuri on sellainen tunne - tädin sydän ihan pakahtuu, kun lukee tuota ja laskee päiviä yhdessä sen pienen hassun tytön kanssa, joka odottaa mummua ja tätiä kylään ❤❤❤

Pöllö on taas pesässään

Pöllö on taas lentänyt hetkeksi kotipesäänsä - ennen kuin lentää taas uudestaan maailmalle.

Paljon on vielä paperitöitä edessä ja tänäänkin pitäisi vielä niitä tehdä, että ihana työparini saisi ne aamuksi käsiinsä, lähtiessään palauttamaan myymättömiä tavaroita.

SNY:n viimeisen paketin kävin hakemassa äsken postista - SNY-peikkonen on paljastunut.
Kauniin kortin kirjoitit, jouduin taas pyyhkimään roskia silmistäni.

Kerron paketista ja Salaisesta Ystävästäni tarkemmin vähän myöhemmin, pidän teitäkin vielä vähän aikaa jännityksessä 😋😍

Turnausväsymystä on vielä havaittavissa, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa.

Pyynnöstä vahvistan, että pöllö lentää edelleen :)

Pöllö on edelleen siivillään, väsynyt ja puhki kulunut - siivet repaleiset :)

Tämän hetkinen sijainti on Pudasjärvi; tänne on tultu erinäisten kommellusten kera Leppävirran, Kuusamon, Poussun ja Taivalkosken kautta. Eilen vietettiin melajuhlaa Saijassa ja mukaan lähti 15-vuotisdiplomi - niin kauan on tämän joukon kanssa kuljettu :D

Matka on ollut turvallista ja nytkin on hyvä käydä nukkumaan, kun turvaryhmä nukkuu viereisessä mökissä. Pari päivää oli kylmää, mutta tänään saattoi jo ottaa pitkät kalsarit pois jalasta ;)

Kirjoittelen lisää ensi viikolla, kun olen kotiutunut ja saanut repaleiset siipeni taas lentokuntoon

Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3

Kesä, kesäkuu. Monet merkit niin sanoo ja niihin uskon :)

Yksi varma kesän merkki alkaa ensi viikon sunnuntaina Kuusamosta ja sitä ei enää mikään voi perua. Sen eteen on tehty koko vuosi töitä ja viimeiset viikot koko ajan vaan ahkerammin ja ahkerammin - siksi Pöllökin on ollut taas vähän hiljaisempi.
Taulukkoa taulukon perään on rustattu, puheluita toisensa jälkeen on soitettu, sähköposteja vaihdeltu. Helposti on saatu muuttumaan "soitan vaan äkkiä ja ilmoitan tämän asian puhelimitse kun en jaksa kirjoittaa, tää hoituu kymmenessä minuutissa" -puhelu neljän tunnin puhelinpalaveriksi 😃😃
Kiitos sille joka keksi WhatsAppin ja siihen puhelutoiminnon!

Mutta kerrankin asiat tuntuvat olevat sellaisessa jamassa, että kun keskiviikkona mennään pakkaamaan pakettiautoa perjaintain lähtöä varten, voi olla, että meille jää torstai vielä "vapaaksikin". Tai ainakin aikaa pakata omat tavarat, jos en tee sitä jo viikonloppuna. Ja tiedättekö mitä? Moneen vuoteen sekin homma on melkein tehty: mulla on valmiina lista, jonka mukaan pakkaaminen on helppoa!

Laiskottellakin olen ehtinyt, se sopii mulle, mutta olen saanut vihdoinkin jotain aikaiseksi. Ihana SNY-parini SNY-Peikkonen ehti jo kysellä äitienpäivälahjan perään, ja kun se korttikin jäi tänne kotiin (*nolo*) silloin äitienpäivänä. Nyt on molemmat vihdoin toimitettu Äitirakkaalle ja hän oli hyvin otettu sekä kortista että lahjasta: lahja oli hänen mielestään oikein kaunis ja kauniin värinen. Pöllön tapaan en älynnyt ottaa tekstistä kuvaa, että osaisin sen ihan sanatarkasti kirjoittaa, mitä korttiin kirjoitin, mutta kuta kuinkin näin sinne kirjoitin:
"Hyvää äitienpäivää vuoden jokaiselle päivälle toivoo... Ja ensin kirjoitin kolmen lastenlasten nimet, sitten meidän tyttärien nimet ja sitten vielä vävyjen nimet 😊


 Tässä kuva rannekuvasta ja kortista.


Poika kävi viime sunnuntain pikavisiitillä ja toi samalla tuliaisia. Isälle syötävää ja äidille - ette varmaan ikinä arvaa 😊😊 Nii-in. Sain ONNENPÖLLÖT.  Niistä ei nyt ole kuvaa tähän päivitykseen, mutta lupaan laitta niistä kuvan seuraavaa - teen päivityksen vielä ennen kuin lähden reissun päälle.

Sen sijaan laitan kuvan tai kuvat siitä mitä sain tänään. Kuten naamakirjaan jo kirjoitin, joskus on hyvä olla hissun kissun, mutta joskus on ihan hyvä soittaa suutaankin 😊 - varsinkin kun omaa hyviä ystäviä. Ikää tulee kohta lisää - siitäkin muuten tietää, että on kesä 😏 - ja kun olin useamman kerran täällä kotona kompuroinut, niin kuin teillekin kerroin, niin vinkkasin, että kävelykeppi voisi olla jo ihan käypänen lahja mulle, pysyisinpä pystyssä 😊😊
Yksi meidän neulekerholainen oli ottanut siitä vinkistä vaarin, vaikkei vinkki hälle ollutkaan tarkoitettu ja niinpä sitten tänään sain tällaisen:





Olen aivan hullaantunut tähän! Ja tuossa se on käden ulottuvilla, tietenkin, että kun lähden liikkeelle niin voin ottaa sen tuekseni 😊😊

Ja vielä "arvokkaamman" tästä tekee se, että tekijä ei ole virkkaajaihminen lainkaan, vaan neuloja. Häneltä on siis todella vaatinut työtä ja tekemistä, että hän on virkannut tämän pöllöineen kaikkineen. Arvostan sitä todella!




Tässä vielä yksi pöllö kepin varresta 😊


Nyt lähden tapaamaan NukkuMattia!

Ihanaa juhlapäivää kaikille teille, ketkä viettävät huomenna valmistujaisia ja teille ketkä pääsette juhliin mukaan!