24 helmikuuta 2015

Kuka oikein onkaan HelvetinPöllö?

Sekä Osakainen että Possumunkki kirjoittivat oman kuvauksensa siitä, millainen HelvetinPöllö. Kauniisti kirjoittivat molemmat, kiitos. Ainakin yritän olla tuollainen kuin millaiseksi Pöllön kuvaavat,

Se rintamamiestalo on vielä haaveissa, ehkä sen AM:n kanssa joskus vielä saamme, jostain sieltä metsän keskeltä, jossa Pöllö voi "persjalkaisena" vaeltaa :) Yksinkin tahtoisin vaeltaa, mutta Riesaksi nimeämäni kaveri on aina mukana - ja sen takia tarvin vielä toisen kaverin, tai ainakin alitajunta tarvitsee. Ehkä sitten kun on se oma talo, uskallan lähteä kaksin Riesan kanssa kotipirttiä kauemmas.
Ja niin kauan kun ei ole sitä taloa, ei punaista eikä keltaista (nyt kuulemma oli myynnissä kartano jossain kaukana maalla, samalla rahalla olisi saanut kaksion isolta kirkolta!), joudumme asumaan kaupungissa! Onhan tässä puolensa; ei tarvi leikata nurmikkoa, ei kolata lumia, ei hakata halkoja jne.
Riesan takia Pöllöstä on tullut hävyttömän laiska, joka joka ikinen maanantai lupaa itselleen, että nyt se loppuu: se laiskottelu ja herkkujen syönti. Ja tiistaiaamuun mennessä se on lupaus on unohtunut.
Ennen Pöllö oli liikunnallinen, niin kuin Possumunkki kertoi. Mutta vielä tästä noustaan... Sitä vartenhan Pöllöllä on siivet! Ja voi, monet on kommellukset, joita melontaretkillä koettiin... Miten sitä voi yhdelle Pöllölle aina sattua ja tapahtua? Johtuukohan se tosta nimimerkistä HelvetinPöllö?

Niin kuin Possumunkki kirjoitti, se kuulostaa vähän pelottavalta, ja välillä mietityttää, uskaltaako sitä kirjoittaakaan, mutta sitten ajattelen, että leuka pystyyn ja kohti uusia pett... ei kuin seikkailuita - pettymykset on jo koettu!
Ja Possumunkki kertoikin nimimerkin tarinan, joka on myös luettavissa tuosta sivupalkista - minusta se on aika hellyttävä, joten ei se loppujen lopuksi ole niin kovin pelottava, ken tänne blogiin uskaltaa astua :D

Osakainen puolestaan kertoi, että kodissamme on lämmin, toisia arvostava ja huumorin sävyttävä tunnelma. Toivottavasti. Meidän koti ei ole sisustuslehtien sivuilta repäisty eikä se sinne sovi, mutta tämä on meidän koti. Ei haittaa jos villasukka unohtuu illalla tuohon ja eikä sitä aamullakaan ehdi siitä nostaa pois :D


Yhdessä kohtaa Osakainen meni ihan metsään.... Tai no... Pöllö ei pidä jahkailijoista, se on totta, mutta Pöllö itse on pahimman luokan jahkailija. Kaikki tehdään viime tipassa. Niin viime tipassa kuin vaan mahdollista. Aikaisintaan puoli tuntia ennen määräaikaa :D Mutta sitten kun tehdään, sitten tehdään. Ja jos jonkun muun homma odottaa tekemistä ja määräaika on menossa umpeen, Pöllö tarttuu kyllä toimeen ja pistää hommiin vauhtia, se on totta, sitten kyllä tapahtuu.
AM väitti, ettei mulla ole KOSKAAN ollut hyvä laskupää, mutta siinä olen kyllä eri mieltä. Nykyään se on tosi huono, se on muutamaan kertaan oikein testeillä testattukin :D Johtuukohan se muuten siitä, että mulla ei ole koskaan ollut jakausta oikealla puolella vaan joko keskellä tai vasemmalla puolella, kuten nyt?  Mutta on Pöllö kyllä ollut joskus palkanlaskijana, ettei Possumunkki nyt ihan metsään mennyt! Nyt lukee tittelissä peräti "asijantuntija"
Harmaantumaan tässä kyllä jo alkaa pikkuhiljaa, että ihan poikasia ei enää olla.

Kiinalaisessa horoskoopissa oon vuohi (eikös nyt oo vuohen vuosi, mitä se sitten tarkoittaakin?), mutta muuten oon koiraihminen. Poika olisi lapsena halunnut meille kissan, mutta kun AM on alreekinen, niin meille ei voinut semmoista ottaa. Yritin pienelle lapselle, ehkä 3-vuotiaalle sitä selittää, mutta eihän se oikein ymmärtänyt. Sanoin sitten, että juttu on semmoinen, että jos meille tulee kissa, niin sitten isin pitää lähteä meiltä pois. Nyt sun pitää päättää, iskä vai kissa. Ja lapsi miettii ankarasti, kumman hän pitää/ottaa. Päätyi lopulta isäänsä.

Tuo kuva ei ole ihan sitä mitä Osakainen kuvasi Pöllön sielunmaisemaksi, mutta tuossakin voi nokipannukahvit kiehauttaa, nauttia hiljaisista kesäöistä tai kuunnella muiden Pöllöjen huhuilua (kai). Kuva on Kymijoen varrelta, Väliväylältä, tarkempaa paikkaa en muista. Hieno reissu oli sekin ja kommelluksilta ei vältytty silläkään reissulla :D

Yhdessä siis Possumunkki ja Osakainen löysivät siis oikean HelvetinPöllön :D :D

Anteeksi taas kirjoitusvirheet!

15 kommenttia:

  1. Olipas ihana kirjoitus, tuli oikein lämmin olo!

    VastaaPoista
  2. Kaunis mielenmaisema sinulla on, juuri sellainen kuin kuvittelinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Osakainen, ihan "metsään" ei sentään menty, vaikka kaipuu sinne onkin :D

      Poista
  3. Toinen vuohi täällä myös määkii ja valentiinikin meni jo. Ollaan silti ystäviä, jooko <3
    Munkaan mielestä viisumeissa ei kannata hötkyillä vaan yksi meidän joukkueesta katsoi eilen dokkarin Venäläisistä valtaajista (YLETV1 klo 21.30) eikä nyt haluakaan lähteä Viipuriin. Pelkään, että mulle käy samoin, jos katson sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Johanna, ihan varmasti ollaan ystäviä <3 - sun ansiosta olen aikanaan saanut tutustua ihan uuteen ja ihanaan maailmaan ja saanut sun lisäksi paljon ihania ystäviä. Ilman sua ei olisi mua :D

      Mä en ole lähdössä Viipuriin, mutta Lappeenrantaan tulen joka tapauksessa.

      Poista
  4. Kauniita kuvauksia kaikki kolme, omasi ja Possu Munkin sekä Osakaisen, näitä on hauska lukea. Ennen kaikkea on kiva käydä kylässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - minustakin näitä oli hauska lukea ja oli kiva vähän raottaa ovea Pöllönpesään :D

      Poista
  5. Kyllä. Pöllöllä on siivet. Pöllöt osaa lentää. Sen oppi myös pöllönpoikanen lastenkirjassa nimeltä Pikkupöllö. (Nina Surojegin) Luepa huvikses. Ihana kertomus ja ihanat kuvat. Tarinassa pikkupöllö etsii itseään. Hän huomaa oksaltaan "valkoturkkisen, pitkäkorvaisen maapöllön" (jäniksen), sitten "hyppivän häntäpöllön"(orava), "ison karvakynsipöllön" (karhu). Nämä kaikki pikkupöllö ottaa idoleikseen ja haluaisi olla samanlainen. Lopussa joutuu toteamaan ettei hän pystynyt olemaan mikään näistä. Silloin äitipöllö lohduttaa, että on hienoa olla pöllö, sillä pöllöllä on siivet ja pöllöt osaavat lentää. ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä muistaa etsiä tuo kirja kirjastosta, kun seuraavan kerran siellä käyn, kuulostaa hauskalta kirjalta :D

      Poista
  6. Kivoja juttuja luettavaksi... Nokipannukahveille vielä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärkölän srk:n leirikeskuksessa on maanantaisin avantouintia :) Minäkin olen paikalla maaliskuussa jonakin iltana, mutta en ole vielä ihan varma minä päivänä - yritän muista päivittää tiedon vaikkapa omaan blogiini :D

      Poista
  7. Kuva on Kyykoskelta Luumäen ja Kouvolan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan rajamailta. Miulle oikein tuttu paikka=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se jossain oli; jos en ihan väärin muista, tuossa kalliolla on metsän rajassa iso kota/laavu. Saatan muistaa väärin, ja että kota oli jossain toisessa kohtaa reittiä.

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)