Vielä tuosta video-eeg:stä sen verran, että siellä tutkimusosastolla oli kyllä hyvä olla, sillä siellä on koko ajan samat hoitajat - jotka toki kiertävät omissa vuoroissaan, mutta heidät oppii nopeasti tuntemaan. Ja luulen, että he tekevät itse omat vuorolistansa ja tekevät ne niin, että vuorot eivät juurikaan sitten vaihdu "huoneiden" välillä, vaan kummallakin tutkittavalla on koko viikon samat hoitajat koko ajan plus sitten jos tulee lisäksi vielä unitutkimus-potilas, niin hänelle riittää oma hoitaja.
Hoitajat on tosi ihania, siellä on kolme mieshoitajaa, loput naisia. Molempien kohtausten aikana mulla osui olemaan paikalla sama hoitaja ja vaikka toisaalta tilanne oli pelottava (sen mitä ymmärsi), niin toisaalta oli turvallinen olo, kun edessä oli tutut kasvot. Ihan kuin kotonakin, kun on aina ollut AM siinä paikalla, kun on tullut kohtaus.
Viimeisenä yönä oli yövuorossa se sama hoitaja kuin kohtausten aikana ja hän tuumasi kun kävin nukkumaan, että "sovitaanko, ettei tänään enää tule kohtausta ☺".
Missään nimessä mun ei siis ollut tarkoitus pelotella - ei ketään sellaista jolla ei ole mitään kokemusta epilepsiasta tai ketään joka on itse (jos joku sellainen tänne osuu) tai jonka läheinen on menossa video-eeg:hen. Tutkimusta ei tosiaankaan tarvitse pelätä ☺
Kerron kyllä lisää, jos joku haluaa lisää tietoa siitä.
Ja toivottavasti en pelottanut teitä myöskään auttamasta epilepsiakohtauksen saanutta - ettette kävele ohi välittämättä.
Musta on tullut tällainen "paasaaja", ☺☺ kun pelkään, että itse tarvitsen joskus apua kaupungilla tai muualla, ja kaikki vaan kävelee ohi... Ihan perus ea-taidot riittää ja/tai soitto hätänumeroon, josta kyllä neuvotaan. Suuri osa epileptikoista käyttää ranneketta, jossa lukee "epilepsia"
Hyvä jos löytyy kunnon lääkitys...
VastaaPoistaKiitos - onneksi lääketiede kehittyy koko ajan. Omalla asenteella on paljon merkitystä ja omalla peruskunnolla jota on nyt tarkoitus ruveta kohentamaan.
Poista