Pöllöt tuo valoa - toisiko ne myös rahaa?

Vielä on (Halavatun) Huuhkaimella - kiitos vaan Sus' 😃😃 - kaapissa paljon pöllöjä, jotka ei ole päässeet kuvaan. Tai on ne varmaan joskus olleet kuvissa, mutta kun sitä esittelyä niistä toivottiin, niin tässäpä taas pari kuvaa. 

Jokainen teistä toki osaa itsekin etsiä ja lukea tietoa pöllöistä Wikipediasta, mutta tässä vähän lyhennelmää:

Pöllöä on vanhoista ajoista asti pidetty viisauden symbolina. Minervanpöllö on viisauden ja filosofian perinteinen symboli. 
Minä sain rakkaalta ystävältäni viime kesänä syntymäpäivälahjaksi Kalevalakorun Minervanpöllö -kaulakorun 💕

Joissakin kulttuureissa pöllöä on pidetty vähän niin kuin "pahan ilman lintuna", Suomessa paholaisen lintuna. Pohjoimaissa ukkosen jumalan Ukon lintuna.
Sen silmiä on syöty koska on uskottu hämäränäön paranevan. Sydän on tuonut rahaa, metsästysonnea ja sodassa rohkeutta. Pöllönmunan ja sydämen keitoksesta tehdyllä juomalla uskottiin olevan parantavaa vaikutusta alkoholismiin, kaatumatautiin ja hinkuyskään.
Kun naisen vasemmalle rinnalle asetettiin pöllön sydän, naisen uskottiin paljastavan kaikki salaisuutensa.

Nalle Puhissa Pöllö on vanha ja viisas 💕

Vaikka pöllö tunnetaankin hyvästä hämäränäöstä, ne metsästävät kuulonsa avulla. Pöllöt eivät siis niinkään tarvitse valoa, mutta ovat valmiina auttamaan meitä ihmisiä, joilla ei ole yhtä hyvä hämäränäkö, vaan tarvitsemme enemmän valoja kulkiessamme:

Pöllön sydämellä tuntuisi olevan paljon hyviä ominaisuuksia, mutta siitä huolimatta ei pidä pöllöä surmaaman ja varovasti liikkua pöllömailla muutenkin. Siitäkin huolimatta, että pöllön sydän tietää rahaa...

Nämä kaikki nimittäin jos saisin täyteen rahaa; lompakot täyteen edes viiden euron seteleitä ja kukkarot vaikka euron kolikoita, niin jo vain tekisivät tuplaten iloisemmaksi nämä pöllöt 😄😄



Semmoisia pöllöjä tänään 😉


EDIT:
Nythän mä vasta hoksasin, että tuossa ylemmässä kuvassa on selvästi Äitirakkaan kaikki kolme lastenlasta: Poika, Ballerina-Prinsessa ja Pikkuveli ❤❤❤

Su'en haaste: koominen muisto harrastukseen liittyen

Sus' haastoi kirjoittamaan jonkin koomisen muiston liittyen harrastukseen. Meillä Caran kanssa on yksi sama harrastus, melonta, jonka niin kuin jo hyvin tiedätte, olen joutunut ainakin toistaiseksi jättämään rannalla ruikuttamiseksi (ja sitähän teen kyllä hyvin tehokkaasti...)

Kerron kaksikin tarinaa, sillä tämä ensimmäinen ei varsinaisesti ole niinkään koominen - ihan hauska sattumus vain, enemmänkin sellainen "mitä äidit edellä, sitä lapset perässä" -sarjaa:

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun olin melomassa sittemmin ns. kotijoeksi muodostunutta jokea, Lammin (oikeammin Hämeenlinnan) Pääjärveltä Mommilanjärvelle virtaavaa Teuronjokea. Siinä on muutama koski ja pari pienempää nivaa, mutta ihan hyvä ja turvallinen joki aloittelijankin meloa.

Edessä oli Hyväneulan koski ja Äitirakas meloi edelläni; näyttääkseen oikean melontalinjan. Vaan hups, kuinkas kävikään: kajakki kääntyi ja hän laski kosken TAKAPERIN. Mutta oikein päin ja kuivana.
Ja siis, mitä Äiti edellä, sitä lapsi perässä: kun mulle oli näytetty oikea melontalinja,  lähdin matkaan ja... miten onnistuinkaan siinä samassa tempussa: kajakki kääntyi ja laskin kosken TAKAPERIN 😃😃  Mutta oikein päin ja kuivana. Seuraavana tuli enoni ja totesi kosken alapuolella rauhalliseen tapaansa "Niin, näin se olisi ollut tarkoitus laskea..."

*******

Muutamia vuosia myöhemmin olimme taas samassa koskessa, huhtikuussa, jäät ja lumet olivat vastikään sulaneet ja oli ensimmäinen melontaretki. Kokenut melojahan tietää, että kajakissa on AINA oltava mukan kuiva vaatekerta. Ihan varoilta. Mutta kun eihän me pitkää matkaa...
Taas laski Äitirakas edellä, vuosien harjoittelun tuloksena oltiin jo opittu laskemaan keula edellä 😜😜

Vaan tällä kertaa Äitirakas yritti sitä eskimokäännöstä, se vaan jäi puolitiehen... Vesi jääkylmää - eikä tietenkään vaihtovaatteita..
Ja mitä tekee perässä tuleva tyttärensä? Pöllö, Huuhkain, ihan mikä vaan? Täysin samat liikkeet!
Siinä kelluu kajakki pohja ylöspäin ja Pöllö räpiköi siivet märkänä huhtikuisessa jääkylmässä vedessä. Ja onko kuivia vaatteita mukana?
Niin joo, oli kummallakin, mutta kun ne oli siellä autossa joka odotti siellä maihinnousupaikalla, n. tunnin melontamatkan päässä... Tai no tuntikin on suhteellinen käsite,  kun melotaan jokea ensimmäistä kertaa talven jäljiltä: tiedossa oksien sahausta, kumartelua, kiertelyä yms. jumppausta.



Onneksi, onneksi kajakissa tulee meloessa nopeasti lämmin ja lämpö myös pysyy siellä ja onneksi ilta oli lämmin, mutta empaattinen seurueemme...heti kun näki, ettei meillä ollut mitään muuta hätää kun kolhiintunut itsetunto, nauroi vatsalihaksensa kipeiksi.

Hassua ja yllättävää, ja ihanaa :)

Eilen oli taas käsityökerho ja siitä huolimatta, että väkeä oli vähän tavallista vähemmän, ääntä oli ihan yhtä paljon. Äänen määrä on siis vakio, naisten määrästä riippumatta.

Mun pöllölapaseni ei oikein tahdo edetä, nyt olen sentään vihdoin ja viimein saanut ranteen joustimen tehtyä, kolmannella yrittämällä ja sen verran kämmentäkin, että peukalokiilan lisäyksiin asti olen päässyt.
Mutta kun taas olis muutakin mukavaa tekemistä ja ehtiihän sen lapasen ja ja... Ei vaan, on se tuossa pääsiäisen pyhinä varmaan tehtävä.

Mutta siinä kirjastosta lähtiessä silmiin osui taas hassua jotain, josta oli pakko ottaa kuva. Se näytti minusta ihan "puulta":

Tänään piti sitten lähteä kauppaan - että mä sitten inhoan noita isoja marketteja, mutta nyt ei ollut oikein vaihtoehtoa, kun piti käydä apteekissa. Olin eilen soittanut ja tilannut lääkkeet sinne - tiesin, että toista lääkettä ei siellä ole. "Voit tulla siinä puolen päivän aikaan hakemaan, kyllä ne silloin täällä jo ovat".  Menin apteekkiin, otin vuoronumeron ja pääsin tiskille melkein saman tien. Toiset lääkkeet löytyi, mutta toiset puuttui siitä laatikosta. Katsoin puhelimesta kellonajan: 12.02 - vähän turhan tarkka 😊😊 - mutta kappas vaan, puhelimessa olikin apteekilta viesti, että tilaamani lääkkeet on noudettavissa. Eli hops, ei kun etsimään mun lääkkeitä. No löytyihän ne, ei vaan oltu vielä tuotu sinne kaappiin missä ne toiset oli.

Sitten piti hakea AM:lle toisesta marketista valkosipulitabletteja ja siinä parkkipaikalla odottaessa räpläsin puhelinta ja miten satuinkin - ONNEKSI! - avaamaan postista tulleen viestin, ilmoituksen saapuneesta paketista. Olin ilman muuta olettanut, että se on tuossa lähikaupassa, mutta eipä ollutkaan: se olikin siellä missä AM sattui juuri sillä hetkellä olemaan 😊 Ei muuta kuin soitto perään, että soittaa kun on tulossa poispäin, että ottaa sen mun paketin mukaansa.

Paketti oli ihanaiselta Reppanaiselta ja siellä oli kahden kirjan; Katja Kallion  ja Amy Tanin (nimiä en nyt ulkoa muista ja olen jo vienyt ne yöpöydälle odottamaan) lisäksi suloinen pupu -pääsiäiskortti ja....PAAVO! Jos en pelkäisi, että se jää alleni ja hukkuu, niin ottaisin sen viereeni yöksi:


Paavo on vaan niin ihana ❤❤❤💞

Kiitos Reppanainen


Hyvää "tollo torstakia" tai "kihlatorstaita" kaikille!

Millä tavalla ihminen voi polttaa nenänsä?

Useimmiten kai auringossa, jos ei muista käyttää aurinkovoidetta?

Entä millä tavalla Pöllö voi polttaa nokkansa? Työntämällä nokkansa kuumaan ruokaan? Juuei...
SNY-emo tietää, että on ihmisiä, joille sattuu ja tapahtuu - ja ehkä tekin ootte jo huomanneet, että yksi sellaisista olen minä.

Ai mitäkö sattui? Ostin tuosta leipomon tehtaanmyymälästä lounaslihapasteijoita - sillä nimellä ne oli. Ei tarvinnut kun paistaa.  Ja minähän paistoin. Ja maistoin. Oli hyviä.  Paitsi että.
Kun haukkasin ensimmäisestä - kuumasta - sain KUUMAA HÖYRYÄ, en nenälleni vaan NENÄÄNI!
Arvaatkaa vaan onko se nyt kipeä?
Eikä nenää oikein voinut huljutella sisäpuolelta kylmällä vedellä. On siis vain kärvisteltävä. Huokaus.

Että se on sitten kevät. Ja kesä tulossa. Tämmöiset tapaukset on varma kevään ja kesän merkki, uskokaa pois!

Tältä näytti kun katselin olohuoneen ikkunasta illansuussa, auringon jo aloittaessa laskuaan naapuritalon taakse. Näytti ihan kesäillalta 😊





Naapureiden lisäksi ovella kolisteli tänään taas postinjakaja:
Kiitos Susanna kortista ❤❤ Iloista pääsiäistä myös teille!


SNY:ni lähetti ensimmäisessä paketissa kahta eri Nalle -lankaa ja kerrosrivinousu -ohjeen. Sitä olen katsellut muiden tekemänä ja ajatellut, että pitäisi kokeilla, mutta "se on varmaan aika vaikeaa, täytyy keskittyä oikein kunnolla". SNY:n ohje oli niin hyvin kirjoitettu, että ajattelin kokeilla sitä saman tien - ja tämmöiset siitä sitten sain puikoilta tipahtamaan. Sukkien teriä jouiduin vähän soveltamaan kun
a) ensimmäisestä sukasta tuli vähän pieni ( no olisihan se vähän pienempi jalkaiselle mennyt, nro 36 tai jotain)
b) en huomannut laskea ja ottaa ylös, millä kerroksilla tein kavennukset - lopputuloksena oli se, että toisesta sukasta  tuli vielä pienempi...
Purkaminen muuten oli aika viheliäistä, vaikka kuinka yritin poimia silmukat ensin samalta kerrokselta ja purkaa vasta sitten ja huomioida ne kavennukset ja... meinasin hermostua 😉😊😉
Mutta tässä ne nyt on, omassa jalassa, vaikka joku muu ne varmaan saa, jos ne joku huolii.

Kuvahaaste, kuva 4, 25.3.2018

Viime sunnuntai(kin) jäi väliin, mutta eipä tämä maisema tästä paljon muutu. Välillä on enemmän ja välillä vähemmän lunta. Välillä on puissa lunta ja välillä ei.

Tänään pilkisti aurinko juuri sopivasti kun itseni parvekkeelle hilasin:

Jatkan neulomista ja A W Yrjänän Joonaanmäen valaiden kuuntelemista.