Nyt se on takana, Suomi Meloo 2016. Melottiin ja autoiltiin Keuruulta Padasjoelle. Melontamatkaa tuli yhteensä reilut 500 kilometriä, autoilla ajeltiin varman vähän reilummin.
Joukkueita viestiin oli ilmoittautunut reilut 50 ja melojia yhteensä hippasen yli 400. Siinä vähän numeroita :D
Mun ja työparini työ alkoi jo torstaina auton pakkaamisella, Äitirakas oli meillä apuna ja ilman hänen apuaan emme olisi kyllä urakasta selvinneet. Olin mennyt "mummolaan" jo keskiviikkoiltana yöksi ja sillä aikaa kun muut oli melomassa, yritin tehdä meille jonkinlaista karttaa avuksi, miten olisi tavaroita muovilaatikoihin pakattu, mutta eipä siitä juuri apua ollut - tavaraa oli niin paljon.
Tein myös inventaariolistan valmiiksi, jotta inventaarion tekeminen olisi helppo tehdä sitten kun viesti on loppu. No juu - lopputuloksen varmaan arvaatte? Listaa ei löytynyt mistään perjantaina, silloin kun sitä olisi tarvittu. Löysin sen sunnuntaina. Sieltä missä sen pitikin olla. Niin mua, NIIN mua. Työparin tabletillakin yritettiin päästä mun sähköpostiin, se olisi ollut siellä - yritettiin saada apuakin. Juu juu, on oikea salasana. Ja sillä punaisella sekunnilla, kun pyysin kotona perjantai-iltana AM:ä kirjautumaan mun naamakirjaan, niin tajusin, etttä eipäs, salasana oli VÄÄRÄ! Voi kissin villat! No mutta se siis siitä inventaariosta, se oli siis silloin lopetuspäivänä, siitä aloituksestahan mun piti.
Torstaiaamuna ajettiin siis Äitirakkaan kanssa reippaasti puhelimen navigaattorin ohjeen mukaan vain hiukan harhaan - väärään paikkaan. Kun oli uusi osoite ja vanha osoite. Ja me mentiin sinne uuteen osoitteeseen kun piti mennä sinne vanhaan. No, ei se mitään, ei siinä mennyt kuin viisi minuuttia hukkaan :D Ne on ne navigaattorit. Ja niiden käyttäjät....
Työpari tuli vuokratulla pakettiautolla suorinta tietä oikeaan osoitteeseen..
Mutta sitä tavaraa...sitä oli... Ja kun se piti laskea, tarkistaa lähetysluettelot ja pakata niihin meidän omiin numeroituihin muovilaatikoihin. Jotta voisin taas illalla = yöllä tehdä hinnaston kuta kuinkin luettavan muotoon.
Välillä käytiin syömässä ja myöhemmin myös kahvilla. Ilman taukoja ei olisi kyllä jaksanutkaan.
Mutta kyllä se sitten kun pääsi vauhtiin ja sai jonkinlaisen tolkun siihen hommaan, lähti sujumaan ja oikeastaan se meni aika nopeastikin. Se vain tuntui aluksi kuin oli talsinut liimassa. Ja kun samalla piti selvittää kassajuttuja ja maksupäätejuttuja ja onko kaikki muut paperi- yms. hommat mukana. Kuten esim. meidän myyntiryhmän työkalupakki - sieltä löytyy kaikkea sellaista, mitä muilta ei löydy, mutta mitä monta kertaa tullaan kysymään ;)
Mummuni sanoin - ja jota jo töissä käytettiin mun kohdalla! - "mitä xxxx = myyntiryhmältä (tai mun tapauksessa Pöllöltä) ei löydy, sitä ei tarvita :)
Kun tavarat oli pakattu; oli meillä vielä varaston omistajakin apuna, ettei ihan kolmin naisin tarvinut hommaa hoitaa, laatikot pakattiin autoon tiettyyn järjestykseen ja samalla harjoiteltiin/opeteltiin miten ne sinne pitää pakata. Laatikot on siis numeroitu, syystä että tietyn numeroisiin laatikoihin tulee tiettyjä tavaroita ja kun laatikot pakataan autoon numerojärjestyksessä, ei koko autoa tarvitse aina purkaa joka paikassa etsiäkseen sieltä jotain - pitää vain tietää minkä numeroisessa laatikossa ko. tavara on. Nokkelaa vai mitä? Ihan aina se ei tietysti toiminut, mutta noin pääsääntöisesti ;)
Kun auto oli vihdoin viimein pakattu, päästiin kotimatkalle - kello oli just 21 kun olin kotona. Ja vielä niitä paperihommia.....Perjantain puolellehan se taas meni. Siinä vaiheessa kun istuin tietokoneella ja tein hommia niin, että pidin silmiä auki vuorotellen, totesin, että nyt on paras mennä nukkumaan! Loput ehdin ehkä tehdä aamulla ja jos en, niin teen ne autossa matkalla!
Eli Hyvää Yötä!
