Huomenna on Heikin päivä

Eno muistutti eilen, että vanha kansa sanoo:

"Heikin päivänä karhu kääntää kylkeä ja sanoo: "Yö puolessa, nälkä suolessa".

Talven selkä siis taittuu huomenna, kevättä kohden. Samaa sanotaan Paavalista, 25.1.

Monta muutakin mielenkiintoista asiaa löytyy Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta; muun muassa se, että nyt on hyvä aika hävittää syöpäläisiä, luteet ovat nyt tiineitä. Enpä kyllä ole koskaan nähnyt tiineenä olevaa ludetta - enkä näin talviaikaan luteita onneksi muutenkaan.
Niitä pahuksen pahalta haisevia metsäluteita ja mitä niitä nyt kesällä onkaan, välillä löytyy esim. marjapensaista ja pihalta muutenkin, mutta ei ne minusta kovin raskaana olevilta ole näyttäneet 😉

Lunta näyttäis hiutaloivan - tarkoittanee sääennustusten mukaan sitä, että lumipyry on tulossa ja sitä lunta sitten tulee, huomiseen asti. Tietää mitä tehdään huomenna. 

Ääni lähti taas viime yön/aamun aikana. Mursu sanoi, että se on viime aikoina saanut öisin töniä mua kahdesta syystä: joko kuorsaan, eikä se saa nukuttua tai sitten olen hiljaa eikä se saa nukuttua. Jälkimmäinen on osoittautunut hengityskatkoksiksi 😲😟
Pohdin, odotanko sinne korva-, nenä-, kurkkupolille asti ja otan asian esille siellä vai soitanko terveyskeskukseen - sinne pääsen viikon-parin sisään, luulisin. 
Pirskules kun aina on jotain. Johtuuko se ikää... ikänäöstä? Ikävästä? Ikäerosta? Leikki-ikä? Naimaikä? Ikähyvitys?  Joku noista se varmaan on. 

Kirjat ja langat ovat taas imaisseet maailmaansa

Joulukalenterisukat jäi joulun alla kesken, mutta nyt ne on taas imaisseet mukaansa; neljää sukkaa vuorotellen, että saisin ne valmiiksi. Nyt ei puutu kuin kahdeksan päivää. 
Neuloessa ei voi kuunnella mitään, mihin pitää kunnolla keskittyä - ei toista Alastaloa näiden kanssa, kiitos. 

Mutta. Kirjat ovat kuitenkin imaisseet myös mukaansa. Kirjoja siellä, kirjoja täällä. Meidän alueen kirjasto julkaisi tänään tämän vuoden Lukudiplomin ja striimasi lähetyksen Youtubessa. 
Koska tänään en vielä naapurikunnan kirjaston Lukupiiriin päässyt, niin katselin ja kuuntelin tuon Lukudiplomin julkaisun. Olivat kyllä vaivaa nähneet esityksen eteen, ei ollut ihan pelkkää kirjojen nimien luettelua paperista. 
Mielenkiintoisia aihepiirejä ja mielenkiintoisia kirjoja: 

Kielletyt/sensuroidut kirjat, mm:
- Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut (luulin tätä ihan "vain" nuorten kirjaksi, mutta jotain tässä sitten kai on. Luettavahan tää oon, kun en ole lukenut)
- Hannu Salama: Juhannustanssit nyt tietenkin, sen nyt osasi arvata, kuten myöskin
- Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet
- Lady Chatterleyn rakastaja  - ja voi monta muuta mahtui vielä tähän osastoon

Miten paljon maailmassa onkaan kirjoja 📖 ja lankaa 🧶 - lopetan kaiken turhanpäiväisen ja keskityn jatkossa vain niihin 😉😂

Käyn ehkä välillä Isotädin luona syömässä hernerokkaa; Äiti sanoi, että olen EHKÄ kasvanut jo niin isoksi (siis iältäni), että minut voi ottaa mukaan sisarustapaamiseen... Hän luottaa siihen, etten enää kiukuttele koko aikaa, en heittäydy lattialle pituelleen ja vedä itkupotkuraivareita, jos en saa toista keksiä.... 

Merkonomin hihitystä - eikun metronomin tikitystä

Ihan totta puhuakseni, molempia 😄

Kiitos aiheesta kuuluu Terhille Terhin tarinoihin, jossa Terhi kirjoitti metronomista. Viisaat varmaan ymmärtävät metronomin käytön huilun soitossa, mutta tunnustan suoraan, että niin paljon epämusikaalinen olen, etten hyvästä selityksestä huolimatta pysynyt mukana. Kuuntelen kyllä musiikkia oikein sujuvasti - ja huilu on toinen niistä soittimista joita haluaisin oppia soittamaan. 

Metronomista tuli mieleen jälleen kerran lapsuus ja mummolat, kun kuunneltiin radiota ja puolen päivän aikaan syötiin, kuunneltiin uutiset ja sää ja merisää - mitähän ihmettä niilläkin tiedoilla sisämaassa tehtiin, kun ei suvussa ollut edes merimiehiä? - ja otettiin sitten ruokaperäset.  Ja piti tietenkin kaivaa lisää tietoa aiheesta metronomi Yle Areenasta 😉

Muistatteko kun Yleisradio lähetti ennen myös Rinnakkaisohjelmaa? Rinnakkaiselta tuli vähän kevyempää ja viihteellisempää ohjelmaa kuin mitä Yleisohjelma lähetti. 
YLEn radiokanavat ovat muuttuneet vuosien mittaan moneen kertaan, en enää edes oikein tiedä mitkä kanavat ovat Ylen ja mitkä ovat kaupallisia; radiota tulee oikeastaan kuunneltua enää autossa. 

Rinnakkaisohjelma lähetti vuodesta 1972 vuoteen 1990 päivittäin kello 12.50 kuuluttaja Pentti Fagerholm (kukapa ei Michael Monroen isää muistaisi 💪) luki STEREOTESTIN. Siinä kuulimme metronomin tikitystä ensin vasemmasta kaiuttimesta, sitten oikeasta kaiuttimesta ja lopulta vielä keskeltä - mikäli siis omistit stereovastaanottimen ja olit kytkenyt johdot oikein. 
Ja testin tarkoitus oli siis varmistaa, että johdot OVAT oikein kytketyt. 

Stereotestin rinnalle kehitettiin myös MONOTESTI, jonka luki kuuluttaja Carl-Erik Creutz ja jonka tarkoitus oli selvittää, kuuluu radiossa kähinää monot jalassa vai ilman. Lopuksi kuuluttaja tikittää. Monotesti tehtiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa joululahjavalvojaisissa 1972. Idea oli toimittaja Aune Haarlan. 

Näiden testien kuunteleminen - stereotestin nostalgia - ja monotesti minun ja Mursun omalaatuisessa huumorissa aiheutti metronomin tikityksen lisäksi hillitöntä merkonomin hihitystä.  

Tänäänkään en tehnyt "mitään"

Viime yö oli jostain syystä taas "liskojen yö". Mursulla särki olkapäitä niin, että valvoi melkein koko yön ja kun huomasin, että oli noussut ylös, en sitten osannut minäkään enää kunnolla nukkua. Ihan kuin tuo tuosta johonkin karkaisi, keskellä yötä. 

Mursu korjasi univelkaansa päivällä, minä oon sinnitellyt koko päivän hereillä ja jos vielä tovin saisin silmät pysymään auki, niin ehkä ensi yön saisi nukuttua. 

Mitään hyödyllistä en ole tänäänkään tehnyt; en ole tiskannut, en järjestellyt tavaroita, en pyyhkinyt pölyjä enkä imuroinut. Ainoaksi hyödylliseksi tehtäväksi voinee laskea puhelun Äidille ja tarkistuksen, että ovat kunnossa.  

Ja soitin myös fysioterapeutille, jonka kanssa vuosi sitten yritettiin ratkaista sitä mun huimausongelmaa. Sitten kevään/kesän tullen "jäin lomalle" ja sovittiin, että palataan asiaan syksyllä, mutta hän olikin silloin opinto- tms. vapaalla. Soitin siis tänään ja kerroin, että ongelma on selvitetty ja ratkaistu. Hän ilahtui aidosti uutisesta: "Voi miten ihanaa kun soitit, pelastit kyllä mun perjantaipäivän tuolla uutisella" 🧡 Se iloinen ääni ja toisen aito ilo mun puolesta toi hyvän mielen. 

Muuten olen istunut hyvinkin pitkälti tässä tuolissani kirja kädessä ja lukenut. Lukenut, lukenut ja lukenut. Sain kirjan luettua ja nyt kun lopetan tämän höpötyksen, menen jatkamaan ennen joulua aloittamaani kirjaa - joka on oikeastaan luokiteltu lastenkirjaksi, mutta mitäpä sitten. Se on hyvä! 

Tänään lukemastani kirjasta kirjoitan erikseen tuonne Pöllö kirjojen maailmassa -blogiin.

Mitähän muuten Luostariin kuuluu -alkaa olla jo ikävä. 

Onko joka päivä oltava hyödyksi

Tai esitän kysymyksen niin päin, että pitääkö joka päivä tehdä jotain hyödyllistä ja mikä on hyödyllistä?

Onko se ollut tänään hyödyllistä, kun tarjosin naapuri-ystävälle kahvia (hän toi kääretortun tullessaan) ja vaihdettiin kuulumiset?
Hänellä oli mukanaan karvainen Hymypoika 🧡, joka ei ole aikaisemmin päässyt meille sisälle, mutta nyt päätimme testata miten iso ja karvainen Hymypoika käyttäytyy: tarkasti paikat, tarjoutui rapsutettavaksi ja etsi sopivan paikan = kävelyreitin, johon heittäytyi pituelleen ja aloitti kuorsaamisen. 
Lasketaanko Hymypojan hellittely hyödylliseksi? Minusta lasketaan, koska Hymypojan vierailu oli ainakin meille hyödyllistä: siitä tuli hyvä mieli. 

Mutta. Nyt tulee eräänlainen tunnustus: aamupäivän istua tönötin tämän läppärin ääressä ja pelasin. Se ei varsinaisesti kai ollut hyödyllistä 🤭 Vaikka toisaalta (seli-seli), pelaaminen kai jollain tavalla stimuloi aivoja ja niiden eri osia, joten ehkä siitä on jotain hyötyä mulle. 

Joka tapauksessa viikonloppuna olin reipas ja tein jotain hyödyllistä. Kerroinkin jo, että suutarin lapsella ei ole kenkiä eli Mursulta puuttui sukat. Siispä puikot käteen ja lanka puikoille. Sukista tuli just hyvät:

Pihalla on paljon paljon pupujussien jälkiä, pitäisiköhän niillekin tehdä villasukkia, kun pakkanen taas kiristyy? Toisaalta, niillähän on kyllä karvatöppöset, eiköhän ne tarkene. 

Tämmöiset tylsähkön näköiset peruslapaset lähti kirjekuoressa matkaan synttärilahjaksi, katsotaan löytääkö ne perille, onko ne sopivat ja kelpuuttaako vastaanottaja ne 😋
Vihreä lanka muuten on varmaankin 35 vuotta vanhaa Seitsemää veljestä ja siitä piti neulomani Mursulle aikanaan norjalaisvillapaita ja oli jo hyvässä vauhdissakin, mutta jäi sitten kesken. 

Väri ei taas näytä siltä kuin luonnossa, mutta ihan perusvihreä se on. Ja peukalo on suosikkipeukaloni eli intialainen peukalo. 

Korvalääkäri soitti tiistaina. Sairaalassa oli käynyt pikkuinen kämmi ja siksi odottamani soitto tuli vasta nyt. Kontrollikäynnin yhteydessä otettu bakteerinäyte oli kadonnut, huis vaan, eikä viljelyä oltu voitu tehdä. Ei voi mitään. Pikatesti näytti silloin käydessäni, että kokkia ei ole ja koska korvat ei ole enää kipeät eikä varsinaisesti vuodakaan, ei antibioottia enää tarvita. Sain kuitenkin vielä viikon kortisonitippakuurin ja seuraavan kuulontutkimus- ja kontrolliajan karkauspäivälle. Kyll mä pärjään 💪👍

Nyt mä lähden nukkumaan ja ehkä hyvin hyödyllisille päikkäreille 😜