Se on loppu nyt!

 Urakka on suoritettu! Kauan siinä meni, mutta mä tein sen - enkä kadu! 

Kirjoitan tarkemmin tuolla kirjablogin puolella, mutta olihan mun tultava tännekin teille ilmoittamaan, että nyt se on tehty. 

Volter Kilven Alastalon salissa on nyt kuunneltu. Kuuntelin kirjan Celiassa, se on siellä kahdessa n. 18 tunnin osassa ja kaikki 36 tuntia on nyt kuunneltu. 

Aloitin kuuntelemisen 26.9.2023 ja se loppui 6.1.2024 klo 23.24.
Muuten päivä menikin aika pitkälti puhelimessa.... neljä puhelua, joista yksi myöhästynyt onnittelusoitto tädille, yksi etukäteisonnittelusoitto ystävälle ja kaksi muuta; toinen toiselle tädilleni ja toinen enolle.
Vielä olis ollut sarjassa yks täti ja yks eno, ja tietenkin äiti, mutta kun aika loppu kesken 😂

Jatkan katselemalla Areenasta Elämäni biisin, Radion sinfoniaorkesteri ja klassisen musiikin erikoisjakso.  

Hyvä etten tehnyt lupauksia

 Enkä tainnut luvata mitään pitää mitään erityistä teema kuukauttakaan - vai lupasinko? Täytyy käydä tarkistamassa, kunhan olen tehnyt "tunnustukset". 

Lankaa ostin tänään kerän eli ainakaan minkäänlainen lankapaasto ei pitänyt. Mutta hyvä tekosyy: Mursu pyysi neulomaan itselleen sukat. Olin väittänyt, että sillä on tuossa työkalupakissa toisetkin villasukat, mutta ei ollut niitä löytänyt etsimisestä huolimatta. Ei kai, kun ei niitä ollut. Lankaa kyllä on, mutta jostain syystä seiskaveikan harmaa lankaa on, ainakin minun näppeihini, kovin karheaa, ja kun siitä olisin tehnyt varret, niin ei ei ei. Ostin tänään olemassa olevan vihreän kaveriksi yhden kerän lankaa samalla kun kävin ostamassa uuden tyynyn. 

Ja minun huomaamattani ostoskärryyni oli livahtanut kaksi karkkipussia - ihan tuosta noin vain, joittenkin pihtien seuraksi. Että se siitä herkuttomuudestakin. Kestihän sitäkin neljä päivää. 

Mutta meniskö ne herkut vaikka tädin synttäreiden juhlimiseen? Unohdin kyllä soittaa, soitan huomenna. 

Ruokakaupasta bongasin taas tällaisen tuohipariskunnan, jonka naapurikylän tuohimestari on tehnyt:

Mursu puhui eilen, että lähdetään käymään kaupungissa. Aamulla sanoi, että mennään vasta maanantaina, käydään vain kaupassa. Kumpikin oli kovin kovin innostuneita lähtemään, mutta pakkohan (pakko ja pakko..) sitä välillä on liikkuakin jossain ja sitten kun oltiin saatu itsemme lähtökuntoon, todettiin, että no sama se vaikka ajaa saman tien sinne kaupunkiin, kun nyt on tälläydytty, eipähän tarvi taas maanantaina sitä varten tälläytyä 😜

Kotimatkalla poikkesin kirjastossa hakemassa varauksessa olleen kirjan ja sanoin Mursulle, että se on sellainen kirja jonka luen tämän illan aikana, voin palauttaa sen ensi viikon alussa kun mennään taas kauppaan. Kirja on jo luettu, se oli nopeaa "aivot narikkaan luettavaa" - mukavaa ja leppoisaa Jylhäsalmi -sarjaa. 
Lukuvuosi on siis korkattu kunnolla. 

Ai niin, sekin piti kertoa, että olen ollut reipas: Siivosin meidän molempien lapas-, pipo- ja kaulaliinakorit. Tuota... Muutamat loppuun käytetyt tai hyvin pestyt  lapaset/sormikkaat heitin roskikseen ja muutaman pipon ja huivin ja kynsikkäät pesun jälkeen vien kierrätykseen. Vähempikin meille nimittäin riittää. Ilmankos ne ei oikein mahtuneet koreihinsa vaikka korit ei mitään pieniä olekaan.
Samoin pistiin kierrätykseen muutamia vaatteita joita en ole pitänyt ainakaan 3-4 vuoteen. Jälleen kerran luovuin "jos sitten joskus" -ajatuksesta. Kun en tähän päivään mennessä, niin tuskin sitä päivää tuleekaan. Ja ehkä mulla on sitten lupa ostaa tilalle uusi vaate, jos tarvitsen. Onko? 

Mini-minihame

 Juuri sopivasti pakkaskeleille valmistui mun mini-minihameeni. Kurkkukipu ja yskä antoivat siihen kimmokkeen ja kun kaapissa oli viimekeväisiin vauvaneuleisiin ostamaani lankaa vielä jäljellä, mukavan pehmeää Dropsin Baby Merinoa, niin jätin joulukalenterisukat odottelemaan (oli ne jo muutenkin lepäilemässä) ja loin silmukat mini-minihameelle. 
Lankaa olisi riittänyt pidemmällekin helmalle, mutta rehellisesti sanottuna laiskuus iski ja tulin siihen tulokseen, että vähemmän on enemmän. Kyllä tämä kurkkua lämmittää. 

Ja taas 🤦‍♀️🤦‍♀️ Mä en opi ikinä tätä kuvien tänne laittamista - yritän muka olla näppärä ja joskus laittaa jotain muutakin kun vain lätkäistä kuvia peräkanaa (missä ei tietystikään ole mitään vikaa, älkööt kukaan ottako nokkiinsa), mutta en minä osaa. Suutari pysyköön lestissään eli Pöllö pysyköön ihan vaan normikuvissaan.  

Mutta siinä se kauluri nyt kuitenkin on. 
Yritän laittaa tänne toisenkin kuvan. Lipaston päällä on ollut pitkään sukkablokeissa sukat "kuivumassa" ja nyt kun muuten vain siivosin (mm. joulun pois) niin otin niistäkin kuvan:

Nämä ovat Niina Laitisen "Dance with me" -sukat, vuoden 2016 kalenterista. Olen saanut kalenterin jostain SNY-paketista, varmaan joku neljä vuotta sitten. 

Lanka sukissa on 7 veljestä, väri Taikuri, nro 323. Kuva taas vähän vääristää. Tai siis valo. Ois pitänyt käydä ulkona kuvaamassa. 

Ja lukemisesta vielä jatkan vähän. Kävin eilen meidän kirjaston (kirjastojen) nettisivuilla ja katselin, että löytyyhän niitä lukupiirejä - mutta ei tosta meidän oman kunnan kirjastosta, mikä on kyllä kummallista. 
Se olisi ollut kätevintä, koska siellä olisi ollut Mursullekin ajanvietettä Lukupiirin ajaksi, jos ei halua kirjastoon tulla. Mutta mun ihana Mursuni lupasi viedä mut saman matkan päähän naapurikunnan kirjastoon ja keksiä jotain itselleen jotain tekemistä siksi aikaa mitä se nyt kestääkin. Ei voi valittaa.

Ensimmäinen Lukupiiri olis jo 16.1., onneksi löysin kirjan Celiasta ja otin sen sitten saman tien kuunteluun. Harmi kyllä lukija ei oo oikein mun mieleen, mutta kyllä sitä nyt kuuntelee. Kirja on David Foenkinos: Yhden elämän muistot. 

Hirrrrvittävän ahkeria lukijoita

On ollut mukava lukea listoja viime vuonna luetuista kirjoista ja siinä samalla tietenkin poimia lisää luettavaa Lukemattomien listalle. Se on kyllä jo niin pitkä, että en pääse koskaan sitä loppuun - varsinkin kun siihen tulee koko ajan lisää.

Kovin ahkeria lukijoita ja kuuntelijoita teissä on, tunnen itseni suorastaan laiskaksi teidän rinnallanne. Täytyy siis reipastua ja ruveta enemmän lukemaan tässä tuolissa istuen; sänky ei ole hyvä paikka lukemiseen 😉

Siinä on nyt 240 kirjaa. Tai no, oikeastaan enemmänkin, kun siellä on esimerkiksi Eija Piekkarin ja Timo Sandbergin tuotannot, samoin kuin Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta. Eli ajatukseni mitä meinasin kirjoittaa, menikin jo tuossa. Ajattelin, että kun 250 tulee täyteen, aloitan uuden listan ja sitten luen tuon ensin pois ja... Ei se taida oikein toimia.

Pöllö kirjojen maailmassa on jonkinlainen lukublogini; en ole mikään kirja-arvostelija millään tavalla enkä tasolla, kerronpa siellä vain mitä olen lukenut ja tykkäsinkö vaiko en. Sieltä löytyy vuoden mittaan lukemiani/kuuntelemiani kirjoja sitä mukaa kun niitä tulee luettua/kuunneltua. 

Tässä kuitenkin listana kirjasaldo.

Leppoisaa hyvän mielen luettavaa/kuunneltavaa, mukavaa neuleseuraa:
Colgan Jenny: Suolaisten tuulten saari 
Kajanto Maija: Korvapuustikesä
Pehkonen Kirsi: Unelmia ja unikoita Jylhäsalmella
Vaara Amanda: Pientä fiksausta vailla
Vaara Amanda: Routavaurioita
Pulkkinen Riikka: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Nämä kirjat pistivät miettimään läheisten ja omaa tulevaisuutta:
Jensen Hanna: 940 päivää isäni muistina
Jensen Hanna: Äitini muistina Toinen kierros
Huttunen Katriina: Mustaa valoa: muistiinpanoja hautausmaalta

Näitäkin lukiessa ajatukset karkasivat välillä läheisiin ja elämään yleensä:
Nutti Ella-Maria: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana
Lundberg Sofia: Kuin höyhen tuulessa

Olen oppinut lukemaan myös vähän "jänskempiäkin"  (kuin Viisikot)kirjoja:
Frantz Eva: Tästä pelistä pois 
Lehtinen Tuija: Väärä vainaja
Lehtinen Tuija: Viesti menneisyydestä
Lehtinen Tuija: Kuollut jättää jäljen
Lehtinen Tuija: Tornin naakat
Lehtinen Tuija: Klovnin kahdet kasvot
Jónasson Ragnar: Pimeys:

Nämä pari kirjaa saivat hymyn huulille ja joskus jopa tirskahtamaan:
Heikkinen Antti: Pihkatappi
Holmqvist Brunk Karin: Pieni Potenssipuoti

Loppuja en oikein osaa kategorisoida, kaikista pidin kyllä:
Smirnoff Karin: Lähdin veljen luo  
Riley Lucinda: Perhosten huone
Norman Hilary: Unelmien hinta 
Myron Vicky & Witter Brett: Kirjastokissa

Kilpi Volter: Alastalon salissa, osa 1 - kakkososasta on vielä neljä tuntia jäljellä... 

Luettuja kirjoja 11 kpl ja kuunneltuja 14 kpl, näistä pitäisi tulla yhteensä 25 kirjaa...

Onko minun listassa yhtään kirjaa joka eksyisi sinulle luettavaksi tai oletko lukenut näistä jonkun?
Katsotaan mitä alkanut vuosi tuo tullessaan 😊

Hyvää lukuvuotta kaikille! 📖🦉

Mikä sinulla on teemana tammikuulle 2024?

 Uusi vuosi on lupausten aikaa, kaikenlaisten uusien harrastusten aloittamisen aikaa, uuden opettelun aikaa.

Ja tuttuun tapaan tänään alkoi TIPATON TAMMIKUU. 
Niin luin äsken lehdestä. Olen kertonut teille aiemminkin, että ei, en ole absolutisti ja otan toki lasillisen tai toisenkin viiniä silloin tällöin, tai tölkin olutta tai siideriä. Riesa-lääkitys ei alkoholin juomista estä, sille vain "ei ole tarvetta" 😂 Lauantai-iltana otin kyllä Mursun seuraksi lasillisen rommikaakaota - ihan vain lääkkeeksi, jotta kurkku paranisi ja ääni kirkastuisi. Kyllä se ehkä auttoi. 

Mutta tästä tammikuusta. Ei siis ole tarvetta tipattomalle tammikuulle. Kahvinjuontiakin ollaan vähennetty; aamu- ja päiväkahvi ja ehkä joskus iltakahvi jos muistan ajoissa kysyä. Ja jos on maitoa. 

Langaton tammikuu? Siis lankapaasto. Melkein koko viime vuosi oli lankapaastoa ja luulen, että tämä vuosi menee samaan putkeen - suljen silmäni tarjouksilta (korvathan onkin jo suljettu..) Saatan jopa käydä lankavarastot vielä kertaalleen läpi ja katsoa olisiko niissä lahjoitettavaa 🤔🤔

Tavara päivässä (viikossa?) kierrätykseen tammikuu? Se voisi olla ihan hyvä ja hyödyllinen. Joku ehkä muistaa Minimalismi -pelin vuodelta 2018? Eli poistetaan kotoa tavaroita kuukauden ajan: 1. päivänä 1 kpl, 2. päivänä 2 kpl, 3. päivänä 3 kpl jne. Mun laskutaidon mukaan tammikuussa poistettuja tavaroita olisi yhteensä.. tuota... 496! Aikamoinen määrä tavaraa! 
Pääsin näköjään silloin päivään 17 eli sain silloin poistettua yhteensä 153 tavaraa sillä keinolla; roskiin, kierrätykseen, myyntiin... 

Puurokuu? Aamu- tai iltapuuro - minä nimittäin en syö aamupuuroa enkä kyllä iltapuuroakaan. Meillä syödään silloin tällöin puuroa ihan päivän ruuaksi. 

Nenä ulos edes kerran päivässä -kuukausi? Jep, se olisi erittäin hyödyllinen kuukausi tämmöiselle laiskamadolle. Jos vaikka edes tuohon rappusille haukkaamaan happea tai jos näin talvella tekisin tuon takapihan täyteen lumienkeleitä (luulen kyllä, että ne muistuttaisi enemmän norsuja...) 

Ja sitten tietysti se toinen perinteinen tammikuu tipattoman kaverina:

HERKUTON TAMMIKUU.
Karkit, suklaat, pullat ja muut sellaiset pois. Paitsi... ja paitsi... ja... seli seli seli. 
Tämänhän voi aloittaa aina joka kuun alussa uudestaan ja katsoa sitten vuoden päästä, että missä kuussa onnistui olemaan herkuitta KOKO kuukauden. Aikamoista unen näköä minun kohdalla, mutta aina voi kokeilla ja toivoa, että se onnistuu 👍👍