Eläinten kevätpäivä

Kevätaurinko sulattaa lunta vauhdilla. Tien varressa on pitkiä, aurinkoisia ja lämpöisiä pälvipaikkoja. Kun niiden ohi kulkee autolla, ei näe tarkkaan, mitä tai ketä niissä on lämmittelemässä ja ottamassa aurinkoa, mutta paikasta ja kauniista säästä päätellen siihen on kerääntyneet vaskitsat, käärmeet ja sisiliskot. 

Siinä ne kaikki ovat sulassa sovussa niin kärpästen, mehiläisten, kimalaisten, muurahaisten kuin leppäkerttujenkin kanssa. Kaikille löytyy tilaa ja kaikkien on oltava paikalla. 

Ette usko, niinkö? Oletteko käyneet katsomassa? Siellä mustikanvarpujen seassa ne ottavat aurinkoa ja suunnittelevat tulevaa kesää. 

Jakavat kesän tehtävät kaikille tasapuolisesti: kenen paikka on metsässä ja ketkä viihtyivätkään paremmin pihoilla. Entä kukkaniityt, niillekin tarvitaan valvojansa. 

Kun nämä pienemmät eläimet ovat kokouksensa pitäneet, pälvipaikkaan saapuvat kevätpäivästä nauttimaan rusakot, ketut, peurat, kauriit, hirvet ja karhutkin, jotka ovat pesästään poikastensa kanssa kömpineet aurinkoa ja kevätilmaa haistelemaan. 

Siinä köllöttelevät kaikki rauhassa ja kertovat talven tapahtumista - saattaapa joukkoon poiketa joku ilveskin loikoilemaan. 

Vähän naureskelevat puutaloissaan asuville kaksijalkaisille, jotka innoissaan kuonot laseissa toljottavat, kun joku heistä auringossa lepäilijöistä sattuu ohi kulkemaan. Kummallisia ovat, mutta viihdyttäviä. 

Siinä auringon sulattamassa, lämpöisessä pälvipaikassa miettivät isommatkin eläimet tulevaa kesää: niiden taitaa olla paras vetäytyä metsän varjoihin ja koettaa elellä siellä sovussa parhaansa mukaan. Syksyllä sitten taas palata kaksijalkaisten ilmoille, niitä viihdyttämään. 

Kelpaisiko Cafe Latte?

Ystävä kävi eilen kylässä, juttelemassa ja kattelemassa sukkamalleja. Arvaisitteko, että suurin osa niistä oli pöllöjä 😛

Oltiin tuossa verannalla saattelemassa häntä kotimatkalle, kun muistin ruskean paperikassin erkkerin ikkunalla ja kurkotin sen käteeni. Siellä on koko talven majaillut kaksi sanomalehtipalloa, semmoista... hmm... no miehen kahden nyrkin kokoista, suunnilleen. Kurkkasin toista. Ihan kuiva ja surkean näköinen. Otin toisen ja kurkkasin sitä: sielläpä olikin n. sentin mittaiset uudet vihreät alut! Ja paketissa oli tarra CAFE LATTE. Pussissa oli viime syksynä maasta kaivamani daaliat, joita neuvojen mukaan yritin talvehdittaa (uusi sana suomen kieleen) - tosin ne oli tarkoitus viedä Äitirakkaan kellariin, mutta mitenkäs se nyt sitten jäikään. Kysyin apua, että mitäs nyt tehdään, kun ei niitä vielä voi maahankaan istuttaa, ainakin metri on vielä lunta. Äitirakas neuvoi, että pistä pimeään, vaikka jätesäkkiin koko paperipussukka, vähän rakosta, että saavat ilmaa muttei valoa. 

Siellä nyt ovat ja odottavat sulaa maata. Hus pois lumet ja maa sulaksi, pakkaset pois ja lämmintä ilmaa. Semmoista sopivan lämmintä. Aurinkoa ja lintuja jotka syö mahdolliset ötökät ja ölliäiset. 

Hyvä mieli tuli, kun on Cafe Lattea keväällä tarjolla - johan tota tavallista kahvia onkin koko talvi juotu 😜😜

Puikollanikin -blogin paastoon läksin mukaan ja melkein olen pysynyt ruodussa. Ne on ne herkut. Sunnuntainahan ei paastota, silloin ostin yhden suklaapatukan. Maanantaina kävi vieraita ja niin kuin jo etukäteen puhuin, kahvipullat toivat mukanaan. Seuraavalla kerralla lupasivat tuoda ruisleipää - en kyllä muista mistä puhe aiheeseen oikein lähtikään. Kaikki oli kuitenkin sitä mieltä, että hyvä idea 👍 

Mursu kävi eilen kaupassa ja osti pienen pussin ruohomunia, ne kun on meidän molempien herkkua. Mutta vain pienen pussin. Entinen Mursu olisi ostanut ison pussin. Ei ostanut pullaa eikä edes keksiä vaikka oli vieras tulossa. Teki vieraalle ruokaa ja siitä oli vieraskin tyytyväinen. 

En ole pitkään aikaan kertonut teille lukemistani kirjoista. No en on kyllä pitkään aikaan lukenut enkä kuunnellutkaan uusia kirjoja, olen lukenut vanhoja tuttuja "aivot narikkaan" -kirjoja. 

Mutta pari kuukautta sitten luin  Sayaka Muratan LÄHIKAUPAN NAINEN 

Jossain kirjaa oli kehuttu ja siksi siihen tartuin, mutta minä en saanut siitä ihan samanlaista elämystä kuin kirjaa kehunut lukija. KIrjaa kuvattiin "riemastuttavan ihmeelliseksi ja hauskaksi", ja monin muin sanoin, joiden perusteella kirjan olisi pitänyt olla - no, edes hauska. Pari kohtaa alussa sai naurahtamaan, mutta sen jälkeen tarina ennemminkin, jos ei ollut surullinen, niin pisti miettimään. Miksi ihminen on outo, jos ei ole normien mukainen = puoliso, 2,5 lasta, omakotitalo, säleaita, farmariauto, kultainen noutaja?

Japanissa normit on toki vähän erilaiset kuin meillä Suomessa.

Toinen kirja samalta kirjalta - joo-o, kyllä, ehkä myöhemmin, ei tämä huono ollut. 

Ihan äskettäin kuuntelin iltasadukseni Tapio Huuskan eli Cristal Snow'n Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku. Voiko sanoa ihana tarina keijuista, kun se oli "jännittävä" 💓 Ei nyt ehkä niin jännittävä tämän ikäiselle lukijalle/kuuntelijalle, mutta... no jännittäväksi se nyt kuitenkin on tarkoitettu. Kerron siitä enemmän toisen kerran. 

Pähkinäsydänten suvulla on kovin herkkä sydän, se särkyy helposti.

"– Sydän on siitä mielenkiintoinen kapistus, että vaikka se vahingossa särkyisi, se korjaantuu ajan myötä yleensä melko ennalleen."

Olisiko höpötykset höpötelty?

Asiaa vielä sen verran, että Sus' lähetti herra ja rouva Pöllölle paketin. Kuva jäi ottamatta, kun innoissaan avasivat ja rouva Pöllön lahjus on, kuten kuuluukin, tuolla yöpöydällä, iltalukemisena. Kolme riviä ja Pö-lö on unten mailla, joten kestää tovi. ISO KIITOS paketista. 

Laiskiaisen arvonnasta saamansa paketin ehdin kuvata, ennen kuin ahneuksissani yksin söin herkut sillä aikaa kun Mursu teki lumitöitä loppuun. Olin oman osani jo tehnyt ja paennut paketin kanssa sisälle. ISO KIITOS paketista - paikka löytyi heti 😊

Kesä on tulossa - tontut kertoivat sen

Olin tänään ystävien kanssa mykistävän upeassa käsityönäyttelyssä Vääksyn Taidevintillä. Kyseessä oli Hollolalaisen Laila Riiheläisen käsityönäyttely "Elämäni käsityöt". 

Näyttelyssä oli erilaisin tekniikoin tehtyjä käsitöitä lähes 50 vuoden ajalta; Laila on aloittanut käsitöiden tekemisen jo vähän yli 10-vuotiaana ja jatkaa edelleen. En voi olla ihailematta käden taitojen lisäksi sitä kekseliäisyyttä, mielikuvitusta, luovuutta - kaikkea, mitä tänään näin. 

Ken teistä vain Vääksyyn tämän tai ensi viikon aikana ehtii (näyttelyn aukioloajat löytyy netistä haulla Vääksyn Taidevintti), niin suosittelen. Valitettavasti sisäänpääsy ei ole esteetön, sinne on jyrkät portaat.

Tässä teille muutamia makupaloja näyttelystä; muun muassa vahvistus siitä, että kesä on tulossa! Nämä tontut vahvistavat sen. 
Tonttuja oli muutenkin paljon, ihania tonttuja <3

Tämän mäyrän kuvasin Pojalle ja etanan pienelle Ötökkätutkijalle ja Isosiskolleen.

 

Kevät on vallaton, lintunen kertoi sen... Pajunkissoja, leskenlehtiä, sinivuokkoja, valkovuokkoja, kieloja....

Ja sitten voikin jo ruveta ottamaan vaikka aurinkoa :) 

Lisää kuvia seuraavassa päivityksessä. 

Lumikasoja, kinoksia, jalkarättejä.. Kevättäkin!

Monessa blogissa on talvisia kuvia; upeita kuvia lumen kuorruttamista puista, valtavista lumikasoista joihin rakentaa lumilinnoja, kaupunkien kaduista, jotka ovat aura-autojen luomien kinosten vuoksi kapeita, vain yhden auton ajettavia.

Eilen satoi lunta lähes koko päivän, hiutaleet suuria kuin tyynyliinat. Lähdin kuitenkin käymään postilaatikolla. Kylätie oli aivan hiljainen, ketään ei kulkenut missään, ei kävellen, ei autolla. Meidän lyhyen pihatien poikki kulki pienen pienet jäljet, kuin helminauha. Oli pakko pysähtyä hetkeksi ihailemaan kaunista helminauhaa. Muutaman kymmenen sentin päässä oli uusia jälkiä - mitä kummaa? Mitä nämä ovat? Aa - sähkölangalta tippunutta lunta :)

Sartsa oli laittanut kuvan taivasta kohti kurottuvasta lumikasasta, jollaisiin lapsena varmaan kaikki ovat laskeneet mäkeä ja kaivaneet tunneleita tai joista on tehty lumilinnoja. 

Sepä toi mieleen parikin muistoa - toisen omasta lapsuudesta; lienee todellinen muisto vai olenkohan nähnyt unta, Äitirakas oikaissee :), ja toisen Pojan lapsuudesta.

Kun itse olin "lumessamöyrimisiässä", leikin talvisin setäni kanssa. Yksi suosikkileikeistämme oli hyppiä hankeen navetan katolta, siellä takana, mihin aikuiset ei nähneet ja missä oli paljon lunta, kun sitä peltikatolta sinne putosi lisää. (Nyt sen kyllä ymmärtää, että taisi olla aika vaarallistakin..) Me leikittiin laskuvarjohyppääjiä. Tehtiin lumipallo, laitettiin se takin alle niskaan ja hypättiin hankeen. Kyllä se laskuvarjo joka kerta aukesi :D 

Kun Poika puolestaan oli muksu, lumiaura kasasi kaupungissa pihan parkkipaikan toiseen päähän kaiken auraamansa lumen. Talon lapsillehan se oli mitä parhain leikkipaikka ja mitä korkeammaksi se kasvoi, sitä parempi siitä tuli. Siitä laskettiin mäkeä ja siihen kaivettiin tunneleita. Kunnes sitten. Yhtenä päivänä yksi tunneleista romahti!!!

Naapurin poika jäi tunneliin jumiin :( Onneksi Pojalla oli hoksottimet kohdallaan, nopeat jalat ja Mursu kotona: Poika haki isänsä apuun ja naapurin poika saatiin jaloista vetämällä nopeasti romahtaneesta tunnelista ulos. Kaikki selvisivät pelkällä säikähdyksellä ja kalpealla naamalla. Sekä opetuksella: Tunneleiden rakentaminen loppui siihen. Onneksi lumi antaa paljon muita ideoita. 

Vaan näin aikuisena lumileikit on pääasiassa noita lumitöitä, meillä joilla lapset on omissa kodeissaan. Taidankin tehdä seuraavalla nuoskasäällä lumiukon pihalle ;) 

Meidän suvun laskiaisriehakin on ollut koronatauolla pari talvea. Toivottavasti vuoden päästä on yhtä hyvä talvi kuin on nyt, että päästään taas pulkkamäkeen ja lumienkeleiden tekoon - aikuisia myöten. 

Tämä aamu oli taas mitä upein talvi-/kevätaamu. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hanki kimmelsi. Kipaistiin niihin aikuisten lumileikkeihin eli lumitöihin heti samoin tein ja tultiin sitten aamupalalle. Sillä aikaa suli meidän Seniili-Eniili, jotta päästiin kauppareissulle.

Aurinko sulatti jo lunta puiden oksilta ja lehtipuiden oksilla oli kuin timantteja.

Talvi muuten alkaa vedellä viimeisiä: kaksi päivää talvea jäljellä ja sit on KEVÄT! 

Ilman kuvaa en päätä tätäkään jorinaa: tämmöisiä vauvansukkia neuloin vuodenvaihteessa kahdet. Nämä luonnonvalkoiset ja yhdet vaaleanpunaiset. Vaaleanpunaiset on jo menneet perille ja mummo ja äiti ainakin ilahtuivat, saajalle taitaa olla "kunhan nyt vähän lämmittää" ;)

Nämä ovat  vielä lähdössä, kun lähettäjä on välillä niin saamaton tekemisissään.

No ny näkyy

Ei kun näkee. Harmaat/siniharmaat silmäni on saaneet uudet, ehjät silmäklasit niiden teipattujen klasien tilalle. Tykkään. Jätin näistä uusista laseista pois lukuosan tai mikä se on, nää on ihan perus kaukolasit. Tulin siihen tulokseen, että en sittenkään tarvitse kaksiteholaseja, koska lukiessa otan lasit pois kokonaan. Käsitöitä tehdessä käy niin, että tarkoituksella suoristan kädet, jolloin nään ihan hyvin (käsien pituus riittää vielä) ja sitten huomaan hetken päästä, että sukkapuikot raapii nenänpäätä ja lasit roikkuu nenällä eli katselen lasien yli.

Tätä läppäriä katselen sopivalta etäisyydeltä sopivalla fontilla - se kun on muokattavissa. 

Sen verran täytyy vielä käydä optikolla, että sankoja täytyy taivuttaa korvien takaa; muuten nää tippuu helposti esim. kengännauhoja solmiessa.

Yksi vika näissä kyllä on. Siivoaminen ei suju yhtään sen paremmin kuin noilla vanhoillakaan. En ymmärrä miksi. Onko vika kehyksissä vai linsseissä. Täytyy kysyä, kun käy optikolla. 

Oli eilen keskiviikkona taas ihan paras päivä. Lähdettiin aamulla sopivaan aikaan liikkeelle. Mulla oli varattu parturi klo 9.30 - kaupungissa. Siellä on lunta ihan joka paikassa. Parturi on onneksi vähän syrjemmässä, ei ihan keskustassa. Mursu jätti mut kadun kulmaan just tasan klo 9.30 ja siitä mulla meni minuutti kävellä parturiin. Ei tarvinut tällä kertaa soitella perään, niin kuin kerran aikaisemmin... Kun hiukset oli leikattu ja vedin takin päälle, oli ystävä autolla oven edessä odottamassa 💓 Olin pyytänyt hänet apuun, kun meidän auto on niin iso, että näin talvikelillä sillä on viheliäinen ajella kaupungilla - ja Mursulla oli lääkäriaika. 

Ystävä vei kaupunkiin, jossa oli kadut ihan hävyttömän liukkaat. Meinasin ensin oikaista suoraan autolta kadun yli, mutta ajattelin, että jos kaadun, niin silloin ainakaan ei kaupungilta tai mistään saa mitään korvauksia. Palasin siis jalkakäytävälle ja ylitin kadun suojatietä pitkin.

Olisikohan siinä kaatuessa saanut kaupungilta tai jostain korvauksia? 

Optikolla meni ehkä 5 minuuttia ja sitten lähdettiin leipäkaupan kautta ystävän luo aamupalalle.

Rumien sanojen säestämänä. Muistakaa te kulkiessanne, että kun ylitätte tietä, katsotte oppien mukaan molempiin suuntiin: ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Ja näillä liukkailla keleillä antakaa autojen mennä ensin, älkää hypätkö autojen eteen. 

Autot ei muutenkaan pysähdy ajatuksen nopeudella mutta liukkaalla kelillä vielä vähemmän. 

Eilen oli aika lähellä, ettei nuori tyttö tullut auton alle, onneksi ystävä oli tarkkana ja viereinen kaista tyhjänä. Jalankulkija ei katsonut mihinkään suuntaan, käveli vain eteenpäin suoraan suojatielle. Siinä sydän pomppasi pari-kolme ylimääräistä lyöntiä meillä kaikilla. 

Leipäkaupasta ostin taas pakastimeen pari isoa kassillista leipää ja VAIN yhden suklaalevyn. Plus laskiaispullat meidän, minun ja ystävän, aamupalalle. Hillolla. Olisihan siellä ollut pullaa ja keksejä ja karkkia ja suklaalta. Herkkuja jos minkälaista. Mutta hillitsin itseni, kerrankin. 

Huippu ystävä kaiken tuon kuskaamisen jälkeen tarjosi tosiaan vielä aamupalaakin! Pitää musta huolen, auttoi asunnon siivoamisessa ja tavaroiden pakkaamisessa viime kesänä ja kaikkea. 

Ystävä, joka jäi rinnalle silloin kun Riesa hyökkäsi. Ei pelkää Riesaa, näyttää sille kieltä ja antaa tarvittaessa köniin, tosi ystävä. 

Tosi Ystävä, joka oli kirjoittanut kirjeen - sain tänään pitkästä aikaa ihan Oikean Kirjeen! On aina kiva saada postia, mutta kirjeitä tulee nykyään harvoin.

Ai käsitöitä? Olen tehnyt. Vanhempia tekeleitä esittelen myöhemmin, nyt saatte nähdä uusimman. Luulen, että neulomukset on nyt tältä keväältä (tiistaina alkaa kevät!) tehty. Ristipistot ei sujuneet, kokeilin. Mutta virkkaaminen. Se houkuttelee. Vaan ei ole lankaa eikä ohjeita, olen lahjoittanut ne pois. Pitää mennä kauppaan. 

Siispä otin ihan vaan seiskaveikkaa ja virkkasin tämmöisen reilumman kokoisen patalapun, jota voi käyttää vaikka lautasen alusena, kun reippaana syö tässä sohvalla. Ei pala sormet. 

Nyt tää Pöllö lähtee nukkumaan - tässä välissä käytin aikaa siskon kanssa jutteluun 💓 ja nyt on pienten ja isojenkin Pöllöjen nukkumaan menoaika. Hyvää yötä!