Hiljainen ja sanaton - kerrankin :)

Olen viime aikoina vahtinut sähköpostiani kymmeniä kertoja päivässä, odottaen yhtä tiettyä, tärkeätä viestiä. Siinä ohessa olen saanut paljon roskapostia (viheliäistä), paljon postia jota olen tilannut, mutta jolla en toistaiseksi tee mitään ja inhottavan paljon viestejä pankilta:
"Sinulle on saapunut uusi e-lasku..." No kiva, kun tiedätte noita viestejä lähettää, niin olisitte voinut vaikka maksaakin ne samalla. Olisin ilahtunut tosi paljon, jos viestin lopussa olisi lukenut vaikka "PS. Tilisi saldon tarkistettuamme, maksoimme laskun puolestasi. Hyvää viikonloppua". 
Olisin voinut lähettää vaikka kukkakortin kiitokseksi. 

No joo. Oli siellä viestien joukossa mystinen "Tarkkaile postiasi, sinulle on tulossa ylläripostia" -viestikin. Hä? Olin jo saanut yhen ylläripaketin, mitä nyt vielä. Tikkuja kynsien alla monta päivää. 
Mutta...kröhöm...meillä on pari asiaa jotka olen itse ulkoistanut itselleni ja yksi niistä on postinhaku enkä vieläkään ole oppinut, ettei se tule ovelle, vaan se pitää hakea tuosta vajaan 200 metrin päästä (pitkä on matka ja kivinen on tie..) 
Eilen tuli viesti "Joko?"   No ei kun töppöset jalkaan ja postilaatikolle. Melkein turha reissu, sanoisin. Mainoksia ja lasku, jota ei tarvinnut edes maksaa. Huom. siis MELKEIN turha reissu. Siellä oli myös paketti. Lähettäjän nimi oli aivan vieras. Mitä ihmettä, onko tämä varmasti mulle? Avasin paketin ja henki lähes salpautui. Haukoin henkeäni, pyörittelin lahjaa silmät suurena AM:n kysellessä mistä on kyse, mikä se, keneltä se on. Paketista löytyi KIRJA, joka todella sai tämän Pöllön aivan sanattomaksi, kerrankin.

Mukana oli kortti "Yllätysterveiset Sujelta". Kiitos Sus' - tämä oli todella mieluinen yllätys. Ja kiitos sinulle, kuka olit tässä mukana ja lähetit kirjan. 

Ja se odottamani sähköposti, se tuli eilen aamulla. Se oli ja ei ollut mieleinen, mutta eräs luku elämässäni on saanut sen myötä pisteen. Kiitos ja hyvästi. 
Nyt voin odottaa kevättä hyvillä mielin.

Jotain neuleitakin on tullut tehtyä, vaikka laiskuus on ollut viime aikoina päällimmäisenä. Ystävälle tekemäni Aallokko -sukat aiheutti sen, että hän halusi antaa ystävälleen lahjaksi samanlaiset:

Itselle tein Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat - viimeinkin isoin koko oli riittävän iso mun paksuihin puujalkoihin ja sain pitkävartiset sukat. Jes! 

Olisin laittanut lisää kuvia, mutta se ei nyt vaan onnistunut, meillä ei bloggerin kanssa synkannyt pätkääkään.

Mutta huomasin, että tossa muutama päivitys sitten kerroin, miten jää veti Pöllöltä jalat alta.
Pöllö on pöllö ja yrittää väkisin opetella lentämään. 
Ystävänpäivän aattona kerroin, miten halailin sohvapöytää. Muutama päivä sen jälkeen heittäydyin keittiön lattialle pötkölleni. Ai että häntäluu tykkäsi.
Onneksi löytyi A-nopin kävelykeppi, jonka otin käyttööni, mutta tuohon kaatumiseen loppui kyllä huimauskin. Soitin varoilta terveydenhoitajalle, jonka kanssa tultiin siihen tulokseen, että kyse oli siitä uudesta lääkkeestä ja koska aloitusannostus auttoi vaivaan johon ne määrättiin, ei annostusta tarvitse nostaa - eikä huimaus todennäköisesti palaa. Toivottavasti.

Vaan ei ole Pöllön lentoharjoitukset ohi, ehei. 
Teilläkin on varmaan satanut lunta. Ollut suojakelejä. Ollut pakkasta. Ja satanut lunta. Kaikkea vuorotellen. Meillä on. Suojakelillä auton vieressä, MUN puolella, oli jalanjälkiä. Ihan mun omia. Aattelin että kyllä ne siitä sulaa. No ei kun ne jäätyi. Sitten satoi lunta. Piti kolata pihatie - ja puhdistaa auto, että päästään kauppaan. Tehtävät jaettiin. 
Ja niinhän siinä sitten kävi, että en enää muistanut niitä jäätyneitä jalanjälkiä kun kävelin takaperin ja yllätys yllätys, yhtä nopeasti kun tajusin kompastuneeni, olin selälläni auton vieressä. 
Ei, ei sattunut, kun onneksi oli sitä lunta alla :) 

Meidän mattotelineelle tehtiin viime kesänä matonpesualusta. Siitä oli hyvä seurata kuinka paljon lunta oikein satoikaan. Piti ottaa kuvia siitä, mutta jäi ottamatta. Mutta kyllä sitä oli, lunta, uskokaa pois. Mutta sitten kun tuli suojakelit, mietittiin ketä tässä rivitalossa mahtaakaan asua.  

I

Yleisön pyynnöstä Saturday Classics

On ollut ajatus osallistua tähän mutta kun peukalo ja keskisormi on vaihtaneet paikkaa, niin en oo osannut liittää näitä videoita tännä. Nyt sain ohjeet ja kokeilen.

Olen aika kaikkiruokanen musiikin suhteen - autossa soi tällä hetkellä kanavana Kasari. Kasarilla tehtiin parasta musiikkia ;) 
Kotimainen iskelmä, tanssimusiikki, metalli, rock.. classic.. kaikesta löytyy jotain.

Tämä kappale on vanha kotimainen iskelmä, alunperin ranskalainen, tietojeni mukaan. En ehkä muuten olisi valinnut tätä, mutta tähän liittyy erikoinen tapaus viime kesältä. 
En tiennyt tämä olevan isäni lempikappale ja kun isäni oli sairaalassa saattohoidossa, luultavasti jo mitään kuulematta ja ymmärtämättä, tätini soitti tätä kappaletta hänelle puhelimesta.

Kun isäni sitten nukkui pois yöllä ja tätini siitä ilmoitti, pari minuuttia puhelun jälkeen radiosta soitettiin tämä kappale. 

 

Jänisjuhlat ja pari mustelmaa, niinhän juhlista aina...

Pihalla näkyy paljon jäniksen/rusakon jälkiä. Jotkut ovat tulleet saunalta päin, jotkut naapurista. Osa on tullut tien yli toisen naapurin tontilta ja toiset tuolta kylältä. Oisko tulleet tuolta baarista tänne jatkoille?
Kaikki jäljet johtavat meidän tontilla olevalle pienelle kalliolle ja siellä on selvästikin juhlittu: tanssittu pimeästä aamunkoittoon asti. Kalliolla on lunta ja siinä näkyy niin paljon jälkiä, että taatusti on juhlittu.

Ja varsin erikoisen todisteen jänisten juhlista löysin tänään, kun kävin postilaatikolla. Meidän pihatieltä löytyi osin ruttuun rutistettu oluttölkki. Olisivat voineet kyllä tipauttaa sen siihen vieressä olevaan roskapönttöön.. Loppuu Jänisjuhlat lyhyeen, jos tuommoista peliä pidetään. 

Ihan oikeasti en pidä pätkääkään siitä, että meidän tontille mihinkään kohtaan heitellään minkäänlaisia roskia, mutta tuo oli jo hävyttömyyden huippu: pihalle!
Meidän roskiskaan ei ole mikään yleinen roskis, mutta jos nyt ei jaksa sitä kotiinsa tai tonne kylälle roskikseen kantaa tai autossa ei ole tilaa, niin tipauttakoon sitten mieluummin sinne. 
Mrrrr...olen kiukkuinen tuollaisesta. Roskaamisesta ylipäätään, mutta vielä enemmän vieraiden ihmisten pihojen roskaamisesta. 

Mustelmia ja sirpaleita tuli puolestaan ihan täällä kotona.  Syypäänä lienee uusi lääke, joka aiheuttanee huimausta - saattaa olla, että huimaus on samaa mitä oli vuosi sitten eli "ei mitään, menee ohi itsestään". 
No, joka tapauksessa olen yrittänyt olla varovainen, mutta yhtenä iltana nousin sohvalta muistamatta, että pitää ottaa rauhallisesti ja huppista keikkaa...Otin tukea sohvapöydästä joka taas ei ollut hyvä idea, kuului kilin kolin pam räiskis. AM oli keittiön puolella ja huuteli tarvinko apua. No en oikeastaan muuten, mutta ettei tämä tietokone putoa lattialle :D  Muuten selviän kyllä - iltakahvin keittoon. 
Yksi lasimalja putosi lattialle ja meni sirpaleiksi; sirpaleet tuovat onnea ja niitä nyt tarvitsenkin. Luotan siihen, että tuo pitää paikkansa. 
Muutama kipeä mustelma muistuttaa siitä, että noustaan rauhallisesti ja kävellään seiniä pitkin. Onneksi on pieni koti, niin on helppo kulkea seiniä pitkin.

Posti toi paljon Ystävänpäiväkortteja ja yhden Ystävänpäiväpaketin.

Sukat on nyt jalassa; ovat ihanan pehmoiset ja lämpöiset.  Punaisessa projektipussissa, joka on tuolla jo syötyjen Kismet -suklaiden alla, on nauhassa ihanat.. pöllöt! 

Tämän pöllön tekemisessä kesti vähän aikaa, vaikka mukana ohjeet olikin, mutta sain kuin sainkin pöllön valmiiksi! 

Ja nyt

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE IHANILLE YSTÄVILLENI!

Se sanoi PIIP

Eilisen lumikolailun jäljiltä vilutti koko illan (työnteko yllätti?) ja päätin vielä myöhään keittää teetä, josko se auttaisi kun tee lämmittää sisäpuolelta. Löydettiin aikanaan vedenkeitin, jossa voi valita kuinka kuumaa vettä keittää ja kun Poika on nyt opettanut teen juonnin salojakin; muutakin kuin Liptonin keltaista, joka on kyllä ihan hyvää. 

"Vihreää" vettä taisin keittää myöhään, jotain alle sata-asteista. Kuului piip, kun se oli valmista. Kuului piip, kun laitoin pannun takaisin alustalleen. Kaikki hyvin. 
Komea Thor taisteli televisiossa kuninkuudesta - tai jotain sellaista - ja tee lämmitti sisuskaluja. Tuli jo hikikin. 
Ja taas kuului PIIP.  Mitäs kummaa? Noh, Pietari se varmaan keitti teevettä itselleen. Kun ei lieskoja mistään lyönyt eikä sen ihmeempää, annettiin olla.

Vaan aamulla totuus sitten selvisi. Minkäänlainen napinpainallus ei auttanut. Ei syttynyt minkään värinen valo mihinkään eikä kuumentunut vesi. 

AAMUKAHVI! Missä on kattila? Se pieni - eihän me nyt kahvivettä kolmen litran kattilassa keitetä (sanoi AM, minä olisin keittänyt ja varmaan polttanut sen pohjaan...) Niin, kun meillä siis juodaan pikakahvia.  
Että vedenkeittämiseksi meni heti aamusta, mutta onneksi saatiin kahvia.

Päästiin taas lumitöihin ja auton puhdistukseen. Käytiin ostamassa uusi vedenkeitin. Onneksi kaupasta löytyi samanlainen keitin kuin vanhakin, nyt on taas maailma mallillaan ja ensimmäiset mukilliset kahvia on jo juotu. 
Onneksi on kaupat sunnuntaisin auki, että saatiin uusi keitin 😉 - kahvimaitoakin nimittäin piti ostaa. Ja uuden keittimen kunniaksi ostettiin tietenkin kääretorttu. 

Mikähän seuraavaksi hajoaa 😟 Mitä on television ja vedenkeittimen välissä?  

(c)HPöllö

Tonttuja Urajärven Kartanolta. 

Kyllä Pöllö lentää - vaikkei niin yrittäiskään

Sitä on taas sattunut ja tapahtunut. Ei onneksi sattunut. Ei tullut edes kankku kipeäksi, kun on pehmusteet omasta takaa. Mutta näin jälkikäteen naurattaa hyvinkin se, että mitä ihminen ajattelee ensimmäiseksi, kun kaatuu.

Riesa kävi kylässä, samalla kun Pöllö oli kylässä. Oikeastaan viikko sitten oli semmoinen kyläilyjen ketju. Koronasta huolimatta meillä on tietyt ystävät joiden kanssa ollaan oltu koko tämän vuoden ajan tekemisissä - jos muita on pihaan pölähtänyt, niin turvavälistä on kyllä pidetty huoli.

Viikko sitten kävi siis ystävät kylässä. Koiransa kanssa, joka on ihan itse tehnyt itselleen olohuoneen matosta reviirin, jonka ulkopuolelle ei astu ilman lupaa. Höpsö koira.  Ystävien kyydillä lähdin kaupunkiin (pummi...) ja kaupunkikotiin päästyäni soitin Luottoystävälle tien toiselle puolelle.
- Tarjoatko kahvia ja pari voileipää, kun mulla ei ole mitään ruokaa täällä. Paitsi hernekeittopurkki.
- Tietenkin, tuutko heti?
- Tuun
Siellä sitten juotiin kahvia, kuin kaksi vanhaa piikaa, vaikkei sellaisia ollakaan ja se palasokeri suupielestäkin taisi unohtua..
Yksin on tylsä olla, joten jäin vähäksi aikaa istumaan ja mitäpä muuta naiset tekee kuin ihailee käsitöitä.. Tarkoitus oli vähän neuvoa, vaan siitä ei Riesa tykännyt. Siinä istuin silmät auki enkä puhunut mitään. Onneksi ystävä tietää miten toimia. 
Tolkkuihin tultuani ystävä saattoi mut kaupunkikotiin ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle.

Sunnuntai valkeni, käytiin ystävän kanssa kaupassa "näillä pärjään pari päivää". Palatessa ystävä tarjosi lounasta, pyysi luokseen syömään. No kukapa ruuasta kieltäytyisi. 
Vein ostokset kotiin, otin neuletarpeet ja läppärin mukaan. Ai miksi läppärin? No kun se ohje oli siellä.

Vatsat pullollaan istuttiin sohvalla kahden hengen neulekerhossa ja puhuttiin tärkeistä asioista, suunniteltiin ystävän kesämökkiä ja juoruttiin - tärkeintä. Ja sitten oli Pöllön aika lähteä nukkumaan. 
Keräsin kaikki kamppeet puhelinta myöten samaan kassiin ja lompsin rappuset alas. Liukasta on. Tuosta ei kannata mennä, menen tuosta tuonne, siellä ei ole niin liukasta. 

Ja viuh, Pöllö lensi komeassa kaaressa... tömps..kraäaks... Voi vih.. läppäri hajosi. Se vasta ostettu. Vai puhelin? Millä mä soitan AM:lle jos Riesa? Kenenkään muun numeroa en muista. 
Keräilin itseni pehva pystyssä (juu, kuvitelkaa vaan), se ei oo helppoa liukkaalla jäällä kömpelönä tollona ja kävelin kotiin. Ystävä muuten olis ollut siinä lähellä...
Sisälle päästyä ensimmäisenä tietenkin tarkistetaan läppärin näyttö: Ehjä. Sitten kone päälle ja sillä aikaa etsitään puhelin, näyttö ehjä, soitto ystävälle, toimii. Läppäri toimii. 
Ystävä kysyy 
- Sattuks sua?
- En mä tiedä. Ei kai.  *Ja sitten taivutellaan polvet, nilkat, ranteet...*  Ei sattunu. 
Paitsi Riesa. Puhe alkoi sammaltaa, en saanut vastattua kysymyksiin. Istuin sängylle.*
- Odota mä tulen sinne. *Viiden minuutin päästä ystävä on vieressä*

Onni on ystävä, joka ruokkii sut, huolehtii susta kun tarvit apua, tulee vaikka pyjama päällä apuun, kun huomaa, että tarvitset apua tai tukea. Tai herää aamulla aikaisemmin kuin olisi tarvinnut, viedäkseen sut lääkäriin 💕💕

Kun kaupunkiasiat oli hoidettu, AM tuli kipin kapin hakemaan Pöllönsä kotiin, ettei se tölvi itseään enempää. Kaksi asiaa hoidettavana ja hyvä, etten ollut sairaalassa! 

Tänään lauantaina tein urotyön. Siis mun näkökulmasta. Minähän oon asunut lähes 40 vuotta kaupungissa eli ei ole tarvinut lumikolaan tarttua. Vähän lumilapiolla autokatoksen oven edestä lumia pois heitellä. Nyt on lunta satanut oikein satamalla. Ja satoi lisää koko aamupäivän. 
AM:lle kävi pieni onnettomuus reilu viikko sitten; kova yskäisi aiheutti jonkun alemman kylkiluun murtumisen ja se on vieläkin kipeä, tietenkin. Pöllö kunnon vaimona, Riesaa ja lunta uhmaten meni tekemään lumitöitä "teen sen minkä jaksan, loput jää tekemättä". Lumitöiden tekeminen olikin kivaa, vaan tottumattomalle, huonokuntoiselle raskasta (lumi kyllä kevyttä) ja nyt en tämän raskaampaan pysty. Kola jäillä vois maistua 😉😉
Ehkä kohta jaksan ottaa sukkapuikot käteen. 
Ja lunta tuli koko ajan lisää ja tulee ainakin torstaihin asti - huraa. 

Tällainen pitkä avautuminen teille tällä kertaa. Enemmän on vähemmän - ei kuin pidemmästi harvemmin. 
Kaikki asiat ei oo vielä selviä, mutta kyllä ne tästä 👍

Tällaista lumitunnelia ajelimme tässä jokin aika sitten - näitä lumen taivuttamia puita oli muutama kilometri ja on varmaan nytkin.